…Enkä edes osaa sanoa miksi! Turku on vaientanut sarkastisen runosuoneni? Kissat ovat alkaneet nukkumaan enemmän ja tehneet eloni tasaiseksi? Istutetut yrttini eivät alkaneetkaan kasvamaan toivotulla tavalla, joten virherpeukalohehkutusta on turha yrittää?
No, joka tapauksessa ajattelin nyt vihdoin rikkoa hiljaisuuden, ja palata taas kirjottelemaan. :)
Ihmiset on kauheesti vikissy takatalvesta. Siinä se nyt on, eikä sille mitään voi. Ja menee vain pieni hetki, kun lumet on jo sulaneet pois eikä kukaan edes muista, että sitä olikaan. Lumelle täytyy vaan keksiä jotain tekemistä. Kaiken lisäksi näitä lumitekemisiä on kivointa tehdä juuri nyt, koska ei tartte olla kamalasti vaatetta päällä kun on lämmin, ja saa olla arskat päässä ;)
Olin pääsiäisenä äitin luona, ja pääsin PULKKAMÄKEEN! Tai siis, siskon naperoa piti vähän viihdyttää, olihan toi muuten aika vastenmielistä hommaa….
Kunnon varusteet päälle niin on kivaa ;)
Ja se ylös kiipeäminen… Se masentava homma… Mutta varsin hyvää liikuntaa :)
Ja TSIUUUUUH jälleen yksi onnistunut laskeutuminen!
Ennen loman alkua torstaina totesin yhtäkkiä työkaverilleni, että VOI EI; ONKOHAN ÄITI MUISTANU TEHDÄ SIMAA?! Työkaveri totes, että niin simaahan yleensä kyllä juodaan vappuna? Aah aivan, niinhän se taitaa ollakin… En muistanut pääsiäisestä yhtä toistakaan juttua, nimittäin tätä:
Kylläpäs oli söpösti pajunkissat puhjenneet! Jännää, miten muutamassa vuodessa tuntuu unohtavan kaiken tällaisen olennaisen, kun ei juhli… Okei, pääsiäismunien tärkeyden muistin kyllä edelleen varsin hyvin ;) Ja pääseehän vajaan kuukauden päästä sitä simaakin maistelemaan!
Ojassa solisi vesi, ja vieressä oli pupujen kulkuväylä
Sitten vielä olis edessä vielä kotimatka… Onneksi hanki kestää kävelyä :)
Aloitin uudessa työssä. Se on toimistotyötä, jota oon nyt tehnyt reilun viikon verran. Päällimmäisenä ajatuksena uudesta työstä on, etten halua kuulla seuraavia kappaleita enää ikinä:
Elokuu – Soutaa Huopaa
Jukka Poika – Älä tyri nyt
Skrillex – Bangarang
Yön Polte – Tyttö sinä olet meritähti
Ilmeisesti päällä on aina sama radiokanava, ja nää kappaleet tulee pakkosyöttönä n. 158x päivässä. Siltä tuntuu. Voisko nää poistaa maan päältä? (Jukka Pojasta yleisesti ottaen tykkään, mutta liika on todellakin liikaa…)
Kiitos!
Olin eilen lenkillä. Vastaani käveli eräs ystäväni. Hän kutsui minut teelle. Menin teelle. Hänellä oli kasa vaatteita, joita oli viemässä kirppikselle. Minä aloin sovittelemaan. Hei täällä on vielä yhdet korkkarit, koita niitäkin. Koitin. Jossain kohtaa vilkasin itseäni peilistä ja repesin nauramaan. Näytin nimittäin IHAN hirveeltä :D Jalassa oli tietysti edelleen tuulipuvunhousut, olin kiskassu siihen päälle yhden villahameen, sitten oli vielä jalassa ne superkorkeat korkkarit, no ne oli sit kaks numeroa liian isot, ne korkkarit oli sitten avokastyyppisen, mulla oli sitten siellä alla kukalliset sukat. En osaa sanoa, olisko tähän voinu lisätä enää yhtään elementtiä täydentämään asua. :D Pohdin, että mun olis pitäny alkaa alunperinkin varmaan muotibloggariksi.
Peilin kautta heijastuva vaatesotku on siis niitä mun just penkomia kirppisvaatteita ;) Ja mun pää ei pysy hetkeäkään paikoillaan!
En valitettavasti oikein saa näissä kuvissa ilmaistua sitä tunnetta, jota tunsin. Sitä tunnetta, kun yhdistää villahameen, tuulipuvunhousut ja liian isot korkkarit. Olo oli kuin 5-vuotiaalla joka ekaa kertaa on äidin vaatekaapilla.. Hei, kaikki tytöt varmasti muistaa sen tunteen, kun pienenä taapertaa eteenpäin liian isoilla, superkorkeilla korkkareilla?
Jos ette nyt mitään muotivinkkejä saa irti tästä mun ekasta muotibloggauksestani, niin ainakin voitte ihailla ystäväni hienoa asuntoa, huomatkaa varsinkin tän jälkimmäisen kuvan tosimagee keittiö :)
…On tietysti siellä, missä on asunnon paras paikka. Sen kertoo myös tuparilahjaksi saamani mainio taulu ;)
Tuli vaan elävästi mieleen muutama viikko sitten tapahtunut episodi, kun äiti toi mun luo erään nojatuolini, joka on aina ollut kaikkien meidän kissojen suosiossa… Eddy tapasi tämän nojatuolin ekaa kertaa, ja hyppäs siihen innokkaana makoilemaan. Hetken päästä totesin, että minä voisin istua siihen… Mutta kissa ei suostunut liikahtamaankaan. Istuin eka kissan viereen siihen nojatuoliin, mutta ei reaktiota. Sitten siirryin ja istuin jo melkein puoleksi Eddyn päällä, mutta hän ei tehnyt elettäkään liikkuakseen. Koitin sitten nostaa sitä pois siitä, ja nyt kissa oikeen suuttu että älä yritä mitään tollasta, minä olin tässä tasan tarkkaan ensin! Joten, kissan voi siirtää pois parhaalta paikalta, jos sattuu onnistumaan siinä…
Kävin eilen hakemassa läheisestä Lankabaarista kivan vihreää lankaa, josta aloin taiteilemaan kolmiohuivia :)
Uuden ohjeen opettelu on hermojaraastavaa, eikä alkuunkaan rentouttavaa! :D Toivottavasti lopputulos on edes hieno!
Mä oon niin monta vuotta suunnitellut, että saisin kasvatettua parvekkeella jotain kivaa. Vain yksi on aina puuttunut: se parveke. Ja nyt mulla vihdoin on sellainen.
Kukkasia nyt ainakin ajattelin ripustella kaiteelle heti kun ilmat hieman lämpenee, mutta nyt laitoin jo sisälle hieman esikasvatukseen rehuja. En varsinaisesti ole aikaisemmin henkilökohtaisesti ottanut osaa kasvatukseen, joten saa nähdä kuin käy :) Lähinnä oon osallistunu äitin kasvimaalla aina rikkaruohojen nyppimiseen ja sitten siihen syömiseen…
Noh, joka tapauksessa. Nyt ostin basilikan-, tillin-, rukolan- ja tomaatinsiemeniä. Mun parveke on tooosi aurinkoinen, joten mietiskelin, josko siellä sais tomaatit myös menestymään… Noh, ei tässä paljoa voi hävitäkään. Lisäksi laitoin samalla ohransiemeniä itämään pääsiäistä varten :) Niitähän vois kisutkin syödä, tosin mun eläimet ei oo ikinä osoittanu kiinnostusta ohraa kohtaan. Jos on jotain vihreää syötävä, niin se on sitten kengännauhat tai lankaa.
Sieltäpä lähdette kasvamaan!
Ostin jotain tuollaisia ekopurkkeja, jotka voi sitten tuollaisenaan heittää isompaan multa-astiaan, ja ne maatuu sinne. En oo vielä ihan vakuuttunut onko noi kovin käteviä, sillä purkitkin kastuu aina läpimäräksi kun multaa kastelee.
Tämä jo aikaisemmin esittelyssä ollut basilika sai myös uutta multaa alleen, sekä seuraa. Hän onkin hieman jo kaljuuntunut tässä kaiken stressin keskellä. Namsk namks. Tuore basilika on niin hyvää.
Täytyy vielä hieman esitellä mitä superhandy isini teki minulle: ihan mahtavan ruokapöydän:
Kuva ei ehkä anna oikeutta, ja lisäksi toi kirkas auringonpaiste saa pinnan näyttämään hieman oudolta. Mutta, toi on tosi tosi tyylikäs, nyt mulla on ihan mahtava ruokailutila :) Varsinkin kun vielä löysin Askosta hyvään hintaan tuohon soveltuvat tuolit. Kyllä nyt taas kelpaa syödä! Vaikka ei siinä syömisessä varsinaisesti aikasemminkaan ollut esteitä…
Kyllä tää kevät ja auringonpaiste on hieno keksintö :))
Onneksi satuin muistamaan, että eilen oli vika päivä kun mun bussikortti oli voimassa… Koska opintotuki tippuu tilille vasta maanantaina, piti tänää kävellä töihin. Mutta se ei kyllä haitannut, oli niiiin ihana kaunis keväinen ilma! Aamulla mennessä paistoi aurinko, ja edelleen kotimatkallakin. Tulomatkalla lämpö oli tietysti sulattanut lumen sohjoksi, täytynee kaivaa kumpparit käyttöön…
… Mutta se ei todellakaan haitannut, sillä tää ihana kaunis aurinkoinen ilma kyllä piristää ihan suunnattomasti. Valoa! Toisaalta tuossa matkalla taapertaessani kun pohdin, että pian kevät tulee kunnolla päälle, tajusin myös sen että taas on aika kulunut ihan uskomattoman nopeasti . Koko lukuvuosi. Ja helmikuukin meni ihan täysin huomaamatta, mitä ihmettä nyt on jo maaliskuu?!
Eddykin on kevään kunniaksi keksinyt uuden nukkuma-asennon. Tai sitten nukkumaan mennessä on vaan menny jalka ja häntä hieman sekasin :) Auringonpaisteessa kaikki näyttää niin erilaiselta!
Olin vielä tyyliin yöpuku päällä sohvalla datailemassa, kun kaveri soitti ja kysyi lähtisinkö lounaalle… Sanoin, että toki, pitää täs käydä suihkussa ja muuta pientä viel ni sen jälkeen. Hän kuitenkin ilmoitti, että odottaa mua 15 minuutin päästä alaovella – eipä siinä sitten juuri suihkussa ehdi käymään eikä hiuksia pesemään. Käyttöön siis varasuunnitelma B.
Mä oon nykyään erikoistunu kaikenlaisiin kampauksiin. Oikeastaan joka päivä sykerrän hiukset jotenkin, näyttääkin paljon pirteämmältä kun ei hiukset roiku vaan auki tai ole sidottu pelkällä hätäponnarilla. Kaikki lettipohjaiset on kivoja, vaikka ei ihan lettiä suorastaan tekiskään, vähän kuin tässä tämän päivän versiossa:
Alussa on hieman lettiä, mutta loput on vaan vedetty pinneillä taakse kiinni, ja hiukset sitten tulee tuonne toiselle olkapäälle. Toi hiusten laskeutuminen ei mitenkään kauheen hyvin näy, kun oon tuossa aika mutkalla kun yritän tähdätä kamerallani :)
Pinnit näkyy aika rumasti, kun en kiireessä ehtiny etsiä oikean värisiä :)
Avainsana kaikkeen on kuivashampoo! Kannattaa kokeilla eri merkkejä, mulla on kaapissa kolmea eri merkkiä joista vaan yks tuntuu sopivan mun hiuksiin. Mutta kylläpäs mun hiukset näyttää näissä kuvissa tummilta – ja raidallisilta! Tää on siis mun oma väri, en ole enää muutamaan vuoteen viitsinyt värjäillä hiuksia.
Niin, oli tosiaan melko vaikea saada tähdättyä kuvaa tästä kampauksesta. Alla vielä muutama hieman epäinformaattisempi otos, jonka kuvailun yhteydessä napsasin:
Mitenköhän kissat sais koulutettua käyttämään kameraa?
Perustin tänää minipuutarhan kotiini (miksi kirjotan ton sanan ihan toistuvasti minupuutarha?!)
Ostin tänää tuoretta basilikaa, ja Anttilan kodinosaston läpi kävellessäni silmiin osui aika söpö peltinen purkki, varmaanki tarkoitettu just pikku yrttipuskalle. Ehkäpä tehty varta vasten juuri minun basilikalleni ;)
Täytyy vaan ostaa tälle Basselle viel kaveri, koska toi tuolla purkissa on varmaan aika yksinäistä olla yksin. Lisäksi oon aika kova närppimään noita lehtiä aina ohi kulkiessa… Basse-parka on varmaan pian kalju!
Kyllä noin söpössä purkissa kelpaa kasvaa. Vielä kun saan ruokapöydän jonkin ajan päästä, niin tää rehu pääsee kasvamaan sen päälle ikkunan ääreen. Toivomme että Basse säilyy siihen asti hengissä eläessään tiskipöydällä.
Näin perjantaina entisiä työkavereita, oli aika kivaa! Meitä oli noin 20 tyttöä ja oltiin Kertussa syömässä. Noin puolet on lopettaneet kyseisessä työpaikassa, ja ehkä puolet oli päätyneet sinne jo takaisin – minä mukaanlukien :D Vaikka sieltä lähtiessäni niin kovasti uskoinkin, etten enää sinne takaisin menisi… Mutta kun palasin Turkuun, ja pieni rahantulo houkutteli, niin se oli vaan kovin helppo ratkaisu mennä vanhaan työhön takaisin. Ei mua ole kaduttanut, muutaman vuoden tauko teki hyvää ja nyt siellä työskentely on ollut aika kivaa. Luonnollisesti perjantaina siis jauhettua työstä, sekä juoruiltua kun on noin monta tyttöä samassa paikassa :P
Mulla oli luvassa tänää sunnuntaina klo 7 alkava aamuvuoro, joten lauantaina kutsui hyyyvin visusti oma kotisohva… Teinkin illalliseksi supertuunattua lasagnea.
Broileri-kesäkurpitsa-pinaatti-lasagnea
Pastahan on toki itsessään karppaajan kauhuruoka, mutta sen lisäksi tein vielä SÄMPYLÖITÄ. Hui. Epätrendikästä syödä leipää ;)
Taikina vesihauteessa kohoamassa.
Viimeksi tein Virossa asuessani sämpylöitä, joten mulla tuli muutossa mukana Virolaista sämpyläjauhoa; siellä on sekaisin erilaisia jauhoja ja seassa on myös kaikenlaisia murskattuja jyviä. Se on aika jees. Lisäksi laitoin vähän mukaan normi vehnäjauhoja.
Hihii ripottelin uunipellille mukaan kurpitsansiemeniä; paahdettuna ne on tosi hyviä ja lisäksi niistä tuli aivan ihana tuoksu asuntoon! Sämpylöistä tuli ihan sysirumia kuten kuvasta huomaa. Täytyis tehdä hieman useammin, että pysyis sellanen touch että sais loihdittua edes suht symmetrisen mallisia :D
Noh, rumia tai ei, niistä tuli ainakin tosi muhkeita! Ja onko mitään parempaa kuin tuore sämpylä, jonka päälle voi vielä sulaa?
Lisäksi aloin neulomaan villasukkia kaikista kirkkaimmasta langasta jonka lankalaatikostani löysin, päädyin että räikeän langan tuijottaminen piristää… Voi olla, että noi limenvihreät sukat jää käyttämättä, ja varsinkin filmaamatta :D
Laitoin sämpyläohjeen tänne.