Reippailua reppu selässä

Sattui oikein aurinkoinen ja rapsakka kevätpäivä meidän patikkaretkelle Kuhankuonolle. Yksi ilta vilkaistiin etukäteen tuota reitistöä, paikan päälläkään ei niitä opasteita sen tarkemmin ehditty tutkimaa. Otettiin lähin reitti (Karpalopolku) joka parkkipaikalta lähti ja luotettiin, että eiköhän se ympyrää kierrä. Seuraavassa risteyksessä otettiin Töykkälä, kai sieltäkin jonnekin haarautuu reittejä (ei haarautunut). Alussa oli jo kyltti, että pitkospuut huonossa kunnossa – päästiinkin sitten melkein saman tien jo kunnolla eräjormailemaan, kun pitkospuut ei olleet ihan vedenpinnan yläpuolella enää ja kahluusaappaitakaan ei tullut mukaan… Onneksi mies meni edellä ja toimi jäänmurtajana, mä pääsin sitten hieman nopeammin hipsimään tuon HYYYVin hyhmäisen kohdan. Hyrrr! Olen taas entistä vakuuttuneempi siitä, etten tule ikinä kokeilemaan avantouintia. Valitsin silti mieluummin tuon lyhyen kahluun kuin loppumatkaksi märät tossut…

Patikointi1
Rinkallinen tavaraa tuli päiväreissulle, en halua ajatella jos joku kerta tehdään yön yli kestävä reissu. Mukana oli hieman lisävaatetta, juotavaa, makkaraa sekä polttopuutkin nuotiota varten.

Karut suomaisemat oli kovasti samanhenkisiä kuin Lapissa :)
Patikointi2

Patikointi3
Onneksi mieheni on ollut Suomen armeijan koulutuksessa, joten hänellä oli hanskassa tärkeimmät evästarpeet.

Päästiinpäs perille Töykkälään reilun 5 kilometrin tarpomisen jälkeen. Siellä oli ihan kiva ja siisti laavu, jossa grillailtiin ja hieman hengähdettiin – ja todettiin, että eihän tämä ympyrää vie, takaisin on mentävä samaa reittiä. Siinä kohtaa etssin netistä kyllä kovin tarmokkaasti tietoa, olisko jotain mahdollista toista reittiä takaisin… Taustalla kummitteli edelleen kohta, jossa varpaat olisi taas uitettava jäävedessä. Ei ollut toista reittiä.
Patikointi4Selvisin paluumatkasta onneksi ihan hyvin.

Siinä tönöttää kivi, joka kuvastaa kahdeksan pitäjän rajapyykkiä. Mynämäki, Nousiainen, Masku, Rusko, Turku, Aura, Pöytyä, … En nyt nykyisiä muita kuntia enää keksi, jotka tuossa risteäisi enkä sen tarkemmin opetellut mitkä nykyiset tai yhdistetyt kunnat tuossa mainittiinkaan. Paattinenkin oli kaiverrettu tuonne paikkakunnaksi, se on vielä lähimenneisyydessä ollut oma kuntansa ennen Turkuun liittämistä. Jännää. Patikointi5Kotona äkkkiiii ruokaa uuniin (makkaran voimalla selvisi juuri ja juuri paluumatkan). Pitäisi vissiin opetella käyttämään uunin ajastustoimintoa niin että ruoka olis valmista kun saapuu kotiin ulkoilemasta – eikös se ole sellainen oikein idyllinen asetelma. Patikointi6Neljä tuntia meni aikaa kokonaisuudessaan 12 kilometrin kävelyyn. Toki tuohon aikaan sisältyi makkaranpaistot ja muut ihmettelyt, mutta kyllä mäkisessä ja epämääräisessä maastossa taapertamien vie aikaakin. Puhti on pois. Tähänhän voi jäädä vaikka koukkuun. :)

Lasten pottatreeni

Ajattelin ensin, että jos olisin odottanut jo tiivistänyt sitten koko prosessin yhteen postaukseen mutta onhan tää sen verran pitkäaikainen juttu todennäköisesti, etten malta odottaa 4. vaiheeseen eli “success” saakka. Vauvat on siis saaneet uutta opittavaa kun postissa tuli paketti, jonka kannessa luki Litter Kwitter. Kyseessä on siis totta tosiaan kissojen pottatreenisetti, jonka tarkoituksena on pikkuhiljaa siirtää karvakasat pissimään pyttyyn. Alla on tuo rengas kylppärin lattialla, jotta misut tajuaisi että siihen tosiaan saa pissiä. Taustalla näkyykin syy, miksi tällaiseen pottatreeniin tulee lähdettyä mukaan. Emmätajuu miten sitä hiekkaa voi aina olla koko kylppäri täynnä…

LitterKwitter1Töissäkin hieman varovaisesti mainitsin tästä projektista, yritän edelleen välttää hullun leimaa. Onneksi sain työkavereilta pelkästään positiivista palautetta, kuten “jos meillä olis kissa ja mä kotona sitten ilmoittaisin että opetan kissat käymään pöntöllä niin kyllä siinä kohtaa lentäis pihalle sekä kissa että minä.” Toisella työkaverilla on pari pientä lasta (ja mies) ja tämä puolestaan totesi, että jos edes ne ensin oppisivat omatoimisesti osumaan sinne pönttöön vessassa asioidessaan…

Eddy osoitti eniten kiinnostusta istuinta kohtaan kun se oli muutaman päivän totuttelun jälkeen siirretty vessan puolelle. Meillä on yläkerrassa toinen vessa ja sitä ei juuri tule itse käytettyä; Litter Kwitter voi siis hyvin olla siellä paikallaan. Ja ei tuo rengas mitenkään kiinni tuossa ole, sen saa ihan helposti otettua pois eli toimii vaikka olisikin käytössä vain yksi vessa.

LitterKwitter2 LitterKwitter3Sitä Eddy Edward ei kylläkään ihan täysin ymmärrä, miksi hänen toimituksiaan filmataan. Ei huolta muru, mami sensuroi kriittiset paikat.

Seuraava vaihe on oranssi rengas, eli tuo keskimmäinen rinkula puuttuu ja siitä voi suihkia suoraan oikeaan osoitteeseen. Jäämme jännityksellä seuraamaan kehitystä.

Kesän 2015 esikasvatukset alkakoon!

Kyllä niin piristi tätä ankean harmaata keliä, kun aloitin kesään valmistautumisen taimien esikasvatuksen merkeissä. En malttanut odottaa enää pidempään, joten viime sunnuntaina (note to self: 22.2. ekat siemenet multaan) laitoin vähän tomaatteja, paprikaa ja kuukausimansikkaa jo itämään. Itseasiassa tänä vuonna taimikasvatusta tulee jeesimään hienoupeamahtava minikasvatushuone, jonka löysin Tokmannilta sopuisaan viiden (5!) euron hintaan. Ongelmanahan vähän on yleensä se, että kosteus haihtuu kasvatuksista tosi helposti jossei ole mitään sitä estämässä. Nyppä on.

MinikasvariEi kelvannut Edwardin kesähuvilaksi.

Vajaa viikko sitten istutetut siemenet oli itäneet, pääsevät nyt vessan pimeänlämpimästä ympäristöstä valoisanviileään paikkaan hieman kasvamaan. Kunhan ne hieman tuosta vielä heräilevät niin laitan ne sitten omiin kippoihinsa. Tänä vuonna mun tomaattisato onnistuu, oon päättänyt.

Taimet2015Seemnemaailmastakin tuli tilatut siemenet. Laitoin siis nettisivujen kautta tilauksen menemään ja valitsin maksutavaksi pankkisiirron, sain muutaman päivän päästä sähköpostiin tilausvahvistuksen ja laskun (jossa jo huomasin, että osa valkkaamistani tuotteista oli ehtinyt loppua, sniiif), maksoin laskun ja siemenet tuli kirjattuna kirjeenä lähipostiin. Ajattelin jatkossakin suosia tuota paikkaa, koska hinnat oli melko edullisia ja valikoima oli laaja. Viime vuonna en esimerkiksi enää oikeen mistään löytäny (joo, en sen aktiivisemmin edes etsinyt että se siitä) kevätsipulia, piti tyytyä yhteen pussiin mikä sattui olemaan ja nekin iti jotenkin huonosti ja ja ja…. No, nyt on monta pussia siemeniä joilla harjoitella.

Mansikantaimien kasvatusta ajattelin myös harjoitella. Jos siis näette jonkun pihalla ens kesänä tuon näköisiä mansikoita, tunnistatte sen mun pihaksi:

Mansikat2015Toi oikeanpuoleinen kuva siis tulee todennäköisesti olemaan se mun mansikkamaan todellisuus. Viime vuonna kasvatin kuukausimansikkaa (Rügen), siemenet iti hitaasti ja taimet kasvi hitaasti, mutta kun laitoin ne ulos, niin ne oikein hujahti ja pukkas sitten mansikoita joskus elokuussa. Hah. Saa nähdä, onko ne talvehtineet vai paleltuneet.

 Saa nähdä millainen kesä tulee, kun talvikin on ollut näin erikoinen.

KESÄ TULEEE!!1

Voi jumpe, pian on taas kesä!

Viime vuonna mä viimeistään hurahdin ihan täysin viljetytouhuihin, kun oli vihdoinkin tilaa, aurinkoa ja lomaa. Jeee. Odotan ensi kesää vielä innokkaammin, koska silloin mulla on mahdollisuus tehdä esikasvatushommat paljon paremmin. Viime vuonna muutettiin tänne vasta kesäkuun alussa, siitä sitten meni vielä vissiin viikko ennen kuin traktori pyörähti tuolla pellolla, sitten vielä lapioin penkit kasaan jne eli summa summarum: tosi myöhään ne siemenet oli siellä maassa. Tänä vuonnapa asia on toisin; ne, jotka soveltuu kylvettäväksi jo toukokuussa, pääsee maahan toukokuussa. Tomaatin ja muiden taimien esikasvatus on helpompaa, kun on enemmän ikkunatilaa ja enemmän tilaa kodissa noin yleensäkin. Meillä on talon koko yläkerta lähestulkoon käyttämätöntä tilaa, voipi siis olla, että lähiaikoina sinne ikkunoille päätyy jo mahdollisesti muutamat tomaatintaimet kesää odottamaan…

Teinpä tilauksen kans virolaiselle sivustolle seemnemaailm.ee. Saa nähdä, tuleeko tilaus perille :)) Oli tosi laaja valikoima ja paljon edullisemmin kuin suomalaisilla sivustoserkuilla.

Mutta eikö kutominen ja hyötykasvien viljely ole kuitenkin ihan hyviä pakkomielteitä..?

Maanantain kylmä suihku

Päätin heti viikon alkuun hieman rentoutua, ottaa omaa aikaa ja orientoitua kiireiseen loppuviikkoon, joten hain liiteristä puita, laitoin saunanpesään tulen, lämmittelin kiuasta tarpeeksi kauan niin, että löylyhuoneessa on mukavan kuuma ja tasainen lämpö… Kun saunassa sitten tuntui olevan sopivasti asteita, tungin itseni suihkun alle. Sieltä tuli vaan kylmää vettä.

Lyhyehkö puhelu miehelle, että voisko se jo pian lähtee töistä, on nääs pelletti loppu… Aika harvoin pelletti pääsee loppumaan yllättäen (toi täyttää sen säiliön noin kerran viikossa, traktorin kans hoituu se homma joten mä pidän näppini erossa asiasta), ja silloin harvoin kun se tapahtuu, niin mä aina tähtään just sillon suihkuun. Yleensä sitten oon sen episodin jälkeen aika silleen kiukkunen, kun jos suihkuun on on tosiaan pitäny päästä just silloin niin ei oo juuri lohduttanu että “mä nyt laitan sitä pellettii niin siitä sitten reilun puolen tunnin päästä on lämmintä vettä…”

TaikatukkaOnneksi nyt ei ollut työpäivä tai muitakaan kiireitä odottamassa ja sauna oli lämmin joten kylmä suihku niskaan ei lannistanut vaan jopa hieman piristi. Toteankin vaan, että terveisii mun puoleks kastuneelta, ylipitkäksi kasvaneelta tukanreuhkalta! Täytyy käydä välillä lisäilemässä puita saunanpesään jottei se ehdi jäähtyä ennen kuin vesi lämpenee. Emmää niin extreme oo, että kylmässä suihkussa seisoisin sellaista aikaa, että ehtisin shampoota pois huuhdella. Hurrrr.

Toi mun kuva muistuttaa hieman jotain otosta kauhuelokuvasta. Älkää menettäkö yöunianne. Laitan jatkossa taas kissakuvia.

Uusi vuosi ja uudet lumet

Mainiota vuoden alkua kaikille! Ihanaa kun on lunta, pohjoisen tyttö viihtyy paljon paremmin valkoisessa ympäristössä kuin loskassa (olen täysin uniikki tuon ajatukseni kanssa, tiedän). Auringonpaiste ajoi mut ulos lumitöitä tekemään, vaikka ei varsinaisesti tarvetta olisi ollutkaan  – kuitenkin ne sulaa pois kun tulee seuraavat plussa-asteet ja toisaalta pihalla pääsee möngertämään vaikka hieman lunta olisikin satanut. Tien auraus on kuitenkin onneksi hoidossa.

Talviulkoilu2Kotikatu

Jos haluat rauhallisuutta ja harmoniaa elämääsi, suosittelen muuttamaan maalle… Pieni ulkoilu seesteisessä ulkoilmassa täällä hiljaisuuden keskellä antaa mukavasti puhtia elämään :)

Talviulkoilu1Melkoinen ralli käynyt pihalla

Meijän kissathan on ainoastaan sisäkissoina edelleen, silti näyttää pihalla riittävän populaatiota. Ainoastaan nää vasemman reunan isot juoksujäljet on vieraana käyneen koiran, muut kirmailut on tuntemattomien vierailijoiden.

Talviulkoilu3Suositusten mukaisesti syksyllä heti kasvukauden jälkeen poistin kaikki kuolleet rehunjäänteet kasvimaalta, käänsin maan jne…

Kasvimaan muodotkin edelleen helposti havaittavissa.. .:) Onkohan puput etsineet porkkanoita, siellä ne on lumipeiton alla maahan jäätyneenä. Joulukuussa kun kaivelin, niin oranssejakin olivat.

Talviulkoilu4Myös maalla on tärkeää muistaa ennen kaikkea tyylikkyys pukeutumisessa (tässäpä muuten käytässä aikaisemmassa postauksessa työn alla olleet villikset!)

Talviulkoilu5Loppiaisen vuoksi myös joulun tonttupuvusta on luovuttava. Eddyä ei paljon pakkasenpuremat silti pelota, onhan sisäilma ja lampaantalja keksitty. Kunhan huoneen lämpötila on sopiva ja kaukosäädin tassun ulottuvilla, on Harmaa Paholainen ihan tyytyväinen.

Talviulkoilu6Varpaanvälien putsausta ei sovi unohtaa.

Kissat sisällä – hiiret ulkona. Ainakin vielä on toiminut tuo ajatus. Täytyy vaan toivoa, että kisut ei kovin paljoa säikähdä jos joku hiirulainen eksyy sisälle pakkasta pakoon.

Joulunodotus

Eddy-Edward odottaa joulua ja kaihoisasti ulos katsellessaan toivoo, että vielä joulunakin olisi maa valkoisena…

Tonttu-Eddy
Pakkanen ei haittaa, sillä uusi tonttupuku lämmittää mielen lisäksi myös kehoa.

Tahwo tuli taloon

Perheeseemme muutti kesällä uusi jäsen. Uusi oranssi asukkaamme on nimeltään Tahvo. Nimeä oli tarpeen hieman yhtenäistä Edwardin ja Elwiran kanssa, joten viralliseksi kirjoitusasuksi muodostui Tahwo.

Eddy oli riemuissaan uudesta karvaeliöstä; se kauan odotettu veli tuli leikikaveriksi. Elwiä ei oikein Tahvon kanssa kommunikointi kiinnosta, paitsi sähisten ja kynsiä vilautellen. Eddy on sijaan on kouluttanut Tahvoa leikkikaveriksi tämän kuluneen puolen vuoden aikana; itsenäisestä, ulkona hiiriä metsästäneestä kovis-Tahvosta on jo alkanut kuoriutua leikkisä sisäkissa, joka jahtaa enää kärpäsiä tai välillä omaa häntäänsä. Uskonpa Elwinkin salaisesti tykkäävän  uudesta tulokkaasta; enään ei neiti saa joka päivä selkäsaunaa, kun harmaalla paholaisella on toinenkin kohde väkivaltaisten ajatusten purkamiselle.

Mutta, ei Eddy pelkästään nykkeilysäkkiä ole toivonut. Herkkänä ja hellyydenkipeänä nuorena miehenä Eddyn kaipaamaa rakkausmäärää ei ole ikinä saatu täytettyä täysin. Elwiä ei muiden kissojen kanssa halijutut kiinnosta, joten nyt Eddyn toive on vihdoin täytetty: hän on saanut vihdoinkin itselleen ikioman unikaverin! Ilmeistä voi nähdä, että molemmat ovat yhtä tyytyväisiä tilanteeseen. Tahvo oli päättänyt, että hän ei tästä valtaamastaan nukkumapaikasta luovu, mutta Eddyä ei tuo haittaa; Tahvon päälle hän joka tapauksessa istuikin sen takia, ettei toinen pääse lähtemään karkuun.

Eddy tykkää. Ja luotamme, että Tahvokin oppii ajan kanssa tykkäämään. EddyjaTahwo

Iltalenkillä

Mun piti mennä tänään lenkille, mutta mies saapui talonraksaushommista ajoissa syömään ja jäikin sen jälkeen sohvalle lepäilemään – en määkään sitten viittiny enää alkaa hikoilemaan. On siis suoranaisesti sen vika, että lenkkeilyn sijaan oli pakko tehdä tällanen kaura-omenapaistos ja vaniljakastiketta ja makoilla sohvalla.

Paistos(namsk)

Pakkanen yllätti punajuuret

Faktaha on se, ettei tässä kukaan oikeasti yllättynyt. Sekä minä että punajuuret tiedettiin talven olevan tuloillaan, ja että kasvit olis pitänyt saada mullasta etikkaliemeen jo pari viikkoa sitten. Valitettavasti ne kaipaa hieman avustusta, eikä mulla ole ollut aikaa avustaa heitä tuossa siirrosvaiheessa ennen tätä viikonloppua. Viime yönä sitten iski pakkanen, joka jatkui aamullakin vielä – punajuurikkaat oli siis tietysti jäätyneet maan mukana.

Yritin googlettaa, voiko jäätyneitä juureksia säilöä, vai käykö punajuurille samalla tavalla kuin vaikka perunalle joka vihertyy kun ottaa pakkasesta osumaa. En löytänyt tietoa punajuuren suhteesta jäätymiseen, mutta melko normaaleilta ne näytti.

Punajuuret1Nämä on kylläkin punajuurikkaita, suipon mallisia punajuuria siis ja tuo yläosa tuppasi kasvamaan maanpinnan yläpuolelle. Se oli vähän tuollaista vaaleamman väristä niin mietin että onko se kärsinyt pakkasesta – tosin siitä on jo aika kauan kun edellisen satsin noita valmistin, joten ihan hyvin maanpäällinen osa saattoi olla jo kesällä tuon värinen. Keittämisen ja kuorimisen jälkeen ei ainakaan näkynyt mitään poikkeavaa!

Parissa oli havaittavissa pientä puumaisuutta; sellaiset heitin pois. Muuten ei näyttäneet (eikä maistuneet, mun puremajäljetkin näköjään löytyy alla olevasta kuvasta….) ollenkaan kummalliselta. Tähän mennessä empiirinen kokeeni on sen tuloksen kannallta, että pieni pakkasenpurema ei haittaa punajuuria.

Punajuuret2Mun auton takapenkille oli ilmestynyt uusi harava. Täytynee nyt ottaa vinkistä vaari ja mennä hieman raivaamaan pihaa maahan tippuneista lehdistä.

Cheers!