Eka ei ja sit kuitenkin joo

Eka tuntuu ettei niitä tuu ollenkaa vaikka kuinka odottelee ja sitten onkin että joo tuleehan niitä. Ja sittenhän niitä tulee ihan silleen runsaanlaisesti.

SittenJooJääkaapin viileäosastolta löytyy pientä savottaa täksi päiväksi

Kesäkurpitsojen kanssa on niinku niiiiin tällasta, ja toisaalta sitten tuntuu että koko elämähän toimii samalla tavalla kuin kesäkurpitsat. Ensin on tietysti sellainen suvantovaihe, tasapaksu ja hidastuksella kulkeva tylsä, passiivinen jakso, sanotaan vaikka kurpitsojen kohdalla talvi kun ei totaalisesti tapahdu mitää, sitä vaan odottaa että päivä toisensa perään kuluu ja päässä takoo ajatus että jotain uutta ja innostavaa nyt tarvittaisiin ja kurpitsatkin miettii että tulis jo se kevät että vois alkaa jo jotain tapahtumaan. Ei ole tietenkään vielä takuuta, että keväästä tai kesästä edes tulee hyvä, että alkaako oikeasti jotain tapahtumaan. Silti täytyy vähän laittaa siemeniä itämään ja toivoa että niistä joku alkaisi kasvamaan jos kohdalle sattuukin ajan kuluessa suotuisat kelit. Mun kesäkurpitsansiemenet iti oikein hyvin, mutta alkukesän säätä kuvasi hyvin sanonta johon liittyy Esteri ja hänen tietyt paikkansa, joten kasvit ei yksinkertaisesti päässeet pellolle jatkamaan kasvuaan kun ei meijän pieni punanen traktori ollu tarpeeks sitkee että se olis saanut käännettyä niin kauhian läpimärkämutaisen maapläntin.

Hirveenpaljo myöhään kesällä sitten laitoin maahan ne kurpitsanalut kasvamaan ja totesin että eihän ne ala edes ikinä kukkimaan, ehtiikö tulla satoa lainkaan ennen syksyä. Mutta sitten ne alkoi kukkimaan ja tuli pieniä kesäkurpitsoja ja vaikka söin ne niin tuli lisää ja yhtäkkiä ne oli kauheen isoja. Joten, tässä nyt sitten olen, kamalan ison kesäkurpitsasadon kanssa: mulla on uusi opiskelupaikka ja tuhottomasti sen tiimoilta haasteita odottamassa, keväällä lähettämäni Seuratukihakemus poiki rahoitusta niin, että saan laajennettua eksoottista harrastustani (josta en ole täällä blogissa kertonut, ei siis maksa vaivaa etsiä) ja perustettua sille jaoston tänne pikkupaikkakunnalle, sen mukana siis toiset tuhottomat määrät haasteita ja mahdollisuuksia ja uuden oppimista. Must tuli niinku yhtäkkiä täyspäiväinen maisteriopiskelija ja parin harrasteryhmän ohjaaja. Molemmat projektit laitoin keväällä vetämään ajatuksena, että kyllä nyt toisen on pakko onnistua ja syksyllä olla edes jotain uutta mielenkiintoista luvassa. Onnistuikin sitten yllättäen molemmat. Ei tässä varmaan auta muu kuin alkaa pesemään noita lasipurkkeja ja tekemään kesäkurpitsapikkelssiä. Talvella tai joskus kun ehtii taas hengähtää niin voi sitten katsella täysinäisiä purkkeja ja miettiä että kyllähän sitä satoa tulikin, melkeen enemmän kuin ehti korjata talteen.

Mut aika hyvä fiilis. Kannatti yrittää, kyllä uudet asiat elämässä vaan niin kovin piristää. Leikkasin viime viikolla hiuksetkin lyhyiksi.

Related Posts
Extreme kevätteko
Olen nyt pari päivää tunnustellut uutta ikää. Ja ihan oikeasti tuntuu vanhemmalta. Synttäripäivänä yritin juoda, mutta ei tehnyt edes mieli alkoholia. Seuraavana aamuna oli kuitenkin hieman hutera olo niistä muutamasta ...
READ MORE
Juhannustanssit
On tuntunut että nyt kesällä ei ole oikein jaksanut tietokoneen ääressä istua edes sen vertaa, että olis blogia hieman kirjotellut; juhannus on ohi joten eikös se niin ole että kesän ...
READ MORE
Myrskyn jälkeen, on … joka paikka sekaisin
Voi vitsit. Kylläpäs hellekauden jälkeen vaihtuikin hurjaksi tuo säätila. Ensimmäinen kunnon ukkosmyrsky kun tuli tän kuun alkupuolella, niin ei kyllä myrskyn jälkeen ollut poutasää vaan joka paikka ihan sekaisin. Ja ...
READ MORE
Maailma näyttää niin erilaiselta puhtaiden ikkunalasien läpi. Kyllä äideistä on hyötyä, varsinkin tuollaisista duracell-pupu -malleista! Ps. Oon 27v enkä oo ikinä vielä pessyt ikkunoita. Mut täytyy jättää tulevaisuuteenkin vielä jotain opeteltavaa.
READ MORE
Lumisateet on loppu
Musta tuntuu, että jos vaihtaisin blogin nimeksi vaikkapa rikkaruohonsota, mulla olisi mielessä huomattavasti paljon enemmän soveltuvaa sisältöä. Mutta tämä blogihan on mun harrastus, mun oma lelu jolla saan tehdä mitä ...
READ MORE
Hyvät pulkkailukelit ja sillee
Ihmiset on kauheesti vikissy takatalvesta. Siinä se nyt on, eikä sille mitään voi. Ja menee vain pieni hetki, kun lumet on jo sulaneet pois eikä kukaan edes muista, että sitä ...
READ MORE
Opiskelu Tallinnassa
Ehkäpä mun olis aika tehdä pieni päivitys Tallinnasta opiskelusta, koska se on edelleen aihe, jonka kautta suurin osa löytää mun blogiin. Vanhoista teksteistä löytyy ihan yleistä maassa asumisesta normi arkikokemusten ...
READ MORE
Update
Nyt on ollut AIKAMOINEN tauko kaikenlaisesta päivittelystä (mikäli ei lasketa tuota edellistä avautumista kirjastosta, jota en edes muistanut kirjoittaneeni :D) Mutta nyt yritän taas päästä kirjoittelun makuun, ja päitänkin mitä kaikkea ...
READ MORE
Uudistuksia
Haa, auringonpaiste! Lisäksi mun käyttööni uskallettiin luovuttaa saha. Kylläpä nyt alkaa orapihlaja-aita muotoutua paremmalla vauhdilla. PS. Tämä on testi. Bloggaan puhelimella. Oon niin nykyaikaa. Terveisiä pihalta.
READ MORE
Olin ihan oikeesti kipee, enkä darrassa!
Eilen kävin sitten ekaa kertaa tälle syksyä yliopistolla. Matka taittui tietysti taksilla... Autettiin uusia opiskelijoita orientoitumaan koulunalkuun ensin esittelemällä heille kampusta, ja illalla ESN Tallinnan järjestämän Pub Crawlin muodossa. Mä olin ...
READ MORE
Extreme kevätteko
Juhannustanssit
Myrskyn jälkeen, on … joka paikka sekaisin
Kirkastuminen
Lumisateet on loppu
Hyvät pulkkailukelit ja sillee
Opiskelu Tallinnassa
Update
Uudistuksia
Olin ihan oikeesti kipee, enkä darrassa!