Eka ei ja sit kuitenkin joo

Eka tuntuu ettei niitä tuu ollenkaa vaikka kuinka odottelee ja sitten onkin että joo tuleehan niitä. Ja sittenhän niitä tulee ihan silleen runsaanlaisesti.

SittenJooJääkaapin viileäosastolta löytyy pientä savottaa täksi päiväksi

Kesäkurpitsojen kanssa on niinku niiiiin tällasta, ja toisaalta sitten tuntuu että koko elämähän toimii samalla tavalla kuin kesäkurpitsat. Ensin on tietysti sellainen suvantovaihe, tasapaksu ja hidastuksella kulkeva tylsä, passiivinen jakso, sanotaan vaikka kurpitsojen kohdalla talvi kun ei totaalisesti tapahdu mitää, sitä vaan odottaa että päivä toisensa perään kuluu ja päässä takoo ajatus että jotain uutta ja innostavaa nyt tarvittaisiin ja kurpitsatkin miettii että tulis jo se kevät että vois alkaa jo jotain tapahtumaan. Ei ole tietenkään vielä takuuta, että keväästä tai kesästä edes tulee hyvä, että alkaako oikeasti jotain tapahtumaan. Silti täytyy vähän laittaa siemeniä itämään ja toivoa että niistä joku alkaisi kasvamaan jos kohdalle sattuukin ajan kuluessa suotuisat kelit. Mun kesäkurpitsansiemenet iti oikein hyvin, mutta alkukesän säätä kuvasi hyvin sanonta johon liittyy Esteri ja hänen tietyt paikkansa, joten kasvit ei yksinkertaisesti päässeet pellolle jatkamaan kasvuaan kun ei meijän pieni punanen traktori ollu tarpeeks sitkee että se olis saanut käännettyä niin kauhian läpimärkämutaisen maapläntin.

Hirveenpaljo myöhään kesällä sitten laitoin maahan ne kurpitsanalut kasvamaan ja totesin että eihän ne ala edes ikinä kukkimaan, ehtiikö tulla satoa lainkaan ennen syksyä. Mutta sitten ne alkoi kukkimaan ja tuli pieniä kesäkurpitsoja ja vaikka söin ne niin tuli lisää ja yhtäkkiä ne oli kauheen isoja. Joten, tässä nyt sitten olen, kamalan ison kesäkurpitsasadon kanssa: mulla on uusi opiskelupaikka ja tuhottomasti sen tiimoilta haasteita odottamassa, keväällä lähettämäni Seuratukihakemus poiki rahoitusta niin, että saan laajennettua eksoottista harrastustani (josta en ole täällä blogissa kertonut, ei siis maksa vaivaa etsiä) ja perustettua sille jaoston tänne pikkupaikkakunnalle, sen mukana siis toiset tuhottomat määrät haasteita ja mahdollisuuksia ja uuden oppimista. Must tuli niinku yhtäkkiä täyspäiväinen maisteriopiskelija ja parin harrasteryhmän ohjaaja. Molemmat projektit laitoin keväällä vetämään ajatuksena, että kyllä nyt toisen on pakko onnistua ja syksyllä olla edes jotain uutta mielenkiintoista luvassa. Onnistuikin sitten yllättäen molemmat. Ei tässä varmaan auta muu kuin alkaa pesemään noita lasipurkkeja ja tekemään kesäkurpitsapikkelssiä. Talvella tai joskus kun ehtii taas hengähtää niin voi sitten katsella täysinäisiä purkkeja ja miettiä että kyllähän sitä satoa tulikin, melkeen enemmän kuin ehti korjata talteen.

Mut aika hyvä fiilis. Kannatti yrittää, kyllä uudet asiat elämässä vaan niin kovin piristää. Leikkasin viime viikolla hiuksetkin lyhyiksi.

Related Posts
Õllesummer eli olutkesä
Noniin, raahasin sitten itseni perjantaina festareille ja kivaa oli ;) Toi festarialue oli siistimpi kuin odotin, täynnä kojuja ja kaikkea toimintaa. Ja niiiiiiiiiiin paljon kaikkea hyvännäköistä ruokaa! Juomien hinnat oli ...
READ MORE
Pakkanen yllätti punajuuret
Faktaha on se, ettei tässä kukaan oikeasti yllättynyt. Sekä minä että punajuuret tiedettiin talven olevan tuloillaan, ja että kasvit olis pitänyt saada mullasta etikkaliemeen jo pari viikkoa sitten. Valitettavasti ne ...
READ MORE
Tehokas salitreeni
Joskus on niitä päiviä, kun ei vaan viitsisi urheilla. Tänää olin käynyt tämän "viittiikös sit tänää mennä noemmätiiä"- painiskelun itseni kanssa jo aamulla, yleensäkin kyllä teen näin ja otan treenikassin töihin, ...
READ MORE
Kidutusmuseo
Tallinnan Vanhassakaupungissa on Olde Hansan ja Raekoja Platsin vieressä Keskiaikainen kidutusmuseo, jonka oviaukon lähettyvillä aina huppupukuiset ja jotain kirveen tapasta juttua kädessä pitävät jannut aina seisoo. Viikonloppuna vankilassa käynnin jälkeen ...
READ MORE
Sun is shining (?)
Tänää on ollut toooosi lämmin ja kaunis ilma, joten ihanaa että oon nukkunu koko päivän. Maria (joka asuu naapuritalossa) alkoi kolmen aikaan ahdistelemaan että haluais mennä tohon meijän viereiselle rannalle ...
READ MORE
Se o syssy ny
Ajattelin vaan täällä blogin puolellakin kertoa, että kesä on ny sitte ohi. Ulkona sataa vettä jollei joku oo vielä havainnu, ja tän vuoksi on hyvä kantaa sateenvarjoa mukana. Itse päädyin, ...
READ MORE
Kylmäkellarin tyhjennystä
Kylmäkellarin hyllyjä katsellessani olin hieman huolissani, kun varasto alkaa hupenemaan... Sitten kun tarkemmin pohtii, voi todellinen ongelma olla se, että saako kaikki hyllyt tyhjäksi ennen uuden sadon säilöntärumban alkamista :) Kuten ...
READ MORE
Hetken hiljaisuus
Juuri kun olin raivaamassa kahden viikon tiskivuortani, samalla sinkoilin koneelle juttelemaan kavereiden kanssa ja pohdiskelin, mitä kaikkia sähköposteja on tarpeen muistaa lähettää, mitkä asiat netistä tarkistaa, että kunpa muistaisin edes ...
READ MORE
Aamukahvi
Aamulla ihan ehdottomasti PARAS ystävä on kahvi! Mulla ei ole täällä kahvinkeitintä, ja aluksi pikakahvi maistui ihan uskomattoman pahalta. Kaikkeen nähtävästi tottuu, ja nykyään se menee jo ilman maitoakin. Kahvikuppi hieman ...
READ MORE
Maailma näyttää niin erilaiselta puhtaiden ikkunalasien läpi. Kyllä äideistä on hyötyä, varsinkin tuollaisista duracell-pupu -malleista! Ps. Oon 27v enkä oo ikinä vielä pessyt ikkunoita. Mut täytyy jättää tulevaisuuteenkin vielä jotain opeteltavaa.
READ MORE
Õllesummer eli olutkesä
Pakkanen yllätti punajuuret
Tehokas salitreeni
Kidutusmuseo
Sun is shining (?)
Se o syssy ny
Kylmäkellarin tyhjennystä
Hetken hiljaisuus
Aamukahvi
Kirkastuminen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *