Immaterialisoituminen

Sehän on fakta, että kämppä on aina puoleksi täynnä ihan turhaa roinaa. Yleensä sen kaiken saa jotenkin näppärästi piilotettua survomalla laatikoihin, varastoon, sängyn alle, pöydän päälle… Ja sitten täytyy ihmetellä, että onko tässä asunnossa tosiaan näin vähän säilytystilaa. Yleensä tavarapaljouden havaitsee vasta muutettaessa asunnosta toiseen (“en mä varmaan kovin montaa pahvilaatikkoo tarvi…”) kun niitä pahvilaatikoita ja jätesäkkejä sitten kannetaan päiväkaupalla otsa hiessä ja kaverit kiroaa ettei enää ikinä tarjoudu avuksi yhtään mihinkään..

Varsinkin minä Supermuuttaja saan usein kuulla omistavani paljon tavaraa. Juuri näiltä kantamiseen kyllästyneiltä kavereilta. Oon aika hamsteri, myönnettäköön. Melko hyvin sain vähennettyä omaisuuttani kolme vuotta sitten kun muutin Viroon (okei, ison osan vaan piilotin äitin luo…) ja silloin muutin mukanani pelkästään henkilöautollinen tavaraa. Ihan jees, Virossa kuitenkin vuokra-asunnot on valmiiksi kalustettujakin niin huonekalujakaan ei tarvitse. Kuinkas ollakaan, paluumuuttokuorman rahtaus tapahtui sitten kuitenkin pakettiautolla…

Katselin kaikkea taas mukaani tarttunutta turhaa tavaraa, ja tunsin helpotusta kun tiesin että niistä pääsisi pian eroon, hintalaput päälle ja hyvää matkaa. Mutta sitten tapahtui taas se salamannopea muodonmuutos, kun tää kaikki turha ja tarpeeton muuttui yhtäkkiä niin arvokkaaksi ja tunteita herättäväksi. Ihan vaikka esimerkkinä mun korut. Käytän aika harvoin koruja, ja kun käytän, ne on ne samat mitkä mulla roikkuu kaulassa tai korvissa. Korulaatikko kuitenkin pursuaa yli äyräidensä, enkä edes ikinä katso sinne sisälle. Ehkäpä sieltä vois siis karsia? No mut kun niitä alkaa tarkemmin katteleen niin ei ykskään ole sellainen mistä voi luopua, koska vaikkapa tän yhden ostin lukion ekalla kirppikseltä kun asuin boheemissa luukussani jossa oli oranssit seinät… Tääkin muovinen rannerengasviritelmä on ihan tosi tärkee, muistan kun kerran se oli kädessä ja join vahingossa kauheet kännit… Ahh sweet memories!

MUTTA. Nyt on aika olla kovana. Kaikki turha kiertoon. Nyt. Heti. Mutta entä jos—- NO JOS TARTTET NIIN SITTEN OSTAT UUDEN. Right? Pari jätesäkillistä vaatteita ripustelin jo kirpputorin tangoille… Eikä tuntunut yhtään pahalta! (Ja loppuihin vaatteihin läimäilin kauheella kiireellä hintalaput ja heittelin sinne loosin pohjalle, sillä kirppis meni kiinni ja ne tädit hätisteli mua sieltä pois…!)

Immaterialisoituminen kunniaan! Tai ainakin omaisuuden realisoiminen, jotta voi ostaa jotain uutta kivaa tilalle…

Aamukahvi

Aamulla ihan ehdottomasti PARAS ystävä on kahvi! Mulla ei ole täällä kahvinkeitintä, ja aluksi pikakahvi maistui ihan uskomattoman pahalta. Kaikkeen nähtävästi tottuu, ja nykyään se menee jo ilman maitoakin.

Kahvikuppi hieman huijaa mainostamalla teetä :)

Toisinaan munkin tekis mieli vaan kaivautua johonkin koriin, kääntää selkä maailmalle ja jäädä vaan kotiin nukkumaan…. Esimerkiksi tänää. Mutta yritän nyt saada opeteltua tarvittavat asiat Informaticsin kokeeseen, käyn heittään vähän exceliä ja XTM-kieltä sille opettajalle ja toivon mukaan sit on taas yks kurssi paketissa! Alkaa jo riittämään opiskelu tämän kevään osalta… Ja tämän koulun osalta… Haluaisin jo uusia haasteita :)

Iltapalaa

Ostin tänää tosi kivat uudet püksid. Tai no teksad ne on, kun on farkut. Hieman kireät, niin kuin uusien farkkujen kuuluu olla, jottei ne heti parin käyttökerran jälkeen ole ihan löysät. Lisäksi, “laihdun kuitenkin”. Yeah.

Päätin aloittaa uusien farkkujen sisäänajon heti tänää, joten laiton ne jalkaan iltaiselle kauppareissulle. Ostin pelkästään levyn suklaata. Toivottavasti housut venyy, sillä minä tuskin laihdun.

Ps. Fazerin hasselpähkinärouhesuklaa on parasta! Pienessä lähikaupassa levyllinen maksoi 2.20e, joten se ei ole edes hurjan kallista täällä, vaikka tietysti paikallinen Kalev-suklaa on halvempaa.

Pps. Mun uus kämppä on kiva.

Vielä on kesää jäljellä

…Joten vielä ehtii kesäkuntoon, right?!

Eilen sain päähäni aloittaa jonkinlaisen muutoksen terveellisiin elämäntapoihin, johtunee muutaman viikon kestäneestä kaikin mahdollisin tavoin epäterveellisestä kesän nauttimisputkesta. Vähän unta, epäterveellisiä ruokaa, paljon siideriä. Uhh. Eilen siis aloitin hienon dieettini rouskuttamalla pienen vihersalaatin lounaaksi. Tunnin päästä totesin että eihän tollasesta oo mihinkään, joten piti käydä hakeen kaubamajan valmisruokatistiltä jotain wokkia :D

Noi valmisruuat ei tolleen kaupan tiskiltä ostettuna oo kovin kalliita, yleensä noin 25 kruunua maksaa sellanen sopivan kokoinen annos just jotain wokkia, risottoa, ym. Tänää kävin hakemassa Rimistä jotain safkaa, perunamuussia jossa on seassa jotain (maituu oudolta) sekä Meksiko-tuoresalaattia… Hinta yhteensä 15 kruunua, eli aika tasan euron. Ja mikä hienointa, tällä kauppamatkalla kävin myös reissun Kalev Spassa ja ostin nyt kuukausikortin, jolla pääsee jumppaan, salille ja uimaan niin usein kuin mieli tekee. Tää kesäkuntoon pyrkiminen alkaa tuntua hetki hetkeltä todellisemmalta. Mahdollista tosin on, että tavoitteet ei vielä onnistu tämän kesän aikana.