Luottolenkkarit

Esittelen nyt teille luottokenkäni. Kengät ostin Kagasniemen pieneltä kirpputorilta vajaa pari vuotta sitten, joten pari syksyä ja talvea olen jo ehtinyt niissä tallustella. Mun mielestä parasta on, että se tällaiset kevyet maiharit käy kaikenlaisten vaatteiden kanssa. Kengät on nahkaa, joten tuo väri aina vähän tuntuu kuluvan… Onneksi on keksitty kenkäplankki, jonka kanssa voi aina palauttaa jalkineet kuosiin!

Arvaatteko, kumpi on ennen ja kumpi jälkeen hoidon..?

Parasta on, että nää on ihan täydellisen kokoiset, malliset, ei hierrä, voi kävellä miljoonia kilometrejä… Ja maksoi KAKSI EUROA. Siis kaksi euroa, se mamma joka nämä heitti myyntiin, ei ole ymmärtänyt näiden arvoa… Koska mä en luovu näistä koskaan!

Made in Finland


Tuunaus valmis!

Ehkäpä ostan vielä uudet nauhat, niin nää on as good as new. Ahh näiden kenkien kanssa on kyllä ollut rakkautta ensi silmäyksellä, ja tämä suhde kestää till the end.

Ja nyt mun täytyy käydä varovaisesti tiedustelemassa, josko kattimaakarit tekis hieman tilaa sohvalla ja pääsisin aloitamaan perjantai-iltani sarjojenkatselumaratonin. Hyvät tsäänssit on, että joudun istumaan lattialla…

Lauantain lehti

Vietin lauantaina toooosi laiskan päivän: nukuin pitkään, luin Turun Sanomat tosi tarkkaan sängyssä peiton alla maaten (ja kesken kaiken nukahdin…) Tää nukahtaminen ei kuitenkaan ollut se homma, joka vaikeutti lehden lukua, vaan se oli tää alla kuvattu tapaus:

Tästä kämpästä löytyy kaks rapinaa rakastavaa karvanaamaa. Toinen tykkää eniten muovipusseista, mutta toisen suosikkihommaa on ihan ehdottomasti lehden lukeminen. Tai lehden sisässä nukkuminen. Tai siinä muuten vaan peuhaaminen.

Tää hänen sanomalehtiharrastuksensa kuitenkin haittaa minun sanomalehtiharrastustani, sillä joka kerta kuin mä kosken lehteen, sieltä lehden alta syöksyy kynnet silleen JEIII SAALIS!

Asiaan löytyi onneksi ratkaisu: niin kuin pariskunnat, me jaettiin lehti. Mä luin varsinaista lehteä, ja karvanaama sai Extra-osion siksi aikaa. Se toimi, ja molemmat oli tyytyväisiä.

Iltalenkki

Aloitin kevään alussa uuden harrastuksen. Juoksemisen. Joo aloitin sen, mutta en mitenkään niin menestyksekkäästi. Noh, aloitin kyllä juoksukoulussa, mutta missasin ekan kuukauden kun olin kipeänä. Sitten kun ekaa kertaa menin sinne, oli niin rankat treenit että en pystyny käveleen viikkoon :D Tänää sitten olis taas ollu treenit… Ja vettä tuli kaatamalla. Ja kyllä, mut on tehty sokerista…

Mutta! Kävin sitten illemmalla sateen tauottua hieman lenkkeilemässä. Ihan täällä Turun keskustassa, ja vaikka edellisessä postauksessa niin hekutinkin maaseutua, kyllä kaupungistakin löytyy kaikenlaista kivaa ja nättiä…

Hei! Kyl täälläkin on jotain vihreetä!

Ja kun laittaa napit korville niin autojen melunhan voi peittää laittamalla kuulumaan vaikka lintujen laulua… 

Yks söpö juttu mitä oon täällä keskustan hoodeilla kävellessäni bongaillut, on noi pikku kissasiluetit, joita olen tainnut kolme bongata tähän mennessä :) Aina kun meen ohi niin oon ihan AWWWW ja jos kävelen jonkun kanssa, mun on aina pakko näyttää kissat ohi mennessäni. Kukakohan tuntematon taiteilija nää on tehnyt? :)

Pikkukissa sanoo MAUUUU

Vaikka ForecaWeather väitti vielä päivällä että ysin aikaan tulee 98% varmuudella vettä, niin eipä tullut pisaraakaan. Onneksi sateen uhkasta huolimatta lähdin ulos :)

Kissan paikka

…On tietysti siellä, missä on asunnon paras paikka. Sen kertoo myös tuparilahjaksi saamani mainio taulu ;)


Tuli vaan elävästi mieleen muutama viikko sitten tapahtunut episodi, kun äiti toi mun luo erään nojatuolini, joka on aina ollut kaikkien meidän kissojen suosiossa… Eddy tapasi tämän nojatuolin ekaa kertaa, ja hyppäs siihen innokkaana makoilemaan. Hetken päästä totesin, että minä voisin istua siihen… Mutta kissa ei suostunut liikahtamaankaan. Istuin eka kissan viereen siihen nojatuoliin, mutta ei reaktiota. Sitten siirryin ja istuin jo melkein puoleksi Eddyn päällä, mutta hän ei tehnyt elettäkään liikkuakseen. Koitin sitten nostaa sitä pois siitä, ja nyt kissa oikeen suuttu että älä yritä mitään tollasta, minä olin tässä tasan tarkkaan ensin! Joten, kissan voi siirtää pois parhaalta paikalta, jos sattuu onnistumaan siinä…

Kävin eilen hakemassa läheisestä Lankabaarista kivan vihreää lankaa, josta aloin taiteilemaan kolmiohuivia :)

Uuden ohjeen opettelu on hermojaraastavaa, eikä alkuunkaan rentouttavaa! :D Toivottavasti lopputulos on edes hieno!

Hampaiden harjausta

Tässä on eläinten hammasharja.


Kissoille on olemassa omakin, kätevämpi malli, ilmeisesti jonkinlainen sormen päähän laitettava, jonka kanssa on helpompi tavoitella pieniä hampaita. Ne oli juurikin loppu kun kaipasin Eddylle hammasharjaa… Oli nimittäin hieman ientulehdusta liikkeellä.

Tämä kissa ja hammasharja? Nöööööy. 

Tämä kissa ja hammasharja? Parempi yhdistelmä.

On hän toki kissa, joten ei kaikkea hänkään ei sentään tee käskystä (vaikka mielellään hiirtä noutaakin ja tuo uudelleen heitettäväksi), mutta toimii siis kuitenkin ennemminkin silleen “eiku minä itte!”

Harmi kun ei ole peukaloa, toi harjasta kiinni pitäminen helpottuis huomattavasti

Ei tämä toki ensimmäinen kerta ole kun Edward hampaitaan pesee. Mutta ensimmäistä kertaa hänellä on eläinten hammasharja, aikaisemmin hän on tuntenut vetoa minun hammasharjaani kohtaan.

Se oli mulle hieman epämiellyttävää, sillä en erityisemmin tykkää enää omaan suuhuni laittaa muiden käytössä ollutta hammasharjaa…

…ja vielä nää poskihampaat täältä…

Hampaiden huolto on tärkeä asia!

Sen tietää myös Edward.

 

Sunnuntaibrunssi

Aamu(pala)hehkuttaja täällä taas. Voi että olin eilen iloinen, kun huomasin, että olin tilannut Turun Sanomat… Niin, lahjakkaasti unohdin koko homman tietysti heti kun viikko sitten tilasin kyseisen lehden :) Otin pelkän viikonlopputilauksen, joten tänä aamuna sain viettää ah-niin-idyllistä aamua taas. On aika alkaa taas hieman olemaan perillä mitä täällä maassa tapahtuu. Tää koko presidentinvaalijuttukin tuli mulle jotenkin niin yllätyksenä, kun en juurikaan Suomen politiikkaa oo seurannu, ja nyt vaalipäivänä tässä vielä hieman arvon, että minkä numeron kävisin sinne paperiin vääntämässä. Ei vielä mikään kiire, monta tuntia edelleen aikaa…

Jaha joo, voihaanhan me sitä lehtee tietty lukee yhdessäkin… 

 

Hyvän munakkaanhan voi tehdä vaikka niin, että laittaa sinne pari munaa, purjoa, parmesaanijuustoa, puolikkaan perunan, vähän kermaa ja mausteita. 

Koska brunssi kaverin kanssa peruuntui, tein oman brunssini… Oon huomannu, että oon brunssi-ihmisiä,  niin ihanan hipsteriltä kuin se kuulostaakin. Mutta niin se vain on, tuo kello 11-12 on niin sopiva aika syödä joku aamupalan ja lounaan välimuodossa oleva ateria :D

Oon muuten nyt Suomeen muutettuani löytänyt ihan uuden addiktion: nimittäin Viilis! Kun muutin Viroon, olin surullinen lähinnä siitä, että siellä ei ole kermaviiliä eikä oikeanlaista punajuurisalaattia.. Nähtävästi nämä kaksi addiktiota on täysin taakse jäänyttä elämään, sillä nyt on ihan uudet tuulet. Viilistuulet. Lisäksi vihdoin saa Kartanon salaatinkastiketta, se on myös hienoa! :D

 

Onnistuin rikkomaan kissojen hippakeskuksesta ylemmänkin tason – olin siirtämässä hippakeskusta toiseen paikkaan, ja naks sekin lähti irti poikki. Oli siis hyvä syy vihdoin liimata molemmat tasot paikalleen. Liiman kuivumiseen meni reilu vuorokausi, ja misut istui onnettomana tuolla ikkunan luona lattialla ja katsoi mua hieman kysyvästi, että miten nyt pitäis toimia? Eddy keksi yhden ratkaisun, ja roikkui ikkunanpielessä kynsien varassa silleen ettei varpaat yltäny lattiaan. Tää ei ollu kovin pitkäkestoinen ratkaisu, ilmeisesti habassa olis vielä kehittämistä.

 

Mutta voi sitä ilon hetkeä, kun hippakeskus oli taas valmiina käyttöön, entistä ehompana! Oon vaihtanut noihin raapimispölkkyihin uudet, hieman tukevammat narut, aikaisemmat viipaloitiin melko nopsaa sellaiseksi hienovaraiseksi untuvaksi :)

Voi että kun jaksaisikin lukea. Sunnuntai vaan jotenkin huokuu tätä lepopäivä -teemaansa, vaikka ei tää varsinaisesti muista päivistä eroa juuri mitenkään. Liian leppoisa päivänaloitus voi siis myös kostautua :)

Joulukuu on pian täällä, mutta missä talvi?

Joulukuu! Talvi! Toppatakki! Luistimet! Joululahjat! Paniikki! Joulukalenteri! Kylmä!

Ihan vain mainitakseni muutaman asian, joita ei vielä ole. Mutta hei, ensilumi tuli! Ainakin Gilmoren tyttöjen yhdessä jaksossa… Todellisessa elämässä ulkona on hieman harmaampaa. Kyllä täällä viime viikolla oli yksi päivä vähän lunta, mutta sen lumen kestävyyden saattoi laskea tunneissa. Nyt on hieman epätodellinen olo, että kuvittelinkohan vain koko tapahtuman?! Mä niiiiin odotan, että tulis lunta…

Oon päätyny siihen, että kissat arvostaa enemmän lämpöä kuin mukavuutta. Jos nyt ajatellaan vaikka, että ottaisiko ne mieluummin lämpivän vai mukavan nukkumapaikan, niin ne valitsee varmasti sen lämpimän. Ettekö usko? No alla on kuva todisteena. Näin meillä nukutaan. Mitä sitten vaikka alusta loppuukin kesken?

Seurasin tätä nukkumistan muutaman tunnin. Ensin patterilla oli pelkkä pää, ja ajan kuluessa patterin päälle siirtyi aina suurempi ja suurempi osa kissan ruhoa.

Toi alempi nukkuma-alusta meni rikki :( Naksahti poikki… Täytyy seuraavan muuton jälkeen liimata se paikalleen, nyt ei vielä viitsi, helpompi siirtää kun se on palasina jo valmiiksi.

 

Voin muuten kertoa, että tää Tallinnan joulutori ei ole mitenkään erityisen sykähdyttävä… Torin keskellä oleva kuusi on suuri, kaunis ja valaistu, tori on rakennettu täyteen jotain pieniä mökkejä, mutta kaikki tää jouluhössötys näyttää niin surulliselta, kun samaan aikaan taivaalta tulee tihkusadetta vaakasuoraan.

Mä laitoin asuntooni jo ihan massiiviset joulukoristeet:

Eli leveä keittiön ja olkkarin välinen oviaukkoni sai nauhan päälleen ;) Tää on edistystä, koska yleensä muistan asetella joulukoristeita paria päivää ennen aattoa. Viime vuonna kyllä taiteilin ikkunoihini myös niitä maailman mainioimpia paperilumihiutaleita joita aina lapsenakin tehtiin! :D Sain niistä hieman ristiriitaista palautetta… En oo varma, arvostiko ihmiset sitä, että jokainen niistä hiutaleista oli ihan uniikki ;)

Nyt täytyy pakata passi ja hammasharja, sillä lennän huomenna Ouluun!

Merimatkailua ja uuden elämän ensi askeleita

Moni valittaa että tekee työtä josta ei pidä, tekee liikaa työtä, huonolla palkalla… Mulla oli kytenyt samoja ajatuksia jo jonkin aikaa päässä, joten päätin ottaa elämäni haltuun. Otin loparit töistä joku aika sitten, ja toissa perjantaina viimeisen työpäiväni jälkeen matkustin Suomeen työttömänä. Tai no siis täysipäiväisenä opiskelijana. Heh.

Olo oli kevyt ja vähän hämmentynyt. Enemmän ehkä kevyt; olin ollut työssä josta mulle kertyi aika paljon stressiä. Suomeen matkustamisen keveyttä tietysti hieman lievitti matkustuslaukussa parkuva Eddy (“joku raja tähän rahvaanomaiseen reissaamiseen! KULJETUSKOPPA?”) ja se, että koko hitsin laiva oli niin täynnä että sain istua ikkunalaudalla jossa oli ihan hullun kylmä. Ja pehmusteet… Ne piti olla omasta takaa.

Tuo vasemmassa alakulmassa näkyvä musta kassi on kissojen kuljetuslaukku. Se on ihan eläimille tarkoitettu, ja luulen että siellä on mukavampi matkustaa kuin kovassa laatikossa.

Oli aika harmillista melkein puolentoista viikon jälkeen taas lähteä takas Tallinnaan. Tällä kertaa matkustus oli hieman mukavempaa, sillä otettiin kaverin kanssa hytti. Eläinten kans on melko stressaavaa matkustaa, joten pienikin luksus on suuri luksus :)

Oli kyllä helppo huomata, milloin maa oli vaihtunut: ei Suomesta löydy näin paljon huonosti käyttäytyviä suomalaisia. Myöhäiseen iltaan sain vielä kuunnella vanhan kaupungin kaduilla laulavia mestariartisteja…

Ihanaa, kun ei ole stressiä työnteosta! Nyt voi keskittyä kaikkeen muuhun tärkeään: hankin jo salikortin Suomeen ja Tallinnaan, kun vihdoin on aikaa. Ehtii myös opiskella (jos viitsii), käyttää aikaa mietiskelyyn, harrastaa, nähdä ihmisiä… Tällainen hidas elämä sopii mulle. Ahh. Täytynee tosin tässä vielä keksiä jotain rahanansaitsemismenetelmiäkin, koska tällainen kaikki harrastaminen ja hengailu mitä nyt ehtii tehdä, vaatii tietysti rahaa mitä ei tule kun ei käy töissä :))

Ps. Miksi ihmiset menee niin sekaisin kun ne näkee jonkun kuljettavan kissaa? “KISSAKISSA KISSSS KISSS MAUUU MAU MIAU MAUU KISS KISSSSS KISSSSSA!” Siis apua… Ja kun laivasta poistuttaessa tuollaisia  kävelee perässä yhteensä useampi kappale, on ulko-ovelle saavuttaessa kaksi hämmentynyttä kissaa ja hyvin ärsyyntynyt omistaja.

Aktiivista lukemisen välttelyä

Olen tiskannut, visioinut tulevaisuutta, käynyt kylpylässä, kutonut villapaitaa, siivonnut, rikkonut astioita, käynyt jumpassa, selaillut verkkokauppoja, maksanut laskuja, tiskannut uudelleen…

Sanalla sanoen, vältellyt varsin tehokkaasti lukemista.

Olisi tehokkaampaa lomailla hyvällä omallatunnolla, ja tietysti tehokkaampaa olisi lukea aktiivisesti… Mutta minkäs teet, kun lukeminen ei nappaa :) Askartelin parvekkeelle myös kisuille pahvilla toimivan nukkuma-alustan maisemanäköaloilla:

Ja uninen Elwi kiittää!

Kissat viihtyy tosi hyvin kun pääsee parvekkeelle, onneksi sattuu olemaan lasitettu malli. Elwi löysi kyllä miellyttävän pehmoisen nukkumapaikan sisältäkin:

Pienen painin jälkeen lankakerän kanssa päästiin onneksi sopuun.

Huomenna Keski-Suomen suuntaan ja sunnuntaina odottaakin jo kotiinlähtö. Niin jo totuin taas tähän…

Uneliaisuus tarttuu, nyt kissapeiton alle nukkumaan!

[P.s. Astioita ei ole satutettu tahallisesti. Olen ollut vaan jotenkin ihan tosi rähmäkoura lähiaikoina.]

WHERE ARE YOU MUMMY?!?

Mamiii, missä olet? Täällä lapsesi Edward Saksikäsi! Olen tässä ulko-oven vieressä olevalla pienellä koripöydällä nukkunut nyt jo muutaman tunnin. Takamukseni on kasvanut sen verran tässä parin elinvuoteni aikana, että tämä nukkuma-alustani on minulle pienehkö. Koska olen se MIES talossa ja jätit tämän talon nyt minun harteilleni, on minun tietysti nukuttava tässä vahtipaikalla poissaoloaikasi ja tarkkailtava, kun naapurit kävelevät portaita ylös ja alas. Joku näistä askeltajistahan voit olla sinä. Ja olisihan se tylsää, mikäli nenäni ei olisikaan ensimmäinen asia, jonka näet astuttuasi asuntoon sisälle. Tulethan pian kotiin, yksi tassuistani on jo puutunut tämän epämukavan asennon vuoksi. Lisäksi niskaani sattuu ja karvat menevät epätasaisesti lyttyyn, niitä on kova homma oikoa. Silti kestän tämän kuin mies. Sillä olen tosimies, kastraatiosta huolimatta.

Terveisin,
Edward ja operaatio Naabrivalve.