Iltalenkki

Aloitin kevään alussa uuden harrastuksen. Juoksemisen. Joo aloitin sen, mutta en mitenkään niin menestyksekkäästi. Noh, aloitin kyllä juoksukoulussa, mutta missasin ekan kuukauden kun olin kipeänä. Sitten kun ekaa kertaa menin sinne, oli niin rankat treenit että en pystyny käveleen viikkoon :D Tänää sitten olis taas ollu treenit… Ja vettä tuli kaatamalla. Ja kyllä, mut on tehty sokerista…

Mutta! Kävin sitten illemmalla sateen tauottua hieman lenkkeilemässä. Ihan täällä Turun keskustassa, ja vaikka edellisessä postauksessa niin hekutinkin maaseutua, kyllä kaupungistakin löytyy kaikenlaista kivaa ja nättiä…

Hei! Kyl täälläkin on jotain vihreetä!

Ja kun laittaa napit korville niin autojen melunhan voi peittää laittamalla kuulumaan vaikka lintujen laulua… 

Yks söpö juttu mitä oon täällä keskustan hoodeilla kävellessäni bongaillut, on noi pikku kissasiluetit, joita olen tainnut kolme bongata tähän mennessä :) Aina kun meen ohi niin oon ihan AWWWW ja jos kävelen jonkun kanssa, mun on aina pakko näyttää kissat ohi mennessäni. Kukakohan tuntematon taiteilija nää on tehnyt? :)

Pikkukissa sanoo MAUUUU

Vaikka ForecaWeather väitti vielä päivällä että ysin aikaan tulee 98% varmuudella vettä, niin eipä tullut pisaraakaan. Onneksi sateen uhkasta huolimatta lähdin ulos :)

Juhannustanssit

On tuntunut että nyt kesällä ei ole oikein jaksanut tietokoneen ääressä istua edes sen vertaa, että olis blogia hieman kirjotellut; juhannus on ohi joten eikös se niin ole että kesän puoliväli on ohitettu ja syksyä odotellaan… Ehkäpä nyt voin olla jo syksyfiiliksissä ja panostaa taas kirjotteluun!

Tänä vuonna oli varsin kiva juhannus Turun idyllisen maaseudun hoivissa. Kaveri järjesti Juhannustanssit maatilalla josta on kotoisin, ja ohjelmassa oli mm. Latomestaruuskisat, lipun nostoa, grillausta, rostopaistin tekemistä, toki itse tanssit, mahtava kokko… Onneksi perjantaina oli ihan täydellinen juhannussää :)

Kun elää kaupungissa, aika harvoin tulee havaittua kuinka kaunis Suomen kesä oikeasti onkaan. Kun on itsekin kotoisin maalta, niin tulee aina fiilisteltyä ihan kympillä kun pääsee tälleen luonnon keskelle :)))

Juhannusmekkona toimi kirppikseltä puoli-ilmaiseksi ostettu pitkä hame, jonka lyhensin sopivaksi mekkoseksi ja vetäisin ohuella vyöllä vyötärönpaikan. 

Navetan yliset on koristeltu, ja paikka odottaa illan tansseja! 

Hektisistä Latomestaruuskisoista mulla ei ole kuvia, mutta luvassa oli joukkuettain tehtäviä kisailuja. Oli luvassa mahdollisimman korkean halkopinon kasaamista, neulan (eli pienen hevosekegän) etsimistä heinäsuovasta, rengiksi pukeutumista ja jyväsäkkien kuljettamista, Humalaisen Huqsvarnan kyyditsemistä kottikärryillä… Ja muuta maalaispuuhaa :) Ja mikä parasta: Mun joukkueeni “Siementäjät” voitti Latomestaruuden wuhuu! Palkintojen sponssaajana oli Paattisten Säästöpankki, eli mulla on nyt kyseisen firman logolla koristeltu ulkolämpömittari! :D Jeejee! Lisäksi tietysti mainetta ja kunniaa.

Rosvopaistin valmistuminen vei melko monta tuntia aikaa, mutta siitä tuli aivan loistavaa :) Löysin myös lappusen, johon joku oli kirjoittanut valmistuksen ohella itselleen ohjeen muistiin – naisen kirjottama selkeesti, koska siitä puuttuu kaikki se tekninen juttu, meinaan liittyen esim kuumiin hiiliin, hiekkaan ja muuhun pikkujuttuun, joka liittyy aika olennaisesti tuon ruuan valmistamiseen… :D

Asiaankuuluvasti myös juhannuskokko sytytettiin illalla:

Huusin niille et MÄÄ ja ne tuli juoksujalkaan ja kilju et eiku MÄÄÄÄ !

Kuvien perusteella ihmismäärä ei näytä siltä kuin todellisuudessa, sillä paikalla oli jopa 60 ihmistä. Oli varsin kiva juhannus ja rentouttava. Periaatteessa. Tulin kotiin myöhään eilen illalla, ja viime yönä nukuin melkein 14 tuntia, että kyllä siitä kai sitten jotain univelkaakin jäi käteen. Mutta pääsiasiallisesti tällainen fiilis mieleen:

Tyhjyyden haasteet

Kokeilin viime viikolla yhden päivän verran, millaista oli viettää päivä ilman sähköä syrjäisessä omakotitalossa. Se oli ihan jännää siihen asti, kunnes läppärin akku loppui. Siellä sitten istuin otsalamppu päässä ja mietiskelin, mitä puuhailla.

Tänää kokeilin toisenlaista eksotiikkaa: sähköä on kyllä, mutta siinäpäs se. Toisin sanoen ensimmäinen päivä ja yö uudessa asunnossani, ja kaikki tavarat on edelleen Tallinnassa. Huonekalujahan en suuremmin edes omista, koska myin ne kaikki pois Tallinnaan muutettaessa. Kuinka selvitä tästä?

Noh, nukkumisen kannalta oleellisin asia on sänky, joten otin sen päivän ensimmäiseksi projektiksi. Tein kovasti nettivertailua Ikean eri sänkyjen välillä, mutta päädyin kuitenkin menemään Ekotorille, ja ostin runkopatjasängyn 28 eurolla. Ei paha hinta :) Kuljetus maksoi siihen päälle 17 euroa (sain ihan tuurilla yhden peruutetun kuljetusajan täksi päiväksi), ja pojat kantoi patjan sisälle asti… “Jaa ei täää näköjään mahdu tänne hissiin… No mut nähdään tuolla neloskerroksessa sit!” totesin ja hyppäsin itse hissiin, toista kantajaa nauratti mutta toista ei huvittanu yhtään.

“It’s fine”, oli Eddyn mielipide, vaikka sänky onkin kapeampi kuin mihin on aikaisemmin totuttu. Kissojen nyt on vaan tyydyttävä kompromissiin ja nukuttava kissamaisesti kerällä, jotta mahdutaan reilun metrin levyiselle alustalle.

Elvin mielestä on nastaa tuijotella parvekkeen ikkunasta ulos, vaikka – let’s face it – ei sieltä mihinkään näy.

Mulla on tosiaan kaikki tavarat Tallinnassa, joten mun oli pakko ostaa myös: 1 kpl haarukka, 1 kpl veitsi (pitää leikata kurkkua!), kauha, paitsinlasta… Aloin just miettimään, että varmaan olis ollu halvempi vaan käydä ulkona syömässä :D

Ekotori tarjosi myös seuraavan supersulon löydön:

Just sen kokoinen kattila, kun mun on pitänyt ostaakin, ja parilla eurolla :) Kyllä kierrätys taas kannatti ;)

Kun nämä muutamat perusasiat ovat kunnossa, on tietysti vielä tärkein: viihde. En keksi mitään parempaa tekemistä pimeähkössä, tyhjässä asunnossa, kuin harrastaa vähän romantiikkaa :) Eli luvassa on ihan paras ihqdaasöpöstelyleffa, eli:

Ps. Suolaton riisi on aika tylsän makuista… Ananaspurkkia ei saa auki kuin avaajalla… Vettä on vaikee juoda kun ei ole minkäänlaista kuppia… Leikkaamiseen tarvitaan saksia… Vain lampusta tulee valoa… Ihan yleisenä muistutuksena…

Järgmine peatus: Oulu

Tsau kõigile ja terveisiä Oulusta :)

Kuvassa Niina 9v, joka on ihan innoissaan pysyvästä lumikerroksesta :)

Yks asia minkä haluaisin kertoa: Mun mielestä Matkahuolto busseineen on tosi jees. Noh, jos ei nyt lasketa yhtä Turun linja-autoasemalla työskentelevää ilkeää asiakaspalvelutätiä, niin muuten homma toimii. Bussikuskit on useimmiten tosi mukavia ja joustavia ja yrittää toimia matkustajien parhaaksi. Pari esimerkkiä:

Olin menossa Helsingistä Kangasniemelle, jolloin Joutsassa täytyy vaihtaa bussia. Jos ei muista vaihtaa bussia, joutuu Jyväskylään Kangasniemen sijaan. Tietysti matkaan tarttuu aina joku uuno joka ei kuuntele kuulutuksia tai ainakaan muista toimia niiden mukaa, joten tämä (huom. mies) jatkoi tyytyväisenä matkaansa Jyväskylään ja me muut vaihdettiin bussia ja mentiin Kangasniemelle päin. Lähdettiin ajelemaan, mutta hetken päästä meidän bussi pysähtyi, ja kuski kuulutti, että joku oli jäänyt väärään bussiin. Noh, tämä Jyväskylän bussi kävi TUOMASSA sen yhden unohtuneen matkustajan tähän oikeaan bussiin. Vr tuskin kääntää junaa ja käy heittämässä eksynyttä matkustajaa oikeaan paikkaan :)

Eilen oli hieman huono ajokeli, joten bussi oli myöhässä n. 5 minuuttia. Oulun rajaa saavuttaessa kuski kysyi, onko Tornioon jatkavia, heidän täytyy siis vaihtaa bussia Oulussa. Ja koska kuljettaja ei saanut tuon Tornion bussin kuljettajaa puhelimitse kiinni, hän ilmoitti, että ajetaan suoraan bussiasemalle jotta nämä vaihtajat ei vaan myöhästyisi seuraavasta yhteydestä ja “ettei joulu mene pilalle” ja vasta sen jälkeen käydään kaupungin sisäisillä pikavuoropysäkeillä. Kilttiä ja ajattelevaista :)

Jos ostat junassa lipun vasta junassa, miten tiedät mikä paikka on vapaa? Et mitenkään, ja joudut hyppimään tavaroinesi paikasta toiseen 20+ kertaa. Sen vuoksi mun mielestä oli ilahduttavaa, kun bussissa oli laitettu “tämä paikka on varattu” -lappusia paikoille, jotka oli ostettu jo etukäteen :) Niin, ja lisäksi busseissa ei tarvitse erikseen maksaa lemmikkimaksua, junassa täytyy maksaa 5e mukana kulkevasta eläimestä.

Itse Oulusta ei varsinaisesti oo mitään kerrottavaa; kylmä tuuli ja sataa räntää.

Rotuaarin pallo

Kaupungintalo

Kuusi on koristeltu, ja ihan todella outoa, että huomenna on aatto…  Tosin oudompaa on, että viikon päästä vaihtuu taas vuosi! Edellisestä vuodenvaihteestakin on niin vähän aikaa :)

Pikatalvi

Loppuu tää vikinä vähäksi aikaa, eilisten lumenpuutevalitteluiden jälkeen oli yön aikana ulkomaisema hieman muuttunut:

Suunta parempaan päin, vaikkei tää nyt vielä oo ihan sitä, mitä oli tilauksessa!

Tänää löysin hiljaisen opiskelupaikan vintiltä, äitin ompeluhuoneesta. Opiskeluseuranani mulla oli äitin kissa, Osku. Osku on hieman ujonpuoleinen peräkammarin poika, eikä tule toimeen minun ylvään city-Edwardini kanssa, joten Osku saa aina kaupunkilaissukulaisten vieraillessa häädön evakkoon.

Tänää on ollut aiheena EU Competition Law ja EC Merger hommelit. Koealue koko kilpailuoikeuteen on monta sataa sivua liian pitkä… Vähemmälläkin pärjäis!

Huomenna bussi alle ja pohjoisempaa Suomea kohti, josko sieltä löytyis vielä enemmän talvea :)

Joululomailua

Selvisin matkastani Suomeen, ja nyt on joululoma käsillä. Tammikuun alussa odottaa pari tenttiä joihin luettavaa riittäisi, mutta… Mutta… Aloitan ihan pian! Olen hieman kierrellyt pikkukylien kirpputoreja ja neulonut villasukkia. Ihan mukava hetkeksi unohtaa kaikki “pitäisi tehdä” -asiat ja vain oleskella.

Kaikista kämäsimmät pikkukylien kirppikset on parhaita aarreaittoja: sieltä voi löytää halvalla varsinaisia aarteita!

Tällä kertaa en valitettavasti löytänyt yksiäkään kenkiä, mutta muutaman kivan jutun silti:

Tällä kaikella oli hintaa yhteensä 5 euroa; kierrätys kannattaa!

Äiti vaan totes että kassilma taas vauhdissa… Mun on valitettavasti ihan pakko aina adoptoida kaikki tuollaiset vanhat hassut laukut :) Toi yllä olevan kuvan yhdistelmä näyttää melko mammamaiselta, mutta ei tuo onneksi päällä niin mahdottoman juntti ole. Mukavan pitkä mallikin vielä, ja mulla on ollut suunnitelmissa neuloa just tuollainen :) Kiitos mammat, kun kyllästytte vaatteisiinne ja asusteisiinne ja myytte ne halvalla minulle!

Jee :) Mutta edelleen ihmettelen, missä on lumi? Jouluun ei ole enää montaa päivää!

 Ps. Laitoin tuohon sivuun myös Goolen kävijäraadin, joten blogia voi lukea nyt myös Bloggerin tai Googlen tilin kautta :)

Kyl määki Turuuus

Reissu Suomen entiseen pääkaupunkiin oli mitä onnistunein. Itse kylä ei kyllä toivottanut mua kovin tervetulleeksi; heti joku pöpö kävi kimppuun ja lauantaina heräsin kurkku tositosi kipeenä ja sain päälle aika kivan taudin. Nyt seitsemän pakettia nenäliinoja takanapäin, eikä loppua näy.

Saatoin tietty myös vilustuttaa itseni, koska perjantaina tuli räntää vaakasuoraa taivaalta ja en muistanu ottaa pipoa mukaan. Kävin siis ostamassa illaksi puikot ja kerän lankaa, ja seuraavana päivänä pää voikin jo paljon lämpimämmin.

Oranssi väriläiskä muuten tylsän väriseen vaatetukseen.

Tästä kuvasta ei tullu kauheen hyvä, se heilahti just naaman kohdalla ja sai mut näyttämään melko häiriintyneeltä… Mutta Linda pilkkas mua muotibloggaajaksi kun otti kuvaa, joten yhden kuvan jälkeen tällainen filmailu sai riittää… :P Pipon ohje: Puolihelmineuleinen pipo.

Muuta hienoa tapahtunutta: löysin vihdoinkin, vuosien tauon jälkeen taas suosikkinuudeleitani China Marketista (Brahenkatu 4)! Voi onnenpäivää. Oon tuolta kyseisestä puljusta kantanut nuudeleita kotiini jo ainakin 6 vuotta. Nyt sieltä löytyi taas Mama’s -merkin oikeanlaisia riisinuudeleita <3 Pakkaus oli vaan muuttunut joten toi löytö oli ihan sattumaa. Kävin tässä muutaman vuoden tauon jälkeen jo epätoivoiseksi, katselin saako noita tilattua jostain päin nettiä. Toinen hieno juttu oli, kun Lindan kämppis sai vihdoinkin aidon Ressu Redfordin nimmarin; hänellä on valokuva, johon hän on pienenä itse väärentäny Ressun nimmarin. Viikonloppuna hän onnistui saamaan tuohon valokuvaan lisäksi ihan aidonkin, mahtavaa! :D

Lauantaina oli pikkujoulut tyttöjen kans, mentiin ensin syömään ylihintaiseen ravintolaan ja sen jälkeen entiseen Poroon eli nykyiseen Auraan hippaamaan. Muiden luovutettua päädyttiin Lindan kanssa käymään (maksamatta) myös varsinaisen bailupuolen Priiman puolella, koska oon kuullu siitä pelkästään huonoa. Ja ah, se täytti kyllä kaikki ennakkoasenteeni: ollapa taas nuori!

 Nolooo?!

Kaks vanhaa haahkaa paikassa, jonka keski-ikä on maksimissaan 17,5 vuotta. Oltiin NIIIN väärässä paikassa. Äkkiä pois. Koko Turusta. Ja Tallinnaan takas. Kyllä kissat oli iloisia kun tulin taas kotiin!

Itsenäisyyspäivä

Luonnollisestikaan täällä Suomen itsenäisyyspäivä ei ole vapaa. Viime vuonna muistan tuona pyhäpäivänä lukeneeni paniikissa seuraavan päivän tenttiin ja juhlia siinä sivusilmällä katsellen, mutta onneksi tänä vuonna meni päivä hieman eri tahdissa.

Linnan juhliin en kutsua saanut, mutta sen sijaan suurlähettilään itsenäisyyspäivävastaanotolle. Porukkaa oli ihan pipona, hyvät cocktail-palat, viiniä, ja Tallinnan Suomalaisen koulun lapset laulamassa kansallislaulun suomeksi ja viroksi.

Päädyin, että koska juhlat on ennen kuutta, juuri ja juuri polvet peittävä mekko on sopivan mittainen. Mulla oli lisäksi musta huivi peittämässä olkapäitä, ja koruna oli yksinkertainen kultainen koru pienellä kivellä, sain sen parilta kaveripojalta kun täytin 18. Niinpä, kaksi poikaa päättää ostaa lahjaksi korun, joka on vielä kauniskin :)

Mekossa on edessä tuollainen kangaskaistale, joka saa helman näyttämään epäsymmetriseltä.

Yleensä käytän vain hopeaa, mutta tämän kertainen kultainen linja jatkui korun lisäksi myös kengissä.

Yllättävän hyvä ja edullinen löytö: mukavat jalassa ja vielä sievemmät kuin sika pienenä!

Siinä kun sitten lähdin kotiin päin juoksemaan, vedin ekassa alamäessä tämän talven ensimmäiset ja lähivuosien komeimmat lipat, ja huomasin pyöriväni vetisessä maassa vaatteet märkänä ja kankku hellänä. Niin, nyt on tosiaan sitä “lunta” sitten tullu, ja ihan varoituksena kaikille, että jos tarpoo vetisessä loskassa sileäpohjaisissa kengissä, voi olla hieman liukasta :)

Mustaan pukuu sopii myös mainiosti hopeanharmaa karvapuuhka.

Presidenttikin on lähettänyt tervehdyksensä ulkosuomalaisille yhteisöille. Hänen itsenäisyysvastaanottoaan pääsin katsomaan hieman myöhässä, jolloin seurana oli Annastiina sekä hyvin suomalainen Fazerin suklaa. :)

Onneksi tälläkin puolella Suomenlahtea näkyy Ylen kanavat :) 

 En paljoa makeaa yleensä syö, mutta Fazerin pähkinärouhesuklaa, nam! <3 Fazerin suklaa hakkaa ihan mennen tullen Kalevin suklaat!

Ei valitettavasti ollut Suomi-kynttilää enkä myöskään saanut sytytettyä kynttilää kello 18, mutta tuo hopeinen kävi ihan hyvin juhlakynttilästä ja poro-kynttiläalusta nyt on vaan niin söpön jouluinen :)

Kissat on luonnollisesti uskomattoman kiinnostuneita kynttilöitä… Ei voi jättää pieneksikään hetkeksi vahtimatta. 

Onnea nyt sitten Suomi 94v! Sopiiko, että tulen Linnan juhliin, kun täytät 100v?

 

Raitasukkia!

Jos joku on kovin urautunut aina tekemään samoja raidallisia villasukkia, tässä on pieni vinkki miten niihin saa helposti vähän vaihtelua. Enkä edes kritisoi perus raitasukkia, ne on pirteitä!

Saattaa ehkä huomata, että noi vasemman puoleiset sukat on ollu käytössä kauemmin? :) Laittamalla pienet tehosteraidat varsinaisten raitojen “ympärille” voi saada villasukkiin ihan uusia ulottuvuuksia ;) Näissä on periaatteessa käytetty päinvastaisia tehosteita: oikeanpuolimmaisessa tummaa tehosteraitaa ja punaisessa sukassa on taas vaaleita tehosteraitoja. Molemmat toimii, ja pienellä jutulla saa uutta ilmettä. Punaisissa sukissa on pitkä varsi, joka on taitettu kaksinkerroin, sinisten sukkien varsi on noin lyhyt. Siniraidalliset on Seitsemän Veljestä lankaa, punaiset on tehty jostain halppislangasta.

Btw, hyvä kantapäänteko-ohje löytyy Käspaikan sivuilta; siellä on hyvät ja havainnollistavat ohjeet, mikäli villasukan teko ei luonnistu ihan muistista :)

Näistä on helppo alottaa :) Joulu tulee, sukkatehdas käyntiin ja paketoimaan ;)

Tallinnassakin alkoi satamaan lunta, tai noh, RÄNTÄÄ… Viime viikonloppuna oli kyllä paremmat maisemat :)

Porot iltakävelyllä keskellä autotietä.

Tykkään talvesta, mutta olihan siellä aika kylmä kun toisena päivänä pakkanen kiristy miinus kolmeentoista… Päätipähän mun lettipipo ensimmäistä kertaa tositoimiin:)

Perjantai-ilta

Tiedättekö sen tunteen, kun sisällä kuplii ja tuntuu että kaikki on mahdollista ja kaikki ovet avoinna? Se on mahtava tunne! Mulla on muutaman päivän pää niin täynnä ideoita ja odotuksia ja suunnitelmia, etten malta odottaa. Muutaman kuukauden päästä olis edessä Suomeen muutto; päällimmäisenä nyt on innostuksena löytää joku kiva asunto. Toisaalta se on tosi haastavaa, aikaavievää ja ärsyttävää, mutta sitten taas asuntojen katselu on niin kivaa… Toivon vain, että kuhan löytyy se yksi täydellinen, saisin vuokrattua juurikin sen. Vois tietty laittaa lauantaina loton vetämään ja ostaa voittorahoilla asunnon…

Ja nyt; perjantai-ilta, saunan jälkeinen lämpö ja rentous, ja keskellä Pohjois-Lapin metsää!

Matka oli pitkä, ja reissu tulee olemaan lyhyt, päivänvaloakin on tarjolla vain muutaman tunnin… Mutta täällä on lunta, vihdoinkin tuntuu joulukuulta :) Lunta alkoi näkymään vasta jossain Sodankylän tuntumilla! Ihan outoa oli ajaa Lappiin joulukuussa niin, että ilma oli harmaa ja ruoho vihersi…

Valvontakameran kuva pihalta; lunta ei oo paljoa, mutta sentään peittää maan :)

Takassa alkaa olemaan hyvä hiillos, täytyy mennä paistamaan makkaraa… Toivottavasti teilläkin on yhtä mukava perjantai-ilta :)