Puolukkamehu

Mun äiti on ollu aina sellanen tosi touhukas säilömis/pakastamis/hillottamis/suolaamis/kuivaamis -tyyppi. En mä pienenpänä ajatellu että jee onpas siistiä, on kaikkea itse kävin metsästä noukittua juttua taas säilöttynä ja talvella syötävänä… Puolukatkin oli silleen ennemminkin hyi, onko näitä pakko joka päivä syödä. Mutta nyt, lapsuuden angsteista ylipäässeenä, innostuin tänä vuonna itse säilömään puolukoi. En mä muuten olis sitä keksinyt, mutta poikaystäväni yllätti mut ja toi laatikollisen marjoja. Jee! Ei niitä sentään omin pienin kätösin (ei sillä oikeesti ole pienet kädet, daa) ollut poiminut, mutta hyvän diilin jostain saanut. Puolukoi oli varmaan sata litraa, joten niistä voi tehdä kirjaimellisesti vaikka mitä. Hyytelöä, pakastaa, mehustaa… Tein myös aikas hyvää omena-puolukka-kaurapaistosta. Mun jääkaappi on täynnä puolukoita.

Tänää tein sitten puolukkamehua. Yllätyin, puolukkamehuhan voikin olla hyvää!

Puolukkamehu 1Tässäpä tällanen realistinen kuva keittiöstä, jossa on kesken ties minkälaista puuhaa. Kuka jaksaa joka välissä järjestellä ja siivota? Okei, aika monikin vissiin… 

Puolukkamehu 2

Ensin keitellään marjoja ja sitten erotellaan turhat mössöt pois. Noi ylijääneet röhnät voi käyttää vaikka piirakkaan jos haluaa. Mä en nyt jaksa.

Puolukkamehu 3Mä olin keräillyt pieniä lasisia mehupulloja jo etukäteen puolukkamehun säilömistä varten. Siinä nyt vielä kuuma, valmis mehupullo pullokavereineen odottelee synkeänä rivinä ikkunalla viilenemistä. Ehkä myöhäisemmällä illalla tai aamulla jääkaappiin, ja sen jälkeen matka jatkuu säilytykseen kylmäkellariin.

Ohjeen skriivailin vielä erikseen tänne