Kevätkylvöt

Hei, ylihuomenna on jo toukokuu! Viime vuonna innostuin kovasti parvekkeella kasvattamisesta… Joo se meni ihan vituiksi suoraan sanottuna (tässä postaus, kun vielä olin innokkaana että homma tulee onnistumaan ihan loistavasti jee), joten tänä vuonna ajattelin kokeilla sisällä kasvattamista! Mulla on leveät ikkunalaudat, joihin aurinko paistaa lähes koko päivän, joten ehkäpä tää muistuttaa kasvien mielestä vaikka kasvihuonetta? Ja kasvihuoneessa jos mistä tulee sitä satoa.

Kevätkylvöt1

Alkuperäinen ajatus oli vuokrata kaupungilta palsta ja kokeilla palstaviljelyä. Ajattelin, että siellä puuhailu olis kiva kesäharrastus, jossa sais myös ulkoilua ja urheilua ihan huomaamatta. Jätin kuitenkin palstan vielä tänä vuonna hankkimatta… Ehkä ens vuonna olen jo niin edistynyt että on sen vuoro. Tai sitten vuoden päästä olen jo ymmärtänyt luovuttaa tän koko harrastuksen.

Päätin kokeilla tänä vuonna myös jotain eksoottista; mansikkaa! Laitan taimet joko amppeliin roikkumaan sisälle, tai sitten taiteilen sen jotenkin ikkunan ulkopuolelle. Saa nähdä. Jos saan edes taimeksi asti noita.

Kevätkylvöt2

Yksin mun ei onneksi tarvii olla tätä projektia läpikäymässä. Apua, seuraa ja kuunteluoppilaita löytyy.
Kevätkylvöt3“Saaks mami ottaa kuvan?” “Eiiiiiiiiiiijeijeii!”

Kevätkylvöt4
Siel ne onnnn! Eikä kovinkaan paljoa hajua, että mitä on missäkin, koska hei, eihän niitä tarvii merkata koska kyllä mä sit kato muistan. Nyt jään innosta hihkuen odottamaan, milloin sieltä jotain vihreää alkaa näkymään!

Hyllypaperit

Muutin vanhahkoon kivitaloon, jossa on sellaisia huonemallisia kaappeja – siis kaappeja, joissa on oikea ovi käännettävällä kahvalla kahva. Varmaan kaikissa tuon tyyppisissä kaapeissa on sama ongelma – sisällä hyllyt on myös sieltä luvulta X, ja nämä ajan patinoimat hyllyt ei varsinaisesti houkuttele latomaan tavaroitaan siihen päälle. Siis ainakaan mua ei houkuttele. Toki olen joissakin asioissa vähän niuho. No esim tällasissa sit vaikka.

Hyllypaperit2

Periaatteessahan tämänkään hyllyn siisteystasolla ei pitäisi olla mitään väliä, jos kerran en aio suoraan levitellä siihen syötäviä tomaatteja vaan säilyttää siinä sen sijaan purkkiyksilöitä. Ja noi purkkiyksilöt kuorin säilytysastiastaan ennen syöntiä… Mutta silti en oikein tykännyt ajatuksesta.

Hyllypaperit1
Ritari valkoisella ratsullaan on tietysti perinteinen hyllypaperi! Paperin asentaminen on helppoa. Suosittelen aloittamaan siitä, että testaat onko hyllyt irrotettavia. Voihan tämän toki lopuksikin testata, mutta kerron kokemuksesta, että kannattaa testata ensin, helpottaa projektia. (no olohuoneen kaapeissa niitä ei saanu irti!!!)

Tämän ruutupaperi on Tarjoustalosta, maksoi jostain 1,5 euron luokkaa rullalta. Turun keskustan liikkeestä värivaihtoehtoina oli punaista ja pinkkiä (pinkit paperit pääsi olkkariin!), ja tämä on aika jämäkkää materiaalia, ei siis perus joululahjapaperia joka hajoaa käsiin jo ennen kuin saa suojamuovit rullan päältä pois.

Hyllypaperit3

Oikean kokoisen paperinpalan mittaaminen on helppoa ruutujen avulla… Aina tosin ei ole ollut ihan niin tarkkaa tuo kaappien symmetrinen muoto, joten se neliö on ihan hyvä aloituspala, sen voi sitten muotoilla tarvittavan epämääräisen kulmion malliseksi. Muistutin kyllä koko ajan itselleni, että ei se ole niin tarkkaa: ei kukaan (minä itse mukaan lukien) tule koskaan tarkistamaan, kuinka tuo paperi istuu kulmissa. Joten ihan sama. Ja jos joskus alkaa asia häiritsemään, ei muuta kuin paperit irti ja uudet tilalla. Silloin on varmaan muutenkin jo vaihtelun aika.

Hyllypaperit5

Hyllyjen etureunoista taitoin pienet kaistaleet tuonne alle, ja ne on teipattu ilmastointiteipillä kiinni. Hyllyjen sivut on teipattu paikalleen muutamalla 2x1cm palasella kaksipuoleista teippiä, hyvin pysyy vaikka niitä ei kauttaaltaan liimaakaan kiinni.

Hyllypaperit4

Näettekö kuinka iloinen tomaattipurkki nyt on – ja uuden hienomman asuntonsa kanssa saanut myös ystäviä ympärilleen! Jee! Kaikki nyt sisutamaan kaappeja ja tekemään säilyketomaattipurkeista onnellisia!

 

 

Viherpiiperrystä

On lähiaikoina ilmeisesti ollut kovinkin kiireistä, kun en ole tänne ehtinyt kirjottelemaan. Nyt vihdoin on tärkeää asiaa, jonka haluan jakaa kanssanne ja jolle on yksinkertaisesti löydettävä aikaa: herneenversot.

Aloin ihmettelemään, miksi en ole jo aikaisemmin älynny itse kasvattaa noita… Ne on ihan sikahyvää naposteltavaa, ja tekee ruuasta kuin ruuasta juhlallisen näköisen :) Kaupassa mun mielestä suhteellisen kalliita tuohon riittoisuuteen nähden, mutta itse tehtynä lähes ilmaisia.

Teininä harrastin linssien idättämistä (kyllä, olin myös kasvissyöjä ja asuin purku-uhan alla olevassa talossa ja makkarin seinä oli oranssi ja ja ja…) joten päädyin, että osaan päätellä myös miten herneiden kanssa toimitaan :)

Eli otetaan rautalanka käteen, ja aletaan töihin: Osta kaupasta kuivattuja, vihreitä herneitä (maksaa alle euron pussi), sekä hanki jonkinlainen kasvatuskulho. Tarvitset siis vajaan kourallisen herneitä yhteen satsiin, riippuu tietty kuinka iso kasvatuskulho on käytössä – hernekset saa olla aika tiiviistii siellä. Ensin herneitä liotetaan vedessä yön yli, jonka jälkeen ne heitetään ohuen multakerroksen päälle kasvamaan. Multaa ei tosiaan tarvitse paljoa, itse kourasin pari lusikallista lähimmästä kukkapurkista. Ripottelin myös vähän multaa siementen päälle, vaikke se ei ole pakollista: ideana ei ole haudata herneitä. Herneet pidetään pimeässä vielä siihen saakka, että ekat lehdet ilmaantuu. Itse hoidan tämän esikasvatuksen aina asiankuivauskaapissa. Sitten vaan mahdollisimman valoisalle paikalle, ja tuloksia syntyy nopeasti! Rousk rousk vaan. Niin, ei kannata kastella liikaa: itse pidän mullan kosteana vaan kastelemalla suihkepullolla. Netistä luin vinkin, että kun satoa korjaa, kannattaa jättää alimmat lehdet paikoilleen, niin varret kasvattaa vielä toisen erän. Itse kyllä laitoin uuden erän tulemaan toiseen purkkiin… :) Katsotaan kuinka pian kyllästyy!

Lisäksi vielä, ihmettelen kovasti miksi mun tomaatit on edelleen hengissä ja pukkaa uutta pikkutomaattia. Onhan ne siis kuihtuneita ja muutenkin epämääräisen näköisiä, mutta… Näköjään tuotteliaita kavereita.

Minipuutarha

Perustin tänää minipuutarhan kotiini (miksi kirjotan ton sanan ihan toistuvasti minupuutarha?!)

Ostin tänää tuoretta basilikaa, ja Anttilan kodinosaston läpi kävellessäni silmiin osui aika söpö peltinen purkki, varmaanki tarkoitettu just pikku yrttipuskalle. Ehkäpä tehty varta vasten juuri minun basilikalleni ;)

Täytyy vaan ostaa tälle Basselle viel kaveri, koska toi tuolla purkissa on varmaan aika yksinäistä olla yksin. Lisäksi oon aika kova närppimään noita lehtiä aina ohi kulkiessa… Basse-parka on varmaan pian kalju! 

Kyllä noin söpössä purkissa kelpaa kasvaa. Vielä kun saan ruokapöydän jonkin ajan päästä, niin tää rehu pääsee kasvamaan sen päälle ikkunan ääreen. Toivomme että Basse säilyy siihen asti hengissä eläessään tiskipöydällä.

Valmis!

Oijoi! Se valmistui! Enää en ole ollenkaan yhtä surullinen kuin edellisen postauksen kuvassa! ;)

Tämä on siis Ikean hemnes -sarjan lipasto, 6-laatikkoinen malli, ja melko korkea ja massiivinen :) Ja painava… Ja työläs koota! Kokosin tätä nyt yhteensä kolme päivää, ja laskeskelin että varmaan tyyliin 5 tuntia yhteensä hehe :D No luin ohjeita aika tarkkaan aina, se hidasti… Tiedän vaan sen äsyttävän tunteen, kun laittaa jonkun laudanpalan väärin päin ja pian huomaa, että täytyy purkaa koko rakennelma. Nyt meni kerralla ihan nappiin! Ja tuli jopa samanlainen kuin mallikuvassa oli!

Tänne mahtuu melkoisesti tavaraa, tuotekuvauksessa mainitut “erikoistilavat laatikot” vaikuttaa ainakin ensisilmäyksellä todella tilavilta :) 

Ylimpään pikkulaatikkoon löysivät tiensä Ikeasta myöskin ostetut vanilja-suklaa-tuoksuiset lämpökynttilät. En yleensä kamalastai tykkää tuoksukynttilöistä, mutta näissä on aika pehmeä ja kotoisa tuoksu – ehkä näissä kynttilöissä on se salaisuus, miksi ystäväni Lindan luona on aina niin harmoninen tunnelma ;)

 

Rat race, here I come! And I am so not ready.

Eilen alkoi Õllesummer, eli keskiviikosta sunnuntaihin kestävät festarit Tallinnan laululavalla. Oon tässä monta päivää yrittäny kerätä innostusta, että jaksaisin lähteä miljoonan humalaisen ihmisen sekaan tunkemaan ja kuuntelemaan jotain neverheard-bändejä. Ehdin jo innostua perjantain pääesintyjä the Cranberriesistä, mutta sekin peruutti tulonsa pari päivää sitten… Noh, ehkäpä tuota yhden päivän jaksaa :) Kahdeksi päiväksi mua ei kyllä (ainakaan näillä näkymin :D) sinne todellakaan saa. Viime vuonna pääesiintyjänä oli HIM, oltiin menossa sinne, mutta sitten satoi vettä… Jäätiin sitten pelaamaan beer pongia :D

Yritin selittää ystävättärelleni, että haluaisin vaan olla viikonlopun kotona, kun en oo moneen viikonloppuun saanu vaan olla kotona. “Mitä sä siellä kotona oikeen haluut sit tehdä?” No tietty puuhailla kaikkea! Olis ihana jos vihdoinkin olis kokonaine päivä pelkästään itselle.. Sais järjestellä kaappiin piilotetut muuttolaatikot, jatkaa keskeneräisiä ompeluksia, siivota, antaa aikaa kissoille, tehdä hyvää ruokaa… Nukkua päiväunet ja keittää kahvia! Tällä hetkellä tuntuu, että menen töihin, tulen töistä, istun sohvalla koomassa pari tuntia ja menen nukkumaan. En mä varsinaisesti valita, mutta kaipaisin yksinkertaista LOMAA.

Tosta taustalla olevasta beigestä tulee maailman ihanin öö… bolero? Sellanen olkapäillä oleva juttu jossa on vaan hihat? Onkohan sellasella jutulla edes nimeä? Oon tekemässä samanlaista myös isompana ja oranssina… Sekin on pian valmis. Jee :)

Joten siinä tapauksessa, mikäs sen mukavampaa, kuin että sain pari päivää sitten kuulla saavani ensi viikon jälkeen pitää viikon lomaa. Jes!!! Heitän saman tien kissat kassiin (ou nouuu…..) ja lähden äitin luo maalle. En kyllä ymmärrä, miten voisin ikinä jaksaa 8-16 työtä, joka päivä, joka viikko, joka kuukausi… Vuodesta toiseen. En usko, että musta ikinä on sellaiseen. Apua.

Tähän loppuun vielä yksi onnellinen, auringossa paistatteleva kissa!