Hampaiden harjausta

Tässä on eläinten hammasharja.


Kissoille on olemassa omakin, kätevämpi malli, ilmeisesti jonkinlainen sormen päähän laitettava, jonka kanssa on helpompi tavoitella pieniä hampaita. Ne oli juurikin loppu kun kaipasin Eddylle hammasharjaa… Oli nimittäin hieman ientulehdusta liikkeellä.

Tämä kissa ja hammasharja? Nöööööy. 

Tämä kissa ja hammasharja? Parempi yhdistelmä.

On hän toki kissa, joten ei kaikkea hänkään ei sentään tee käskystä (vaikka mielellään hiirtä noutaakin ja tuo uudelleen heitettäväksi), mutta toimii siis kuitenkin ennemminkin silleen “eiku minä itte!”

Harmi kun ei ole peukaloa, toi harjasta kiinni pitäminen helpottuis huomattavasti

Ei tämä toki ensimmäinen kerta ole kun Edward hampaitaan pesee. Mutta ensimmäistä kertaa hänellä on eläinten hammasharja, aikaisemmin hän on tuntenut vetoa minun hammasharjaani kohtaan.

Se oli mulle hieman epämiellyttävää, sillä en erityisemmin tykkää enää omaan suuhuni laittaa muiden käytössä ollutta hammasharjaa…

…ja vielä nää poskihampaat täältä…

Hampaiden huolto on tärkeä asia!

Sen tietää myös Edward.

 

Västäräkistä vähäsen…

En ole oikeasti lintuja bongaillut, mutta silti olen varma, että kesään on enää vähäsen aikaa! Mun asuntoon paistaa aamuaurinko, mikä auttaa huomattavasti heräämään aamuisin. Yleensä heräänkin jo ennen kellon soittoa :)

Maailman mainioin kissani Edward otti eilen hieman aurinkoa: hän osaa nautiskella!

“Tälleen tää rusketus tarttuu tasaisesti”
Kurnau! Kissanpäivät!

Olen etsiskellyt uutta asuntoa hieman rauhallisemmalta alueelta, jotta pääsisin kisukkeiden kanssa ulkoilemaan. Viime kesänä kävin Eddyn kanssa kävelyllä kaks kertaa päivässä, kun hän niiin tykkää kävellä narun päässä, kirmailla ja kiipeillä puihin. Nyt asun varsinaisessa asfalttiviidakossa, joten en ole halunnut tuonne autojen sekaan häntä viedä. Lisäksi Elvi on vielä hieman ujompi ulkoilija, ollaan käyty hänen kanssaan vaan yhden kerran ja sekin oli äitin luona maalla.

Ja lisäksi, terassikausi on nyt officially korkattu! Tämä asia tapahtui pari päivää sitten, jolloin oli vielä sen verran kylmä ettei edes puolta siideriä tarennut juomaan siellä… Eilen ja tänää on ollut sen verran lämmin päivä, että täytynee pikaisesti ottaa uusiksi ja testata, joko siellä pystyis istumaan kauemmin?!

Lisäksi kuvan ottamisessa oli ongelmia. Pääädyin siis luovuttamaan hyvän kuvan metsästyksessä, ja ottamaan kuvan juotavista Raekoja Platsilla:

Jee! :)

Elwiira

Eddy tietää että Elviä ujostuttaa ja pelottaa, ja että aina jos 2x isompi kollikissa tekee “ovelan” äkkihyökkäyksen, juoksee päältä/yli/yrittää purasta mahasta, vastauksena on räppäys naamaan ja kovin uhkaava, neitimäinen sähinä. Edwardilla ei ole aikomuksena luovuttaa. Hän on päättänyt, että hänen epähienovaraisen tekniikkansa on syytä purra edes johonkin naiseen. Ja tämä tulee olemaan se nainen.

“Mä tälleen vähän edes täältä nuuhkin, ei se varmaan huomaa…”
*LÄPS*
“Mitä tällä kuuluu tehdä?”
Luotan siihen että pikkuneiti oppii vielä leikkimään kunhan saa hieman rohkeutta ja itsetunto kasvaa.

Loomade Hoiupaik + uusi perheenjäsen

8.7.2010 Edward sai Elwiiransa.
“WTF??!?!?” Oli Edwardin vastaus.
Ilmeisesti hänellä on jotain järjestettyjä avioliittoja vastaan.

 

Taustatietoa:

Loomade Hoiupaik on Tallinnassa sijaitseva löytöeläintarha. Nettisivuilta löytyy ajo-ohjeet, tosin sinne voi olla vaikea löytää niidenkään avulla…

Bussilla pääsee ihan näppärästi keskustasta, esimerkiksi numerolla 18 joka lähtee Viru-keskuksen alakerrasta bussiterminaalista, jää pois esimerkiksi pysäkillä Järve, hyppää samalla pysäkillä bussiin numero 57 ja matkustaa sillä Raku-pysäkille. Ja siitä kääntyy oikealle, oikealle, vasemmalle, vasemmalle, oikealle ja vasemmalle ja TADAA, perillä! :)

Tarhan ajantasaisen eläintilanteen näkee netistä, sinne tulee aina kuvat uusista eläimistä, niiden löytöpaikka sekä milloin ovat valmiita luovutettavaksi uuteen kotiin. Mustia kissoja on aika paljon, vai mitä kuvasta voi päätellä…? Myös toi lattialla oleva putki oli täynnä mustia kissoja. Heh! :D

Kissakuningatar Linda
Tarha on melko uusi, ja sen huomaa varsinkin siitä, kuinka siistit häkit koirilla on. Suurinta osaa saa ulkoiluttaa joko remmissä tai sitten pihalla olevissa aitauksissa, joidenkin koirien ulkoilutus on kielletty jos vuffe on ollut esimerkiksi juuri leikkauksessa tai muussa hoidossa. Koirat on kauhean ystävällisiä, janoaa huomiota ja haukkuu kilpaa kun niiden ohi kävelee. Tekis mieli helliä niitä kaikkia ja viedä ne kotiin.

Vuh vuh, olenko uusi paras ystäväsi?

Osa koirista on ulkotarhoissa. Niissä on perällä pienet kopit joihin voi mennä lepäileen kun haukkuminen alkaa kyllästyttää.
Nimettiin tää meijän kesken Harry Potteriksi; toivottavasti joku ottaa hänet ihan ton ennennäkemättömän otsakuvionsa takia! Tässä kissassa on pakko olla jotain taikaa!

 

Hei moi jotain ihan hippasen söpöö! AWWWW! <3 <3
Olin siis netistä katsonut yhden kissan, jonka suunnittelin hakevani, pieni mustavalkoinen kissanpoikanen… Mutta hassusti kävi.
Istuin lattialla kun hän vähäneleisesti vaan käveli mun syliin, laitto silmät kiinni ja alko kehräämään. Oli kova homma saada hänet edes irti, mutta kun vihdoin sitten sain neidin laitettua maahan että pääsin kiertelemään lisää, hän lähti kävelemään perään. Awww. Vähän aikaa siinä toisiamme tutkiskeltuamme päädyin, että ehkäpä tässä nyt sitten on se Minun Uusi Kissani.

 

Tämä pieni otus oli kovin rauhallinen, likainen ja vaivana oli myös paha silmätulehdus – ihmettelen, ettei sitä oltu hoidettu, koska kisu oli muiden seassa isossa huoneessa. Raukka oli ihan luiseva ja istui loppujenlopuksi pelkästään lamaantuneesti paikoillaan. Ilmeisesti melko stressaantunut kaikesta hälinästä ja vilinästä, koska ei ollut syönyt ilmeisesti hetkeen eikä myöskään pessyt turkkiaan.

 

Minun Elwiirani – tässä ollaan kotimatkalla. Yritin tilata taksia mutta noilla huudeilla ei ollu vapaana, joten piti mennä bussin kans kotiin. Jossain kohtaa alkoi neitiä hieman jännittää, mutta kaikenkaikkiaan hommat sujui oikein näppärästi.

Kerron myöhemmin lisää kuulumisia :) Nyt vielä totutellaan kaikkeen, ja odotellaan että päästään pian kissashampoon kimppuun… Minä odotan, kissa luultavimmin ei.

Lindasta tuli Elvin kummitäti.

Päivän horoskooppi

Härkä 20.4. – 20.5.

Kuumat, levottomat yöt alkavat jo vaikuttaa päivien touhuiluusi. Voisit yrittää kärvistellä yösi edes yksin, saattaisit jopa saada unen päästä kiinni silloin tällöin. 

Kuulostaapa kiihkeältä!

Harmillista on kyllä se, että tämä nukkumatoverini on kissani Edward, joka tänäkin aamuna heräsi 6.22 ja maanisen aamusekoamisen vallassa juoksi ympäri asuntoa, välillä mun päältä ja välillä vaatekaapinkin päälle, joten olosuhteiden pakosta hänen oli vietettävä loppuaamu lukitussa vessassa, jotta sain jatkaa kauneusuniani. Yllätin hänet sitten nukkumasta lavuaarista. Siltikin tänää on ihan loistava päivä. Hieno fiilis ja hieno olo. Vielä kun pääsisin jo tänää muuttamaan niin olis ihan täydellistä.

Come rain, come shine

…Ja useimmiten tulee ensin shine. Niina ja Maria katsastavat että ai kun kiva kesäpäivä, voisikin lähteä rannalle ottamaan aurinkoa. Ja silloin alkaa se sade. Tai kuten eilen, kun istahdimme terassille. Se tuttu kesäinen kaatosade plus ukkonen. Eikä edes tanssittu mitään sadetansseja.

Pari viime viikkoa on ollut melko toiminnantäyteisiä, ilmeisesti siitä johtuen kärsin nyt takautuvasti väsymyksestä. Nukuin viime yönä 9 tuntia ja kyllä oli vaikea nousta ylös. Tosin muutaman kerran yöllä heräsin siihen kun mua tuijotti karvainen, innostuneen näköinen naama, joka puhetaidon omatessaan olisi hihkunut: “ai MOI! Nukuks sä?!?!? *hyp hyp* Leikitäänkö?!?!? Leikin sit yksin!!” Ajattelin tällä viikolla käydä hankkimassa Edwardille kaverin. Voi sit pitää sitä uutta kissaraukkaa yöt hereillä…

Kävin viime viikolla kaksi kertaa leffassa, ekaksi Knight and Day ja sunnuntaina Letters to Juliet. Molemmista voisin sanoa että ihan kiva. Letters to Julietin kävin kattomassa yksin ja toivoin jotain ihqdaa rakkaushömppää mutta se ei oikeen iskeny. Lisäksi siinä ei ollu oikein musiikkia tai muutakaan ääntä, piti koko ajan keskittyä odottaan että tuli jotain puhetta että sai rouskuttaa poppareita ilman että se rouskutusääni raikas koko teatterissa :D Oon nyt ostanu sen verran leffalippuja, että pääsin Kinoklubissa jollekin tasolle ja saan jatkossa aina alennusta lipuista. Sunnuntain lipusta maksoin 50 kruunua, joku 3,20 euroo. Jee. Tällä viikolla luvassa vielä Inception.

Ja nyt jatkan työntekoa, lounassalaatti on rouskutettu. (Huom. päädyin alottamaan jonkinlaisen dieetin.)

Kissa vs. Kani

Toisinaan mietin miksen hankkinut pupua.

Jäniksenkäpälää pidetään yleesä onnen kapistuksena, näin kertoo myös Wikipedia, tuo faktatiedon lähde.


Havainnollistava kuva: jänksenkäpälä

Eli jos omistaisin kanin, minulla olisi koko ajan kävelevä/hyppivä onnenkalu mukanani.

Sen sijaan otin kissan.

Se oli pieni ja sievä, se nukkui ja söi…


Siltä tosin puuttui itsesuojeluvaisto…

…sekä tuo onnenkäpälä, mutta sen sijaan sillä oli epäonnenkäpälä.

Käpälä parani murtumasta vihdoin pitkän, synkän ja rasittavan kevättalven jälkeen, ja ilo oli ylimmillään. Kesä oli tulossa, ja vihdoin saatiin aloittaa myös ulkoilu!

“JEE!”

EpäOnnenkäpälä jäi taka-alalle ja lähes unohduksiin, mutta ei huolta, alkukesästä se taas ilmoitti olemassaolostaan…

Tässä kuva murustani odottamassa seuraavan päivän (eli tämän aamun) leikkausta.

Onnellisena kipulääkehuuruissa, mitä lie kukkaiskuvioita mahtaakaan sen silmissä vilistä. Epäonnenkäpälästä on tällä kertaa kaksi luuta kokonaan poikki, vaikka kuvan perusteella ei välttämättä ongelma välitykään.

Ehkä epäonnenkäpälä muuttuu onnea tuottavaksi, jos alan pitämään misuani pelkästään lukittuna häkissä jolloin se ei pääsisi tuhoamaan ruumiinosiaan. Lisäksi voisin liimata korvienpidennykset ja vaihtaa nimeksi Bunny Edward.

“Tässäpä tää meitsin koipi tällein jouluväreissä!”

Sellainen se… Toivottavasti paremmat päivät on vielä edessä päin.

Kissapäivitys

Varoitus, tää tulee olemaan, joka sisältää asiaa pelkästään kissoista.

Eddyn ja Magnuksen suhde on siirtyny jo sellaiselle tasolle, että Magnus on tullut jo meille yökylään, kun sen vanhemmat lähti reissuun.

Magnuksellahan on pieniä paino-ongelmia, mutta Eddy ei oo mikään dissaaja vaan hyväksyy toisen sellaisenaan kuin on. Mun mielestä Makke on tässä muutaman päivän aikana ativoitunut, ilmeisesti Eddy kuitenkin haluaa saada toisen kesäkuntoon. (Niinhän ne miehet aina sanoo; oot oikeen hyvä tollasena, mut mitä jos alkaisit vähän jumppaamaan?) Oon nähny kun M on ottanu jopa ihan omatoimisesti muutaman juoksuaskeleen!

Tässäpä me pojat syödään vähän hernekeittoo

Pesulla.
Magnus yrittää pikaisesti poistua paikalta ennen kuin saan todisteita aikaiseksi… 

 

Aamuvuoro…

Vielä pieni tsekkaus että kaikki on ihan ok myös toisella ikkunalla…

…Ja sitten vielä iltavuoro.
Nyt on kiva kun ei tarvi yksin vahtia kaikkia pihan tapahtumia! 

MUTTA! Missä on Eddy?! Makkekin ihmettelee, mihin se Eddy on taas piiloutunut… 

 

Vielä pusu ennen nukkumaanmenoa <3

Gone With the Balls

Gone with the balls….

Mutta mikä on gone with the balls? No ainakin:

EGO. Kun mieheltä viedään munat, ego laskee varmastikin noin 3/4. Sillä jäljellejäävällä 1/4 egolla ei enää muille kundeille pörhistellä. Ja tällaiset hissukathan on ihan munattomia nössöjä. Niin.

TYTÖT. Enää ei ole pakko yrittää jokaista neliökilometrin säteellä olevaa tyttöä, koska ensinnäkin muista, olet se munaton nössö johon päin tytöt ei katso. Toiseksikin koska miehet on sen verran alkukantaisia että tuntee suunnatonta tarvetta suvun jatkamiseen mahdollisimman monen eri yksilön kanssa, ei tarvitse enää tätäkään harrastaa, koska homma ei onnistu.

No mutta eihän asia nyt niin huono ole kuin se näiden menetysten valossa saattaa näyttää. Balls are gone, mutta tilalla on:

KOTI. Kun ei enää tarvitse pörhistellä muille kolleille, jahdata päättömästi häntä viidentenä jalkana naapurin friiduja, jää aikaa muillekin ajatuksille. Kuten: kotisohva. Sen mukavuuden huomaa aivan uudella tavalla.

 

AIVOT. Ajattelu selkiytyy naisten suhteen (sekä toki muutenkin), kun enää alakerta ei lähetä aivoja n. 95% kontrolloivia hormoniensekaisia käskyjä: [K18, censored]

 

ISO MAHA. Koska enää ei tarvitse kävellä hermostuneesti ympyrää yrittäen miettiä uskottavan kuuloista tekosyytä, jonka varjolla hiippailla ulos ja naapuriin, jää suhteettoman paljon kaloreita kuluttamatta.

Tässähän siis puhuin vain kissastani, joka hyväuskoisena nousi päivällä taksiin ja palasi kotiin pari kulkusta kevyempänä. Suosittelen kastraatiota myös muille lahopäille. Loppuu se mouruaminen. Toimenpide on nopea, nips naps ja haavat paranee itsestään.

Thumbs up tälle keksinnölle.