Kaks paluumuuttajaa Apollossa

Kaksi turkulaista paluumuuttajaa kohtasi perjantaina pitkästä aikaa toisensa. Samaan aikaan vuonna 2009 syksyllä hylkäsimme Turun ja sinkosimme opintojemme perässä muille maille; itsehän hoidin takaisintulolentoni jo vuosi sitten, mutta tämä ystäväiseni vasta nyt. Kyllä Turku on sitten vetovoimainen paikka!

Käytiin kaverin kanssa syömässä, ja ehdotin että mennään vielä vaikka Armakseen yksille, siellä kun on häppärit yhteentoista asti ja kaikki juomat saa puoleen hintaan. Kaveri kysyi että millainen paikka toi Apollo [eli Armaksen yhteydessä oleva nighclub], millaista porukkaa siellä käy… Noh kuvailin paikkaa ehkä hieman negatiivisesti. Ja kuinka ollakaan, sinne mekin sitten päädyttiin. Syynä oli seuraavat Armaksen ovella jaettavat lappuset:

Apollo4 Jaha jaha, lahjontaa lahjontaa… Mutta astuttiin ansaan, täytyyhän tuollaiset ilmaiset juomat käydä hakemassa pois kuljeksimasta. Mulla ei ollut päällä mitkään varsinaiset bailuvaatteet, mutta onneksi sellaiset joilla kuitenkin kehtas jonnekin muuallekin kuin ruokaravintolaan mennä. Noh, oikeesti mun mielestä  toi asu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kiva ;)

ApolloVessapose!!1 Yritän vain sulautua joukkoon…


Apollo2 Vähän hiljaista on… Apollo3

Tarjolla oli oikeen sipsei ja kaikkee. Sipsikulhon luota löytyi myös joku 5-kymppinen, sellaiseen perus keski-ikäisten tuulipukuun pukeutunut hieman rähjäinen mies… Tää tyyppi oli varmaan kans tullut vain juomaan Armakseen halvat bisset häppäriaikaan (ja lämmittelemään pakkasilmasta), mutta yllätyksekseen saanut ilmaista juotavaa ja vielä iltapalaakin.

Markkinointikikka ei nyt ihan täysin osunut ja uponnut meidän kohdalla; tarkoituksena varmasti oli että juodaan kolme ilmaista juotavaa ja jäädään bailaamaan tanssilattialle. Valitettavasti juotiin juomat ja lähdettiin meneen. Kiitos hei!

Juhannustanssit

On tuntunut että nyt kesällä ei ole oikein jaksanut tietokoneen ääressä istua edes sen vertaa, että olis blogia hieman kirjotellut; juhannus on ohi joten eikös se niin ole että kesän puoliväli on ohitettu ja syksyä odotellaan… Ehkäpä nyt voin olla jo syksyfiiliksissä ja panostaa taas kirjotteluun!

Tänä vuonna oli varsin kiva juhannus Turun idyllisen maaseudun hoivissa. Kaveri järjesti Juhannustanssit maatilalla josta on kotoisin, ja ohjelmassa oli mm. Latomestaruuskisat, lipun nostoa, grillausta, rostopaistin tekemistä, toki itse tanssit, mahtava kokko… Onneksi perjantaina oli ihan täydellinen juhannussää :)

Kun elää kaupungissa, aika harvoin tulee havaittua kuinka kaunis Suomen kesä oikeasti onkaan. Kun on itsekin kotoisin maalta, niin tulee aina fiilisteltyä ihan kympillä kun pääsee tälleen luonnon keskelle :)))

Juhannusmekkona toimi kirppikseltä puoli-ilmaiseksi ostettu pitkä hame, jonka lyhensin sopivaksi mekkoseksi ja vetäisin ohuella vyöllä vyötärönpaikan. 

Navetan yliset on koristeltu, ja paikka odottaa illan tansseja! 

Hektisistä Latomestaruuskisoista mulla ei ole kuvia, mutta luvassa oli joukkuettain tehtäviä kisailuja. Oli luvassa mahdollisimman korkean halkopinon kasaamista, neulan (eli pienen hevosekegän) etsimistä heinäsuovasta, rengiksi pukeutumista ja jyväsäkkien kuljettamista, Humalaisen Huqsvarnan kyyditsemistä kottikärryillä… Ja muuta maalaispuuhaa :) Ja mikä parasta: Mun joukkueeni “Siementäjät” voitti Latomestaruuden wuhuu! Palkintojen sponssaajana oli Paattisten Säästöpankki, eli mulla on nyt kyseisen firman logolla koristeltu ulkolämpömittari! :D Jeejee! Lisäksi tietysti mainetta ja kunniaa.

Rosvopaistin valmistuminen vei melko monta tuntia aikaa, mutta siitä tuli aivan loistavaa :) Löysin myös lappusen, johon joku oli kirjoittanut valmistuksen ohella itselleen ohjeen muistiin – naisen kirjottama selkeesti, koska siitä puuttuu kaikki se tekninen juttu, meinaan liittyen esim kuumiin hiiliin, hiekkaan ja muuhun pikkujuttuun, joka liittyy aika olennaisesti tuon ruuan valmistamiseen… :D

Asiaankuuluvasti myös juhannuskokko sytytettiin illalla:

Huusin niille et MÄÄ ja ne tuli juoksujalkaan ja kilju et eiku MÄÄÄÄ !

Kuvien perusteella ihmismäärä ei näytä siltä kuin todellisuudessa, sillä paikalla oli jopa 60 ihmistä. Oli varsin kiva juhannus ja rentouttava. Periaatteessa. Tulin kotiin myöhään eilen illalla, ja viime yönä nukuin melkein 14 tuntia, että kyllä siitä kai sitten jotain univelkaakin jäi käteen. Mutta pääsiasiallisesti tällainen fiilis mieleen:

Kyl määki Turuuus

Reissu Suomen entiseen pääkaupunkiin oli mitä onnistunein. Itse kylä ei kyllä toivottanut mua kovin tervetulleeksi; heti joku pöpö kävi kimppuun ja lauantaina heräsin kurkku tositosi kipeenä ja sain päälle aika kivan taudin. Nyt seitsemän pakettia nenäliinoja takanapäin, eikä loppua näy.

Saatoin tietty myös vilustuttaa itseni, koska perjantaina tuli räntää vaakasuoraa taivaalta ja en muistanu ottaa pipoa mukaan. Kävin siis ostamassa illaksi puikot ja kerän lankaa, ja seuraavana päivänä pää voikin jo paljon lämpimämmin.

Oranssi väriläiskä muuten tylsän väriseen vaatetukseen.

Tästä kuvasta ei tullu kauheen hyvä, se heilahti just naaman kohdalla ja sai mut näyttämään melko häiriintyneeltä… Mutta Linda pilkkas mua muotibloggaajaksi kun otti kuvaa, joten yhden kuvan jälkeen tällainen filmailu sai riittää… :P Pipon ohje: Puolihelmineuleinen pipo.

Muuta hienoa tapahtunutta: löysin vihdoinkin, vuosien tauon jälkeen taas suosikkinuudeleitani China Marketista (Brahenkatu 4)! Voi onnenpäivää. Oon tuolta kyseisestä puljusta kantanut nuudeleita kotiini jo ainakin 6 vuotta. Nyt sieltä löytyi taas Mama’s -merkin oikeanlaisia riisinuudeleita <3 Pakkaus oli vaan muuttunut joten toi löytö oli ihan sattumaa. Kävin tässä muutaman vuoden tauon jälkeen jo epätoivoiseksi, katselin saako noita tilattua jostain päin nettiä. Toinen hieno juttu oli, kun Lindan kämppis sai vihdoinkin aidon Ressu Redfordin nimmarin; hänellä on valokuva, johon hän on pienenä itse väärentäny Ressun nimmarin. Viikonloppuna hän onnistui saamaan tuohon valokuvaan lisäksi ihan aidonkin, mahtavaa! :D

Lauantaina oli pikkujoulut tyttöjen kans, mentiin ensin syömään ylihintaiseen ravintolaan ja sen jälkeen entiseen Poroon eli nykyiseen Auraan hippaamaan. Muiden luovutettua päädyttiin Lindan kanssa käymään (maksamatta) myös varsinaisen bailupuolen Priiman puolella, koska oon kuullu siitä pelkästään huonoa. Ja ah, se täytti kyllä kaikki ennakkoasenteeni: ollapa taas nuori!

 Nolooo?!

Kaks vanhaa haahkaa paikassa, jonka keski-ikä on maksimissaan 17,5 vuotta. Oltiin NIIIN väärässä paikassa. Äkkiä pois. Koko Turusta. Ja Tallinnaan takas. Kyllä kissat oli iloisia kun tulin taas kotiin!

Itsenäisyyspäivä

Luonnollisestikaan täällä Suomen itsenäisyyspäivä ei ole vapaa. Viime vuonna muistan tuona pyhäpäivänä lukeneeni paniikissa seuraavan päivän tenttiin ja juhlia siinä sivusilmällä katsellen, mutta onneksi tänä vuonna meni päivä hieman eri tahdissa.

Linnan juhliin en kutsua saanut, mutta sen sijaan suurlähettilään itsenäisyyspäivävastaanotolle. Porukkaa oli ihan pipona, hyvät cocktail-palat, viiniä, ja Tallinnan Suomalaisen koulun lapset laulamassa kansallislaulun suomeksi ja viroksi.

Päädyin, että koska juhlat on ennen kuutta, juuri ja juuri polvet peittävä mekko on sopivan mittainen. Mulla oli lisäksi musta huivi peittämässä olkapäitä, ja koruna oli yksinkertainen kultainen koru pienellä kivellä, sain sen parilta kaveripojalta kun täytin 18. Niinpä, kaksi poikaa päättää ostaa lahjaksi korun, joka on vielä kauniskin :)

Mekossa on edessä tuollainen kangaskaistale, joka saa helman näyttämään epäsymmetriseltä.

Yleensä käytän vain hopeaa, mutta tämän kertainen kultainen linja jatkui korun lisäksi myös kengissä.

Yllättävän hyvä ja edullinen löytö: mukavat jalassa ja vielä sievemmät kuin sika pienenä!

Siinä kun sitten lähdin kotiin päin juoksemaan, vedin ekassa alamäessä tämän talven ensimmäiset ja lähivuosien komeimmat lipat, ja huomasin pyöriväni vetisessä maassa vaatteet märkänä ja kankku hellänä. Niin, nyt on tosiaan sitä “lunta” sitten tullu, ja ihan varoituksena kaikille, että jos tarpoo vetisessä loskassa sileäpohjaisissa kengissä, voi olla hieman liukasta :)

Mustaan pukuu sopii myös mainiosti hopeanharmaa karvapuuhka.

Presidenttikin on lähettänyt tervehdyksensä ulkosuomalaisille yhteisöille. Hänen itsenäisyysvastaanottoaan pääsin katsomaan hieman myöhässä, jolloin seurana oli Annastiina sekä hyvin suomalainen Fazerin suklaa. :)

Onneksi tälläkin puolella Suomenlahtea näkyy Ylen kanavat :) 

 En paljoa makeaa yleensä syö, mutta Fazerin pähkinärouhesuklaa, nam! <3 Fazerin suklaa hakkaa ihan mennen tullen Kalevin suklaat!

Ei valitettavasti ollut Suomi-kynttilää enkä myöskään saanut sytytettyä kynttilää kello 18, mutta tuo hopeinen kävi ihan hyvin juhlakynttilästä ja poro-kynttiläalusta nyt on vaan niin söpön jouluinen :)

Kissat on luonnollisesti uskomattoman kiinnostuneita kynttilöitä… Ei voi jättää pieneksikään hetkeksi vahtimatta. 

Onnea nyt sitten Suomi 94v! Sopiiko, että tulen Linnan juhliin, kun täytät 100v?

 

“Mennään yksille” =epic fail toteamus

Vietettiin eilen sitten iltaa Roosan kanssa. Juotiin viiniä ja hieman vaihdeltiin kuulumisia, sitten ajateltiin että mennään yksille Hell Huntiin ja hengailtiin siellä parin tyypin kans ja mentii Levist Väljasiin ja sitten viel jatkot mun luona ja sit kello neljä nukkumaan ja sit kello seitsemän ylös ja SIT TÖIHIN! Noiden ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen on ollut kyllä pirtee päivä, ei voi muuta sanoo!

Okei, se oli ihan kiva ylläri, että aamulla kun menin töihin niin kuulin saman tien että joku siivooja oli lukinnut meijän huoneen oven, eikä kellään ollu avainta siihen… Siis vartijoillakaan, tai meijän sihteereillä tai muilla. Tietenkään ei mitään töitä voinut tehdä kun tietokoneet on sisällä huoneessa, sitten siinä ihmeteltiin asiaa ja 50 minuutin päästä lukkoseppä tuli avaamaan oven. Mä osallistuin tuon oven avaamisprojektiin lähinnä ajatuksen tasolla, mental support tms., sohvalla maaten ja lepuutellen (väsymyksestä) pahoin voivaa kehoani. “Enhän mä osaa kieltä, joten musta ei oo mitään hyötyy.”

Töiden jälkeen mulla oli puoli tuntia aikaa ennen kissojen eläinlääkäriä. Kotiin kestää kävellä 15-20 minsaa, ja eläinkääkäri on silleen melkeen työpaikan vieressä… Ravasin ihan jäätävää vauhtia himaan, heitin kissat kassiin ja raahasin niitä läskejä vanhan kaupungin läpi. Myöhästyin vain kolme minuuttia ;) Annoin kissoille echinococci treatmentia, eli Cestal Cat – pillerit naamaan. Suomi vaatii, että maahan tulevilla eläimillä on voimassa oleva rabies-rokotus ja sit toi pilleri on otettu 30 päivän sisällä maahan tullessa. Eli toisin sanoen toi lääkätys on voimassa aina kuukauden kerrallaan. Jes… Oon viimeksi antanu ton kissoille lokakuussa, joten ajattelin että ehkäpä sen voi sit välillä hankkia, ei tuu hankaluuksia jos on joku tarkastus. Ei oo kyllä ikinä ollu. kahdelle kissalle käynti+pillerit makso 15,50e, tosin sen takia kun ite heitin ne pillerit siellä kattien kurkkuun, muuten olis ollu puolet kalliimpi. Mutta eipä silti paha käyntihinta eläinlääkärille kun vertaa Suomen hintoihin, ja lisäksi toi on ihan keskustassa toi lääkäri. Kivakin paikka, voin suositella: Tatari Loomakliinik. Yks hoitaja puhuu siellä ihan sikahyvää englantia.

Olipas ihme “tein tänää tällaista” -postaus, kaiken lisäksi jäätävää tajunnanvirtaa, mutta ollu vaan hieman tavallisesta poikkeava päivä. Oon ihmeissäni, etten ole saanu sydäriä :D Nyt lähden kauppaan ja teen jotain kermaista pastaa, namsk! Niin, ja huomenna siis Suomeen, oikeen mukavaa! Tänä vuonna oon käyny kerran tätä ennen.

Teille suosittelen parempia yöunia ja rauhallisempia darrapäiviä…

Viikonlopun fail

Tapahtui perjantaina:

Yrittikö viinipullonavaaja vihjailla jotain; esimerkiki että not today? Normaalisti ruuvailin avaajaa korkin sisään, kunnes se ihan tyynesti meni poikki. POIKKI???!?

Niinku tällä tavalla! Ja se hitsin korkkiruuvitappi jäi korkin sisään!
“SIIS MITÄ MÄ NIINKU NYT TEEN?!”

Onneksi sain ruuvattua toisenkin viinipullonaukaisijan tuohon korkkiin, ilman että se meni rikki. Huh! Mitä tästä opimme: älä osta halpaa viinipullonaukaisijaa, tai ainakin muista ostaa kierrekorkillista viiniä.