En mä valita, mutta…

…miksi näiden kirjojen täytyy olla niin paksuja? Ei näitä onnekseni tarvi lukea läheskään kokonaan, mutta tämä massiivinen ulkomuoto aiheuttaa sitä, että opukset on melko vaikeasti lähestyttäviä. Tulee mieleen joku hallitsematon luonnonvoima, ukkonen tai muuta, jota hieman pelkää ja kunnioittaa, ja josta pohjimmiltaan kaikista mieluiten vain pysyisi erossa.

Yritän saada päälle sopivan maanisen fiiliksen niin että sisäinen ääneni hihkuu mulle et jeejee, hyvin menee ja oot tosi ahkera lukemaan! Mutta miksi kirjat on siltikin edelleen kiinni…?

Mun lukupöydällä on kaikki tarpeellinen: kahvia, viivotin, yliviivaustussi, kynä. Virkkuukoukku, kaavapaperia, paperipussissa muovailuvahaa, kynsilakka… Tuli muuten pirteet varpaankynnet, joita kävin tänää esittelemässä myös pilates-tunnilla.

Vieressä on auki läppäri, josta voi tarkistaa faktoja, esimerkiksi millä hinnalla saisi talvisaappaat osta.ee:stä tai muita hödyllisiä sivustoja, tässäkin löysin Vagabondin kengät 10 eurolla.

Huomenna ei sitten ole luvassa kahvia lukemista vauhdittamaan; äskeinen ryminä keittiöstä tarkoitti sitä, että kissat kävi pudottamassa tiskipöydältä mm. mun pressopannun. Taas käy ajatus, että ens kuussa odottavan rokotuspiikin sijaan piikitetäänkin suoneen jotain muuta… Oon niin kyllästyny siihen, kun noi järjestelmällisesti aina tuhoaa kaikken ja esimerkiksi ihan suoraan työntää laseja alas pöydiltä. Kerran viikossa yks. Loppuu lasit jo kesken. Voiskohan noille tehdä lobotomian tai jotain…

Nyt lepuuttamaan aivoja, huomenna sit se aktiivisempi opiskelupäivä ;)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *