Suolaa, leipää …ja kahvia

Terveisiä hieman masentavasta Tallinnasta… On külm ja sajab vihma.

Pidin perjantaina tuparit, joka on paikallisesti soola ja leib pidu, tai soolaleivakas tai soolakas. Rakkaalla lapsella on monta nimeä :) Asiaankuuluvasti sain tietysti lahjaksi – mm. suolaa ja leipää!

Ja TAAS kirjoitan kahvista.

Yks jännä asia tällaiselle kahvinkeittimellä tehtyyn suodatinkahviin tottuneelle on ollut presso-pannu ja sillä tehty kahvi. Meillä oli yks päivä töissä kahvinkeitin rikki, ja mun työkaveri antoi mulle käteen tavallisen kahvipaketin ja sano että noh onhan meillä onneksi tavallistakin kahvia. “Niin onko tää siis pikakahvia?” “Ei, vaan ihan tavallista kahvia.” Päässä pyöri pelkästään ajatus, että onkohan toi nyt ihan sekasin, kahvinkeitinhän on rikki – meinaakohan toi pureskella noita kahvinporoja suussa… Join sitten vaan teetä.

Kun erään toisenkin kerran vielä samainen kolleegani suositteli minulle “tavallista” kahvia (joka ei taaskaan kysymyksestäni huolimatta ollut pikakahvia) konekahvin sijaan, oli pakko kysyä tarkempia ohjeita. En ollut aikaisemmin tutustunut edes pressopannuun, mutta ilmeisesti näitä käytetään muualla maailmassa, Suomi on vain innostunut suodatinkahvista…?

Tarvikkeet: pannu, kahvinporoja, vedenkeitin. Pohjalle porot, keitettyä vettä päälle, annetaan seistä jonkin aikaa, ja sitten tuon siivilän kanssa painetaan nuo kahvinporot pohjalle.
Ja olikohan se tudengi kohv, eli siis opiskelijan kahvi, se versio jossa kahvinporot vaan laitetaan mukin pohjalle ja kuumaa vettä päälle ja sit koitetaan juoda sillä tavalla ettei puolet niistä oo kurkussa. Jännittävää! :D
Mun oli tietty pakko sit ostaa tuollainen pannu, ja se on aika kiva… Siinä on fiilistä tehdä kahvia :) En oo vielä oppinu oikeita mittasuhteita, joten oon onnistunu saamaan vaan liian laihaa tai liian vahvaa… Pannu maksoi Rimissä n. 3,5 euroa, joten se ei ole kovin suuri sijoitus.

Aamukahvi

Aamulla ihan ehdottomasti PARAS ystävä on kahvi! Mulla ei ole täällä kahvinkeitintä, ja aluksi pikakahvi maistui ihan uskomattoman pahalta. Kaikkeen nähtävästi tottuu, ja nykyään se menee jo ilman maitoakin.

Kahvikuppi hieman huijaa mainostamalla teetä :)

Toisinaan munkin tekis mieli vaan kaivautua johonkin koriin, kääntää selkä maailmalle ja jäädä vaan kotiin nukkumaan…. Esimerkiksi tänää. Mutta yritän nyt saada opeteltua tarvittavat asiat Informaticsin kokeeseen, käyn heittään vähän exceliä ja XTM-kieltä sille opettajalle ja toivon mukaan sit on taas yks kurssi paketissa! Alkaa jo riittämään opiskelu tämän kevään osalta… Ja tämän koulun osalta… Haluaisin jo uusia haasteita :)

Peiliposeerausta uudessa asunnossa

Blogiin on aika turha odottaa muutamaan viikkoon mitään muuta settiä ku et JEE MUN KÄMPPÄ ON KIVA. Tänää harjottelin peiliposeerauksia suuren vessan peilini edessä. Oikeasti yritin tallentaa kivaa makkariani, joka näkyy vessasta.

Aluksi tällainen hieman varautuneempi lähestymistapa…

Mut hei, jos mun kämppä vaan on kiva? Kai mun siinä tapauksessa onkin pakko hehkuttaa sitä? Jonkin verran tänne kuuluu elämisen ääniä naapurista ja ulkoa, mutta outoa on, ettei mua ärsytä ne yhtään. Ehkä sen takia, että ne on aika etäisiä ääniä, ja toisaalta se, että nyt kun alla on kaksio niin ei tarvi enää viettää aikaansa siinä yhdessä kohdassa asuntoa, vaan on hieman liikkumanvaraa.

I’ll get closer… 

Hmm, kuvaukset olisi ehkä voinut suorittaa myös joskus toiste kuin huonosti nukutyn yön jälkeen, jonka jälkeen on kirjoittanut pari tutkielmaa puhtaaksi ja vielä viettänyt päivän töissä. 
Ps. Näytänköhän mä livenäkin tollaselta megabrainiltä? 

Sunnuntaina yritän saada loputkin tavarat tuotua tänne, jotta pääsen siivoamaan entisen asunnon ja mahdollisimman pian pois mielestä! Tää muuttovaihe on aika stressaavaa, varsinkin jos kamat on kahdessa asunnossa. Vaikeaa ei ole arvata, että ne on aina väärässä paikassa… Eilen olin lähdössä tenttiin, ja muistin että miniläppäri on vielä ex-luukussa (koe oli siis open book). Onneksi mulla oli asiat printattuna paperille, mutta olin kyllä ainoa, jolla ei ollu kokeessa konetta… Netistä kun on helppo googlettaa jotain pientä kivaa lisäinfoa ja mukavia “omia argumentteja” :D Pärjäsin siltikin omasta mielestäni ihan hyvin :)

No tsau!
Kunpa saisin nyt nää typerät kouluhommat pian ohi niin pääsisin puuhailemaan kaikkea mukavaa! Uuden kodin sisustuksen lisäksi mulla on miljoona käsityöideaa jotka haluaisin toteuttaa. Lisäksi oon suunnitellu, että nukkuisin ……..

Ahh nyt puuhailen vielä hieman rästiin jääneitä Intellectual Property law:n kotitehtäviä :)

Karvapyllyjen pyykkipäivä

Eilen oli kissojen suihkupäivä. Avain onnistuneeseen kissojen pesemiseen on – tsadaa – suihkukaappi! Sen kun heittää itsensä ja kissat kaapin sisään, ovet kiinni ja suihku auki niin homman saa sujumaan ihan helposti. Mun kissat on jo alistuneet kohtaloonsa, joten meijän ei varsinaisesti tarvi muutenkaan käydä mitään kovin syvällisiä pohdintoja aiheesta “suostunko seisomaan nätisti suihkun alla vai en.” Enemmänkin kysymyksen koskee sitä, että suihkun alla ei jaksais mitenkään älyttömän pitkään seistä (meowww, joko mennään pois?). Ja shampoon hierominen tuntuu kurjalta, hyi. Ja kaiken lisäksi minä olen ainoa joka joutuu kärsimään tästä, kun toinen karvakaveri saa (autuaan tietämättömänä omasta kohtalostaa) leikkiä ponnareilla olohuoneessa.

Eddy ekalla uimareissullaan muutaman kuukauden ikäisenä pari vuotta sitten. Silloin se oli vielä pieni rotta märkänä; eilen läpimärkänä hän muistutti jo enemmänkin keskikokoista hyljettä. 
KASVAVA LAPSI TARVITSEE RUOKAA.

Revenge is sweet: läpimärkänä, suihkukopista ulos päästyään Eddy menee ihan aina istumaan ensiksi läppärini päälle (joka on tietysti auki ja virrat päällä, as always). Sen jälkeen on vuorossa tulostin, telkkari tai miniläppäri vaihtelevassa järjestyksessä. Eilenkin, kun Eddyn suihkureissun jälkeen menin vielä pesemään Elwin, kuului viereisestä huoneesta tietokoneeni säälittävä huuto piiiiIIIIIIIIIPPPPPPPPP. Juoksin tietty raivoissani, kädet täynnä kissanshampoota ulos vessasta, Eddy istui tyytyväisenä, vettä tippuvana, surullisesti vikisevän läppärini päällä ja katto mua silleen IN YOUR FACE. Edellisellä kerralla hän loi ja tallensi työpöydälle jonkun työkirjan tai jotain muuta vastaavaa, mitä en tienny edes Officen tarjoavan.

Elwi on helpompi kissa.
Hän kuivattaa itsensä patterin päällä.

Mun mielestä parasta tässä kissojen pesemisessä ei ole se, yllättävää kyllä, kun näet tämän näköisen ilmeen, joka huokuu sanattomia lupauksia “en enää revi mattoa, jos pääsen täältä nyt pois”, “en enää oksenna karvapalloja yöllä sun suosikkineuleen päälle, jos pääsen täältä nyt pois”, “en enää tahallani kaada aukiolevaa vesipulloasi, jos pääsen täältä nyt pois” tai “en enää pureskele yhtään sähkököjohtoa, jos pääsen täältä nyt pois”, vaan se, kuinka pehmoisia ja mansikantuoksuisia pienet karvanaamat on suihkun jälkeen :)

 
Mukavaa suihkuiltaa!


Hetken hiljaisuus

Juuri kun olin raivaamassa kahden viikon tiskivuortani, samalla sinkoilin koneelle juttelemaan kavereiden kanssa ja pohdiskelin, mitä kaikkia sähköposteja on tarpeen muistaa lähettää, mitkä asiat netistä tarkistaa, että kunpa muistaisin edes tänää ottaa märät pyykit pesukoneesta ja laittaa myös seuraavat pyörimään, sähköt katkesivat. Toisin sanoen valot sammuivat, pesukone lakkasi pyörimästä ja netti toimimasta. Alakerrassa ollut ilmoitus siis tarkoittikin sitä, että kaikista asunnoista on sähköt poikki tänää puoli tuntia… Seisoin keskellä hiljaista, hämärää huonetta ja pohdin, että mitä mä nyt oikein teen?

Kaivelin kynttilöitä, jotta saisin hieman valoa. Ja pitkästä aikaa taas havaitsin, kuinka tunnelmallinen kynttilänvalo onkaan! Lähiakoina kaikki päiväni ovat kuluneet melko maanisessa mielentilassa: ei ole voinut pysähtyä hetkeksikään, sillä mikäli pysähtyisin paikoilleni, huomaisin kuinka väsynyt olen. Koulu, työ ja deadlinet syövät yllättävän paljon voimia. Onneksi aamut ovat valoisampia ja aurinko paistaa; en usko että muuten pääsisin edes sängystä ylös.

Eihän minulla olisi tänää ollut aikaa pelkästään istua paikoillaan puolta tuntia. Suunnittelin, että kunhan tänää saisin tuon vaikeastilähestyttävän tiskausprojektini hoidettua, ehtisin lukea Economic Law:ta ja katsoa puoli jaksoa Gilmoren tyttöjä (eilen aloitin yhtä jaksoa, mutta ehdin katsoa sitä viisi minuuttia – tuntuu jo välillä, että tämä on maksimiaika, minkä näinä aikoina maltan istua paikallani) ennen kuin jo täytyy mennä nukkumaan.

Puoli tuntia hiljaisuutta hämärässä nautittuna teki hyvää. Tuli taas tunne, että life is made of little things. Päätinkin lukemisen sijaan tänää katsoa kynttilän valossa kaksi jaksoa Gilmoren tyttöjä, syödä kasan popcorneja ja yrittää hieman rauhoittaa ylikierroksilla käyvää päätäni.

Kodinhengetär

Päivän ilmanen vinkki kaikille blondeille ja miksei myös vähän tyhmemmille bruneteillekin: jos pesee lakanoiden mukana 5 rullaa vessapaperia ja niiden pakkausmuovit, saattaa pesukone mennä ihan v–un tukkoon!

Ei oikeastaan muuta lisättävää, kuin että nyt tuli pitkästä aikaa sellainen olo että omistaisinpa (sellaisen remppaustaitoisen) miehen! Suunnitelmissa oli tehdä illalla jotain hieman mukavempaa kuin keksiä mahdollisia jippoja millä sais vessapaperimöhnän pois pyykkikoneen systeemeistä. 

[lisää tähän mielestäsi rumin kirosana] !!!

Imuri <3

Tänää sanoin jotain, mitä en varmasti ole koskaan ennen suustanu päästänyt. Sanat kuuluivat tarkalleen ottaen näin: “Ihanaa päästä imuroimaan!” Asia vaatinee taustaselvittelyä.

Muutimme tosiaan helmikuun alussa uuteen asuntoon. Asunto oli suhteettoman likaisessa kunnossa. Kun kaksi viikkoa muuton jälkeen totesin että nyt on IHAN pakko imuroida, koska tuntui ettei henkikään enää kulkenut. Samana päivänä etsin roskapöntöt ja vein ensimmäistä kertaa roskapussit ulos. Mutta imurointia aloittaessani totesin ettei tämä romu toimi, ja syykin löytyi helposti: vehkeessä ei ollut pölypusseja. Olinkin ahkera ja otin heti mallin, merkin ja muut tarvittavat tiedot ja kirjoitin ne lapulle (jonka hukkasin kaksi päivää myöhemmin.) Odottelin muutaman viikon, josko joulupukki olisi jo lukenut lappuni ja toimittaisi pian oikean mallisia pölypusseja imuriini, mutta niitä ei kuulunut. Siivousta oli kuitenkin pakko hoitaa, sillä tässä kämpässä ei varmaan oltu siivottu sitten joulun 2003.

Apunani minulla oli muutama ystäväni: Lattianharjausharja, Alkeellinen Keltainen Rätti ja Ruma Sanko. Päällimmäinen ajatus siivousta tehdessäni oli: #=%&#!?# jne. Voin kertoa, että lattialla oleva pöly, elukoiden karva, hiukset, roskat ja muu pöly ei lähde kovin helposti tollaisen pikku pöytärätin mukaan. Ja koska tää lattia on melko möhnässä, sitä ei kannata millään perus mopilla pyyhkiä, siitä on hyötyä yhtä paljon kuin uskotella itselleen että suklaassa ei ole kaloreita, koska se alkaa samalla kirjaimella kuin saippua. Kaipasin imuria, ja huomasin ettei pelkkä astianpesukone tee minua onnelliseksi.

Tänään olin Prismassa, ja kävelin siellä imurinpussihyllyn ohi – ja VOUUU päähäni pälkähti tämä villi ajatus, että vihdoinkin ostaisin imuripusseja, ja jo 1,5 kuukauden asumisen jälkeen hoitaisin ensimmäistä kertaa imuroinnin, jolloinka sen jälkeisestä lattianpesustakin olisi jotain muutakin hyötyä kuin roskien siirtäminen paikasta A paikkaan B (pöydän alta sohvan alle). Muistin tämän hämmentävän imurimerkin EIO, mutta ostin tosi väärän mallisia pusseja. Pienen fiksailun jälkeen sain ne onnekseni survottua imukoneeseen, ja jihau, imuri on valmis käytettäväksi!

Nyt tarvii siis keksiä uusi tekosyy siihen etten ole siivonnut…