Taas on se aika vuodesta…

Taas on se aika vuodesta, kun on luvassa…

Matonpesua.

Kesäaika1

Värväsin mukaan myös kyläilemässä olevan kummipoikani, joka osoittautui nuoresta iästä huolimatta ihan kelpo apuriksi.

Kesäaika2Varsinkin mattomankeli oli jännä juttu, siinä tuli ohessa kuivailtua myös muiden tätien mattoja.

Kesäaika3Hommat ei loppuneet matonpesupaikalle; kotona oli tehtävänä vielä armoton nuuskutus.

Kesäaika4Elwi totesi, että voi tässä paremman puutteessa makoilla.

…Mehuntekoa.

Kesäaika5Maijallisesta marjoja tuli vain kolme litraa tiivistettä. Mietin, miten mä ekana täällä asumisvuotena tein yli 20 litraa mehua pakkaseen. On vähän into laantunut, taidan yrittää vielä toisen maijallisen kerätä marjoja ja sen jälkeen saa riittää tältä kesältä.

…Sadonkorjuuta.

Kesäaika6

Avomaankurkut on menestyneet tänä kesänä ja salaatin sekaankin on päätynyt jo pikkukurkkuja :) Tämä lajike on aika samanlaista kuin tavis kasvihuonekurkku ja käy ihan syöntikurkkuna. Toinen kasvamassa oleva lajike on perinteisempi rypyläinen säilökekurkku. Pian saa alkaa laittamaan kurkkua purkkiin etikkaliemessä. Tosin, säilöminen tapahtuu vasta SYKSYLLÄ ja koska nyt on KESÄ niin ei vielä voi alkaa säilömään…!

…Aikaa kaiken puuhailun välissä.

Kesäaika7

Tahvo halusi vielä muistuttaa, että lepoa ei sovi unohtaa. Kaiken touhuamisen keskellä on hyvin tärkeää ottaa aikaa itselleen ja maata vuorotellen molempien kylkien päällä, jotta kummallekaan puolelle kehoa ei tule jumeja. Varsinkin ennen ja jälkeen ruokailun on hyvä ottaa pienet unet, jotta jaksaa.

Lumisateet on loppu

Musta tuntuu, että jos vaihtaisin blogin nimeksi vaikkapa rikkaruohonsota, mulla olisi mielessä huomattavasti paljon enemmän soveltuvaa sisältöä. Mutta tämä blogihan on mun harrastus, mun oma lelu jolla saan tehdä mitä vaan, joten ehkä on luonnollista, että se elää mun mukana. Tällä hetkellä mun pään siis täyttää lähinnä vaan kaikki vihreä. Jee, kevät! Tai siis…

Kevät2016

Sain orvokit purkkeihin ja saman tien alkoi satamaan rakeita. Ja sitä kyllä tulikin monta päivää. Sitten se muuttui loskaksi ja lumeksi. Mutta nyt, tänään, 28.4., paistaa aurinko ja jospa ne lumisateet olisi tämän kesän osalta tässä. Orvokit kuulemma kestää kylmääkin ilmaa, mutta ei ne mun mielestä näyttäneet oikein räntäsateesta nauttineen. Kukapa meistä nauttisi.

Tänä kesänä oon selkeästi alkanut syttymään pelkän hyötypuutarhan lisäksi myös kukkasista. Onhan se ihan jännittävää vaihtelua kun laitoin esikasvatukseen itämään kukkasten siemeniä perus tomaattien ja yrttien lisäksi. Kesällä sitten kiroan kun on niin paljon hoidettavaa.

Navettakukat

Daaliat on alkaneet jo itämään, mutta tulppaanien suhteen mulla ei ole suuria odotuksia, sillä noi kukkasipulit ehti vuoden odottaa ja kuivahtaa kodinhoitohuoneen kaapissa, jonne ne syksyllä unohdin. Hiiri oli käynyt murtautumassa sipulipussiin ja syönytkin muutaman sipulin.

Alla on kuva, että tulppaanit on alkaneet myös itämään. Kaiken varalta kuitenkin ympyröin tuon idun, jotta huomaatte sen olemassaolon.

Tulppaani

Voihan se olla rikkaruohokin. Pääasia kai, että mullassa edes jotain kasvaa.

Päätin, että rehut saavat luvan hoitaa esikasvamisensa navetassa tomaatteja lukuunottamatta ja jos siellä on heille liian kylmä elää, se on luonnon laki ;) Mun mielestä purkkiarmeijat on vaan todella ärsyttäviä sisällä, kuivassa ilmassa multa kuivuu älyttömän nopeasti ja lämpimässä kasvit hujahtaa vaan hujopeiksi.

Narsissit

Narsissit on aina iloisia, ja kaunistaa karutkin piharakennukset. :)

Eka ei ja sit kuitenkin joo

Eka tuntuu ettei niitä tuu ollenkaa vaikka kuinka odottelee ja sitten onkin että joo tuleehan niitä. Ja sittenhän niitä tulee ihan silleen runsaanlaisesti.

SittenJooJääkaapin viileäosastolta löytyy pientä savottaa täksi päiväksi

Kesäkurpitsojen kanssa on niinku niiiiin tällasta, ja toisaalta sitten tuntuu että koko elämähän toimii samalla tavalla kuin kesäkurpitsat. Ensin on tietysti sellainen suvantovaihe, tasapaksu ja hidastuksella kulkeva tylsä, passiivinen jakso, sanotaan vaikka kurpitsojen kohdalla talvi kun ei totaalisesti tapahdu mitää, sitä vaan odottaa että päivä toisensa perään kuluu ja päässä takoo ajatus että jotain uutta ja innostavaa nyt tarvittaisiin ja kurpitsatkin miettii että tulis jo se kevät että vois alkaa jo jotain tapahtumaan. Ei ole tietenkään vielä takuuta, että keväästä tai kesästä edes tulee hyvä, että alkaako oikeasti jotain tapahtumaan. Silti täytyy vähän laittaa siemeniä itämään ja toivoa että niistä joku alkaisi kasvamaan jos kohdalle sattuukin ajan kuluessa suotuisat kelit. Mun kesäkurpitsansiemenet iti oikein hyvin, mutta alkukesän säätä kuvasi hyvin sanonta johon liittyy Esteri ja hänen tietyt paikkansa, joten kasvit ei yksinkertaisesti päässeet pellolle jatkamaan kasvuaan kun ei meijän pieni punanen traktori ollu tarpeeks sitkee että se olis saanut käännettyä niin kauhian läpimärkämutaisen maapläntin.

Hirveenpaljo myöhään kesällä sitten laitoin maahan ne kurpitsanalut kasvamaan ja totesin että eihän ne ala edes ikinä kukkimaan, ehtiikö tulla satoa lainkaan ennen syksyä. Mutta sitten ne alkoi kukkimaan ja tuli pieniä kesäkurpitsoja ja vaikka söin ne niin tuli lisää ja yhtäkkiä ne oli kauheen isoja. Joten, tässä nyt sitten olen, kamalan ison kesäkurpitsasadon kanssa: mulla on uusi opiskelupaikka ja tuhottomasti sen tiimoilta haasteita odottamassa, keväällä lähettämäni Seuratukihakemus poiki rahoitusta niin, että saan laajennettua eksoottista harrastustani (josta en ole täällä blogissa kertonut, ei siis maksa vaivaa etsiä) ja perustettua sille jaoston tänne pikkupaikkakunnalle, sen mukana siis toiset tuhottomat määrät haasteita ja mahdollisuuksia ja uuden oppimista. Must tuli niinku yhtäkkiä täyspäiväinen maisteriopiskelija ja parin harrasteryhmän ohjaaja. Molemmat projektit laitoin keväällä vetämään ajatuksena, että kyllä nyt toisen on pakko onnistua ja syksyllä olla edes jotain uutta mielenkiintoista luvassa. Onnistuikin sitten yllättäen molemmat. Ei tässä varmaan auta muu kuin alkaa pesemään noita lasipurkkeja ja tekemään kesäkurpitsapikkelssiä. Talvella tai joskus kun ehtii taas hengähtää niin voi sitten katsella täysinäisiä purkkeja ja miettiä että kyllähän sitä satoa tulikin, melkeen enemmän kuin ehti korjata talteen.

Mut aika hyvä fiilis. Kannatti yrittää, kyllä uudet asiat elämässä vaan niin kovin piristää. Leikkasin viime viikolla hiuksetkin lyhyiksi.

Kirkastuminen

Maailma näyttää niin erilaiselta puhtaiden ikkunalasien läpi. Kyllä äideistä on hyötyä, varsinkin tuollaisista duracell-pupu -malleista!

Ps. Oon 27v enkä oo ikinä vielä pessyt ikkunoita. Mut täytyy jättää tulevaisuuteenkin vielä jotain opeteltavaa.

Myrskyn jälkeen, on … joka paikka sekaisin

Voi vitsit. Kylläpäs hellekauden jälkeen vaihtuikin hurjaksi tuo säätila. Ensimmäinen kunnon ukkosmyrsky kun tuli tän kuun alkupuolella, niin ei kyllä myrskyn jälkeen ollut poutasää vaan joka paikka ihan sekaisin. Ja vielä hieman pidemmälläkin ajanjaksolla tarkasteltuna eteenpäin, niin sanoisin että myrskyn jälkeen on seuraava myrsky ja ukkonen. Mutta ihan kiva ajatus silti siitä poutasäästä, Kari Tapio.

Myrsky1Lyhtykin oli ihan katto sekasin

Tulin töistä tuon ukkosmyrskypäivän jälkeen, ja sähköt oli pois. Suurin huoli oli tottakai, että pakastin sulaa ja kaikki mun säilömiset menee pilalle…… No okei mies piti sitten kutsua kesken työpäivänsä kotiin vaihtamaan sulakkeita ja sain pakastimen takaisin päälle, suuremmaksi ongelmaksi sitten kuitenkin osoittautui ukkosen käräyttämä pellettikone eli lämmitysmasiina. Voi krääh. Yritin viedä pari herneenpalkoa mieltä rauhoittamaan, mutta ei niistä ollut kamalasti apua.

Myrsky3Myös kasvimaalla oli tapahtunut vahinkoa. Sniff. Parhaiten tuottava kesäkurpitsantaimi oli mennyt ihan katkipoikki. Katkon jälkeen se on tehnyt loppuun keskeneräiset kurpitsat, mutta ei ole luonnollisestaan jatkanut tuottamista, koska latvasta ne aina sylkee uutta jälkikasvua.

Myrsky4Onneksi tämän jälkeen jäi silti vielä neljä muuta kesäkurpitsantaimea…

Tuona myrskypäivän aamuna juuri kukkaan puhjennut pioniunikko tiivistää fiiliksen ukkosmyrskyjen suhteen:

Myrsky2

Kevätkylvöt

Hei, ylihuomenna on jo toukokuu! Viime vuonna innostuin kovasti parvekkeella kasvattamisesta… Joo se meni ihan vituiksi suoraan sanottuna (tässä postaus, kun vielä olin innokkaana että homma tulee onnistumaan ihan loistavasti jee), joten tänä vuonna ajattelin kokeilla sisällä kasvattamista! Mulla on leveät ikkunalaudat, joihin aurinko paistaa lähes koko päivän, joten ehkäpä tää muistuttaa kasvien mielestä vaikka kasvihuonetta? Ja kasvihuoneessa jos mistä tulee sitä satoa.

Kevätkylvöt1

Alkuperäinen ajatus oli vuokrata kaupungilta palsta ja kokeilla palstaviljelyä. Ajattelin, että siellä puuhailu olis kiva kesäharrastus, jossa sais myös ulkoilua ja urheilua ihan huomaamatta. Jätin kuitenkin palstan vielä tänä vuonna hankkimatta… Ehkä ens vuonna olen jo niin edistynyt että on sen vuoro. Tai sitten vuoden päästä olen jo ymmärtänyt luovuttaa tän koko harrastuksen.

Päätin kokeilla tänä vuonna myös jotain eksoottista; mansikkaa! Laitan taimet joko amppeliin roikkumaan sisälle, tai sitten taiteilen sen jotenkin ikkunan ulkopuolelle. Saa nähdä. Jos saan edes taimeksi asti noita.

Kevätkylvöt2

Yksin mun ei onneksi tarvii olla tätä projektia läpikäymässä. Apua, seuraa ja kuunteluoppilaita löytyy.
Kevätkylvöt3“Saaks mami ottaa kuvan?” “Eiiiiiiiiiiijeijeii!”

Kevätkylvöt4
Siel ne onnnn! Eikä kovinkaan paljoa hajua, että mitä on missäkin, koska hei, eihän niitä tarvii merkata koska kyllä mä sit kato muistan. Nyt jään innosta hihkuen odottamaan, milloin sieltä jotain vihreää alkaa näkymään!

Hyllypaperit

Muutin vanhahkoon kivitaloon, jossa on sellaisia huonemallisia kaappeja – siis kaappeja, joissa on oikea ovi käännettävällä kahvalla kahva. Varmaan kaikissa tuon tyyppisissä kaapeissa on sama ongelma – sisällä hyllyt on myös sieltä luvulta X, ja nämä ajan patinoimat hyllyt ei varsinaisesti houkuttele latomaan tavaroitaan siihen päälle. Siis ainakaan mua ei houkuttele. Toki olen joissakin asioissa vähän niuho. No esim tällasissa sit vaikka.

Hyllypaperit2

Periaatteessahan tämänkään hyllyn siisteystasolla ei pitäisi olla mitään väliä, jos kerran en aio suoraan levitellä siihen syötäviä tomaatteja vaan säilyttää siinä sen sijaan purkkiyksilöitä. Ja noi purkkiyksilöt kuorin säilytysastiastaan ennen syöntiä… Mutta silti en oikein tykännyt ajatuksesta.

Hyllypaperit1
Ritari valkoisella ratsullaan on tietysti perinteinen hyllypaperi! Paperin asentaminen on helppoa. Suosittelen aloittamaan siitä, että testaat onko hyllyt irrotettavia. Voihan tämän toki lopuksikin testata, mutta kerron kokemuksesta, että kannattaa testata ensin, helpottaa projektia. (no olohuoneen kaapeissa niitä ei saanu irti!!!)

Tämän ruutupaperi on Tarjoustalosta, maksoi jostain 1,5 euron luokkaa rullalta. Turun keskustan liikkeestä värivaihtoehtoina oli punaista ja pinkkiä (pinkit paperit pääsi olkkariin!), ja tämä on aika jämäkkää materiaalia, ei siis perus joululahjapaperia joka hajoaa käsiin jo ennen kuin saa suojamuovit rullan päältä pois.

Hyllypaperit3

Oikean kokoisen paperinpalan mittaaminen on helppoa ruutujen avulla… Aina tosin ei ole ollut ihan niin tarkkaa tuo kaappien symmetrinen muoto, joten se neliö on ihan hyvä aloituspala, sen voi sitten muotoilla tarvittavan epämääräisen kulmion malliseksi. Muistutin kyllä koko ajan itselleni, että ei se ole niin tarkkaa: ei kukaan (minä itse mukaan lukien) tule koskaan tarkistamaan, kuinka tuo paperi istuu kulmissa. Joten ihan sama. Ja jos joskus alkaa asia häiritsemään, ei muuta kuin paperit irti ja uudet tilalla. Silloin on varmaan muutenkin jo vaihtelun aika.

Hyllypaperit5

Hyllyjen etureunoista taitoin pienet kaistaleet tuonne alle, ja ne on teipattu ilmastointiteipillä kiinni. Hyllyjen sivut on teipattu paikalleen muutamalla 2x1cm palasella kaksipuoleista teippiä, hyvin pysyy vaikka niitä ei kauttaaltaan liimaakaan kiinni.

Hyllypaperit4

Näettekö kuinka iloinen tomaattipurkki nyt on – ja uuden hienomman asuntonsa kanssa saanut myös ystäviä ympärilleen! Jee! Kaikki nyt sisutamaan kaappeja ja tekemään säilyketomaattipurkeista onnellisia!

 

 

Opiskelu Tallinnassa

Ehkäpä mun olis aika tehdä pieni päivitys Tallinnasta opiskelusta, koska se on edelleen aihe, jonka kautta suurin osa löytää mun blogiin. Vanhoista teksteistä löytyy ihan yleistä maassa asumisesta normi arkikokemusten kautta (tuossa oikealla puolella on myös noita tageja, joiden mukaan voi selata vain jotain tiettyä aihepiiriä). Aikaisemmin olen kirjoitellut pari tarkempaa postausta pelkästä koulusta tai tallinnaelämästä:

TTÜ
Elu Tallinnas

Tuo Elu Tallinnas alkaa olemaan jo vähän vanhaa dataa, ja lähinnä sitä ajattelin nyt päivitellä :)

Tallinnassa suomalaiset opiskelevat lähinnä oikeustieteitä, kauppatieteitä ja kansainvälisiä suhteita. Opiskelun voi hoitaa englanniksi, joten viron kieltä ei tarvitse osata. Yliopistoja, joissa suomalaisia opiskelee:

Estonian Business School
Tallinn University (Tallinn University Law School)
Tallinn University of Technology (Tallinn Law School)
Tallinn University of Technology (Tallinn School of Economics and Business Administration)

Tartossa suomalaiset opiskelevat suurimmaksi osaksi lääketiedettä tai eläinlääketiedettä – toki muutama suomalainen on sielläkin opiskellut oikeustiedettä :) Tartossa suomalaisetkin opiskelevat viron kielellä.

Eesti Maaülikool
Tartu Ülikool

Tallinnassa on tosi paljon suomalaisia opiskelijoita. Niin paljon, että kun suomalaisena lähtee sinne opiskelemaan, todennäköisesti hengailee vain suomalaisten kanssa, ja virolainen kulttuuri ja yhteiskunta jää loppujenlopuksi aika etäiseksi. Tämän välttämäminen vaatii omaa aktiivisuutta, ja halua tutustua paikallisiin ja OPETELLA KIELTÄ. Itse opin kielen parhaiten ihan olemalla utelias; ihmettelemällä mainoksia ja päättelemällä mitä teksti niissä saattoi tarkoittaa (ja katsomalla sitten kotona mitä ne oikeasti tarkoittivat :D) lukemalla sanomalehtiä (aluksi ei niin paljoa ymmärtänyt, pikkuhiljaa sanavarasto kuitenkin laajeni), katsomalla telkkaria (tekstitykset luonnollisestikin viroksi – näin oppii myös hyviä arkipäivän sanontoja), kyselemällä ja yrittämällä. Opiskelin vähän samalla tavalla kuin lapsi oppii puhumaan – ensin puhutaan hassusti ja suppealla sanavarastolla, sitten opitaan muodostamaan lauseita, sitten opitaan täytesanoja ja puhekieltä. En kyllä vieläkään osaa kirjoittaa kovin hyvin (sehän on vasta sitten 7 vuoden iässä, eikös :))

Silloin kun aloitin opiskelut vuonna 2009, Virossa oli vielä kruunut käytössä. Hyväkuntoisen, n. 35-neliöisen yksiön sai ihan ydinkeskustasta n. 250 eurolla. Tämän jälkeen ihnnat on nousseet tooosi paljon, ja asuntoilmoituksia selaillessa sen huomaa parhaiten: nyt noilla kriteereillä löytyy asuntoja alkaen 350 euroa, ja tuollakaan rahalla ei vielä välttämättä saa aivan keskustassa. Vertailun vuoksi, mun viimeinen asuntoni Tallinnassa (josta luovuin tammikuussa 2012) oli keskellä vanhaa kaupunkia, remontoitu 48-neliöinen kaksio korkeilla huoneilla. Vuokraa maksoin siitä 320 euroa kuussa. Kun asunto tuli uudelleen markkinoille, vuokraa hieman tarkistettiin ja seuraavalta pyydettiinkin jo 450 euroa. Suomalaiset ei osaa tinkaamisen taitoa, joka kuuluu virolaiseen kulttuuriin: vuokraa kannattaa aina yrittää ehdottaa hieman alaspäin.

Virossa vuokra ei ole ainoa kulu, jonka vuokralainen maksaa, vaan sen lisäksi maksettavaksi tulee myös kommunaalimaksut (kommunaalmaksed). Ne vastaavat lähinnä Suomen yhtiövastiketta, eli sisältävät mm. talon korjauskustannuksia, ikkunanpesut, osuuden koko rakennuksen sähkökuluista, lämmityskulut, sekä tietysti asuntokohtaisesti veden- ja sähkönkulutus. Kommunaalien suuruus vaihtelee aina, ja talvisin ne on vähintään kaksinkertaiset lämmityskulujen vuoksi. Hintahaarukka yksiön kohdalla suunnilleen niin, että kesällä maksettavaksi tulee n. 30 euroa ja talvella 80. Kaksiossa joutuu talvella maksamaan n. 120-150 euroa – kaikki hinnat riippuu talosta. Jos vuokraa asunnon välitysfirman kautta, joutuu vuokralainen yleensä maksamaan välityspalkkion (maakleritasu, maaklerivahendustasu). Palkkio on yleensä yhden kuun vuokra, johon saattaa lisääntyä vielä käibemaks eli alv. Tästäkin voi yrittää tingata esim kysymällä vuokranantajalta, josko tämä maksaisi puolet.

Vuokra-asuntojen ilmoituksia voi etsiä sivustoilta city24.ee ja kv.ee , myös Keltainen Pörssi eli Kuldbe Börs julkaisee ilmoituksia. Kaikilla sivustoilla pyörii aika pitkälti samat kämpät.

Muutama hyödyllinen sana vuokra-asuntoa etsivälle:

Tuba = Huone (tubade arv = huoneiden määrä, magamistuba = makuuhuone, vannituba = kylppäri)
Pliit = liesi (kaasu/sähkö)
Küte = lämmitys
Üldpind = pinta-ala
Tagatisraha = takuuvuokra

Tallinnassa on paljon turisteja kesät talvet, eli fiilis on melko kansainvälinen. Tämän hetkinen tukikohtani Turku tuntuu jotenkin kovin hiljaiselta Tallinnaan verrattuna. Alla pari esimerkkiä turistiaktiviteeteista :D

Nämä mun kesäiset kuvat hämäävät – usein opiskelijat näkevät vain Tallinnan synkimmillään, ei syksyn ja kevään sateet ja kylmän tuulen. Talvisin sää on kuin mikäkin rannikkosää; ilma ei välttämättä ole kamalan kylmä, mutta navakka tuuli aiheuttaa vilunväristyksiä. Katujen huolto ei toimi niin hyvin kuin Suomessa, tiet on täynnä sohjolunta ja kengät kastuu. Vanha kaupunki on kuitenkin tosi kaunis (myös) talvella, ja joulutorilla vierailu on ehdotonta :)

Itse halusin nauttia myös aurinkoisen osan kaupungista, joten asuin siellä myös kesät töitä tehden. Töitä etsivälle sivusto : CV keskus. Työtarjouksia tippuu myös tasaiseen tahtiin TSOJ:n Facebook sivulle. Palkka on tietysti huonompi kuin Suomessa, mutta koska myös elinkustannukset on matalammat, itse ainakin pärjäsin ihan mukavasti. Tallinnassa on jonkin verran suomalaisten firmojen sivuliikkeitä tai puhelinasiakaspalveluita, joten suomenkieliselle riittää töitä.

Opiskelu Virossa on maksullista, ja paikallisten mittapuulla melko kallista, lukukausimaksut ovat n. 1200 euroa. Muutenkin opiskelu eroaa suomalaisesta yliopistosta: kurssien suorittaminen ei yleensä hoidu pelkästään tenttimällä, vaan luennoilla saattaa olla länsäolopakko (osa tenttimateriaalista voi olla vain luentomuistiinpanoja, eikä kirjasta luettavaa materiaalia) tai tentin lisäksi kurssivaatimuksena voi olla tutkielman teko. Kaikenlaista tutkielmaa on tullut tässä muutaman vuoden aikana väsättyä… :)) Mutta pakko sanoa että kun on useamman 10-sivuisen sepustuksen raapustanut, 40-sivuinen kandi ei tullu ylitsepääsemättömältä kirjoitustyöltä kun tietää kuinka alkaa tekstiä rakentamaan.

Ravintolat ja ulkonasyöminen on mun suosikkiasioita Tallinnassa! Myös ruuan hinta rafloissa on noussut, mutta vielä ihan kohtuuhintaista :)

Muutama kommentti vielä itse opiskelusta (voin puhua vain kokemuksistani Tallinn Law Schoolissa :) Eli luennot on enemmänkin oppitunnin tyylisiä, luokkaan mahtuu n. 30-40 opiskelijaa kerrallaan. Yleensä luennot on ajoittuneet iltapäivään, eli alkavat yleensä kymmeneltä tai kahdeltatoista, päivien pituus vaihtelee kahdesta tunnista kuuteen tuntiin. Perjantaisin ei ole luentoja. Lukuvuosi alkaa syyskuun alussa, ensimmäisinä kahtena viikkona ei ole vielä läsnäolopakkoa. Joululoma alkaa yleensä melko myöhään, päivää-paria ennen aattoakin saattaa olla vielä tentti. Jos saa kaikki tentit hoidettua jo joulukuussa pois, voi tammikuun sitten lomailla :) Uusi semester alkaa helmikuussa, ja siinä on taas pari ekaa viikkoa tuota kurssien valitsemisen aikaa, jolloin ei läsnäolopakkoa ole.

Suosittelen Tallinnaan lähtöä, olen nyt monta uutta kokemusta, ihanaa ystävää ja kielitaitoa rikkaampi :) Siellä kylässä kaikenlaista puuhailtavaa riittää, ja viinikin on halpaa!

En tiedä oliko tää nyt yhteen valaisevampi selostus kuin nuo aikaisemmatkaan, mutta kommenttiboksiin kysymyksiä niin vastailen :)

Röörit tukossa

Toi otsikko vois tosi osuvasti viitata syksyyn ja siihen, että jokatoinen on flunssassa ja naaman jokainen putki ihan tukossa… Mutta ei.Tää viittaa siihen, että noin viikko sitten huomasin, että suihkussa käydessä kaivo ei ime kunnolla, vaan suihkun kohdalle alkaa muodostumaan lammikko, joka kasvaessaan alkaa lähentyä vessan mattoa. Noh, tämä asia on onneksi helposti korjattavissa. Siirtää vessan mattoa hieman kauemmas, niin se ei kastu. Putken mutkassa varmaan on hius ja kissankarva ristikkäin, ja se hidastaa veden virtaamista…

Päivä päivältä viemäri imi aina vain huonommin, ja suihkussa käynnin aikana vesi alkoi lähestyä pyykkikonetta, ja sitten ovea… Tähänkin löytyi ratkaisu. Vähän kerrallaan suihkua auki, ja sitten hetkeksi kiinni, niin kaivo ehtii prosessoida hommansa ihan omaan tahtiin. Nou hätä. Onneksi on liukuva työaika…

Noh, oli sitten lopulta myönnettävä, että kaipa tälle asialle on tehtävä jotain. Eikö tätä varten taloudesta kuuluisi löytyä mies?!

Tosin, jos olis mies puuhailemassa niin se ei kehtais käyttää näitä hienoja pinkkejä kumihanskoja… Jotain etua siitäkin että on nainen.

Niin, kävinpä sitten ostamassa karhupumpun ja googletin vinkkejä. Vaikka tuonne viemäriin on varmasti kulkeutunut hiuksen ja kissankarvan seuraksi litra jos toinenkin tuota (paakkuuntuvaa) kissanhiekkaa, niin aika ripeästi lähti liikkumaan kun heitin ensin ruokasoodaa, päälle kuumaa vettä, ja pari taktista liikettä karhupumpun kanssa. Voilá! Imee jälleen kuin kuin euron…. Joku.

Ha ha ! Viemäri 0 – 1 Niina. Tässä vielä kuva tiimistäni. 

Hätä ei siis ole juuri minkään näköinen, jos on tällainen pinkkiin sonnustautunut händimän niinkuin määä!

Tyhjyyden haasteet

Kokeilin viime viikolla yhden päivän verran, millaista oli viettää päivä ilman sähköä syrjäisessä omakotitalossa. Se oli ihan jännää siihen asti, kunnes läppärin akku loppui. Siellä sitten istuin otsalamppu päässä ja mietiskelin, mitä puuhailla.

Tänää kokeilin toisenlaista eksotiikkaa: sähköä on kyllä, mutta siinäpäs se. Toisin sanoen ensimmäinen päivä ja yö uudessa asunnossani, ja kaikki tavarat on edelleen Tallinnassa. Huonekalujahan en suuremmin edes omista, koska myin ne kaikki pois Tallinnaan muutettaessa. Kuinka selvitä tästä?

Noh, nukkumisen kannalta oleellisin asia on sänky, joten otin sen päivän ensimmäiseksi projektiksi. Tein kovasti nettivertailua Ikean eri sänkyjen välillä, mutta päädyin kuitenkin menemään Ekotorille, ja ostin runkopatjasängyn 28 eurolla. Ei paha hinta :) Kuljetus maksoi siihen päälle 17 euroa (sain ihan tuurilla yhden peruutetun kuljetusajan täksi päiväksi), ja pojat kantoi patjan sisälle asti… “Jaa ei täää näköjään mahdu tänne hissiin… No mut nähdään tuolla neloskerroksessa sit!” totesin ja hyppäsin itse hissiin, toista kantajaa nauratti mutta toista ei huvittanu yhtään.

“It’s fine”, oli Eddyn mielipide, vaikka sänky onkin kapeampi kuin mihin on aikaisemmin totuttu. Kissojen nyt on vaan tyydyttävä kompromissiin ja nukuttava kissamaisesti kerällä, jotta mahdutaan reilun metrin levyiselle alustalle.

Elvin mielestä on nastaa tuijotella parvekkeen ikkunasta ulos, vaikka – let’s face it – ei sieltä mihinkään näy.

Mulla on tosiaan kaikki tavarat Tallinnassa, joten mun oli pakko ostaa myös: 1 kpl haarukka, 1 kpl veitsi (pitää leikata kurkkua!), kauha, paitsinlasta… Aloin just miettimään, että varmaan olis ollu halvempi vaan käydä ulkona syömässä :D

Ekotori tarjosi myös seuraavan supersulon löydön:

Just sen kokoinen kattila, kun mun on pitänyt ostaakin, ja parilla eurolla :) Kyllä kierrätys taas kannatti ;)

Kun nämä muutamat perusasiat ovat kunnossa, on tietysti vielä tärkein: viihde. En keksi mitään parempaa tekemistä pimeähkössä, tyhjässä asunnossa, kuin harrastaa vähän romantiikkaa :) Eli luvassa on ihan paras ihqdaasöpöstelyleffa, eli:

Ps. Suolaton riisi on aika tylsän makuista… Ananaspurkkia ei saa auki kuin avaajalla… Vettä on vaikee juoda kun ei ole minkäänlaista kuppia… Leikkaamiseen tarvitaan saksia… Vain lampusta tulee valoa… Ihan yleisenä muistutuksena…