Sieniä vapaa-ajalla

Aika kuluu niin hurjan nopeasti. Siinä on mun tän hetkisen elämän pääajatus. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa – ja sit lisäksi vielä se, että työpäivän jälkeen niin vähän energiaa.

Nyt syksyllä oon ottanut uudeksi harrastuksekseni sienestyksen. Opin syömään sieniä 17-vuotiaana niin, että yksi päivä kaupassa päätin ostaa purkillisen herkkusieniä ja tykätä niistä. Tähän tapahtumaan loppui alkulapsuuttani leimannut hyi-yäk-sieniä-ensyö -ajattelu. Nyt vuosien päästä sitten vihdoinkin on myös metsä käsietäisyydellä, joten sienten metsästys on helppoa ja yksinkertaista. Oikeastaan se on alkuun melko turhauttavaa, sillä opettelu ja tunnistaminen on melko vaivalloista yksin. En tiedä onko tää nyt vakuttavaa sanoa, mutta oon oppinut jo ihan hyvin tunnistamaan useitakin sieniä.  KuusenleppärouskuViime syksynä vielä jouduin ostamaan suppilovahverot torilta ja kuivaamaan ne (siis se oli myös niin suuri tapahtuma elämässäni että oon maininnut siitä postauksessa.) Hei, oon myös lanseerannut lihattoman lokakuun loppuviikon. Täytyypän noudattaa tänäkin vuonna. Tai edes tänä vuonna. Takaisin sieniin, eli oon tässä tutkinut asiaa sen verran, että suppilovahveroita voi olla vaikea havaita, mutta yhden löytäessän löytää sitten koko suvun ja helposti saa saalista saman tien ämpärillisen. Mä nuuskin tuolla metsässä varmaan kolme tuntia, ja yhden kasvuston löysinkin! Ämpäriä ei silti tarvinnut rasittaa, sillä löysin tasan kolme kappaletta kyseisiä sieniä. Reissun jälkeen kyllä tuli pohdiskeltua, että onko tämä järkevä tapa kuluttaa vapaa-aikaa. Kaipa se on.

ElwikopissaElwikin kopissaan häntänsä takana usein pohdiskelee, kuinka nopeasti päivät vain rientävät ohi kissan elämässä – ei meinaa ehtiä edes huomata eroa niiden välillä