Suolaa, leipää …ja kahvia

Terveisiä hieman masentavasta Tallinnasta… On külm ja sajab vihma.

Pidin perjantaina tuparit, joka on paikallisesti soola ja leib pidu, tai soolaleivakas tai soolakas. Rakkaalla lapsella on monta nimeä :) Asiaankuuluvasti sain tietysti lahjaksi – mm. suolaa ja leipää!

Ja TAAS kirjoitan kahvista.

Yks jännä asia tällaiselle kahvinkeittimellä tehtyyn suodatinkahviin tottuneelle on ollut presso-pannu ja sillä tehty kahvi. Meillä oli yks päivä töissä kahvinkeitin rikki, ja mun työkaveri antoi mulle käteen tavallisen kahvipaketin ja sano että noh onhan meillä onneksi tavallistakin kahvia. “Niin onko tää siis pikakahvia?” “Ei, vaan ihan tavallista kahvia.” Päässä pyöri pelkästään ajatus, että onkohan toi nyt ihan sekasin, kahvinkeitinhän on rikki – meinaakohan toi pureskella noita kahvinporoja suussa… Join sitten vaan teetä.

Kun erään toisenkin kerran vielä samainen kolleegani suositteli minulle “tavallista” kahvia (joka ei taaskaan kysymyksestäni huolimatta ollut pikakahvia) konekahvin sijaan, oli pakko kysyä tarkempia ohjeita. En ollut aikaisemmin tutustunut edes pressopannuun, mutta ilmeisesti näitä käytetään muualla maailmassa, Suomi on vain innostunut suodatinkahvista…?

Tarvikkeet: pannu, kahvinporoja, vedenkeitin. Pohjalle porot, keitettyä vettä päälle, annetaan seistä jonkin aikaa, ja sitten tuon siivilän kanssa painetaan nuo kahvinporot pohjalle.
Ja olikohan se tudengi kohv, eli siis opiskelijan kahvi, se versio jossa kahvinporot vaan laitetaan mukin pohjalle ja kuumaa vettä päälle ja sit koitetaan juoda sillä tavalla ettei puolet niistä oo kurkussa. Jännittävää! :D
Mun oli tietty pakko sit ostaa tuollainen pannu, ja se on aika kiva… Siinä on fiilistä tehdä kahvia :) En oo vielä oppinu oikeita mittasuhteita, joten oon onnistunu saamaan vaan liian laihaa tai liian vahvaa… Pannu maksoi Rimissä n. 3,5 euroa, joten se ei ole kovin suuri sijoitus.