Lasten pottatreeni

Ajattelin ensin, että jos olisin odottanut jo tiivistänyt sitten koko prosessin yhteen postaukseen mutta onhan tää sen verran pitkäaikainen juttu todennäköisesti, etten malta odottaa 4. vaiheeseen eli “success” saakka. Vauvat on siis saaneet uutta opittavaa kun postissa tuli paketti, jonka kannessa luki Litter Kwitter. Kyseessä on siis totta tosiaan kissojen pottatreenisetti, jonka tarkoituksena on pikkuhiljaa siirtää karvakasat pissimään pyttyyn. Alla on tuo rengas kylppärin lattialla, jotta misut tajuaisi että siihen tosiaan saa pissiä. Taustalla näkyykin syy, miksi tällaiseen pottatreeniin tulee lähdettyä mukaan. Emmätajuu miten sitä hiekkaa voi aina olla koko kylppäri täynnä…

LitterKwitter1Töissäkin hieman varovaisesti mainitsin tästä projektista, yritän edelleen välttää hullun leimaa. Onneksi sain työkavereilta pelkästään positiivista palautetta, kuten “jos meillä olis kissa ja mä kotona sitten ilmoittaisin että opetan kissat käymään pöntöllä niin kyllä siinä kohtaa lentäis pihalle sekä kissa että minä.” Toisella työkaverilla on pari pientä lasta (ja mies) ja tämä puolestaan totesi, että jos edes ne ensin oppisivat omatoimisesti osumaan sinne pönttöön vessassa asioidessaan…

Eddy osoitti eniten kiinnostusta istuinta kohtaan kun se oli muutaman päivän totuttelun jälkeen siirretty vessan puolelle. Meillä on yläkerrassa toinen vessa ja sitä ei juuri tule itse käytettyä; Litter Kwitter voi siis hyvin olla siellä paikallaan. Ja ei tuo rengas mitenkään kiinni tuossa ole, sen saa ihan helposti otettua pois eli toimii vaikka olisikin käytössä vain yksi vessa.

LitterKwitter2 LitterKwitter3Sitä Eddy Edward ei kylläkään ihan täysin ymmärrä, miksi hänen toimituksiaan filmataan. Ei huolta muru, mami sensuroi kriittiset paikat.

Seuraava vaihe on oranssi rengas, eli tuo keskimmäinen rinkula puuttuu ja siitä voi suihkia suoraan oikeaan osoitteeseen. Jäämme jännityksellä seuraamaan kehitystä.

Hampaiden harjausta

Tässä on eläinten hammasharja.


Kissoille on olemassa omakin, kätevämpi malli, ilmeisesti jonkinlainen sormen päähän laitettava, jonka kanssa on helpompi tavoitella pieniä hampaita. Ne oli juurikin loppu kun kaipasin Eddylle hammasharjaa… Oli nimittäin hieman ientulehdusta liikkeellä.

Tämä kissa ja hammasharja? Nöööööy. 

Tämä kissa ja hammasharja? Parempi yhdistelmä.

On hän toki kissa, joten ei kaikkea hänkään ei sentään tee käskystä (vaikka mielellään hiirtä noutaakin ja tuo uudelleen heitettäväksi), mutta toimii siis kuitenkin ennemminkin silleen “eiku minä itte!”

Harmi kun ei ole peukaloa, toi harjasta kiinni pitäminen helpottuis huomattavasti

Ei tämä toki ensimmäinen kerta ole kun Edward hampaitaan pesee. Mutta ensimmäistä kertaa hänellä on eläinten hammasharja, aikaisemmin hän on tuntenut vetoa minun hammasharjaani kohtaan.

Se oli mulle hieman epämiellyttävää, sillä en erityisemmin tykkää enää omaan suuhuni laittaa muiden käytössä ollutta hammasharjaa…

…ja vielä nää poskihampaat täältä…

Hampaiden huolto on tärkeä asia!

Sen tietää myös Edward.

 

Extreme-Elwi

Muuttaminen on aika haastavaa. Kaikki se tavaroiden kantaminen, paniikkipakkaaminen, ihmisten mukaan lahjominen (oon oikeasti tosi kiitollinen kaikille auttaneille!), siivoaminen, uuden asunnon tutkiminen (oon löytänyt jo pesutuvan, pyöräsäilön ja varaston, sauna on vielä hukassa, lisäksi en tiedä miten mun liesituuletin toimii), ja tavaroiden paikalleen järjestely, on toden teolla melko extremeä. Mikään näistä ei kuitenkaan vedä vertoja seuraavalle esitykselle: Elwi halusi kovasti esittää kameralle temppunsa, jota hän on useina päivinä, useiden viikkojen ajan treenannut.

Hän pyysi muistuttamaan, että ihan jokaisen kotikissan ei tätä temppua kannattaisi yrittää kylmiltään ilman harjoittelua. Varsinkin, jos kori on tyhjä, kaatumisriski on suuri. Tämänkin korin reuna on sen verran ohut, että tassujen asettelu on suunniteltava hyvin tarkasti.

Hienosti tehty! Koko kori kierretty ilman yhtään harha-askelta!

Mitäs tähän sanotte, olisiko Elwistä pitänyt tulla sirkuskissa?

Merimatkailua ja uuden elämän ensi askeleita

Moni valittaa että tekee työtä josta ei pidä, tekee liikaa työtä, huonolla palkalla… Mulla oli kytenyt samoja ajatuksia jo jonkin aikaa päässä, joten päätin ottaa elämäni haltuun. Otin loparit töistä joku aika sitten, ja toissa perjantaina viimeisen työpäiväni jälkeen matkustin Suomeen työttömänä. Tai no siis täysipäiväisenä opiskelijana. Heh.

Olo oli kevyt ja vähän hämmentynyt. Enemmän ehkä kevyt; olin ollut työssä josta mulle kertyi aika paljon stressiä. Suomeen matkustamisen keveyttä tietysti hieman lievitti matkustuslaukussa parkuva Eddy (“joku raja tähän rahvaanomaiseen reissaamiseen! KULJETUSKOPPA?”) ja se, että koko hitsin laiva oli niin täynnä että sain istua ikkunalaudalla jossa oli ihan hullun kylmä. Ja pehmusteet… Ne piti olla omasta takaa.

Tuo vasemmassa alakulmassa näkyvä musta kassi on kissojen kuljetuslaukku. Se on ihan eläimille tarkoitettu, ja luulen että siellä on mukavampi matkustaa kuin kovassa laatikossa.

Oli aika harmillista melkein puolentoista viikon jälkeen taas lähteä takas Tallinnaan. Tällä kertaa matkustus oli hieman mukavempaa, sillä otettiin kaverin kanssa hytti. Eläinten kans on melko stressaavaa matkustaa, joten pienikin luksus on suuri luksus :)

Oli kyllä helppo huomata, milloin maa oli vaihtunut: ei Suomesta löydy näin paljon huonosti käyttäytyviä suomalaisia. Myöhäiseen iltaan sain vielä kuunnella vanhan kaupungin kaduilla laulavia mestariartisteja…

Ihanaa, kun ei ole stressiä työnteosta! Nyt voi keskittyä kaikkeen muuhun tärkeään: hankin jo salikortin Suomeen ja Tallinnaan, kun vihdoin on aikaa. Ehtii myös opiskella (jos viitsii), käyttää aikaa mietiskelyyn, harrastaa, nähdä ihmisiä… Tällainen hidas elämä sopii mulle. Ahh. Täytynee tosin tässä vielä keksiä jotain rahanansaitsemismenetelmiäkin, koska tällainen kaikki harrastaminen ja hengailu mitä nyt ehtii tehdä, vaatii tietysti rahaa mitä ei tule kun ei käy töissä :))

Ps. Miksi ihmiset menee niin sekaisin kun ne näkee jonkun kuljettavan kissaa? “KISSAKISSA KISSSS KISSS MAUUU MAU MIAU MAUU KISS KISSSSS KISSSSSA!” Siis apua… Ja kun laivasta poistuttaessa tuollaisia  kävelee perässä yhteensä useampi kappale, on ulko-ovelle saavuttaessa kaksi hämmentynyttä kissaa ja hyvin ärsyyntynyt omistaja.

Aktiivista lukemisen välttelyä

Olen tiskannut, visioinut tulevaisuutta, käynyt kylpylässä, kutonut villapaitaa, siivonnut, rikkonut astioita, käynyt jumpassa, selaillut verkkokauppoja, maksanut laskuja, tiskannut uudelleen…

Sanalla sanoen, vältellyt varsin tehokkaasti lukemista.

Olisi tehokkaampaa lomailla hyvällä omallatunnolla, ja tietysti tehokkaampaa olisi lukea aktiivisesti… Mutta minkäs teet, kun lukeminen ei nappaa :) Askartelin parvekkeelle myös kisuille pahvilla toimivan nukkuma-alustan maisemanäköaloilla:

Ja uninen Elwi kiittää!

Kissat viihtyy tosi hyvin kun pääsee parvekkeelle, onneksi sattuu olemaan lasitettu malli. Elwi löysi kyllä miellyttävän pehmoisen nukkumapaikan sisältäkin:

Pienen painin jälkeen lankakerän kanssa päästiin onneksi sopuun.

Huomenna Keski-Suomen suuntaan ja sunnuntaina odottaakin jo kotiinlähtö. Niin jo totuin taas tähän…

Uneliaisuus tarttuu, nyt kissapeiton alle nukkumaan!

[P.s. Astioita ei ole satutettu tahallisesti. Olen ollut vaan jotenkin ihan tosi rähmäkoura lähiaikoina.]

WHERE ARE YOU MUMMY?!?

Mamiii, missä olet? Täällä lapsesi Edward Saksikäsi! Olen tässä ulko-oven vieressä olevalla pienellä koripöydällä nukkunut nyt jo muutaman tunnin. Takamukseni on kasvanut sen verran tässä parin elinvuoteni aikana, että tämä nukkuma-alustani on minulle pienehkö. Koska olen se MIES talossa ja jätit tämän talon nyt minun harteilleni, on minun tietysti nukuttava tässä vahtipaikalla poissaoloaikasi ja tarkkailtava, kun naapurit kävelevät portaita ylös ja alas. Joku näistä askeltajistahan voit olla sinä. Ja olisihan se tylsää, mikäli nenäni ei olisikaan ensimmäinen asia, jonka näet astuttuasi asuntoon sisälle. Tulethan pian kotiin, yksi tassuistani on jo puutunut tämän epämukavan asennon vuoksi. Lisäksi niskaani sattuu ja karvat menevät epätasaisesti lyttyyn, niitä on kova homma oikoa. Silti kestän tämän kuin mies. Sillä olen tosimies, kastraatiosta huolimatta.

Terveisin,
Edward ja operaatio Naabrivalve.

Lapsi on terve kun se leikkii…

Saaliseläimeksi syntyneet vaativat välillä aitoa riistaa ruuakseen. Sitä, kun lounas juoksee karkuun ja sitä saa jahdata hetken aikaa ennen sen syömistä.

Ostin kissoille viikonloppuna hieman uusia leluja. Huoh, Eddy, LELUJA. Eddy ottaa tän homman hieman liian tosissaan, ja sähisee hiiri suussa (mua alkaa aina naurattaan se tilanne, vaikuttaa aika haastavalta eikä välttämättä niin uhkaavalta kuin on tarkoitus) huoneen toisella puolella olevalle Elwille, joka katsoo liian intensiivisesti hänen hiirtään. Lisäksi Eddylle on hieman epäselvää se, että näillä hiirillä pelkästään leikitään, niitä ei tartte pureskelun jälkeen enää nielasta. Ei edes niitten häntiä. Onko sitten ihme jos maha tulee kipeeksi… Tää hommahan on vähän ku viinin maistelu, todetaan että onpas hyvää ja sylkästään pois. Eddy on selkeesti huomannu etten mäkään syljeskele viiniä pois…

Eddy oli tasan tarkkaan sitä mieltä, että tää huomionosoitus oli tarkoitettu pelkästään hänelle… Tässä hän näyttää kieltä Elwille.

Noi oli sen verran söpöjä noi uudet kaverit, oli pakko ottaa niistä ryhmäkuva, jotta muistan miltä ne aluksi näytti.

Pikkuötökät otti ihan tyynesti kohtalonsa vastaan. Puolen tunnin päästä eka hiiri olikin jo lunastuskunnossa. Hänet haudattiin ja heitettiin uusi uhri saaliseläimelle.

 

Apua, hiiriä oli liian monta!!! Eddy ei ehtiny leikkimään niillä kaikilla yhtä aikaa!!! Elwi ihan salee koski siihen yhteen harmaaseen!!! Ongelmallista olla se lellitty kakara, jonka leluilla muut ei saa leikkiä :D Elwi sitten tyytyikin leikkimään omilla hiusponnareillaan.

Hohhoi… Kunpa asuisin maalla ja voisin välillä heittää noi ulos jäähylle :D

Elwiira

Eddy tietää että Elviä ujostuttaa ja pelottaa, ja että aina jos 2x isompi kollikissa tekee “ovelan” äkkihyökkäyksen, juoksee päältä/yli/yrittää purasta mahasta, vastauksena on räppäys naamaan ja kovin uhkaava, neitimäinen sähinä. Edwardilla ei ole aikomuksena luovuttaa. Hän on päättänyt, että hänen epähienovaraisen tekniikkansa on syytä purra edes johonkin naiseen. Ja tämä tulee olemaan se nainen.

“Mä tälleen vähän edes täältä nuuhkin, ei se varmaan huomaa…”
*LÄPS*
“Mitä tällä kuuluu tehdä?”
Luotan siihen että pikkuneiti oppii vielä leikkimään kunhan saa hieman rohkeutta ja itsetunto kasvaa.

Loomade Hoiupaik + uusi perheenjäsen

8.7.2010 Edward sai Elwiiransa.
“WTF??!?!?” Oli Edwardin vastaus.
Ilmeisesti hänellä on jotain järjestettyjä avioliittoja vastaan.

 

Taustatietoa:

Loomade Hoiupaik on Tallinnassa sijaitseva löytöeläintarha. Nettisivuilta löytyy ajo-ohjeet, tosin sinne voi olla vaikea löytää niidenkään avulla…

Bussilla pääsee ihan näppärästi keskustasta, esimerkiksi numerolla 18 joka lähtee Viru-keskuksen alakerrasta bussiterminaalista, jää pois esimerkiksi pysäkillä Järve, hyppää samalla pysäkillä bussiin numero 57 ja matkustaa sillä Raku-pysäkille. Ja siitä kääntyy oikealle, oikealle, vasemmalle, vasemmalle, oikealle ja vasemmalle ja TADAA, perillä! :)

Tarhan ajantasaisen eläintilanteen näkee netistä, sinne tulee aina kuvat uusista eläimistä, niiden löytöpaikka sekä milloin ovat valmiita luovutettavaksi uuteen kotiin. Mustia kissoja on aika paljon, vai mitä kuvasta voi päätellä…? Myös toi lattialla oleva putki oli täynnä mustia kissoja. Heh! :D

Kissakuningatar Linda
Tarha on melko uusi, ja sen huomaa varsinkin siitä, kuinka siistit häkit koirilla on. Suurinta osaa saa ulkoiluttaa joko remmissä tai sitten pihalla olevissa aitauksissa, joidenkin koirien ulkoilutus on kielletty jos vuffe on ollut esimerkiksi juuri leikkauksessa tai muussa hoidossa. Koirat on kauhean ystävällisiä, janoaa huomiota ja haukkuu kilpaa kun niiden ohi kävelee. Tekis mieli helliä niitä kaikkia ja viedä ne kotiin.

Vuh vuh, olenko uusi paras ystäväsi?

Osa koirista on ulkotarhoissa. Niissä on perällä pienet kopit joihin voi mennä lepäileen kun haukkuminen alkaa kyllästyttää.
Nimettiin tää meijän kesken Harry Potteriksi; toivottavasti joku ottaa hänet ihan ton ennennäkemättömän otsakuvionsa takia! Tässä kissassa on pakko olla jotain taikaa!

 

Hei moi jotain ihan hippasen söpöö! AWWWW! <3 <3
Olin siis netistä katsonut yhden kissan, jonka suunnittelin hakevani, pieni mustavalkoinen kissanpoikanen… Mutta hassusti kävi.
Istuin lattialla kun hän vähäneleisesti vaan käveli mun syliin, laitto silmät kiinni ja alko kehräämään. Oli kova homma saada hänet edes irti, mutta kun vihdoin sitten sain neidin laitettua maahan että pääsin kiertelemään lisää, hän lähti kävelemään perään. Awww. Vähän aikaa siinä toisiamme tutkiskeltuamme päädyin, että ehkäpä tässä nyt sitten on se Minun Uusi Kissani.

 

Tämä pieni otus oli kovin rauhallinen, likainen ja vaivana oli myös paha silmätulehdus – ihmettelen, ettei sitä oltu hoidettu, koska kisu oli muiden seassa isossa huoneessa. Raukka oli ihan luiseva ja istui loppujenlopuksi pelkästään lamaantuneesti paikoillaan. Ilmeisesti melko stressaantunut kaikesta hälinästä ja vilinästä, koska ei ollut syönyt ilmeisesti hetkeen eikä myöskään pessyt turkkiaan.

 

Minun Elwiirani – tässä ollaan kotimatkalla. Yritin tilata taksia mutta noilla huudeilla ei ollu vapaana, joten piti mennä bussin kans kotiin. Jossain kohtaa alkoi neitiä hieman jännittää, mutta kaikenkaikkiaan hommat sujui oikein näppärästi.

Kerron myöhemmin lisää kuulumisia :) Nyt vielä totutellaan kaikkeen, ja odotellaan että päästään pian kissashampoon kimppuun… Minä odotan, kissa luultavimmin ei.

Lindasta tuli Elvin kummitäti.

Kissa vs. Kani

Toisinaan mietin miksen hankkinut pupua.

Jäniksenkäpälää pidetään yleesä onnen kapistuksena, näin kertoo myös Wikipedia, tuo faktatiedon lähde.


Havainnollistava kuva: jänksenkäpälä

Eli jos omistaisin kanin, minulla olisi koko ajan kävelevä/hyppivä onnenkalu mukanani.

Sen sijaan otin kissan.

Se oli pieni ja sievä, se nukkui ja söi…


Siltä tosin puuttui itsesuojeluvaisto…

…sekä tuo onnenkäpälä, mutta sen sijaan sillä oli epäonnenkäpälä.

Käpälä parani murtumasta vihdoin pitkän, synkän ja rasittavan kevättalven jälkeen, ja ilo oli ylimmillään. Kesä oli tulossa, ja vihdoin saatiin aloittaa myös ulkoilu!

“JEE!”

EpäOnnenkäpälä jäi taka-alalle ja lähes unohduksiin, mutta ei huolta, alkukesästä se taas ilmoitti olemassaolostaan…

Tässä kuva murustani odottamassa seuraavan päivän (eli tämän aamun) leikkausta.

Onnellisena kipulääkehuuruissa, mitä lie kukkaiskuvioita mahtaakaan sen silmissä vilistä. Epäonnenkäpälästä on tällä kertaa kaksi luuta kokonaan poikki, vaikka kuvan perusteella ei välttämättä ongelma välitykään.

Ehkä epäonnenkäpälä muuttuu onnea tuottavaksi, jos alan pitämään misuani pelkästään lukittuna häkissä jolloin se ei pääsisi tuhoamaan ruumiinosiaan. Lisäksi voisin liimata korvienpidennykset ja vaihtaa nimeksi Bunny Edward.

“Tässäpä tää meitsin koipi tällein jouluväreissä!”

Sellainen se… Toivottavasti paremmat päivät on vielä edessä päin.