Maailmaa kiertämässä

Mun piti kirjoitella tänne heti mun Tallinnan-reissun jälkeen – ja tajusin, että siitä on jo kaks viikkoa! Mihin ihmeeseen nää päivät ja viikot ja kuukaudet häviää…? Tosi outoa ajatella, että oon asunut Turussa jo 8,5 kuukautta.

Tallinna oli aika pitkälti entisensä; harmaa ilma, vettä tihkutti, kengät kastui…

Tähän tyyliin… 

Ei menny mun Tallinnan-reissaaminen niinkuin askartelut Strömsössä, ostin Tudish Piip -kampanjan kautta Estravelilta halvan laivalipun Viikkarille, mutta siellä sitten joku virkailija sähläs, eikä tehnyt sitä lippuvarausta Viikkarille asti. Yritin useaan otteeseen ahdistella mailitse Estravelia (MIS VIGA ON??!?!), sitten kun olin melkein Helsingissä niin sieltä soitti tyttö ja kertoi että väga vabandan, mutta hän ei ole käsitellyt sitä mun varausta eikä saa enää laitettua sitä eteenpäin, jospa voisin ostaa laivalipun kassalta ja käyttää ton halvan matkan joskus toiste. Ihan kiva, mutta mun budjettiin ei kyllä mahtunut tuollaista yllätystä, kun olin aika tarkkaan pennoset laskenut että pääsen edes-takaisin… Onneksi Annastiina asuu Helsingissä, punkkasin sitten siellä yön ja menin aamulla Lindalla Tallinnaan, kun mulla on sinne sarjalipussa muutama reissu käyttämättä.

Mun mielestä nää tämän Erilaisuus Rikastaa -kampanjan tän hetkiset kampanjakuvat on erityisen herttasia: lisää löytyy Facebookista: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.427079607328790.88100.112391992130888&type=3

Mun Tallinnanmatkani tarkoitus oli siis tehdä EU Internal Market Law:n tentit, joista valittelinkin muutama postaus sitten. Kunniasaattue tuli tuomaan mulle tuollaisen pinssin saavutuksistani koulutiellä, siinä siis lukee että “Super Student of TUT”. Joillekin oppilaille luovutetaan koulun lätsä, joidenkin nimet kaiverretaan laattoihin koulun seinälle… Ne ei ole mitään verrattuna tähän saavutukseen, kun lahjoitetaan tällainen pinssi. Oon niin otettu tästä kunniasta. (Joku röyhkimys vois väittää että löysin tuon hylätyn pinssin tökättynä kolmoskerroksen ilmotustaululle, kun odottelin luokan ulkopuolella tentin alkamista… Mutta tällaiset tarinat on sitten ihan perättömiä.)

 

Super Student of TUT

Mun oli tarkoitus jäädä Tallinnaan yöksi, tai siis toiseksikin yöksi, mutta koska sen ensimmäisenkin vietin Helsingissä, päätin aamulla etten jaksa  raahata kamoja Suomenlahden yli, vaan palasin sitten päiväristeilyn jälkeen takaisin kotimaan kamaralle. Matkaeväänä hyvin perinteistä virolaista settiä:

Viineripirukad, eli nakkipasteijat.

Ps. Tallinnaan ei vielä tullut ilmainen joukkoliikenne – ensi vuoden alusta vasta!