Mukavaa aamua!

Mä en ole ollenkaan aamuihminen. En tykkää herätä aikaisin, en tykkää käydä aamulla suihkussa, en tykkää puhua aamulla… Siksi hitaat aamut on ihan parhaita, saa herätä rauhassa ja tehdä asioita siihen tahtiin, kuin saa silmiä (ja mieltä) vähitellen auki. Lisäksi loistavaa on mennä aamupalalle jonnekin paikkaan – hotellin aamiaiset on hyvin lähellä mun sydäntä!

Aamukahvi tunnelmallisesti tarjoiltuna. 

Eilen oli mainio aamu; sai nukkua yhdeksään, neljältä odotti tentti, mutta sitä ennen aamupala kaverin kanssa kahvilassa. Mä en laittanut nyt Tallinnan-reissun aikana edes jääkaappia päälle, joten oli ihan pakko käydä vaan ulkona syömässä ;)

Aamiaisleipä kinkulla, häränsilmämunalla ja pestolla 2,60e. Namnamanmanmmmmnn. 

Toki siihen tenttiinkin piti selailla hieman asioita… Tästäkään selailusta ei ollut yhtään mitään hyötyä, sillä kokeessta kysyttiin ihan täysin eri asioita, toisen kysymyksen termistä en ollut ikinä ennen kuullukaan… Onneksi tentti oli open book ja kaikki materiaali sallittua, netti (wikipedia…) osasi kertoa kaikkea kivaa :D Oppia ikä kaikki, nyt tiedän siitäkin asiasta!

Ja jälkkäriksi vielä pannaria! Nämma! Aamupalaa syödessäni sain myös ahdistuksen, että voinko ikinä hankkia normaalia päivätyötä, sillä eihän tällainen silloin onnistu arkisin? Kamalaa! Luksusta tästä tekee nimenomaan se, että tätä voi tehdä arkiaamuisin… Noh, kaikista elämänvaiheista täytyy nauttia, ja ehkä sitten täysipäivätyötä tehdessäni oon onnellinen viikonloppuisin, kun on hieman enemmän rahaa käytössä kuin nyt… :)

Kohvik Must Puudel asub Vanalinnas aadressil Müürivahe 20. 

Lunta tupaan!

En oo oikein ehtinyt kirjoittelemaan tänne, sillä kiireitä on pitänyt: tutkielman kirjoittamista, kokeen tekemistä, miniläppärin itsemurhayritys ja muuta aikaavievää. Lisäksi muuton järjestelyssä on kaikenlaista säätöä. Mutta tää yön aikana ilmestynyt valkoinen maisema oli sen verran innostava, että päiväisellä kävelyretkellä tuli otettua kuvia (valitettavasti kamerakännykällä, koska oikea kamera jäi kotiin) ja tämä tavaroiden pakkailu alkaa kyllästyttää sen verran, että täytyy keksiä muuta tekemistä välillä :)

Kaunista, valkoista… Ja valitettavan märkää. 

Torilla duunissa ollut poni sai sateenvarjon päälleen tauon aikana :D

Katsottiin, että torilla oli porokeittoa hyvään hintaan, ja päätettiin mennä kokeilemaan… En oo varma mikä juttu se oli, ettei me saatu lusikkaa, vaikka muut asiakkaat näytti kyllä lusikalla soppaa kauhovan? :D Silvia vielä erityisesti kysyi, että niin mitenkäs se lusikka… Myyjä oli sitä mieltä, että olisitte ottaneet omanne mukaan :D Onnistuttiin sitten yhdeltä hyllyltä pihistämään kahvilusikat! Nooh, pientä haastetta…

Toi paikka oli hämärä, hämyisä ja aika hauska. Seinäkylteissä oli käytetty huumoria, kuten tuossa, että palauta tänne kaikki likaiset astiat joita et varastanut :D Tää paikka sijaitsi siis ihan torilla olevan Raatihuoneen rakennuksessa, Olde Hansan päässä.

Lavalla bailas joulupukki ja toinen pukki istui viereisessä mökissä… Mä oon kyllä ymmärtäny, että tää jouluhomma alkais olemaan jo vähän niin kuin ohi? Noh, mutta ei kai se niin tarkkaa, onhan se joulu kuitenkin edessä päinkin…

Kyllä muuttaminen on kivaaa :))) Tavaroiden pakkaaminen, niiden kantaminen… En halua sittenkään ajatella tuota toista asiaa vielä, se on luvassa vasta huomenna. Hissittömän talon neljäs kerros; onneksi tällä kertaa kantamusten suunta on alaspäin!

Jõuluturg

Sanotaan, että kun on lunta maassa, on valoisampaa. Onkohan täällä yritetty korvata jouluvaloilla tuota puuttuvaa lunta, niin kuin valon tuojana? Tuntuu että ihan jokaiseen puuhun on kiedottu jonkinväristä lamppua :)

Tallinnan porttien katoilla ei ole mikään hyvä makkaranpaistohiillos, vaan melko punaiset jouluvalot… :) Ja vasemmassa alakulmassa näkyy, että kukkabisnes pyörii kesät talvet!

Joulutori on ollut pystyssä jo hyvän aikaa, mutta en ole viitsinyt siellä kierrellä muuta kuin ohi kävellessä. Musta tuntuu, että viime vuotinen kuusi oli hieman massiivisempi?

Torin kojut; yhteen oli laitettu lappusia että valokuvaaminen kielletty :D

Torille on hankittu tänäkin vuonna turistien ihmeteltäväksi pari Lapin eläintä:

Jõuluvana põder!
(en tiiä miten Petteri Punakuonoa kutsutaan Virossa)

Toinen poro nukkui, joten ei päässyt kuvaan… Nää porot asuu siis Raatihuoneen torilla tuollaisessa pienessä aitauksessa. Aika rauhaton ympäristö… :( Toivottavasti ne edes välillä vaihtaa eläimiä, ettei samojen tarvitse olla päivästä toiseen.

Kaupasta tarttui taas mukaan muutama lankakerä… Saa nähdä moniko näistä ehtii saada muotonsa ennen jouluaattoa :) 

Kyllähän tuolla hulinassa tuli jo hieman sellainen fiilis, että joulu tosiaan lähenee!

Itsenäisyyspäivä

Luonnollisestikaan täällä Suomen itsenäisyyspäivä ei ole vapaa. Viime vuonna muistan tuona pyhäpäivänä lukeneeni paniikissa seuraavan päivän tenttiin ja juhlia siinä sivusilmällä katsellen, mutta onneksi tänä vuonna meni päivä hieman eri tahdissa.

Linnan juhliin en kutsua saanut, mutta sen sijaan suurlähettilään itsenäisyyspäivävastaanotolle. Porukkaa oli ihan pipona, hyvät cocktail-palat, viiniä, ja Tallinnan Suomalaisen koulun lapset laulamassa kansallislaulun suomeksi ja viroksi.

Päädyin, että koska juhlat on ennen kuutta, juuri ja juuri polvet peittävä mekko on sopivan mittainen. Mulla oli lisäksi musta huivi peittämässä olkapäitä, ja koruna oli yksinkertainen kultainen koru pienellä kivellä, sain sen parilta kaveripojalta kun täytin 18. Niinpä, kaksi poikaa päättää ostaa lahjaksi korun, joka on vielä kauniskin :)

Mekossa on edessä tuollainen kangaskaistale, joka saa helman näyttämään epäsymmetriseltä.

Yleensä käytän vain hopeaa, mutta tämän kertainen kultainen linja jatkui korun lisäksi myös kengissä.

Yllättävän hyvä ja edullinen löytö: mukavat jalassa ja vielä sievemmät kuin sika pienenä!

Siinä kun sitten lähdin kotiin päin juoksemaan, vedin ekassa alamäessä tämän talven ensimmäiset ja lähivuosien komeimmat lipat, ja huomasin pyöriväni vetisessä maassa vaatteet märkänä ja kankku hellänä. Niin, nyt on tosiaan sitä “lunta” sitten tullu, ja ihan varoituksena kaikille, että jos tarpoo vetisessä loskassa sileäpohjaisissa kengissä, voi olla hieman liukasta :)

Mustaan pukuu sopii myös mainiosti hopeanharmaa karvapuuhka.

Presidenttikin on lähettänyt tervehdyksensä ulkosuomalaisille yhteisöille. Hänen itsenäisyysvastaanottoaan pääsin katsomaan hieman myöhässä, jolloin seurana oli Annastiina sekä hyvin suomalainen Fazerin suklaa. :)

Onneksi tälläkin puolella Suomenlahtea näkyy Ylen kanavat :) 

 En paljoa makeaa yleensä syö, mutta Fazerin pähkinärouhesuklaa, nam! <3 Fazerin suklaa hakkaa ihan mennen tullen Kalevin suklaat!

Ei valitettavasti ollut Suomi-kynttilää enkä myöskään saanut sytytettyä kynttilää kello 18, mutta tuo hopeinen kävi ihan hyvin juhlakynttilästä ja poro-kynttiläalusta nyt on vaan niin söpön jouluinen :)

Kissat on luonnollisesti uskomattoman kiinnostuneita kynttilöitä… Ei voi jättää pieneksikään hetkeksi vahtimatta. 

Onnea nyt sitten Suomi 94v! Sopiiko, että tulen Linnan juhliin, kun täytät 100v?

 

Joulukuu on pian täällä, mutta missä talvi?

Joulukuu! Talvi! Toppatakki! Luistimet! Joululahjat! Paniikki! Joulukalenteri! Kylmä!

Ihan vain mainitakseni muutaman asian, joita ei vielä ole. Mutta hei, ensilumi tuli! Ainakin Gilmoren tyttöjen yhdessä jaksossa… Todellisessa elämässä ulkona on hieman harmaampaa. Kyllä täällä viime viikolla oli yksi päivä vähän lunta, mutta sen lumen kestävyyden saattoi laskea tunneissa. Nyt on hieman epätodellinen olo, että kuvittelinkohan vain koko tapahtuman?! Mä niiiiin odotan, että tulis lunta…

Oon päätyny siihen, että kissat arvostaa enemmän lämpöä kuin mukavuutta. Jos nyt ajatellaan vaikka, että ottaisiko ne mieluummin lämpivän vai mukavan nukkumapaikan, niin ne valitsee varmasti sen lämpimän. Ettekö usko? No alla on kuva todisteena. Näin meillä nukutaan. Mitä sitten vaikka alusta loppuukin kesken?

Seurasin tätä nukkumistan muutaman tunnin. Ensin patterilla oli pelkkä pää, ja ajan kuluessa patterin päälle siirtyi aina suurempi ja suurempi osa kissan ruhoa.

Toi alempi nukkuma-alusta meni rikki :( Naksahti poikki… Täytyy seuraavan muuton jälkeen liimata se paikalleen, nyt ei vielä viitsi, helpompi siirtää kun se on palasina jo valmiiksi.

 

Voin muuten kertoa, että tää Tallinnan joulutori ei ole mitenkään erityisen sykähdyttävä… Torin keskellä oleva kuusi on suuri, kaunis ja valaistu, tori on rakennettu täyteen jotain pieniä mökkejä, mutta kaikki tää jouluhössötys näyttää niin surulliselta, kun samaan aikaan taivaalta tulee tihkusadetta vaakasuoraan.

Mä laitoin asuntooni jo ihan massiiviset joulukoristeet:

Eli leveä keittiön ja olkkarin välinen oviaukkoni sai nauhan päälleen ;) Tää on edistystä, koska yleensä muistan asetella joulukoristeita paria päivää ennen aattoa. Viime vuonna kyllä taiteilin ikkunoihini myös niitä maailman mainioimpia paperilumihiutaleita joita aina lapsenakin tehtiin! :D Sain niistä hieman ristiriitaista palautetta… En oo varma, arvostiko ihmiset sitä, että jokainen niistä hiutaleista oli ihan uniikki ;)

Nyt täytyy pakata passi ja hammasharja, sillä lennän huomenna Ouluun!

Laineilla keinui pieni lautta vain…

Millainen on maailman kamalin merimatka?

No se on sellainen, kun matkan aikana et voi olla varma selviätkö ollenkaan rantaan saakka. Tai jos olet positiivinen ihminen ja uskot selviäväsi perille saakka (huolimatta matkaseurasi viittauksista Estoniaan tai Titaniciin), mielessäsi on vain suunnitelma mihin voisit tyhjentää juuri ennen matkaa syödyt sushit, sillä vessaan on matkaa eikä henkilökunta ole viitsinyt tuoda jokaiseen pöytään varalle purjopussia.

No sellainen se! Eilen oli kyllä hyvin mielenkiintoinen laivamatka. En suosittele kenellekään myrskyssä matkustamista, edes isommilla laivoilla. Ei nekään kestä kaikkea. Tai no, laiva voi kestää, mutta ihmiset ei. Eilisen laivareissun aikana suurin osa ihmisistä oksensi. Mun oli välillä pakko pitää käsiä korvien peittona, koska on kamalaa kuulla, kun ympärillä kolme ihmistä oksentaa samaan aikaan. En oo ikinä voinu niin pahoin merellä: vatsa onneksi kesti juuri ja juuri, mutta pää meni aika sekaisin ja oli hutera olo vielä pari tuntia reissun jälkeenkin.

Huomaatte, yläkerrassa ei ole yhtäkään matkustajaa pystyssä. Kaikki makoilivat, ja huomasin sen omallakin kohdallani hieman auttavan.. Vasemman alakulman nainen nousi just ylös (hapuilemaan oksennuspussia) kuvaushetkellä. Ihmiset nojaili käsiin, makoili pöydillä, yksinkertaisesti voi tosi pahoin. Käytävillä makoili maassa ihmisiä, jotka oksensi ja itki. Erästä naista ihmettelin, kun sen tuntui olevan tarve huutaa samaan aikaan kuin purjota. JOOJOO KUULEN MUUTENKIN! Kiitos vain.

En todellakaan ole ennen nähnyt niin montaa oksentavaa ihmistä samassa paikassa.

Vuosjuhlat: check.

Oletteko joskus kuulleen neuvon, että on hyvä hoitaa asiat ajoissa eikä jättää viimetippaan? Olen itsekin tämän neuvon kannalla, se vähentäisi huomattavasti stressiä.

Niin kuitenkin kaikki valmistui ajallaan, ja se oli menoa!

Kättelykomitea: Joko päästetään ne sisään? 

Jo kolmatta vuotta juhlien paikkana oli arvokas Mustapäiden Maja vanhassa kaupungissa.

Mun mekkoviritelmäkin onneksi onnistui :) Ja valmistui hyvin viime tipassa. :D

Pöydät olivat kauniit (pöytäliinatalkoot mun luona onneksi päättyi ajoissa, koska ompelun kanssa oli pieniä ongelmia :). Ruoka oli yksinkertaisesti USKOMATTOMAN hyvää!

Naudan sisäfilee, perunagratiini ja kasvis-caponata. Nam. Muistelen vieläkin haikeana…

Luvassa oli yksi asia, jota etukäteen hieman stressasin:

Hui, pidin puheenjohtajan puheen vajaalle 100 ihmiselle :) Se oli melko jännittävää! Alun pikku paniikin jälkeen onneksi jälleen muistin hengittää, ja loppupuhe meni ihan hyvin. 

Vuosijuhlat oli todella ihanat, mutta oon myös onnellinen että ne on ohi. Vihdoinkin stressihormonit voi laskea normaalitasolle ja voi palata normaaliin arkirytmiin ilman ylimääräistä askareita :)

Ompeluhaaste: Vuosijuhlamekko

Tänä vuonna olen TSOJ:n puheenjohtaja, joten vuosijuhlassa minun tulee olla kauniimpi, edustavampi ja muutenkin täydellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Tietysti mekkoni tulee myös olla täydellinen. En oikein tykkää kaupassa myytävistä mekoista, koska ne näyttää jotenkin niin teollisilta. (Okei, toinen juttu on, että ne maksaa aika paljon.)

Päädyin tekemään vuosijuhlamekkoni itse, viimevuonnakin se oli itsetehty vaikkakin silloin se oli suurimmaksi osaksi ihana äitini joka sen kärsivällisesti kokosi kasaan. Tykkäsin viime vuoden mekostani ihan tosi paljon, ja käytin ihan vilpittömästi sanaa täydellinen! Harmaa väri oli päähänpisto kangaskaupassa, ja kaavoja yhdistelemällä muotoutui yksiolkaiminen mekko yksinkertaisella hameosalla.

Tein tuohon vyölle taakse vielä jonkinlaisen rusetin – kiireessä, joten lopputulos ei ollut kovin häikäisevä. Jokatapauksessa pieni yksityiskohta :)

Tän vuotiseen mekkoon oli ideana korsettiyläosa + saman mallinen alaosa kuin viime vuoden koltussa. Löysin mun viime vuoden hamekaavan, joten ei ongelmaa. Valitettavasti mun kissat oli löytänyt sen jo ennen mua, joten osa kaavasta oli sellaisina nättinä sentin viipaleina ja pienillä hampailla rei’itettynä.

Onneksi nää kaavat ei ole mitenkään kovin yksityiskohtaisia, joten ne oli helppo piirtää uusiksi.

Tässä tämänhetkinen tilanne:

 Okei, oikeasti homma on edistynyt sen verran, että löysin eilen myös mustan korsetin (tuntui olevan tiukassa sellaisen löytäminen). Nyt vielä vähän sitä ja tätä ja tota ja leikkaamaan ja… Noh, juhlat on vasta perjantaina, et ei vielä miiiitään paniikkia ;) Pieni jännitys pitää mielen virkeänä!

Crazytown

Tää kylä on ollut IHAN sekaisin pari päivää. Tänää on ollut jonkinlainen Eesti-Irlanti peli (seuraan ihan sikatarkkaan kaikkea tuollaista urheilua, siitä tämä tarkka informaatio) ja tää koko kaupunki on täynnä äänekkäitä, vihreitä menninkäisiä. Oikeesti, ne häiritsee elämää! Sovittiin, että mennään Mollyyn syömään, ja ulkopuolella odotti tällainen:

Ei auttanut kun tehdä U-käännös jo ennen ulko-oven ruuhkaa ja etsiä jokin ei-niin-vihreäsävytteinen ruokapaikka… 

Ja nyt yöllä ne kuljeskelee tuolla kaduilla joidenkin ihan ihme torvien kans… Äänekästä porukkaa, ei voi muuta sanoa! Niillä tuntui olevan Raekoja Platsilla jotkin ihan omat bileet.

Niitä on miljoonia!!!

Ja sanonpa vaan, että P.S. I love you leffa on ihan huijausta – aina sitä katsoessani mietiskelen, että muutan Irlantiin kun kerran miehet on siellä niin ihqja niinku Gerard Butler tossa leffassa. Nyt kun koko Irlanti tuli tänne, voin kertoa ettei oo juurikaan Gerard Butlereita näkyny! Onneksi ei siis tullu turhaan muutettua sinne…

Vielä vinkki kaikille matkailijoille:

Kullasseppa 2/Niguliste 4 osoitteessa sijaitsevasta Turisti-infosta saa ostettua passeja halvalla, jos oma sattuu reissun tohinassa hukkumaan!

Korvatulpat kehiin ja unta ;)

Opiskelijaruokaa

Joku voisi ajatella, että opiskelija pärjää pelkällä alkoholilla – mutta ei, kyllä ruokaakin täytyy syödä.

Ruoan laatu vaihtelee usein opintotukimaksupäivän läheisyyden mukaan. Toisinaan luvassa on ennen leffaan menoa ravintossa “jotain pientä ja yksinkertaista” …

Tämä vuohenjuustosalaatti pienessä italialaisessa vanhan kaupunkgin ravintolassa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan todella hyvää. Vieläkin kaiholla muistelen.. 

Toisinaan se pieni napostelutilaaminenkin saattaa mennä hieman överiksi…

No hei, jos tytöt tykkää syödä… Dublinersin snack plate. 

Yksi pysyvä elementti mun opiskelijaruoassa on ollut. Se on linssikeitto. Toisinaan opintotukea odotellessa oon syöny viikon putkeen linssikeittoa, aina välillä vähän vaihdellen aineksia ja koostumusta. Hieman rikkaampina aikoina siellä on jauhelihaa, mutta tiukempina hetkinä se maistuu oikein mainiolta myös kasvisversiona. Miehillekin keittoa on helppo syöttää, ainakin jos aloittaa koulutuksen hienovaraisesti tekemällä aluksi ihan tavallista jauhelihakeittoa ja lisäämällä sinne linssejä.

Linsseikeitto on ihan täydellistä ruokaa. Sen lisäksi että nimi kuulostaa epäilyttävältä ja oudolta, se on terveellistä ja kevyttä ja halpaakin. Maukasta, ja variaatioita on varmasti tuhansia ellei jopa miljoonia. Loistava keitto, jonka voi aina tehdä jääkaapin jämäaineksista (noh, olettaen että jääkaapin jämäainekset on samoja kuin mulla :)

Tämänkertaisen keiton ohje: Jauheliha-linssikeitto. Laitoin hieman liian vähän linssejä, mutta… Ensi viikolla on versio uus ;)