Työnteko on tylsää.

Taas tässä suht säännöllistä päivävuoroa toimistolla istuessa on tullut kamala angsti tällaista säännöllistä ja täyspäiväistä työntekoa kohtaan.

Vuorokaudessa on 24 tuntia, joista nukutaan n. kahdeksan. Hereilläoloaikaa jää näin ollen noin 16 tuntia. Ihmiset käyttävät siis puolet valveillaoloajastaan actual työntekoon, siihen vielä tietysti lisäksi työmatkat edestakaisin, aamupuuhastelut kun ei sinne työpaikalle ruman näköisenäkään voi mennä… Jos on järkevään aikaan ajoitetussa päivätyössä, on kotona noin viiden aikaan ja apaa-aikaa jää noin 5 tuntia päivässä. Tähän aikaan voi sisällyttää vaihtoehtoisesti ruuan tekemistä, urheilua, pyykinpesua, siivousta, telkkarin katselua tms. Missä kohtaa siitä elämästä saa ja ehtii nauttia?

Liian usein mulle on myös sanottu lause “niin, sellasta se sitte on se oikee työnteko!” Jos on niin määää en halua! Mun painajainen on istua toimistolla joka päivä kahdeksasta neljään. Jos vuodessa on 365 päivää, vähennetään siitä viikonloppuvapaat 2päivää x 52 viikkoa = 261 työpäivää. Vuosilomaa ööö mikä on normaali määrä, joku vähän alle 30 päivää? Niin, vuodessa jää ainakin noin 230 työpäivää, eli 63% kaikista päivistä. Mun mielestä sopiva työpäivien määrä vois olla 50%, mikä tekis viikkoon 3,8 päivää töitä, eli kolme tai neljä. (Ja hei, oikeustieteilijöiden ei tarvi osata matikkaa, joten jos mun laskut on päin mettiä, niin syytän ensisijaisesti lakiopintoja, ja toissijaisesti naisen logiikkaa.  :D)

Mikä mun ongelma asiassa siis on? No en haluu kuluttaa niin paljon aikaa työntekoon! Ainakaan toisen palveluksessa; kuluttaa koko elämänsä siihen että tekee jollekin muulle rahaa. Palkkatyön tekeminen ei tule koskaan olemaan mulle kovin mielekästä. Lisäksi, voisin kyllä elää matalammilla tuloilla jos siinä tapauksessa ehtisi tekemään elämässään myös mielekkäitä asioita. Sitäpaitsi mun mielestä on kiva mennä arki-iltoina baariin! Viikonloppuisin se jotenki niin basic. On luksusta, kun saa viettää darrapäivän torstaina. Ah, kaipaan jo opiskelua… En mä siltikään halua miksikään ikiopiskelijaksi, kyllä mä haluan saada oikeitakin asioita tehtyä.

Onneksi elämä on täynnä mahdollisuuksia ja jokainen saa tehdä omat valintansa… Kunpa nyt vaan pysyisin kiinni suunnitelmissani ja haaveissani, enkä päätyisi onnettomaksi duunariksi työhön, josta en pohjimmiltaan tykkää. Joskus tulevaisuudessa toivottavasti saan sopivassa määrin tehdä etätöitä, pitää vaapaata kun sille on tarvetta, tehdä työtä josta nautin, ja saada tarpeeksi rahaa että tulen toimeen (ja saan haluamani jääpalakoneen… Se tulee tarpeeseen kun makaan kauniilla pihallani läppärin kanssa kuumana kesäpäivänä töitä tehdessä)

Okeiokei, back to present time, jatkan laskujen tuijottelua toimiston tunkkaisessa ilmassa ja katselen ikkunasta ulos vesisateeseen…