**TUN KISSA!

Kylläkyllä, lapset on rikkaus mussunmussun. Mutta kun ajatuksenani oli ottaa kissa, ajatuksissani oli rauhallinen karvakasa, joka kehräisi, söisi ja nukkuisi. En toki suunnitellut ottavani kissaa; joskus mielessäni oli käynyt ajatus, että jos kissan otan, haluaisin kokoharmaan, koska sellaiset ovat mielestäni hieman harvinaisempia. Kun sitten minun ja Roosan asunnon ensimmäinen rescue-kissapentue tuli odottamaan kotia meille, yksi niistä oli juuri sellainen harmaa, jota olin ajatellutkin. Vaikka siis en edes ollu ajatellu! Ensikohtaamisellani tämä harmaa minipallo juoksi minua kohti ja hyppäsi syliin: “Minun!” saattoi olla molemminpuoleinen lausahdus, tai sitten se olin vain pinnallinen minä joka halusi juuri tuollaisen tavaran kirjahyllyynsä.

Monellahan on tämä käsitys, että kissat ovat helppoja eläimiä eivätkä juuri tarvitse hoitoa. Kunhan saimme kuntoon muutaman kuukauden flunssakierteen antibioottiralleineen, pakolliset rokotukset, loishäädöt, mikrosirutukset sun muut, tämä ongelmamagneetti onnistui rikkomaan jalkansa. Kaksi leikkausta ja pari kuukautta hoitoa, ja vihdoinkin kunnossa! Tai melkeen, vähän väärään asentoon noi luut luutui, mutta kuulemma ei tule haittaamaan näin kevyellä eläimellä juurikaan elämää. (Opetuksena kaikille, että kodin ympäristö kannattaa pitää turvallisena…) Oikeastaan tämän tarinan jälkeen ei enää edes tee mieli  valittaa alkuperäisestä asiasta, varsinkin kun tällä hetkellä kisu on juuri sellainen kun tilasinkin; makaa sylissäki raukeana silmät puoliksi auki ja luo välillä palvovia katseita.

Mutta kunhan se tästä herää, saa se pian verenpaineeni nousemaan. Kyseessä on maailman ikävin keksintö, murrosikä. Ja sitä vaihetta tämä pieni pupuseni elää juuri. Muutama kuukausi sitten Eddy makasi aina sylissä kun katselin telkkaria. Muutama hetki elämässä eteenpäin, ja tunnuslauseena tuntui olevan teini-iästä tuttu “MUTSI HEI ÄLÄ LÄÄPI!!!!11??” Joo en. Ja sit. “MÄ HALUUN ULOOOOOOS!” “MUL ON IHAN H*VETIN TYLSÄÄÄÄÄÄ”, varsinkin toi viimeinen tuntuu olevan tän hetken ongelma. Varsinkin kun eläinkavereita ei oo ollu tarjolla pariin viime kuukauteen. Tää kissa on oikeen kehittäny tota sen ääntelyä äärimmäisen rasittavaksi. MiaaaUUuu. Ja kun nuori kolli kyseessä niin se mouruaminenki alkaa oleen jo hermoja riistävää. Ja joka kerta ku meen jääkaapille (eli ei siis niinku ollenkaan kauheen usein!!) Eduardo on ottanu tavaksi tulla siihen huutamaan ja kerjäämään (ei oo mun vika jos elukka kerjää, eihän :DD) Miten mun mielenterveys voi? Huonosti! Yleensä muruseni tulee nukkumaan silloin kun minäkin, mutta viime yönä tais olla bileet. Menin keskeyttämään tän meluisan riehumisen muutaan kertaan ja raahasin jäbän sänkyyn. Toisella kertaa sain kaks naarmua naamaani kun vitsin mutsi tuut nyt tähän puuttumaan. Suljin sit mun makkarin oven ja kohta oli joku siellä takana itkemässä. En päästäny sisää, ha! En oo viel kertonu tätä, mutta viimeistään ens viikolla lähtee pallit. HA!! Aiheeseen liittyvä sarjis. 

Ps. Tän hetken suosikkilelu on mun jumppa-alusta. Siitä meille tuli viime yönäkin riitaa.

2 thoughts on “**TUN KISSA!

  1. Voi Eddyä, mahdoton katti :D mut vaik se kiukutteleeki, ni on se silti ihana<3
    t. Limppu

Comments are closed.