Aamukahvi

Aamulla ihan ehdottomasti PARAS ystävä on kahvi! Mulla ei ole täällä kahvinkeitintä, ja aluksi pikakahvi maistui ihan uskomattoman pahalta. Kaikkeen nähtävästi tottuu, ja nykyään se menee jo ilman maitoakin.

Kahvikuppi hieman huijaa mainostamalla teetä :)

Toisinaan munkin tekis mieli vaan kaivautua johonkin koriin, kääntää selkä maailmalle ja jäädä vaan kotiin nukkumaan…. Esimerkiksi tänää. Mutta yritän nyt saada opeteltua tarvittavat asiat Informaticsin kokeeseen, käyn heittään vähän exceliä ja XTM-kieltä sille opettajalle ja toivon mukaan sit on taas yks kurssi paketissa! Alkaa jo riittämään opiskelu tämän kevään osalta… Ja tämän koulun osalta… Haluaisin jo uusia haasteita :)

Maassa maan tavalla?

Kun toi aamunkin postaus liittyi opiskeluangstaukseen, niin jatketaan nyt samalla linjalla.

Suomalaisilla on korkea moraali mitä lunttaamiseen tulee. Mun mielestä yleisesti ottaen jos jonkun tiedetään luntanneen, sitä katsotaan vähän alaspäin, ainakaan kukaan ei (yleensä) ole et wooow mikä jannu, sai lunttaamalla ittelleen vitosen, respect. Täällä Virossa tuntuu olevan niin päin, että lunttaaminen on ihan perusjuttu ja yleisesti hyväksyttyä. Kyllä näin suomalaisena ärsyttää!

Tänäänkin tentissä en pystynyt melkeen keskittymään kun toisella puolella jotku venäläiset tiput istu peräkkäin ja koko ajan supisi keskenään ja vertaili papereitaan. Törkeää! Mutta törkeämpää oli se, että toinen naisista vielä välillä penkoi laukustaan muistiinpanojaan ja tarkisti sieltä vastauksia, ja tietysti välitti ne myös eteenpäin. Tää nainen oli vielä raskaana, joten varmaan hänenkin lapsensa tulee saamaan hyviä numeroita koulussa… Niin, ja vastasipa tää kyseinen nainen vielä puhelimeenkin tentin aikana, eikä valvoja huomannut mitään. PLIIIS??!?!?! Yritin katsoo niitä tuimasti, mutta ne ei tainnu ottaa mua tosissaan…

Myös toisella puolella mua pari virolaista tyttöä jakoi tietämystään, mutta pääosin kirjallisesti. Välillä teki mieli sanoa niillekin, että olkaa nyt jo hiljaa! Etuvasemmalla oleva tyttö piti kännykkäänsä pöydällä, ja selasi sieltä faktoja joita ei ollut jäänyt mieleen.

Tuli hieman hölmö olo istua siellä suomalaisen moraalinsa kanssa ja miettiä, pääsenköhän läpi tästä kurssista.

Näin kehittyneisiin lunttauskeinoihin ei ole tarvetta meidän koulussa. 
Koivet ei kuulu mulle (vaikka varmasti erehdyittekin niin luulemaan)

Viime vuonnakin muistan yhden tilanteen, kun nousi savu korvista. Olin tekemässä koetta, ja mulla oli hieman tylsää, koska tiesin meneväni uusintaan ja odottelin vain ajan kuluvan sen verran, että kehtaisin lähteä pois. Silloin näin ehkä rumimman lunttauskeinon ikinä: jäbällä oli siinä pöydällä vieressään kurssin kirja, jota se aina välillä selailin. Opettajamme, harmaantunut ja maailmasta jo hieman ulalla oleva ukkeli ei tietenkään huomannut mitään. Mua niin kiukutti, että kirjotin siihen muuten tyhjään koepaperiini, että toi tossa lunttaa. Jos paikallinen kulttuuri olis jotenkin lunttaamista vastaan, tyypin olis varmaan pitänyt VÄHINTÄÄN saada kurssista hylätty, saada varotus tai lentää koulusta ulos! Mutta ei, sama jannu oli vaan mun kans sit uusintakokeessa… Mitä tästä opimme? Kannattaa aina luntanta, mahdollisia tuloksia on kaksi: saat joko vitosen kokeesta, tai sitten joudut tekemään kokeen uudestaan (ja sillä kertaa ehkä piilottamaan lunttausmateriaalit). Rankkaa!

Tiedän, taistelen tuulimyllyjä vastaan.

Taidan nyt hieman syödä suklaata ja rauhottua! :D

Peiliposeerausta uudessa asunnossa

Blogiin on aika turha odottaa muutamaan viikkoon mitään muuta settiä ku et JEE MUN KÄMPPÄ ON KIVA. Tänää harjottelin peiliposeerauksia suuren vessan peilini edessä. Oikeasti yritin tallentaa kivaa makkariani, joka näkyy vessasta.

Aluksi tällainen hieman varautuneempi lähestymistapa…

Mut hei, jos mun kämppä vaan on kiva? Kai mun siinä tapauksessa onkin pakko hehkuttaa sitä? Jonkin verran tänne kuuluu elämisen ääniä naapurista ja ulkoa, mutta outoa on, ettei mua ärsytä ne yhtään. Ehkä sen takia, että ne on aika etäisiä ääniä, ja toisaalta se, että nyt kun alla on kaksio niin ei tarvi enää viettää aikaansa siinä yhdessä kohdassa asuntoa, vaan on hieman liikkumanvaraa.

I’ll get closer… 

Hmm, kuvaukset olisi ehkä voinut suorittaa myös joskus toiste kuin huonosti nukutyn yön jälkeen, jonka jälkeen on kirjoittanut pari tutkielmaa puhtaaksi ja vielä viettänyt päivän töissä. 
Ps. Näytänköhän mä livenäkin tollaselta megabrainiltä? 

Sunnuntaina yritän saada loputkin tavarat tuotua tänne, jotta pääsen siivoamaan entisen asunnon ja mahdollisimman pian pois mielestä! Tää muuttovaihe on aika stressaavaa, varsinkin jos kamat on kahdessa asunnossa. Vaikeaa ei ole arvata, että ne on aina väärässä paikassa… Eilen olin lähdössä tenttiin, ja muistin että miniläppäri on vielä ex-luukussa (koe oli siis open book). Onneksi mulla oli asiat printattuna paperille, mutta olin kyllä ainoa, jolla ei ollu kokeessa konetta… Netistä kun on helppo googlettaa jotain pientä kivaa lisäinfoa ja mukavia “omia argumentteja” :D Pärjäsin siltikin omasta mielestäni ihan hyvin :)

No tsau!
Kunpa saisin nyt nää typerät kouluhommat pian ohi niin pääsisin puuhailemaan kaikkea mukavaa! Uuden kodin sisustuksen lisäksi mulla on miljoona käsityöideaa jotka haluaisin toteuttaa. Lisäksi oon suunnitellu, että nukkuisin ……..

Ahh nyt puuhailen vielä hieman rästiin jääneitä Intellectual Property law:n kotitehtäviä :)

Mom, I don’t want to go to school.

Mä oon niin kyllästyny opiskeluun ja koulunkäytiin. En sillä tavalla kyllästyny että “voi ei, kun en nyt jaksa lukea niin saan vaan kakkosen”, vaan sillä tavalla kyllästynyt että “voi hitto kun tää on jo tokan vuoden loppu, niin en enää oo järkeä lopettaa tätä koulua.” Musta on syvästi alkanu tuntumaan, että opiskelu ei todellakaan ole mua varten. Tai noh, on mulla jo hetken aikaa ollu sellainen olo, mutta nyt tänä keväänä se on jotenkin saavuttanut ihan uudet mittasuhteet kun olen ollut töissä, ja viihtynyt siellä niin hyvin.

En ole ikinä oikein saanut sellaista valaistumista, että A-HAAAA, tämä X se vasta onkin SE JUTTU, mitä haluan tehdä! Kuvittelin, että oikis nyt olis sellainen kun on edes jonkinlaista mielenkiintoa ollut aihetta kohtaan, mutta tällä hetkellä oloni on melko epäileväinen. Todennäköisesti en tee lakiopinnoista maisteria.

Tällä hetkellä projektina on EU Law, jonka feilasin syksyllä ja perjantaina on uusinta. Lisäksi on huomenna yksi tentti, kaksi rästiin jäänyttä researchia, sekä yksi tentti joka tulee sitten melko SURPRISE koska se opettaja ei ole ilmoittanut minä päivänä saan tehdä sen.

Yllättävää ei ole, että kuvassa on joko kissa… 
 
… Tai vähintään kissan häntä… 

Otin mun synttärikukat piristämään lukunurkkaustani, ajattelin että tuo iloisen värinen kimppu jotenkin hieman siirtäisi energiaa muhun :) Koulupöytä ei siis ole tällainen syvyydeltään 2 metriä, vaan pöydän takana on ikkunalauta, joka on leveydeltään noin metrin ja sen vuoksi näyttää että tää pöytä vaan jaaatkuu ja jaaaatkuu…

Maailman söpöin, Naantalin Muumimaailmasta ostamani Hattiwatti-penaali :) Kassissa matkustaessaan peltipenaali mukavasti rytmittää kävelyä, kun kynät kolisee siellä edestakaisin…
Tällä hetkellä tämä on alustana EU oikeuden kirjan ohuemman puolen alla… Ensi viikon jälkeen vihdoinkin luen tän loppuun. 

Oon jo tässä hieman katsellut eri maita mihin muuttaisin ensi vuoden jälkeen… Siitä myöhemmin lisää :)

Palun vaikust!

Yksi asia mua rassaa tosi pahasti tässä virolaisessa/venäläisessä/non-finnish kulttuurissa: KIRJASTOSSA EI OLLA HILJAA.

Aina kun erehdyn tulemaan koulumme kirjastoon ajatuksenani opiskella, noin 1,5 minuutin kuluttua savu nousee korvista ja ärsyyntymisaste on 128%. Täällä kirjastossa on ryhmätyöhuoneita, koulu on täynnä kahviloita käytävilläkin on tilaa, joten ihmettelen, miksi kirjaston lukutiloihin täytyy tulla keskustelemaan tehtävistä, kuulumisista tai muista hauskoista jutuista. Lisäksi, miksi ei ole mahdollista kuiskata? Tämä on mielestäni viimeinen ele sille, ettei muiden opiskeluaikeita kunnioiteta! Ihan kuin tulisi johonkin eläintarhaan.

Täällä on jonkin verran yksittäisopiskelukoppeja, mutta ei tarpeeksi. Niihin pitäisi rynnätä välittömästi kirjaston aukeudettua 8.30 (done that), sillä kymmenen jälkeen yksikään niistä ei ole ikinä vapaana.

Kirjasto on uusi, hieno, täällä on hyvät ilmanvaihdot, värit miellyttävät ja tunnelma on kotoisa… Onko se liiankin kotoisa? Tulisiko kirjaston olla pelottava, kolkko sali, jotta ihmiset ymmärtäisivät kunnioittaa sen “virallisuutta” ?

Kaipaan Turun yliopiston lukusalia, jossa vieressä olevaa lukijaa katsotaan pahasti, mikäli tämä uskaltaa päästää ääntä naputelemalla tekstiviestiä!!! Täällä kun puheluihinkin voidaan ihan estotta vastata lukualueilla…

Mõnus pühapäev

Tänää on ollut vallan mõnus eli mukava sunnuntai. Edellisen kerran vietin kokonaisen päivän yksin kotona ilman krapulaa kolme viikkoa sitten sunnuntaina. Tätä on siis odotettu! Tänää perehdyin hieman rästissä oleviin Intellectual Property Law:n caseihin, lueskelin niitä läpi ja päätin kuitenkin jättää vielä huomiselle niihin liittyvät kirjoitustehtävät….

Itseasiassa ihan mielenkiintoinen case.
Ei ole mitään rentouttavampaa, kuin viettää koko päivä kotona sisällä mukavissa vaatteissa, eilen siivotussa asunnossa, olla ilman meikkiä ja nukkua päiväunet juuri silloin kun siltä tuntuu. Menin eilen illalla nukkumaan tasan 22.00 kun silmät eivät yksinkertaisesti enää pysyneet auki. Ilmeisesti kertynyt univelka on aina välillä nukuttava takaisin. Tänä aamuna heräsin puoli yhdeksältä miettien, että koko pitkä päivä aikaa puuhailla kaikennäköistä hyödyllistä ja hyödytöntä. Päivällä heräsin todellisuuteen, että tämä leppoisa vapaapäiväni onkin tunnin lyhyempi kuin esim eilinen päivä :C Mutta olen silti onnellinen että tämä fakta saavutti tietoisuuteni, sillä olisin muussa tapauksessa mitä luultavimmin ollut huomenna väärään aikaan töissä :D

Kevätsiivousta aloitin tänää. Kohteena kissat. Miten kissasta voi lähteä MONTA LITRAA IRTOKARVAA?! Tuntui, kun olisi harjannut karvanlähdöstä kärsivää hevosta!

Miau! Omistajani ei suosittele ketään ottamaan pitkäkarvaista kissaa!
Hän tiesi kyllä etukäteen itsekin, ettei halua pitkäkarvaista kissaa, mutta onneksi olin niin rassukka että hän unohti periaatteensa minut nähdessään!
Mau!

Toin tuliaisiksi tämän viikon Turun reissulta myös kauan kaivatun Gilmoren tyttöjen vikan tuotantokauden! Aww, ihanuutta <3 Lisäksi kuskasin rajan yli myös jotain muuta tärkeää, mitä Suomesta olen kaivannut… Eli Kartanon salaatinkastiketta ja perus EARin korvatulppia! Mielenkiintoiset tuliaiset, kyllä :)

Nyt jatkan mukavaa sunnuntaitani dippailemalla kurkkua ja porkkanaa Kartanon salaatinkastikkeeseen ja katsomalla Gilmoren tyttöjä. Nam!

>That’s hot!

>Outoa on, että kirjoitan tähän aikaan yöstä koulutehtävää. Noh, deadline on huomenna, ja elämä on ollut suhteellisen täyteläistä viime päivinä.

Mutta toinen outo asia on, että tämän koulukirjoitelmani aiheena on Paris Hilton. Siis HÄ? :D Hetki sitten havahduin itsekin, kun ymmärsin että näytölläni lukee itseni siihen kirjoittamana sekä “Paris Hilton” että “Nicole Richie”. Outoa…

Lisää rahaa!

Suomalaiset opiskelijat valittavat aina, että opintotuki on liian pieni. Eihän sillä saa juuri mitään, elämä on kallista, miten voi ihmisrukka elää 478 eurolla kuussa?

Ensinnäkin, Suomessa on koulutus ilmaista, ja se on hyvä etu. Toiseksi, Suomessa sentään ylipäätään SAA jotain tukea, jolla maksaa vuokra. Olen kuullut, että täällä Virossa parhaat oppilaat ilmeisesti saavat jotain tukea valtiolta, joka oli muistaakseni 80 euron hujakoilla. Tätäkään etua ei siis ole tarjolla kaikille. Eräs luokkalaiseni käy koulun ohella 40 tuntia viikossa töissä, jotta saa maksettua vuokran ja lukukausimaksut. Monikohan suomalainen olisi valmis tekemään samoin?

Olen tehnyt myös tutkimuksen aiheesta. Tutkimus oli luonteeltaan hyvin virallinen, sillä se oli osana lukion yhteiskuntaopin kurssia ja täytti varmasti kaikki tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Tutkimuskysymykseksi asettelimme väitteen, että opiskelijat ovat köyhiä. Näin oletimme, koska kaikkihan sitä aina valittavat. Keskityimme yliopisto-opiskelijoihin, koska suurin osa lukiolaisista asusti vielä mamin jääkaapin varassa (paitsi minä!!) ja näin ollen eivät ymmärtäneet rahasta mitään… Paitsi toki sen, että sitä aina ilmestyi jostain.

Mutta asiaan. Kyselyjemme tulos yllätti: kaikki opiskelijat tuntuivat pärjäävän opintotuellaan, saivat ostettua ruokaa ja maksettua vuokransa. Vau! Kysyimme myös, mihin he kuluttaisivat rahat mikäli tukea tulisi yhtäkkiä lisää. Suurin osa kertoisi matkustelevansa enemmän tai hankkivansa muita elintasoa kohottavia viihdykkeitä. Hyvä kysymys onkin mitä kaikkea opintotuen tulisi kattaa: tyydyttää fyysisesti peruselämisen tarpeet vai mahdollistaa resurssit kustantaa myös henkinen onnellisuus?
Priorisointeja: Asunko ydinkeskustassa, vai hieman syrjempänä jolloin jää enemmän rahaa parempaan ruokaan? Käynkö pari päivää viikossa töissä, vai vietänkö mieluummin sen ajan Facebookissa tai kännissä?
Suomalaiset pelkäävät ottaa lainaa. Tietysti, koska on muitakin mahdollisuuksia. Kukapa ei ottaisi mieluummin ilmaista rahaa sellaisen sijaan, joka täytyy maksaa joskus takaisin?

Ja hei, en laita vastaan jos opintotukea nostetaan, koska itsekin vastaanotan sitä. Mutta minua vain toisinaan häiritsee se, kuinka kiittämättömiä suomalaiset tuntuvat olevan tästä rahasummasta, joka kilahtaa säännöllisesti joka kuun 4. päivä pankkitilille. Ehkä siitä ei riitä shoppailuun, matkusteluun tai ravintolassa syöntiin, mutta järkevällä budjetoinnilla riittää varmasti peruselämiseen. Ja mikäli jokapäiväinen makarooninmussutus ei kiinnosta, taitaa olla aika mennä töihin tai ottaa opintolainaa, joka ei kylläkään valitettavasti ole ilmaista shoppailurahaa…

Mitä olen oppinut Viron-vuoden aikanani Part I

Mitä olen oppinut 1,5 Viron-vuoteni aikanani:
– Vaikka kirjan nimi olisi “An Introduction to …“, se ei tarkoita että kirja olisi lyhyt, yksinkertainen tai helppolukuinen.
– Kaikki kissat eivät ole rauhallisia, hiljaisia ja laiskoja.
– Tässä maassa  on normaalia tuoda naiselle kukkia muulloinkin kuin pahojen tekojen sovituksena tai vuosipäivinä.
– Vaikka kuinka päivitän blogiini siitä, kuinka “huomenna aloitan tunnollisen elämän!”, tällä julistuksella ei ole konkreettisia vaikutuksia.
– Mä en ole oikeasti hyvä sittenkään säästämään rahaa niinku oon aina uskonu, vaan oon ainoastaan käyny aina paljon töissä ja sen takia saanu pidettyä talouteni tasapainossa. Opintotuella eläminen on IHAN tyhmää, koska rahat loppuu aina kesken. AINA!!!!
– Oon ennen ajatellu etten halua koskaan ottaa opintolainaa, koska en halua elää lainarahalla ja käyn mieluummin töissä kuin kulutan rahaa, joka ei oo omaa. Niin se mieli muuttuu, koska on ollu oikein kivaa saada tilille rahaa tekemättä mitään (no ok 3 klikkausta verkkopankissa), enkä tunne ees huonoa omaatuntoa aiheesta.
– Tallinnan yökerhot on huomattavasti parempia kuin Turun. 
– Monien suomalaisten mielestä sana ‘Tõnismägi’ [Tönismäki] kuulostaa erehdyttävän paljon sanalta Penismäki. Ja siitä syystä joidenkin mielestä on joka päivä yhtä huvittavaa bussimatkalla kouluun hymähdellä kun tulee kuulutus “järgmine peatus: Tõnismägi”.
– Se, että onko alkoholi halpaa, on kovin suhteellista. Vaikka se olisikin edullisempaa kuin Suomessa, se on kuitenki kallista, mikäli sitä käyttää kohtuuttoman paljon. 
– Olen oppinut tykkäämään semisti kaalista ja oliiveista.
– Elämä menee harvoin suunnitelmien mukaan, ja toisinaan onkin syytä uskaltaa tehdä myös jotain, mikä ei mene yleisten odotusten mukaisesti.
– Se, että jalkakäytävät aurataan säännöllisesti, on mahtava juttu!!

Lihaton tammikuu ja paljon muuta

Lounaaksi munakas kasviksilla, juomaksi toopiline jook porgandimahlaga. Ruoan päälle en juo piristävää kahvia, vaan keisarin morsian teetä (joka on muuten tosi hyvää!) Lounaan jälkeen ruoan laskeuduttua on luvassa ZUMBAA, jonka jälkeen jatkuu taas EU-lain opiskelu.

Tähänkö on tultu, onko tammikuu kerrankin tuonut mukanana terveellisen ruokavalion ja harmoniset elämäntavat?

Totuus taitaa olla se, etten ole muistanu käydä kaupassa hetkeen, joten munakas on ainoa vaihtoehto nuudeleiden lisäksi ja kahvi on loppu, joten teehen on tyydyttävä. Ja zumba on ilmainen kokeilunti ;) Ehkäpä olisi pitäny laittaa tämä päivitykseksi facebookiin muiden “tein tänään nämä sata asiaa + jumppasin 3 tuntia, voisitteko kommentoida nyt tähän että VITSI OON KADE OOT NIIN HYVÄ IHMINEN” -statusten sekaan. Toisinaan tuntuu että joidenkin ihmisten “hyvinvointi” näkyy vain ulospäin, mutta itse ihminen ei sitten olekaan niin tasapainoinen, hyvinvoiva ja harmoninen kuin muistaa muille kertoa ja antaa ymmärtää.

Mutta asiasta toiseen, Hesarissa oli mielenkiintoinen artikkeli Eurooppaan työllistyneitä suomalaisnuoria ei paluu kiinnosta. Varsinkin kohta “Osa vastaajista kertoi paluun olevan vaikeaa siksi, että suomalaiset työnantajat eivät tunnu arvostavan ulkomaalaisia tutkintoja tai työkokemusta ulkomailta. Yllättävän monet näistä koulutetuista, kielitaitoisista ja kansainvälisistä suomalaisista raportoivatkin syrjintäkokemuksista nimenomaan Suomen työmarkkinoilla” kuulosta tutulta; juuri tällanen fiilis täällä on opiskella.

Suomessa ajatellaan että kun olet ulkomailla, olet todellakin ulkona Suomen huippuopetuksesta ja -työmarkkinoilta. Laitoin tämän linkin myös Facebookiin, jonne osuvasti eräs kaverini kommentoi, että vaikkakin Suomen peruskoulut ja lukiot saattavatkin olla maailman kärkiluokkaa, ei näillä kärkisijoilla Suomen yliopistoja kuitenkaan näy. Muistaakseni top100 yliopistojen listalla taisi olla Helsingin yliopisto (jossain listan loppupäässä?) ainoista suomalaisista korkean asteen oppilaitoksista (University of Applied Sciences -alkuisia siellä ei näykynyt…?), mutta ruotsalaisia yliopistoja siellä oli ainakin kaksi (en valitettavasti muista missä se lista oli, ja Zumba-aika uhkaavasti lähestyy, joten en ehdi etsimäänkään!)

Me ulkomailla opiskelevat odottelemme siis sitä aikaa, että suomalainen yhteiskunta vihdoinkin oppii arvostamaan ulkomaista opiskelua ja työkokemusta täysiarvoisesti! Että jossain kohtaa herätään siitä mielikuvasta, että VAIN suomalainen koulutus voi olla hyvää, eikä uskota että muuallakin maailmassa on yliopistoja, jotka pystyvät kouluttamaan opiskelijoitaan hyviksi asiantuntijoiksi ja työntekijöiksi. Ja lisäksi, en aivan ymmärrä tätä “opiskelet Virossa joten varmasti sun koulutus on huonompi”. HEI HALOOOO, opiskelen eri asiaa kuin mitä Suomen oikiksissa tarjotaan!! Mun kurssit koostuu kansainvälisistä asioista, kun taas Suomessa opiskellaan mitä Suomen oikeusjärjestelmällä on tarjottavanaan ja päntätään millaista verotus on Suomessa, ennen kuin se taas muutaman vuoden päästä muuttuu ja päntätään taas erilaisia sääntöjä. Suomalaisilla tuntuu olevan tietynlainen ylemmyydentunne oman maan opetuksensa ylimaallisuuteen – tietysti on hyvä olla ylpeä oman maansa tarjoamista asioista, mutta pliis, kyllä Suomen ulkopuolellakin osataan ;)

AAMEN! 


(ja nyt pidän hengitystauon)