Pientä kasaamisprojektia…

Mun asunto alkaa pian näyttämään ihan asutulta kodilta, tähän asti tää on ollut lähinnä kivan mallinen asunto, josta on voinut sanoa että se “on varmasti tosi kiva sitten kun on saanut sisustettua” – toisin sanoen armottoman tyhjä ja kolkko.

Perjantaina sain ihanalta ystävältäni sohvan, paino sanalla SAIN, mahtavaa! Hänelle sohva oli lähinnä riesa, joka oli survottu yhden käyttämättön huoneen perälle ja lastattu kaikella epämääräisellä tavaralla, ja mulle pelastus, kun ei tarvinnut ostaa… Lisäksi tää sohva oli juuri sellainen kuin olisin ostanutkin :)

Täällä asunnossa on ihan loistavasti säilytystilaa, mutta kaikelle pienelle sälälle piti hankkia erillinen säilömispaikka. Vihaan sitä, kun pöytä on aina täynnä kaikkia johtoja, papereja ja ties mitä. Päädyin ostamaan Ikeasta yhden lipaston, ensin käytiin tietysti Lindan kanssa syömässä lihapullat ja pottumuusia, sen jälkeen kierreltiin kauppa niin että mulla oli ostoskori täynnä kaikkea TÄRKEÄÄ, sen jälkeen vihdoin sinne varaston lipasto-osastolle toteamaan, että kylläpä on painava… Todettiin heti perään myös fakta, että kyllä miehen omistaminen olisi ihan käytännöllinenkin seikka.

Noniin, mitäs tämä paketti sisältää… 

…no karseen määrä ruuveja, erilaisia laudanpalasia ja ohjelehtiökin on ainakin 20 sivua pitkä! Taustalla näkyy alle puolet pakettiin kuuluvista laudanpätkistä. 

Lähdettiin sitten Ikea-reissun jälkeen käymään taas Kukan bingossa, mieli täynnä toivoa ja sielu täynnä luottavaisuutta. Tyhjin käsin sieltä joutui taas kotiin lähtemään, nyyh. Ehkäpä ensi viikolla on meidän vuoromme voittaa…

Nyt jatkan pientä kokoamisprojektiani, ja toivon että tuosta lipastosta tulee edes suunnileen saman näköinen kuin kuvassa! Vinkkinä, kannattaa tyytyä niihin Lack- ja Expedit -sarjoihin… Toinen vinkki, lamppu jossa on sokeripala, ei käy tollaseen pistorasianmalliseen kattolampunpaikkaan! Elämä on niin vaikeeta…

No se viinipullo on nyt vaan saatava auki

“Tuotko mukanas viinipullon?” “Joo tuon” *kaveri saapuu” “Jee viiniä! Mutta… tässä ei ole kierrekorkkia…”

Kuulostiko tuo edellä kuvailtu dialogi tutulta? Joka kodissahan pitäisi tietysti olla viinipullonaukaisija, mutta esim mulla ei juuri nyt ollut, koska kaikki tavarat oli jo muutettu Suomeen, ja Tallinnan asunnon varusteluun kuului lähinnä lakanat ja hammasharja. Olen jo useammankin kerran taistellut tämän saman ongelman kanssa, joten yhdet tarkat ohjeet viinipullon aikaisemiseen ilman asiaankuuluvia välineitä löytyy täältä.

Päätin siis ensin yrittää avaamista tutun kaavan mukaan. Valitettavasti vaadittavista välineistä minulla oli vain ruuvimeisseli. Mietiskelinkin, mistä löytäisin ruuvin: päädyin ruuvaamaan ovenkahvasta yhden ruuvin irti… Ruuvi oli vähän liian lyhyt, ja lisäksi koska ei ollut vasaraa jolla vetää ruuvia, homma oli aika hankalaa. Ruuvi lähti aina irti, korkki vaan jäi paikoilleen.

Oli aika katsella ympärille ja etsiä suurempaa ruuvia. Yksi suuri ruuvi löytyi.

Tiedättehän kaikki ne pienet Lack-pöydät joita saa Ikeasta? Mä olin päättänyt jättää tuonne asuntoon yhden sellaisen, kun ei ollut tarvetta enää. Se oli kasassa kaapin takana, ja silmääni osui kyseisen pöydän jalka… Josta törrötti suuri ruuvi! Nuo jalathan vaan kierretään tuollaisenaan siihen pöytään kiinni. Täydellistä.

Pientä tähtäystä…

…ruuvin (“pöydänjalan”) rullaus korkkiin sisälle…

Tässä vaiheessa tämän puuhailun ja äheltämisen kanssa oli tullu jo lämmin ja pontso oli saanu lentää nurkkaan ;)

Ja kyllä, sieltä se tuli ulos!

Hätä keinot keksii, ja varsinkin paniikki!

 

Lauantain paketit

Millaisilla laatikoilla te muutatte? Mä en tietenkään tyydy mihinkään tylsiin pahvinvärisiin, pallolliset ja kissakuvioiset on paljon kivempia! Toki lähi-Rimistä piti käydä anelemassa hieman banaanilaatikoita – juuri niitä perinteisiä, joissa on reikä sekä pohjassa että kannessa…

Lisäksi kului noin miljoona jätesäkkiä. Muuttaminen on ihan hullua touhua. Sain siitä palkkioksi kuumeen, josta nyt on enää muistona pieni nuha (musta tuntuu etten oo koko talvena tehny muuta kuin niistäny!), mutta nyt tää säätäminen on taas ainakin vuodeksi ohi. Wuhuu! Vielä kun sais hieman huonekaluja, että vois myös järjestellä nää tavarat jonnekin :)

Lauantai-illan parhaat paketit on kylläkin nää kaksi alla olevaa:

Oon ihan koukussa tuohon Castellon luomu-sinihomejuustoon… Se on aika mietoa, joten sinihomejuustosta tykkäämättömien on hyvä alottaa myös siitä :) Jos haluat viikonlopulta hedonistisia nautintoja, älä suuntaa baarista niitä etsimään, vaan kotisohvalle peiton alle sinihomejuustopaketin kanssa… Nam! Okei,mutta itse lähden nyt kyllä katsomaan että millanen tää uus suomalainen leffa Varasto on ;)

Hejsan Helsinki!

Olen Helsingissä! Reading(free) weekin ansiosta taas hieman pidempi tauko Tallinnasta, vaihtelu tekee aina hyvää.

Mä en ole varsinaisesti päähineihmisiä, pidän mieluummin huppua niin hiukset ei mene lyttyyn. Tässä yksi päivä päädyin kuitenkin tekemään oikean SYYSMYSSYN langasta, jonka ei pitäisi myöskään sähköistää hiuksia. Laitan ohjeen vasta myöhemmin, sillä myssykästä tuli liian iso :) On se siis vielä ihan sopiva, löysä malli, mutta luulen että parin käyttökerran jälkeen valahtaa silmille ja peittää näkyvyyden. Huono näkyvyys lisää onnettomuusriskejä. Täytyy siis tehdä uusi vähemmillä silmukoilla.

Myssy päässä piti tietysti poseerata pihalla.

Ja myssy takaa. Mulla on hiukset kiinni tuolla alla, mun pää ei ole mitenkään erityisen epämuodostunut.

Tuon sunnuntaisen kävelyretken varrelta löytyi myös hevoisia! Helsingistä! Wooow!

Syksyn kauniita värejä ja idyllisiä maisemalöytöjä…

Huomaatteko kuinka jumiin pää menee, kun opiskelee? Ei yhtäkään luovaa tai nokkelaa ajatusta koko postauksen aikana. Voin muuten kertoa, että on aika turhaa istua koko päivä kirjan vieressä välillä vilkaisten sinne päin. Tieto ei varsinaisesti oli imeytynyt päähän. Aina kun juo kahvia, mulla tulee pakollinen tarve ottaa päiväunet. Onko tää normaalia? Oon kuullu että kahvin kuuluis piristää.

Omituisia asioita

Mulle tapahtui tässä syksyllä vähän outo juttu.

No se alkoi siitä, kun äiti oli siskonsa kanssa yökyläilemässä mun luona. Olin töissä, ja tädit oli sillä aikaa lähteneet mun asunnosta. Tallinnassa on useimmissa asunnoissa niin, että lähtiessään ovi täytyy lukita avaimella ulkopuolelta, ja niin myös minulla. Kun illalla tulin tätien kanssa mun asunnolle, ovi oli silleen ihan kokonaan AUKI, ei pelkästään silleen ei-lukossa. Maailman suurin ihme oli, että kissat oli kotona. Multa ei myöskään ollut kadonnut yksikään mun kolmesta (heh) läppäristä, jotka oli kaikki ihan näkösällä olohuoneen pöydällä. Outoa. Muorit oli varmoja, ettei ne ole jättänyt ovea lukitsematta. Mun asuntoon päästäkseen tarvitsee yhteensä kolme (heh!) avainta, sillä on ulko-, väli-, ja sitten vielä mun asunnon ovi. Olin sitten illalla lähdössä kaverin luo yöksi (koska kaksi tuon ikäistä naista kuorsaa kivasti eikä nukkumisesta tule mitään) ja vara-avainnippua pöydältä ottaessani pohdin, että mitenköhän mä olen onnistunut hävittämään siitä välioven avaimen. Ärsyttävää. Joutuisin teettämään uuden tai myöntämään vuokraisännälle että olen ihan hölmö.

Okei. Asia painettiin villasella; aika hämärää, mutta ehkäpä tädit oli sitten kuitenkin unohtaneet lukita oven, ja sitten se oli tuulen voimasta tms auennut kokonaan.

Pari viikkoa tämän jälkeen tuo kadonnut avaimeni ilmestyi mun postilaatikkoon, jotka on siis aulassa ulko-oven vieressä. WHAT??!?! WHY!?!?! Tämä oli jo ihan tositosi outoa, koska juuri tämä avain oli siis hävinnyt minulta aikaisemmin ton oviepisodin aikaan… Avain identifioimaton on yleisavain, eli jos joku sen löytäisi, ei se sitä osaisi juuri oikeaan postilaatikkoonkaan pudottaa… Se avain ei siis ole voinut löytää tietään postilaatikkoonsa muuten, kuin että joku on ottanut sen mun asunnosta, MUN AVAINNIPUSTA, ja muutaman viikon päästä palauttanut. Apua.!

Onneksi mun vuokraisäntä oli ymmärtäväinen, ja oli samaa mieltä että mun asunnon lukko on vaihdettava, vaikka sitä avainta ei oltu vietykään. Vanhat vuokralaisethan voi tehdä mielinmäärin kopioita avaimista, eihän sitä kukaan valvo. Aika pelottava ajatus. Jouduin odottaan pari päivää uutta lukkoa, ja niinä öinä en kyllä saanu juuri yhtään nukuttua! Oon muutenkin varsinainen nössö, ja nyt mielikuvitus laukkas hieman lujaa kun kuului joku rasahdus.

Parin päivän odotuksen jälkeen sain uuden lukon! En ollenkaan osannu varautua, että lukko olis noin helppo vaihtaa, ja että sen voi itekin vaihtaa. Lukkopesän pari ruuvia irti ja uus lukkopesä tilalle.

Remontti-reiska

En saanu ikinä tietää, että mikä tai kuka tämän omituisen episodin takana oli, mutta no huh onneksi nyt kuitenkin on uusi lukko (vaikka hieman horjui luottamus myös ulko-oven lukkoihin kun näin kuinka helppo se on vaihtaa :D)

Lämpöä syksyyn!

Tallinnassa syksyn tulon huomaa helposti: heti syksyn ensimmäisenä koulupäivänä auringonpaiste vaihtui vesisateeseen. Ja sitä vesisadetta tuntuu riittävän.

Mun syksyyn on kuulunut ihan ihmeellinen kiire. Ja se ei sovi mulle. Mä en ole ollenkaan sellainen ihminen, joka tykkää täyteen buukatusta kalenterista. Tykkään huomattavasti enemmän vapaudesta ja siitä, että voin katsella sitä syksyn vesisadetta ikkunan läpi omalta sohvalta käsin.

Yksi asia mikä täällä viimeistään herättelee syksyyn, on kylmyys. Syyskuussahan yöt alkaa olemaan jo melko kylmiä, mutta Tallinnassa eletään yleensä säästöliekillä ja säästetään lämmityksessä: asuntoihin säädetään lämmitys päälle yleensä ihan tosi myöhään. Mulla kävi melko hyvä tuuri, kun tässä mun uudessa asunnossani menikin lämmitys päälle jo syyskuun puolivälissä! Eli varmaan kuukautta aikaisemmin kuin aikaisempina vuosina vanhoissa asunnoissa :) Myös kissat huomas tämän muutoksen sekä myös lämmön lähteen, ja kiipeilypuun tasanne muuttui hyvin suosituksi nukkumapaikaksi.

“Mä en millään jaksa pitää molempii silmii auki yhtä aikaa…”

Nyt on kumpparit tarpeen ulkona (onneksi omistan sellaiset, punaiset), sillä niille on tarvetta. Sitten kun alkaa satamaan lunta, tarvetta olisi lähinnä kahluuhaalareille, sillä täällähän ei teiden auraus toimi mitenkään 100-prosenttisesti (eikä edes 60-prosenttisest), ja koska ennen tammikuuta kaikki lumi muuttuu kahdessa sekunnissa loskaksi, on kadut melko… Jännittäviä. Ja rankkoja kulkea, kun joutuu tarpomaan siellä märän lumen keskellä. Yäk. Miksen lähtenyt jonnekin aurinkorannoille opiskelemaan? Hölmö, hölmö suomalainen.

No mutta, syksyä piristää kivasti nää sata neuletta mitä mulla on kesken… Kumpa vielä joskus saisin jotain ihan valmiiksikin :))

Back in rainy Tallinn

Oli melko pitkä hiljaisuus myös blogin puolella, sillä päätin pitää viime viikon lomaa kaikesta – koulusta, töistä, Tallinnasta. Olin viikon verran Helsingissä ja viikonlopun äitin luona maalla. Oli ihan tosi kivaa käydä landella, syödä vähän superlähiruokaa ja hengittää raitista ilmaa.

Elville kävi hieman kurjasti, hän kai yks yö tutkiskeli vähän liian tarkkaavaisesti sellaista roikkuvaa kärpäspaperia (tässä havainnollistava kuva) ja aamulla löytyi tahmainen, kärpäspaperiin sotkeutunut kissa… Säälittävyydestä pisteet kotiin, ja säälipisteitä kertyy vielä jatkossakin, kun toisesta kyljestä on hieman epätasaisesti leikattu karvat lyhyemmäksi. Ei sitä tahmaa ilman saksia saanut pois.

Olin kai vielä eilen hieman jossain loman aiheuttamassa epänormaalissa mielentilassa, sillä kotiin saapuessani yhdentoista aikaan aloin siivoamaan ja pesin jääkaapin… Taksimatka kotiin oli ehkä jännittävin; kuski oli HYVIN välinpitämätön venäläinen, joka otti oikein kunnon kaahausta ja erään ohittelun aikana (vielä satama-alueella) mietin, että jos joskus kuolen taksimatkalla niin se on mitä luultavimmin tämä… Maria vieressä yritti vielä kiskoa turvavyötä paikoilleen :D

Tänää saan yövieraan määrittelemättömäksi ajaksi, Roosa majoittuu sen aikaa että löytää asunnon. Seura ei ole ollenkaan huono juttu, sillä mun asunnossa on TOSI kylmä! (tätä en tietenkään ole maininnut majoittujalle). Jos katon alla on kaksi ihmistä, luotan että lämpötila nousee edes hieman… Tallinnassahan asuntoihin tulee lämmitykset lokakuun alusta, vaikka mun mielestä syyskuun puolivälissä olis jo tarvetta… Hyrrr! Mutta, villasukat <3

Tän päivän projektina mulla olis tehdä mysliä ja sämpylöitä… Toivon kovasti, että onnistuis :)

Se on kivaa kun on kivaa

Mä olen tosi onnellinen, että mulla on mukavia työkavereita. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin tuskin jaksaisin olla tuolla töissä ilman niitä. Palkka on tietysti huono tällä puolella Suomenlahtea, joten työssä täytyy olla myös muita etuja… Tulee toisinaan kyllä mieleen, että miksi myyn aikaani näin halvalla?

Mutta niin. Mun työkaverit on mukavia. Jos ne ei olis kivoja ja ymmärtäväisiä niin olis aika tylsää. Esim tossa yks päivä töissä mulla oli pieni projekti meneillään pöytäni äärellä. Ohikulkija kiinnitti siihen huomiota.

“Niina mitä sä teet, miksi sä oot siellä pöydän alla?”
“…. en mä haluu sanoo…”
“Ootko sä mua piilossa?”
“En…”
“Noh?!?!”
“…No mä niittaan kenkää”

*You freak -katse* (sekä +1 pistettä ajatukselle, että suomalaiset on hieman outoja)

Ja hei, toi oli aika hyvä keksintö tilanteeseen jossa ei ollu liimaa, jolla olis voinu korjata vähän irronneen pohjan ;)

Entä mitä sanotte hänestä:

Tässä on mun yhden työkaverin koira. Jos on huonolla päällä niin vois vaan kattoo tätä kuvaa ja alkaa nauramaan :D

Ja sitten yks päivä mulla oli yhdenlainen Niinan Ilusalong, tein liukuhihnatyönä lettejä. Sitten käytiin vähän kuvailemassa niitä parvekkeella :D Ja vaikka vaatteiden perusteella voisin päätellä että kaikki on samasta orpokodista, niin ei, meillä vaan oli teemapäivä että kaikki laitto firman uudet t-paidat päälle… Joka minulla on nyt jo löytänyt kotiroolinsa yöpaitana.

Nyt sitten nukkumaan, huomenna alkaa koulu ja sitä ennen täytyyä ehtiä myös töihin! Viikonloppuna olin hieman kaupunkilomalla, mutta siitä kerron vasta huomenna :)

Real celebrity

Onneksi mun lähetys meni suht hyvin, muutaman kerran takeltelin ajatuksissani, mutta sanoisin että selviydyin ihan ok. Kameramieskin löysi kaikista parhaan kulman musta, ja näytin 200 kiloiselta hylkeeltä ;) Jos laihtuisin 10 kiloa niin näyttäisin enää 190 kiloiselta hylkeeltä… Edistystä kai sekin!

Onneksi mua ei jännittänyt mitenkään hurjasti, mutta jatkossa voin muistaa, että telkkarissa se on ihan ok vaikka ei ilmeilekään ja puhuu selkeän kirjakielellä :) Mulla olis niin paljon avautumista opiskelusta Tallinnassa, että viiden minuutin haastatteluun ei mahdu juuri mitään :D Tarvisin tunnin … joka viikko.

Mähän jo muutama viikko sitten töissä lisäsin ikkunaani kuvauskielto-merkin… Selkeästi vaistosin tän tulevan tähteyden.

 

Kiitos Liisalle kuvasta… Mutta hei plz, vaikka mä nyt oonkin julkkis, niin mun pitää välil saada tehdä töitäkin tän nimmarinjaon ja paparazzikuvien välttelyn välissä!!11

Herkullisia hetkiä

Miksiköhän viikonloppuna aika ei vois kulua yhtä hitaasti kuin esimerkiksi työpäivien aikana?

Kävin perjantaina lounastamassa Pärnu maanteen ja Sakalan kulmassa olevassa Reval Cafessa, ja ihastuin heidän EDULLISEEN ja namnam niin herkulliseen caesar-salaattiin, että halusin mennä sinne lauantainakin lounastamaan :)

“Mä vähän asettelen hiuksii niin ota sitte musta kuva!”

Niin, edullinen tarkoittaa että tuon salaatin hinta on 2,60 euroa. Ja siinä oli lihaa niin paljon, etten meinannu jaksaa syödä kokonaan. Vapianon caesar-salaatti saa todellakin väistyä Revalin tieltä!

Muuten viikonloppuna oli luvassa Vanhassa kaupungissa kiertelyä, sillä tällä kertaa sää oli suosiollinen. Toompeanmäki on mun mielestä Vanhankaupungin kauneinta aluetta, ja siellä tepastelu käy ihan urheilusta koska se on tosiaan mäki – askellus tapahtuu ylös päin :D

Visiitti kahvilassa ei käynyt kukkaron päälle: omenapiirakkaa, suklaakakkua, mansikkaleivos ja 0,5 litran Cappy-mehu maksoi yhteensä 3,16 euroa. Voisin sanoa että ihanan halpaa, jollei se olis niin mauton sanonta!

Illalla mentiin vielä hieman fancymmin syömään; paikkana mun yks suosikkiravintoloista Tallinnassa, jota suosittelen hyvin mielelläni: Museum. Se sijaitsee melkein Viru-hotellin vieressä, joten turistienkin on helppo löytää sinne (yksi ihana äänekäs turkulainen miesturistiporukka olikin löytänyt sinne, jeeeee!)

Mun annos näyttää niin tyttömäisen hienostuneelta, just sellaiselta kevyeltä ja terveelliseltä…

…mutta onneksi kaverin tuhdimpi annos oli myös ulkomuodoltaan melko hienostunut ;)

Viikonloppua hieman varjosti mun kipeä olo :/ Perjantaina tuntui jo töissä että taitaa joku tauti ottaa valtaa… Tulis nyt sitten kunnolla ja lähtis pois. On niin raivostuttavaa olla monta viikkoa vaan silleen ihanvähänkipee, niin että on voimat pois mutta ei kehtaa olla töistä pois. On jo pari päivää ollu olo, että kuume nousis, mutta ei vielä ole näkynyt. Olis mukava sairastaa alkuviikosta, koska ens viikonloppuna olis tarkoitus mennä Tampereen chilifestareille, mmh :)