Se on kivaa kun on kivaa

Mä olen tosi onnellinen, että mulla on mukavia työkavereita. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin tuskin jaksaisin olla tuolla töissä ilman niitä. Palkka on tietysti huono tällä puolella Suomenlahtea, joten työssä täytyy olla myös muita etuja… Tulee toisinaan kyllä mieleen, että miksi myyn aikaani näin halvalla?

Mutta niin. Mun työkaverit on mukavia. Jos ne ei olis kivoja ja ymmärtäväisiä niin olis aika tylsää. Esim tossa yks päivä töissä mulla oli pieni projekti meneillään pöytäni äärellä. Ohikulkija kiinnitti siihen huomiota.

“Niina mitä sä teet, miksi sä oot siellä pöydän alla?”
“…. en mä haluu sanoo…”
“Ootko sä mua piilossa?”
“En…”
“Noh?!?!”
“…No mä niittaan kenkää”

*You freak -katse* (sekä +1 pistettä ajatukselle, että suomalaiset on hieman outoja)

Ja hei, toi oli aika hyvä keksintö tilanteeseen jossa ei ollu liimaa, jolla olis voinu korjata vähän irronneen pohjan ;)

Entä mitä sanotte hänestä:

Tässä on mun yhden työkaverin koira. Jos on huonolla päällä niin vois vaan kattoo tätä kuvaa ja alkaa nauramaan :D

Ja sitten yks päivä mulla oli yhdenlainen Niinan Ilusalong, tein liukuhihnatyönä lettejä. Sitten käytiin vähän kuvailemassa niitä parvekkeella :D Ja vaikka vaatteiden perusteella voisin päätellä että kaikki on samasta orpokodista, niin ei, meillä vaan oli teemapäivä että kaikki laitto firman uudet t-paidat päälle… Joka minulla on nyt jo löytänyt kotiroolinsa yöpaitana.

Nyt sitten nukkumaan, huomenna alkaa koulu ja sitä ennen täytyyä ehtiä myös töihin! Viikonloppuna olin hieman kaupunkilomalla, mutta siitä kerron vasta huomenna :)

Rat race, here I come! And I am so not ready.

Eilen alkoi Õllesummer, eli keskiviikosta sunnuntaihin kestävät festarit Tallinnan laululavalla. Oon tässä monta päivää yrittäny kerätä innostusta, että jaksaisin lähteä miljoonan humalaisen ihmisen sekaan tunkemaan ja kuuntelemaan jotain neverheard-bändejä. Ehdin jo innostua perjantain pääesintyjä the Cranberriesistä, mutta sekin peruutti tulonsa pari päivää sitten… Noh, ehkäpä tuota yhden päivän jaksaa :) Kahdeksi päiväksi mua ei kyllä (ainakaan näillä näkymin :D) sinne todellakaan saa. Viime vuonna pääesiintyjänä oli HIM, oltiin menossa sinne, mutta sitten satoi vettä… Jäätiin sitten pelaamaan beer pongia :D

Yritin selittää ystävättärelleni, että haluaisin vaan olla viikonlopun kotona, kun en oo moneen viikonloppuun saanu vaan olla kotona. “Mitä sä siellä kotona oikeen haluut sit tehdä?” No tietty puuhailla kaikkea! Olis ihana jos vihdoinkin olis kokonaine päivä pelkästään itselle.. Sais järjestellä kaappiin piilotetut muuttolaatikot, jatkaa keskeneräisiä ompeluksia, siivota, antaa aikaa kissoille, tehdä hyvää ruokaa… Nukkua päiväunet ja keittää kahvia! Tällä hetkellä tuntuu, että menen töihin, tulen töistä, istun sohvalla koomassa pari tuntia ja menen nukkumaan. En mä varsinaisesti valita, mutta kaipaisin yksinkertaista LOMAA.

Tosta taustalla olevasta beigestä tulee maailman ihanin öö… bolero? Sellanen olkapäillä oleva juttu jossa on vaan hihat? Onkohan sellasella jutulla edes nimeä? Oon tekemässä samanlaista myös isompana ja oranssina… Sekin on pian valmis. Jee :)

Joten siinä tapauksessa, mikäs sen mukavampaa, kuin että sain pari päivää sitten kuulla saavani ensi viikon jälkeen pitää viikon lomaa. Jes!!! Heitän saman tien kissat kassiin (ou nouuu…..) ja lähden äitin luo maalle. En kyllä ymmärrä, miten voisin ikinä jaksaa 8-16 työtä, joka päivä, joka viikko, joka kuukausi… Vuodesta toiseen. En usko, että musta ikinä on sellaiseen. Apua.

Tähän loppuun vielä yksi onnellinen, auringossa paistatteleva kissa!

“Mennään yksille” =epic fail toteamus

Vietettiin eilen sitten iltaa Roosan kanssa. Juotiin viiniä ja hieman vaihdeltiin kuulumisia, sitten ajateltiin että mennään yksille Hell Huntiin ja hengailtiin siellä parin tyypin kans ja mentii Levist Väljasiin ja sitten viel jatkot mun luona ja sit kello neljä nukkumaan ja sit kello seitsemän ylös ja SIT TÖIHIN! Noiden ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen on ollut kyllä pirtee päivä, ei voi muuta sanoo!

Okei, se oli ihan kiva ylläri, että aamulla kun menin töihin niin kuulin saman tien että joku siivooja oli lukinnut meijän huoneen oven, eikä kellään ollu avainta siihen… Siis vartijoillakaan, tai meijän sihteereillä tai muilla. Tietenkään ei mitään töitä voinut tehdä kun tietokoneet on sisällä huoneessa, sitten siinä ihmeteltiin asiaa ja 50 minuutin päästä lukkoseppä tuli avaamaan oven. Mä osallistuin tuon oven avaamisprojektiin lähinnä ajatuksen tasolla, mental support tms., sohvalla maaten ja lepuutellen (väsymyksestä) pahoin voivaa kehoani. “Enhän mä osaa kieltä, joten musta ei oo mitään hyötyy.”

Töiden jälkeen mulla oli puoli tuntia aikaa ennen kissojen eläinlääkäriä. Kotiin kestää kävellä 15-20 minsaa, ja eläinkääkäri on silleen melkeen työpaikan vieressä… Ravasin ihan jäätävää vauhtia himaan, heitin kissat kassiin ja raahasin niitä läskejä vanhan kaupungin läpi. Myöhästyin vain kolme minuuttia ;) Annoin kissoille echinococci treatmentia, eli Cestal Cat – pillerit naamaan. Suomi vaatii, että maahan tulevilla eläimillä on voimassa oleva rabies-rokotus ja sit toi pilleri on otettu 30 päivän sisällä maahan tullessa. Eli toisin sanoen toi lääkätys on voimassa aina kuukauden kerrallaan. Jes… Oon viimeksi antanu ton kissoille lokakuussa, joten ajattelin että ehkäpä sen voi sit välillä hankkia, ei tuu hankaluuksia jos on joku tarkastus. Ei oo kyllä ikinä ollu. kahdelle kissalle käynti+pillerit makso 15,50e, tosin sen takia kun ite heitin ne pillerit siellä kattien kurkkuun, muuten olis ollu puolet kalliimpi. Mutta eipä silti paha käyntihinta eläinlääkärille kun vertaa Suomen hintoihin, ja lisäksi toi on ihan keskustassa toi lääkäri. Kivakin paikka, voin suositella: Tatari Loomakliinik. Yks hoitaja puhuu siellä ihan sikahyvää englantia.

Olipas ihme “tein tänää tällaista” -postaus, kaiken lisäksi jäätävää tajunnanvirtaa, mutta ollu vaan hieman tavallisesta poikkeava päivä. Oon ihmeissäni, etten ole saanu sydäriä :D Nyt lähden kauppaan ja teen jotain kermaista pastaa, namsk! Niin, ja huomenna siis Suomeen, oikeen mukavaa! Tänä vuonna oon käyny kerran tätä ennen.

Teille suosittelen parempia yöunia ja rauhallisempia darrapäiviä…

Muistitko, että tänää on kuvauspäivä?

Eilen töissä ilmoitettiin, että tänää tullaan ottamaan jonkinlainen yhteiskuva. “So girls, dress up ;)”

En mä oikeasti ajatellu tuollaisen kommentin perusteella, että kaikki laittais mekot päälle :D Suomalaisena tietty itse menin farkut jalassa.

Ja vaikka vielä oikein panostin, ja laitoin paidan mitä en edes arkisin ole käyttänyt, niin töihin tullessani kuulin kysymyksen: muistitko, että tänää on kuvauspäivä? Joo, muistin??

Ehkäpä mun naamani näytti vaan sen verran väsyneeltä… :) On muuten vaikea näyttää edes suht normaalilta ihmiseltä jossei saa tarpeeksi unta: iho näyttää epämääräiseltä ja silmätkin on jotenkin sotkuiset. Lisäksi mun ripsari on ihan lopussa, joten meikistäkään ei saa mitenkään kovin heleää :D Nyt yritän saada pari kirjallistua juttua tehtyä, sen jälkeen menen SUORAAN nukkumaan, ja luotan että hyvät yöunet kaunistaa :)))

AAMUISEN MAANINEN NARKKARI-ILME, KIVA. ILMEISESTI NUKKUMINEN TULIS IHAN OIKEASTI TARPEESEEN. 

Joten, jos Virossa vihjastaan että “dress up”, se ei pelkästään tarkoita, että laita sitten yksiväriset mustat sukat niitten pilkullisten sijaan…