Hyvää joulukuuta!

Tää on vaan niin käsittämätöntä, että kuinka nopeasti aika kuluu. Joskus kuulee väittämiä että lapsena aika kului silleen huomaamatta, mutta kyllä mä voisin väittää että koko ikä 20+ jälkeen on mennyt ihan yhdessä hujauksessa. Varmaan sen tajuaa siinä kohtaa, kun mittariin tulee 30 täyteen. Vielä on onneksi hetki aikaa tuohon ikäkriisiin.

Joulukuu2Ulkona on onneksi mitä kaunein talvimaisena alkaneen joulukuun kunniaksi! Vettä ei sentään sada samalla intensiteetillä kuin eilen. Vaikka eipä sillä niin väliä, mun on pitänyt melko tiiviisti pysyä neljän seinän sisällä ja viimeisellä syksyn kouluhommia. Siis nimenomaan viimeistellä, ei suinkaan räpiköidä koko kirjoitelmaa kasaan juuri ennen deadlinea… Oon joskus kuullut myös, että kaikki hommat vois aloittaa ajoissa eikä jättää viimetippaan. En oo kuitenkaan kokeillut tuon teorian toteuttamista.

Joulukuu3Oikeasti mää oon aloittanut aika tunnollisesti nää mun maisteriopinnot ja ollut hyvä oppilas, lukenut etukäteen artikkelit luentoja varten jne. Toi kuulosti mun suusta sanottuna lähinnä sarkasmilta. Mutta se on totta. Ehkä tälleen “vanhemmalla iällä” ottaa opiskelun enemmän tosissaan ja haluaa saada kursseista irti muutakin, kuin läpipääsymerkinnän. Ja olen kyllä saanutkin tosi paljon irti ja oppinut valtavasti uusia asioita ja näkökulmia, mutta on se vaivannäköäkin vaatinut. Toisaalta, opinnot on tietyllä tavalla olleet helpommat kuin etukäteen ajattelin. Voi tietty olla jotain tekemistä senkin faktan kanssa, että olen tosiaan ollut ihan reipas koululainen. En sitten tiedä. Voi toki olla niinkin, että musta on yhtäkkiä tullut vaan ihan sairaan fiksu ja kaikin puolin mahtava. Todennäköisempää taitaa kuitenkin olla, että asialla on tekemistä tuon opiskeluaktiivisuuden kanssa.

Joulukuu1Eddykin otti osaa mun kiireisiin, venytteli raukeana lampaantaljan päällä ja käänsi kylkeä. Näköjään myös näytti vähän kieltä. Kiitti kaveri…

Uusi vuosi ja uudet lumet

Mainiota vuoden alkua kaikille! Ihanaa kun on lunta, pohjoisen tyttö viihtyy paljon paremmin valkoisessa ympäristössä kuin loskassa (olen täysin uniikki tuon ajatukseni kanssa, tiedän). Auringonpaiste ajoi mut ulos lumitöitä tekemään, vaikka ei varsinaisesti tarvetta olisi ollutkaan  – kuitenkin ne sulaa pois kun tulee seuraavat plussa-asteet ja toisaalta pihalla pääsee möngertämään vaikka hieman lunta olisikin satanut. Tien auraus on kuitenkin onneksi hoidossa.

Talviulkoilu2Kotikatu

Jos haluat rauhallisuutta ja harmoniaa elämääsi, suosittelen muuttamaan maalle… Pieni ulkoilu seesteisessä ulkoilmassa täällä hiljaisuuden keskellä antaa mukavasti puhtia elämään :)

Talviulkoilu1Melkoinen ralli käynyt pihalla

Meijän kissathan on ainoastaan sisäkissoina edelleen, silti näyttää pihalla riittävän populaatiota. Ainoastaan nää vasemman reunan isot juoksujäljet on vieraana käyneen koiran, muut kirmailut on tuntemattomien vierailijoiden.

Talviulkoilu3Suositusten mukaisesti syksyllä heti kasvukauden jälkeen poistin kaikki kuolleet rehunjäänteet kasvimaalta, käänsin maan jne…

Kasvimaan muodotkin edelleen helposti havaittavissa.. .:) Onkohan puput etsineet porkkanoita, siellä ne on lumipeiton alla maahan jäätyneenä. Joulukuussa kun kaivelin, niin oranssejakin olivat.

Talviulkoilu4Myös maalla on tärkeää muistaa ennen kaikkea tyylikkyys pukeutumisessa (tässäpä muuten käytässä aikaisemmassa postauksessa työn alla olleet villikset!)

Talviulkoilu5Loppiaisen vuoksi myös joulun tonttupuvusta on luovuttava. Eddyä ei paljon pakkasenpuremat silti pelota, onhan sisäilma ja lampaantalja keksitty. Kunhan huoneen lämpötila on sopiva ja kaukosäädin tassun ulottuvilla, on Harmaa Paholainen ihan tyytyväinen.

Talviulkoilu6Varpaanvälien putsausta ei sovi unohtaa.

Kissat sisällä – hiiret ulkona. Ainakin vielä on toiminut tuo ajatus. Täytyy vaan toivoa, että kisut ei kovin paljoa säikähdä jos joku hiirulainen eksyy sisälle pakkasta pakoon.

Tahwo tuli taloon

Perheeseemme muutti kesällä uusi jäsen. Uusi oranssi asukkaamme on nimeltään Tahvo. Nimeä oli tarpeen hieman yhtenäistä Edwardin ja Elwiran kanssa, joten viralliseksi kirjoitusasuksi muodostui Tahwo.

Eddy oli riemuissaan uudesta karvaeliöstä; se kauan odotettu veli tuli leikikaveriksi. Elwiä ei oikein Tahvon kanssa kommunikointi kiinnosta, paitsi sähisten ja kynsiä vilautellen. Eddy on sijaan on kouluttanut Tahvoa leikkikaveriksi tämän kuluneen puolen vuoden aikana; itsenäisestä, ulkona hiiriä metsästäneestä kovis-Tahvosta on jo alkanut kuoriutua leikkisä sisäkissa, joka jahtaa enää kärpäsiä tai välillä omaa häntäänsä. Uskonpa Elwinkin salaisesti tykkäävän  uudesta tulokkaasta; enään ei neiti saa joka päivä selkäsaunaa, kun harmaalla paholaisella on toinenkin kohde väkivaltaisten ajatusten purkamiselle.

Mutta, ei Eddy pelkästään nykkeilysäkkiä ole toivonut. Herkkänä ja hellyydenkipeänä nuorena miehenä Eddyn kaipaamaa rakkausmäärää ei ole ikinä saatu täytettyä täysin. Elwiä ei muiden kissojen kanssa halijutut kiinnosta, joten nyt Eddyn toive on vihdoin täytetty: hän on saanut vihdoinkin itselleen ikioman unikaverin! Ilmeistä voi nähdä, että molemmat ovat yhtä tyytyväisiä tilanteeseen. Tahvo oli päättänyt, että hän ei tästä valtaamastaan nukkumapaikasta luovu, mutta Eddyä ei tuo haittaa; Tahvon päälle hän joka tapauksessa istuikin sen takia, ettei toinen pääse lähtemään karkuun.

Eddy tykkää. Ja luotamme, että Tahvokin oppii ajan kanssa tykkäämään. EddyjaTahwo

Kuva-arvoitus

Kävin suihkussa, joten suihkun lattia oli jäänyt märäksi. Hetken päästä löysin matosta tällaisen jäljen:

Kuva-arvoitus1

Tuli mieleen ikään kuin jäniksen jäljet lumihangella, joten päätin selvittää, mikä eläin nämä olisi voinut jättää. Kutsuin avukseni mestarijäljittäjä Edward Holmesin.

Kuva-arvoitus2

Edward tuli apuun ja pohdiskeli päässään hetken aikaa ratkaisuvaihtoehtoja.

Kuva-arvoitus3

Edward pohti vaihtoehtoa, että jäljet olisi jättänyt vedestä kiinnostunut, märässä suihkussa itsensä kastellut kissa. Salapoliisi vertaili jälkiä oman takamuksensa kokoon, mutta hänen takamuksensa oli huomattavasti pienempi ja timmimpi. Loppupäätelmänä oli, että todennäköisesti leijona tai naapurin koira on käynyt jättämässä nämä salaperäiset jäljet.

Valohoitoa

[Tässä kuuluu hyräillä taustalla Bob Marleyn biisiä Sunshine Reggae]

Talvinen pimeys ja luonnonvalon puute ei koettele pelkästään meitä ihmisiä. Kissa-Edward on ainakin välillä tosi kiukkuinen varsinkin talvisaikaan, ja pienempikokoinen Kissa-Elwi-raasu saa tuntea tuota kiukkua nahoissaan… Ja toki myös minä-raasu, koska Eddyllä on niin kuuluva ääni kun hän ilmaisee elämän epäkohtia. Auttaisko kastraatio? Ainiin sitäkin keinoa on yritetty jo vuosia sitten…..

Yksi asia saa kuitenkin Eddyn rauhoittumaan. Valo.

Valohoito3

Mun koulupöydän pöytävalo on aseteltu sopivasti tuollaisen säilytyslaatikon viereen; kun lamppu on päällä, kissasolarium on valmis. Tässä kohtaa Eddy sitten usein istuu silmät kiinni naama kohti valoa ja ilmeestä päätellen nauttii. Nyt hän avasi silmänsä kohteliaasti kameran lähestyessä, koska tietää, että valokuvissa kuuluu olla silmät auki.

Valohoito2

Yllä olevaan kuvaan oli valitettavan vaikea vangita sitä, että ulkona paistaa talven harvinainen valoilmiö, aurinko. Tässäkin tilanteessa Eddy istuskeli nautiskellen silmät kiinni naama aurinkoon päin, mutta piti välittömästi avata silmät kun mami tuli kameran kanssa paikalle… Eihän kovikset voi olla pehmoja.

Paras tilanne oli kuitenkin tuo, kun ilmeisesti lampusta ei saa tarpeeksi valoa jos sitä katselee etäisyyden päästä. Ratkaisu on:

Valohoito1

…tungepa naama sitten kiinni siihen lamppuun. Edi oli ilmeisesti nukahtanut tuohon asentoon, koska ehdin nauraa, etsiä kameran ja ottaa kuvan ennen kuin hän havahtui siitä. Huomattuaan tämän valohoitomuodon tehokkuuden hän kyllä jatkoi toimiaan heti kun olin saanut kuvaukset päätökseen. Totesi varmaan että koviksen maine meni jo, senkun sitten otat kuvia. Ihme, ettei nenä palanut. Onneksi energiansäästölamput ei kuumene kovin pahasti.

Aurinkoeddy

Tämä kuvahan on jo ihan klassikko; erään kevään auringon ensisäteet, jotka osuivat sisään… Iii-iiihanaa, hirnui Eddy ja loikoili valossa. 

Olen ajatellut ostaa kirkasvalolamppua ja noh, tämän perusteella se ei ainakaan jäisi käyttämättä. :)

Olkalämmitin

Eddy on tutustunut tutkimuksiin, joiden mukaan opiskelijoilla ja muilla näyttöpäätteen äärellä työskentelevillä on paljon hartiavaivoja. Eddy tekee osaltaan kaiken mahdollisen helpottaakseen mamin oloa ja näin pyrkii auttamaan opiskelussa mahdollisimman paljon. Eddy on hyvin ystävällinen kissa. Eddyn olkalämmitys -palveluun kuuluu n. 5-kiloinen lämmitysjärjestelmä, kevyttä painallushierontaa ja akupunktiota sekä värinätoiminto. Eddyn mielestä ergoniminen työasento ei ole tärkeää; tärkeintä on tönöttää asennossa, jossa Eddyn olkalämmitinpalvelu pystyy toimimaan.

Olkaeddy

Kissojen aktiiviruokailua

Mun misut on aktiivisia. Phuuh… Yritän siis keksiä heille mahdollisimman paljon kaikkea puuhailtavaa. Sit ku on tylsää niin Eddy vaan hUUUuUUUuutAAAaaaa…

Kissat (ainakin mun…) syö silleen aika jatkuvasti. Aina kun ne kävelee ruokakupin ohi niin kuuluu muutaman kerran sellainen rousk rousk: syöminen on siis ehkä helpoin tapa lähteä liikkeelle kun haluaa jotain aktiviteettia järjestää. Kaikenlaisia puuhapalloja on olemassa, mutta mun kissat rakastaa pahvilaatikoita, joten hoksasin ottaa käyttöön tällaisen super kissanpussiruokapäkin jota en ollut muistanut viedä roskiin.

Ruokailu1

Toiminnoiltaan tämä ruokintalaite on melko yksinkertainen: heitän raksuja sisään ja kahjot kissani taistelevat saadakseen ne sieltä ulos.

Ruokailu3

Ruokailu2

HALOOO mutsi murot on loppu!!

Ruokailu4

…ja sit kun mää on tällanen herkkis, niin mieluiten kaivelen pienen söpön tassuni kanssa täältä sivuluukusta yhden muron kerrallaan ja sitten mää syön sen…

Tästä tuli varsinainen hittituote ja noi halus loppujenlopuksi syödä kaikki raksut laatikon kautta. Sattumalta näin eräässä nettikaupassa “oikean” tuollaisen aktivoivan ruokailuhässäkän ja päätin tilata sen.

Ruokailu5

Ruokailu6

Elwi tuijotti uutta laitetta kauhuissaan oli sitä mieltä, että no mikä vika tässä vanhassa muka oli… 

Ideana on, että kerroksissa on reikiä, joista ruoka pääsee tippumaan alaspäin ja lopuksi kouruun josta kissa voi ne syödä. Murot laitetaan tuonne ylimpään kerrokseen, ja kissan tehtävä on tassuilla sohia aukoista sisään ja pudotella muroja alaspäin.

Ruokailu7

Eddyn mielestä on kiva myös haastaa itseään ja onkia raksuja ylimmästä kerroksesta suoraan suuhun…

Nää ruokailuvermeet on nyt olleet olohuoneessa että mäkin saan tarkkailla kun karvanaamat metsästävät ruokaa kuin kuin leijonat savannilla konsanaan. Muuten he toki ruokailevat keittiössä niin kuin normaalit lapset.

Jos jollain on muita tällaisia yksinkertaisia ja arkipäiväisiä kissan aktivointitapoja käytössä, olisi kiva tietää :) (jotta voin matkia!)

Kevätkylvöt

Hei, ylihuomenna on jo toukokuu! Viime vuonna innostuin kovasti parvekkeella kasvattamisesta… Joo se meni ihan vituiksi suoraan sanottuna (tässä postaus, kun vielä olin innokkaana että homma tulee onnistumaan ihan loistavasti jee), joten tänä vuonna ajattelin kokeilla sisällä kasvattamista! Mulla on leveät ikkunalaudat, joihin aurinko paistaa lähes koko päivän, joten ehkäpä tää muistuttaa kasvien mielestä vaikka kasvihuonetta? Ja kasvihuoneessa jos mistä tulee sitä satoa.

Kevätkylvöt1

Alkuperäinen ajatus oli vuokrata kaupungilta palsta ja kokeilla palstaviljelyä. Ajattelin, että siellä puuhailu olis kiva kesäharrastus, jossa sais myös ulkoilua ja urheilua ihan huomaamatta. Jätin kuitenkin palstan vielä tänä vuonna hankkimatta… Ehkä ens vuonna olen jo niin edistynyt että on sen vuoro. Tai sitten vuoden päästä olen jo ymmärtänyt luovuttaa tän koko harrastuksen.

Päätin kokeilla tänä vuonna myös jotain eksoottista; mansikkaa! Laitan taimet joko amppeliin roikkumaan sisälle, tai sitten taiteilen sen jotenkin ikkunan ulkopuolelle. Saa nähdä. Jos saan edes taimeksi asti noita.

Kevätkylvöt2

Yksin mun ei onneksi tarvii olla tätä projektia läpikäymässä. Apua, seuraa ja kuunteluoppilaita löytyy.
Kevätkylvöt3“Saaks mami ottaa kuvan?” “Eiiiiiiiiiiijeijeii!”

Kevätkylvöt4
Siel ne onnnn! Eikä kovinkaan paljoa hajua, että mitä on missäkin, koska hei, eihän niitä tarvii merkata koska kyllä mä sit kato muistan. Nyt jään innosta hihkuen odottamaan, milloin sieltä jotain vihreää alkaa näkymään!

Lauantain lehti

Vietin lauantaina toooosi laiskan päivän: nukuin pitkään, luin Turun Sanomat tosi tarkkaan sängyssä peiton alla maaten (ja kesken kaiken nukahdin…) Tää nukahtaminen ei kuitenkaan ollut se homma, joka vaikeutti lehden lukua, vaan se oli tää alla kuvattu tapaus:

Tästä kämpästä löytyy kaks rapinaa rakastavaa karvanaamaa. Toinen tykkää eniten muovipusseista, mutta toisen suosikkihommaa on ihan ehdottomasti lehden lukeminen. Tai lehden sisässä nukkuminen. Tai siinä muuten vaan peuhaaminen.

Tää hänen sanomalehtiharrastuksensa kuitenkin haittaa minun sanomalehtiharrastustani, sillä joka kerta kuin mä kosken lehteen, sieltä lehden alta syöksyy kynnet silleen JEIII SAALIS!

Asiaan löytyi onneksi ratkaisu: niin kuin pariskunnat, me jaettiin lehti. Mä luin varsinaista lehteä, ja karvanaama sai Extra-osion siksi aikaa. Se toimi, ja molemmat oli tyytyväisiä.