Lumisateet on loppu

Musta tuntuu, että jos vaihtaisin blogin nimeksi vaikkapa rikkaruohonsota, mulla olisi mielessä huomattavasti paljon enemmän soveltuvaa sisältöä. Mutta tämä blogihan on mun harrastus, mun oma lelu jolla saan tehdä mitä vaan, joten ehkä on luonnollista, että se elää mun mukana. Tällä hetkellä mun pään siis täyttää lähinnä vaan kaikki vihreä. Jee, kevät! Tai siis…

Kevät2016

Sain orvokit purkkeihin ja saman tien alkoi satamaan rakeita. Ja sitä kyllä tulikin monta päivää. Sitten se muuttui loskaksi ja lumeksi. Mutta nyt, tänään, 28.4., paistaa aurinko ja jospa ne lumisateet olisi tämän kesän osalta tässä. Orvokit kuulemma kestää kylmääkin ilmaa, mutta ei ne mun mielestä näyttäneet oikein räntäsateesta nauttineen. Kukapa meistä nauttisi.

Tänä kesänä oon selkeästi alkanut syttymään pelkän hyötypuutarhan lisäksi myös kukkasista. Onhan se ihan jännittävää vaihtelua kun laitoin esikasvatukseen itämään kukkasten siemeniä perus tomaattien ja yrttien lisäksi. Kesällä sitten kiroan kun on niin paljon hoidettavaa.

Navettakukat

Daaliat on alkaneet jo itämään, mutta tulppaanien suhteen mulla ei ole suuria odotuksia, sillä noi kukkasipulit ehti vuoden odottaa ja kuivahtaa kodinhoitohuoneen kaapissa, jonne ne syksyllä unohdin. Hiiri oli käynyt murtautumassa sipulipussiin ja syönytkin muutaman sipulin.

Alla on kuva, että tulppaanit on alkaneet myös itämään. Kaiken varalta kuitenkin ympyröin tuon idun, jotta huomaatte sen olemassaolon.

Tulppaani

Voihan se olla rikkaruohokin. Pääasia kai, että mullassa edes jotain kasvaa.

Päätin, että rehut saavat luvan hoitaa esikasvamisensa navetassa tomaatteja lukuunottamatta ja jos siellä on heille liian kylmä elää, se on luonnon laki ;) Mun mielestä purkkiarmeijat on vaan todella ärsyttäviä sisällä, kuivassa ilmassa multa kuivuu älyttömän nopeasti ja lämpimässä kasvit hujahtaa vaan hujopeiksi.

Narsissit

Narsissit on aina iloisia, ja kaunistaa karutkin piharakennukset. :)

Röörit tukossa

Toi otsikko vois tosi osuvasti viitata syksyyn ja siihen, että jokatoinen on flunssassa ja naaman jokainen putki ihan tukossa… Mutta ei.Tää viittaa siihen, että noin viikko sitten huomasin, että suihkussa käydessä kaivo ei ime kunnolla, vaan suihkun kohdalle alkaa muodostumaan lammikko, joka kasvaessaan alkaa lähentyä vessan mattoa. Noh, tämä asia on onneksi helposti korjattavissa. Siirtää vessan mattoa hieman kauemmas, niin se ei kastu. Putken mutkassa varmaan on hius ja kissankarva ristikkäin, ja se hidastaa veden virtaamista…

Päivä päivältä viemäri imi aina vain huonommin, ja suihkussa käynnin aikana vesi alkoi lähestyä pyykkikonetta, ja sitten ovea… Tähänkin löytyi ratkaisu. Vähän kerrallaan suihkua auki, ja sitten hetkeksi kiinni, niin kaivo ehtii prosessoida hommansa ihan omaan tahtiin. Nou hätä. Onneksi on liukuva työaika…

Noh, oli sitten lopulta myönnettävä, että kaipa tälle asialle on tehtävä jotain. Eikö tätä varten taloudesta kuuluisi löytyä mies?!

Tosin, jos olis mies puuhailemassa niin se ei kehtais käyttää näitä hienoja pinkkejä kumihanskoja… Jotain etua siitäkin että on nainen.

Niin, kävinpä sitten ostamassa karhupumpun ja googletin vinkkejä. Vaikka tuonne viemäriin on varmasti kulkeutunut hiuksen ja kissankarvan seuraksi litra jos toinenkin tuota (paakkuuntuvaa) kissanhiekkaa, niin aika ripeästi lähti liikkumaan kun heitin ensin ruokasoodaa, päälle kuumaa vettä, ja pari taktista liikettä karhupumpun kanssa. Voilá! Imee jälleen kuin kuin euron…. Joku.

Ha ha ! Viemäri 0 – 1 Niina. Tässä vielä kuva tiimistäni. 

Hätä ei siis ole juuri minkään näköinen, jos on tällainen pinkkiin sonnustautunut händimän niinkuin määä!

Pientä kasaamisprojektia…

Mun asunto alkaa pian näyttämään ihan asutulta kodilta, tähän asti tää on ollut lähinnä kivan mallinen asunto, josta on voinut sanoa että se “on varmasti tosi kiva sitten kun on saanut sisustettua” – toisin sanoen armottoman tyhjä ja kolkko.

Perjantaina sain ihanalta ystävältäni sohvan, paino sanalla SAIN, mahtavaa! Hänelle sohva oli lähinnä riesa, joka oli survottu yhden käyttämättön huoneen perälle ja lastattu kaikella epämääräisellä tavaralla, ja mulle pelastus, kun ei tarvinnut ostaa… Lisäksi tää sohva oli juuri sellainen kuin olisin ostanutkin :)

Täällä asunnossa on ihan loistavasti säilytystilaa, mutta kaikelle pienelle sälälle piti hankkia erillinen säilömispaikka. Vihaan sitä, kun pöytä on aina täynnä kaikkia johtoja, papereja ja ties mitä. Päädyin ostamaan Ikeasta yhden lipaston, ensin käytiin tietysti Lindan kanssa syömässä lihapullat ja pottumuusia, sen jälkeen kierreltiin kauppa niin että mulla oli ostoskori täynnä kaikkea TÄRKEÄÄ, sen jälkeen vihdoin sinne varaston lipasto-osastolle toteamaan, että kylläpä on painava… Todettiin heti perään myös fakta, että kyllä miehen omistaminen olisi ihan käytännöllinenkin seikka.

Noniin, mitäs tämä paketti sisältää… 

…no karseen määrä ruuveja, erilaisia laudanpalasia ja ohjelehtiökin on ainakin 20 sivua pitkä! Taustalla näkyy alle puolet pakettiin kuuluvista laudanpätkistä. 

Lähdettiin sitten Ikea-reissun jälkeen käymään taas Kukan bingossa, mieli täynnä toivoa ja sielu täynnä luottavaisuutta. Tyhjin käsin sieltä joutui taas kotiin lähtemään, nyyh. Ehkäpä ensi viikolla on meidän vuoromme voittaa…

Nyt jatkan pientä kokoamisprojektiani, ja toivon että tuosta lipastosta tulee edes suunnileen saman näköinen kuin kuvassa! Vinkkinä, kannattaa tyytyä niihin Lack- ja Expedit -sarjoihin… Toinen vinkki, lamppu jossa on sokeripala, ei käy tollaseen pistorasianmalliseen kattolampunpaikkaan! Elämä on niin vaikeeta…

Uteliaita kissoja

Mun kissat on maailman uteliaimpia eläimiä. Ne ei vois elää ilman leveitä ikkunalautoja, joilla ne voi istua ja tarkkailla ulos. Tässä nykyisessä asunnossa on valitettavasti vaan yhdellä ikkunalla leveä istumapaikka, mutta onneksi hätätilanteessa pylly mahtuu myös 10 senttiä leveälle ikkunalle. Ja sitte ollaan taas nolon näkösiä ku kauheella kolinalla pudotaan lattialle.”Mä koitin kääntyy, mut mun takamus ei maht…. ei ku siis toi seinä on vaan liian lähellä….”

“Kato, tuol on lokki!”
“Joo ja kato, tuol on toinen!!”

Pari, kolme asuntoa sitten asuttiin talossa, jossa oli ikkunat melkein lattiaan asti, ja wow, asuttiin 1,5 kerroksen korkeudella maan tasosta! Mikäs sen parempaa misukkeelle, kuin mahdollisimman lähellä ihmisten liikettä! Eddy vietti kaikki päivät ja yöt kyttäillen naapureita. Välillä se näytti siltä, että olis tarvinnu jonku muistivihkon että olis voinu pitää kirjaa ovesta sisään ja ulos menevistä tyypeistä. Mä luulen, että ihmisiäkin huvitti toi vahtikissa :D

“Naabrivalve”

Tänää saaankin yövieraakseni ex-kämppikseni, jonka kanssa asuin yllä olevan kuvan asunnossa! :)) Jeii! Maistellaan varmaan vähän viiniä ja vaihdetaan juoruja… Luvassa on siis muitakin uteliaita kissoja tälle illalle kuin ylemmissä kuvissa olevat!

Löysin yhden Franzin ottaman kuvan mun perjantain tupareista… Oon nähtävästi aamuyön tunneilla hyvin innostunut valmistamistani pelmeeneistä :D Note to self: kermaviilikastikkeesta ei tule hyvää, mikäli sen tekemiseen ei keskity… Ja se on silti nimeltään kermaviilikastiketta, vaikka se täällä maassa tehdäänkin hapukooreen:)

Ja hei… Kuka tarkkailee taas vaihteeksi tilannetta taustalla?! 

Hahaa… Ei uteliaisuus aina ole huono asia :) Pienellä tarkkailulla saa aina selville kaikkea kivaa!

Peiliposeerausta uudessa asunnossa

Blogiin on aika turha odottaa muutamaan viikkoon mitään muuta settiä ku et JEE MUN KÄMPPÄ ON KIVA. Tänää harjottelin peiliposeerauksia suuren vessan peilini edessä. Oikeasti yritin tallentaa kivaa makkariani, joka näkyy vessasta.

Aluksi tällainen hieman varautuneempi lähestymistapa…

Mut hei, jos mun kämppä vaan on kiva? Kai mun siinä tapauksessa onkin pakko hehkuttaa sitä? Jonkin verran tänne kuuluu elämisen ääniä naapurista ja ulkoa, mutta outoa on, ettei mua ärsytä ne yhtään. Ehkä sen takia, että ne on aika etäisiä ääniä, ja toisaalta se, että nyt kun alla on kaksio niin ei tarvi enää viettää aikaansa siinä yhdessä kohdassa asuntoa, vaan on hieman liikkumanvaraa.

I’ll get closer… 

Hmm, kuvaukset olisi ehkä voinut suorittaa myös joskus toiste kuin huonosti nukutyn yön jälkeen, jonka jälkeen on kirjoittanut pari tutkielmaa puhtaaksi ja vielä viettänyt päivän töissä. 
Ps. Näytänköhän mä livenäkin tollaselta megabrainiltä? 

Sunnuntaina yritän saada loputkin tavarat tuotua tänne, jotta pääsen siivoamaan entisen asunnon ja mahdollisimman pian pois mielestä! Tää muuttovaihe on aika stressaavaa, varsinkin jos kamat on kahdessa asunnossa. Vaikeaa ei ole arvata, että ne on aina väärässä paikassa… Eilen olin lähdössä tenttiin, ja muistin että miniläppäri on vielä ex-luukussa (koe oli siis open book). Onneksi mulla oli asiat printattuna paperille, mutta olin kyllä ainoa, jolla ei ollu kokeessa konetta… Netistä kun on helppo googlettaa jotain pientä kivaa lisäinfoa ja mukavia “omia argumentteja” :D Pärjäsin siltikin omasta mielestäni ihan hyvin :)

No tsau!
Kunpa saisin nyt nää typerät kouluhommat pian ohi niin pääsisin puuhailemaan kaikkea mukavaa! Uuden kodin sisustuksen lisäksi mulla on miljoona käsityöideaa jotka haluaisin toteuttaa. Lisäksi oon suunnitellu, että nukkuisin ……..

Ahh nyt puuhailen vielä hieman rästiin jääneitä Intellectual Property law:n kotitehtäviä :)

Kott-tool

Mietiskelin tänään, että onko hiukset jotenkin erityisen hyvin, loistaako pinkit kengät iloisestivai miksi kaikki vastaantulijat hymyilevät mulle niin leveästi?

Aah, vai oliko se sittenkin sen takia kun kuljetin ratikassa valtavaa keltaista säkkituolia?!

Ostin säkkituolin siis osta.ee:stä (uusi addiktioni <3) ja hain sen Koplista, mikä on Tallinnan pahamaineisia lähiöitä. Siellä olikin lähikaupan vieressä rivi juoppoja istumassa, ja pihojen ihmiset oli… kiinnostavan näköisiä… En nyt siis halua mollata mitään enkä ketään, mutta onhan toi meno noissa lähiöissä ihan erilaista kuin mitä perus turistit näkee keskustassa. Kotimatkalla kun taas trammissa (joka on siis ratikka) matkustin tuon säkkituolini kanssa, pelkäsin että joku niistä narkkareista/juopoista (niitä on AINA Koplin ratikoissa) tulee ja istuu siihen kun trammin istumapaikat loppu :D Onneksi sain pidettyä sen silti omassa hallinnassani…

Kerronpa vaan, että se “ulkoilutan koiraa, niin joku tulee juttelemaan mulle” on aika kulunut juttu, tuollaisen säkkituolin kanssa saisi paljon enemmän potentiaalista seuraa. Virolaiset tosi nihkeästi ottaa mitään kontaktia outoihin, vastaantulijoita ei tuijotella eikä ihmisille hymyillä. Mun mielestä olikin tosi hauskaa, kun nyt ihmiset hymyili ja naureskeli kun katseli mun raahaavan melkein itseni kokoista juttua :D

Myös Eduardo hyväksyi uuden kott-toolin. Se kuuluu nyt siis meie perekonda. Tänne asuntoon se ei sovi oikein väritykseltään, mutta uuteen kotiin… mmm varmaan kivasti :) Enää pari viikkoa niin saa alkaa kantamaan tavaroita…

>Kerrostaloasumista

>Vihaan naapureita.

Tarviikohan mun tuon lauseen jälkeen enää kirjottaa mitään? Siinä on ydinajatus, mitä mietin kerrostaloasumisesta. Vihaan sitä, kun tiistaiyönä kello 01.30 joku idiootti alkaa popittamaan musaa. Vihaan ehdottomasti sitä, kun joku naapuri polttaa tupakkaa sisällä ja se haju leijailee mun asuntoon jotain tuuletusaukkoa pitkin. Tai sitä, kun kesällä pitää ikkunaa auki ja viereinen naapuri polttaa tupakkaa omasta ikkunastaan ulos, niin että se kaikki savu tulee minun ikkunastani sisälle.

Mun mielestä on myös vaivaannuttavaa, jos naapurissa asuva 50v setä lähtee aamulla samalla hetkellä ovesta ulos kuin minä, ja tulee samaan hissiin seisomaan. Ja kun seuraavana päivänä taas tämä ällöttävä setä astuu samaan aikaan ovesta ulos ja tulee samaan hissiin seisomaan. Ja kun tulee se hetki kun melkein jo pitäis jotain small talkia tällasen semi-tuttavuuden kanssa. Sen lisäksi etten osaa kieltä tarpeeksi hyvin, en osaa myöskään jutella mitään kevyttä small talkia.

Mun mielestä on inhottavaa, kun eräs mun kerroksessa asuva naapuri jättää roskapussit käytävälle. Tiedättehän, niin kuin omakotitalossa voi tehdä: laittaa roskiksen siihen oven ulkopuolelle pihalle, niin ettei se haise sisällä (ja niin että tunnin kuluttua varikset on repiny sen ympäri pihaa…) No tämä mun talossa asuva naapuri käyttää samaa kikkaa. Laittaa roskiksen käytävän puolelle odottamaan viemistä (aikaisemmassa postauksessa jo esiteltyyn :D) roskalaatikoille. Käytävässä ei ole tuuletusta. Tämä käyttäytymistapa very ei jees.

Joko mainitsin että vihaan kuunnella naapureiden ääniä? Tämä asunto on sen puoleen ollut melko unelma: naapurista ei kuulu puhe, katto on sen verran paksu ettei minun tarvitse kiristellä hermoja yläkerrassa asuvan kantapääkävelijän kanssa. Hetki sitten johonkin lähiasuntoon muutti vain se Idiootti Popittaja.

Päivän angstaus suoritettu, voin taas siirtyä Intellectual Property law:n kotitehtävän pariin pohtimaan casea Sabel v. Puma ja analysoimaan kyseisten firmojen logojen samankaltaisuutta.

Meie imeline prügiruum.

Ajattelin kirjoittaa päivityksen meijän taloyhtiön roskiksesta. Aika yleinen bloggausaihe, mut menköön…

Meijän jäätmeruumi on aika jännittävä paikka, ikinä ei tiedä mitä sieltä löytyy. Ihmiset kuskaa sinne nimittäin tavaraa, ja jättää suht käyttökelpoisia kamoja siihen lattialle niin että haluavat voi ottaa niitä uusiokäyttöö. Fiksua tietysti. Monesti siellä on kenkiä tai jotain vain-hieman-rikkiolevaa romua. Nyt siellä odottaa kierrätystään kaksi rikkinäistä (ja rumasti verhoiltua) vuodesohvaa. Ne on ollu siellä jo muutaman viikon, joten mulla alkaa olemaan hassu tunne, että kukaan asukas ei halua niitä adoptoida eikä myöskään jätefirma halua niitä omaan laskuunsa hävittää.

Viime syksynä joko jätteenkuljetusfirmamme oli lakossa, tai sitten taloyhtiömme ei muistanut maksaa laskujaan, sillä roskiksen alkoivat täyttyä ja täyttyä ilman viikoittaista tyhjennystää. Pian jo kukkuroileen lastattujen roskalavojen päällä (6 kpl) ei pysynyt enää yksikään pussi, joten seuraava roskis piti sijoittaa lattialle. Ja seuraava. Ja sitä seuraava. Seurasin tilannetta aluksi huvittuneena, mutta pian tilanne alkoi olemaan jo hieman kaoottinen. Lopputulos: roskaa täynnä KOKO HUONE. Onneksi roskiksen sijaitsevat siis suljetussa huoneessa, mutta hajua yksi pieni ovi ei pidä kovin tehokkaasti…

Dyykkari’s paradise.

Ettei meno liian normaaliksi roskishuoneessamme pääsisi, eräs kaunis päivä löysin kyseisen herran sieltä istumasta:

Tämä kaveri oli ilmeisesti päättänyt muuttaa pois entisen omistajansa luota, ja odotteli nyt uutta kotia. Valitettavasti seuraavan kerran kun kaverin näin, se oli taklattu makaamaan muiden roskien sekaan…

Näin siis Tallinnassa. Normaalia, eikö vain!

Imuri <3

Tänää sanoin jotain, mitä en varmasti ole koskaan ennen suustanu päästänyt. Sanat kuuluivat tarkalleen ottaen näin: “Ihanaa päästä imuroimaan!” Asia vaatinee taustaselvittelyä.

Muutimme tosiaan helmikuun alussa uuteen asuntoon. Asunto oli suhteettoman likaisessa kunnossa. Kun kaksi viikkoa muuton jälkeen totesin että nyt on IHAN pakko imuroida, koska tuntui ettei henkikään enää kulkenut. Samana päivänä etsin roskapöntöt ja vein ensimmäistä kertaa roskapussit ulos. Mutta imurointia aloittaessani totesin ettei tämä romu toimi, ja syykin löytyi helposti: vehkeessä ei ollut pölypusseja. Olinkin ahkera ja otin heti mallin, merkin ja muut tarvittavat tiedot ja kirjoitin ne lapulle (jonka hukkasin kaksi päivää myöhemmin.) Odottelin muutaman viikon, josko joulupukki olisi jo lukenut lappuni ja toimittaisi pian oikean mallisia pölypusseja imuriini, mutta niitä ei kuulunut. Siivousta oli kuitenkin pakko hoitaa, sillä tässä kämpässä ei varmaan oltu siivottu sitten joulun 2003.

Apunani minulla oli muutama ystäväni: Lattianharjausharja, Alkeellinen Keltainen Rätti ja Ruma Sanko. Päällimmäinen ajatus siivousta tehdessäni oli: #=%&#!?# jne. Voin kertoa, että lattialla oleva pöly, elukoiden karva, hiukset, roskat ja muu pöly ei lähde kovin helposti tollaisen pikku pöytärätin mukaan. Ja koska tää lattia on melko möhnässä, sitä ei kannata millään perus mopilla pyyhkiä, siitä on hyötyä yhtä paljon kuin uskotella itselleen että suklaassa ei ole kaloreita, koska se alkaa samalla kirjaimella kuin saippua. Kaipasin imuria, ja huomasin ettei pelkkä astianpesukone tee minua onnelliseksi.

Tänään olin Prismassa, ja kävelin siellä imurinpussihyllyn ohi – ja VOUUU päähäni pälkähti tämä villi ajatus, että vihdoinkin ostaisin imuripusseja, ja jo 1,5 kuukauden asumisen jälkeen hoitaisin ensimmäistä kertaa imuroinnin, jolloinka sen jälkeisestä lattianpesustakin olisi jotain muutakin hyötyä kuin roskien siirtäminen paikasta A paikkaan B (pöydän alta sohvan alle). Muistin tämän hämmentävän imurimerkin EIO, mutta ostin tosi väärän mallisia pusseja. Pienen fiksailun jälkeen sain ne onnekseni survottua imukoneeseen, ja jihau, imuri on valmis käytettäväksi!

Nyt tarvii siis keksiä uusi tekosyy siihen etten ole siivonnut…