Taas on se aika vuodesta…

Taas on se aika vuodesta, kun on luvassa…

Matonpesua.

Kesäaika1

Värväsin mukaan myös kyläilemässä olevan kummipoikani, joka osoittautui nuoresta iästä huolimatta ihan kelpo apuriksi.

Kesäaika2Varsinkin mattomankeli oli jännä juttu, siinä tuli ohessa kuivailtua myös muiden tätien mattoja.

Kesäaika3Hommat ei loppuneet matonpesupaikalle; kotona oli tehtävänä vielä armoton nuuskutus.

Kesäaika4Elwi totesi, että voi tässä paremman puutteessa makoilla.

…Mehuntekoa.

Kesäaika5Maijallisesta marjoja tuli vain kolme litraa tiivistettä. Mietin, miten mä ekana täällä asumisvuotena tein yli 20 litraa mehua pakkaseen. On vähän into laantunut, taidan yrittää vielä toisen maijallisen kerätä marjoja ja sen jälkeen saa riittää tältä kesältä.

…Sadonkorjuuta.

Kesäaika6

Avomaankurkut on menestyneet tänä kesänä ja salaatin sekaankin on päätynyt jo pikkukurkkuja :) Tämä lajike on aika samanlaista kuin tavis kasvihuonekurkku ja käy ihan syöntikurkkuna. Toinen kasvamassa oleva lajike on perinteisempi rypyläinen säilökekurkku. Pian saa alkaa laittamaan kurkkua purkkiin etikkaliemessä. Tosin, säilöminen tapahtuu vasta SYKSYLLÄ ja koska nyt on KESÄ niin ei vielä voi alkaa säilömään…!

…Aikaa kaiken puuhailun välissä.

Kesäaika7

Tahvo halusi vielä muistuttaa, että lepoa ei sovi unohtaa. Kaiken touhuamisen keskellä on hyvin tärkeää ottaa aikaa itselleen ja maata vuorotellen molempien kylkien päällä, jotta kummallekaan puolelle kehoa ei tule jumeja. Varsinkin ennen ja jälkeen ruokailun on hyvä ottaa pienet unet, jotta jaksaa.

Lasten pottatreeni

Ajattelin ensin, että jos olisin odottanut jo tiivistänyt sitten koko prosessin yhteen postaukseen mutta onhan tää sen verran pitkäaikainen juttu todennäköisesti, etten malta odottaa 4. vaiheeseen eli “success” saakka. Vauvat on siis saaneet uutta opittavaa kun postissa tuli paketti, jonka kannessa luki Litter Kwitter. Kyseessä on siis totta tosiaan kissojen pottatreenisetti, jonka tarkoituksena on pikkuhiljaa siirtää karvakasat pissimään pyttyyn. Alla on tuo rengas kylppärin lattialla, jotta misut tajuaisi että siihen tosiaan saa pissiä. Taustalla näkyykin syy, miksi tällaiseen pottatreeniin tulee lähdettyä mukaan. Emmätajuu miten sitä hiekkaa voi aina olla koko kylppäri täynnä…

LitterKwitter1Töissäkin hieman varovaisesti mainitsin tästä projektista, yritän edelleen välttää hullun leimaa. Onneksi sain työkavereilta pelkästään positiivista palautetta, kuten “jos meillä olis kissa ja mä kotona sitten ilmoittaisin että opetan kissat käymään pöntöllä niin kyllä siinä kohtaa lentäis pihalle sekä kissa että minä.” Toisella työkaverilla on pari pientä lasta (ja mies) ja tämä puolestaan totesi, että jos edes ne ensin oppisivat omatoimisesti osumaan sinne pönttöön vessassa asioidessaan…

Eddy osoitti eniten kiinnostusta istuinta kohtaan kun se oli muutaman päivän totuttelun jälkeen siirretty vessan puolelle. Meillä on yläkerrassa toinen vessa ja sitä ei juuri tule itse käytettyä; Litter Kwitter voi siis hyvin olla siellä paikallaan. Ja ei tuo rengas mitenkään kiinni tuossa ole, sen saa ihan helposti otettua pois eli toimii vaikka olisikin käytössä vain yksi vessa.

LitterKwitter2 LitterKwitter3Sitä Eddy Edward ei kylläkään ihan täysin ymmärrä, miksi hänen toimituksiaan filmataan. Ei huolta muru, mami sensuroi kriittiset paikat.

Seuraava vaihe on oranssi rengas, eli tuo keskimmäinen rinkula puuttuu ja siitä voi suihkia suoraan oikeaan osoitteeseen. Jäämme jännityksellä seuraamaan kehitystä.

Tahwo tuli taloon

Perheeseemme muutti kesällä uusi jäsen. Uusi oranssi asukkaamme on nimeltään Tahvo. Nimeä oli tarpeen hieman yhtenäistä Edwardin ja Elwiran kanssa, joten viralliseksi kirjoitusasuksi muodostui Tahwo.

Eddy oli riemuissaan uudesta karvaeliöstä; se kauan odotettu veli tuli leikikaveriksi. Elwiä ei oikein Tahvon kanssa kommunikointi kiinnosta, paitsi sähisten ja kynsiä vilautellen. Eddy on sijaan on kouluttanut Tahvoa leikkikaveriksi tämän kuluneen puolen vuoden aikana; itsenäisestä, ulkona hiiriä metsästäneestä kovis-Tahvosta on jo alkanut kuoriutua leikkisä sisäkissa, joka jahtaa enää kärpäsiä tai välillä omaa häntäänsä. Uskonpa Elwinkin salaisesti tykkäävän  uudesta tulokkaasta; enään ei neiti saa joka päivä selkäsaunaa, kun harmaalla paholaisella on toinenkin kohde väkivaltaisten ajatusten purkamiselle.

Mutta, ei Eddy pelkästään nykkeilysäkkiä ole toivonut. Herkkänä ja hellyydenkipeänä nuorena miehenä Eddyn kaipaamaa rakkausmäärää ei ole ikinä saatu täytettyä täysin. Elwiä ei muiden kissojen kanssa halijutut kiinnosta, joten nyt Eddyn toive on vihdoin täytetty: hän on saanut vihdoinkin itselleen ikioman unikaverin! Ilmeistä voi nähdä, että molemmat ovat yhtä tyytyväisiä tilanteeseen. Tahvo oli päättänyt, että hän ei tästä valtaamastaan nukkumapaikasta luovu, mutta Eddyä ei tuo haittaa; Tahvon päälle hän joka tapauksessa istuikin sen takia, ettei toinen pääse lähtemään karkuun.

Eddy tykkää. Ja luotamme, että Tahvokin oppii ajan kanssa tykkäämään. EddyjaTahwo

Kissojen aktiiviruokailua

Mun misut on aktiivisia. Phuuh… Yritän siis keksiä heille mahdollisimman paljon kaikkea puuhailtavaa. Sit ku on tylsää niin Eddy vaan hUUUuUUUuutAAAaaaa…

Kissat (ainakin mun…) syö silleen aika jatkuvasti. Aina kun ne kävelee ruokakupin ohi niin kuuluu muutaman kerran sellainen rousk rousk: syöminen on siis ehkä helpoin tapa lähteä liikkeelle kun haluaa jotain aktiviteettia järjestää. Kaikenlaisia puuhapalloja on olemassa, mutta mun kissat rakastaa pahvilaatikoita, joten hoksasin ottaa käyttöön tällaisen super kissanpussiruokapäkin jota en ollut muistanut viedä roskiin.

Ruokailu1

Toiminnoiltaan tämä ruokintalaite on melko yksinkertainen: heitän raksuja sisään ja kahjot kissani taistelevat saadakseen ne sieltä ulos.

Ruokailu3

Ruokailu2

HALOOO mutsi murot on loppu!!

Ruokailu4

…ja sit kun mää on tällanen herkkis, niin mieluiten kaivelen pienen söpön tassuni kanssa täältä sivuluukusta yhden muron kerrallaan ja sitten mää syön sen…

Tästä tuli varsinainen hittituote ja noi halus loppujenlopuksi syödä kaikki raksut laatikon kautta. Sattumalta näin eräässä nettikaupassa “oikean” tuollaisen aktivoivan ruokailuhässäkän ja päätin tilata sen.

Ruokailu5

Ruokailu6

Elwi tuijotti uutta laitetta kauhuissaan oli sitä mieltä, että no mikä vika tässä vanhassa muka oli… 

Ideana on, että kerroksissa on reikiä, joista ruoka pääsee tippumaan alaspäin ja lopuksi kouruun josta kissa voi ne syödä. Murot laitetaan tuonne ylimpään kerrokseen, ja kissan tehtävä on tassuilla sohia aukoista sisään ja pudotella muroja alaspäin.

Ruokailu7

Eddyn mielestä on kiva myös haastaa itseään ja onkia raksuja ylimmästä kerroksesta suoraan suuhun…

Nää ruokailuvermeet on nyt olleet olohuoneessa että mäkin saan tarkkailla kun karvanaamat metsästävät ruokaa kuin kuin leijonat savannilla konsanaan. Muuten he toki ruokailevat keittiössä niin kuin normaalit lapset.

Jos jollain on muita tällaisia yksinkertaisia ja arkipäiväisiä kissan aktivointitapoja käytössä, olisi kiva tietää :) (jotta voin matkia!)

Iiiihana joulupuuuu

Loppiainen on ollut ja mennyt ja kuusi saanut jo kyytiä, joten nyt on aika julkaista kirjoitus hänen muistolleen. Kissojen mielestä aito kuusi oli aivan iiiiiihana ja ehdottomasti heidän paras joululahjansa. Maistuikin kuulemma hyvältä ja runkoon oli kiva terotella kynsiä.

Kyseinen kuusi ehti elää pitkän aikaa täysin rauhassa, ennen kuin joulunaika koitti. Hieman ennen joulua lähdimme poikaystäväni kanssa metsään. Hänen vanhempiensa omistamaan metsään, emme siis laittomiin kuusivarkaisiin.

Olin varustautunut täysin uskottavalla kuusenmetsästysasulla. Olin myös se, joka käytti moottorisahaa. Näiden väitteiden jälkeen voisin vielä yrittää vaikka väittää, että omistan koko moottorisahan ja moottorisahaus on viikottainen harrastukseni.

Metsuri

Uskottava metsämies

Joulukuusi2

Entä tää… Eiks tää olis aika massiivinen… 

Kuusen kohtaloksi ei kuitenkaan koitunut tämä pinkki metsähirmu, vaan Seija-myrsky (eikös se sen niminen myrsky ollut joka riehui ennen joulua…) Kuusiparka oli jo edesmennyt ennen kuin saavuimme moottorisahan kanssa hänen asuinsijoilleen.

Joulukuusi5

Seuraavanan päivän metsäkävelyllä niin käytiin ihailemassa Joulukuusemme jäänteitä – melko iiiisoksihan tämä se oli elämänsä aikana ehtinyt ja ison kuopan kiskoi maahan kaatuessaan! Onneksi latva sai (lyhyehkön) jatkoelämän sisälemmikkinä :) 

Joulukuusi3

Eddy lukee pakettikortteja – ja toteaa että nämähän on kaikki hänelle!

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti. Ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti… Onneksi nuo lapsukaiset jätti laulelemisen hieman vähemmälle (Eddyllä on kuuluva ja tosi rasittava ääni), ja sen sijaan keskittyivät leikkimään kuusen alla hippasleikkejä ja muuta piilottelujuttuja. Elwi myös etsi useasti tassujaan kuusenalusliinan alta. 

Joulukuusi4Onneksi Elwi ei purematta niele ihan kaikkia Edin juttuja… Loppujen lopuksi paketit oli kuitenkin yhteisiä toisen E:n kanssa. Avataan sitten kimpassa. 

Mies koristeli kuusen… Joten jätetään kokonaiskuva laittamatta ok? Tiivistelmä: ihana tuoksu, pihkaa jää käsiin jos kuuseen koskee, kyseessä oli latvakuusi joten siinä roikkui käpyjä: kävyt poksahtelivat auki lämpimässä…

Ei ole aitoa kuusta ollut toooosi pitkään aikaan, ja pakko sanoa: kyllä tässä oli ihan eri fiilis!

Niina ja Eddy tanssii

Sehän on totta, että totuus tulee lapsen suusta?

Kummipoikani oli tv:tä katsellessaan törmännyt tuohon alla olevaan mainokseen ja todennut että “äiti katso, Niina ja Eddy tanssii!” Tuosta toteamuksesta on jo jonkin aikaa, tuli tässä yksi päivä jostain vain mieleeni ja kyllähän tällainen toteamus lämmittää mieltä pitkän ajan jälkeenkin ;)

Työt loppuu parin viikon päästä, sitten on taas vapaata aikaa… Todennäköisesti tulen melko pian mökkihöperöksi ja alan tanssimaan Eddyn kanssa melko saman tyylisesti kuin Eva ja kissa X tuossa videolla. Voin sitten postailla tänne videokuvaa vertailuksi!

Uusi kummitäti syntyi maailmaan!

Eli määääää! Musta tuli viikko sitten pienen kauniin komean kiltin ja muutenkin mukavan pikkuvauvvvan kummitäti!

Kummitäti2

Asiahan on pelkästään positiivinen ja otin tehtävän ilolla vastaan, mutta miten voi noin pieni (ja kevyt!) nyytti käydä niin painavaksi tuossa tilaisuuden aikana :D Aluksihan beebi ei paina mitään, mutta vartin päästä alkaa jo kävi aika tuskaisesti kramppaamaan ja pappi ei vaan lopeta puhumista… Nimi nyt vaan se nimi ilmoille ja kahvittelemaan! Tuossa tilaisuuden keskenkään ei oikein viitsinyt olla jollekin, että hei otatko sä välillä tän, en nyt oikeen jaksa pitää. Jos vielä joskus saan tämän kunnian olla sylikummina, niin täytyy hieman treenata etukäteen (joko saliharjoittelulla tai sitten ihan vauvan pitelemistä.) Rankkaa! Ja siis tää mun kokemus oli varmasti paljon rankempi kuin esim. tuoreiden vanhempien arki ;)

Kummitäti1

Onneksi pienokainen oli ajoittanut päiväunensa juuri oikeaan kohtaan! :D 

Kävin siis viime viikonloppuna Oulussa kummitätiytymässä… Voi jumpe tuota reissaamista. Se se vasta rankkaa onkin. Eikä pelkästään mulle. Kaverini kävi ruokkimassa kissojani kun olin poissa, mutta kissavauvoilla oli vissiin ollut kuitenkin melko tylsää täällä viikonlopun aikana, nimittäin sunnuntaina sain puhelun jostain oudosta numerosta, ja se olikin – tadaa – joku mun naapuri :D Tiedusteli ihan vain, että onhan kaikki hyvin mulla ja kissoilla, hän on viikonlopun aikana ihmetellyt kun käytävään on kuulunut niin paljon kissan maukumista aina kun kävelee mun asuntoni ohi… Että eihän mitään ole vain tapahtunut hän oli varmaan myös lukenut hiljattain iltapäivälehdessä julkaistun jutun siitä, kuinka kissat olivat alkaneet syödä asuntoonsa kuollutta omistajansa :D). Täällä karvakasat oli siis istuneet oven takana ja kuunnelleet kun joku kulkee käytävällä ja rääkyneet varmaan kilpaa “MAMIIIII OOTKO SE SÄÄÄÄÄÄ!?!?!??! JOKO TUUT KOTIIN?!?!?!?!!”

Olin vähän nolona, ja kysyinkin sitten kotiin tultuani seinänaapuriltani, että onko mun elukat häirinneet meluamisellaan. Ei onneksi ole sentään varsinaisesti häirinneet, vaikka seinänaapurikin oli kyllä käytävälle kuullut maukumista ja oli myös hieman pohtinut, miksi ne yhtäkkiä pitää noin paljon ääntä…. Noooh, kyllä oli kissat niin onnellisia kuin pienet eläimet vaan voi olla, kun mami taas sunnuntai-iltana tuli takaisin kotiin! Ja lisäksi on siistiä, että on oikeasti naapureita jotka tuolla tavalla pitää huolta.

Sitten vielä note to self: jos joskus hankit lapsia, trampoliini näyttää olevan sellainen vähän kuin hiusponnarit kissoille; kannattaa hankkia, sillä siitä riittää viihdykettä tunnista toiseen…

Pomppu

Simon’s cat

Simon’s cat on ihan loistava animaatio. Varmaan just sen takia kun jokainen kissanomistaja voi niin hyvin tunnistaa niistä kanssakäymistään lemmikkinsä kanssa.

Tää on ainakin ihan perussettiä kun yritän naputtaa koneella:

.. ja tää kun yritän nukkua: (pesäpallomailaa en onneksi omista, joten vikalta tempulta oon vielä toistaiseksi välttynyt)

Ahh… Huumorin keinoin on turvallista käsitellä raivostuttavia asioita! :D