Maalaismaisemaa lenkkarit jalassa

Ei ole helppoa sisällä löhöilykään. Olin reilun viikon kipeänä ja popsin antibioottejakin – päätin siis, että on syytä parannella itsensä täysin kuntoon ennen kuin sohvalta nousee mihinkään. Siinä sohvalla makoillessa oli myös hyvä(nä suunnitelmana) opiskella tulevaan tenttiin (tuo tentti on siis nyt työn alla; meillä on menossa kahden päivän mittainen kotona tehtävä etätentti).

Ongelma: selkä menee jumiin, kun pääasiallisesti röhnöttää kotisohvalla läppärin kanssa. Kun ab-kuuri loppui pari päivää sitten ja olo oli jo ihan mallikas, päätin kokeilla selän vetreytystä keveällä kävelylenkillä. Vedin siis limenvihreän, heijastinta muistuttavan tuulipuvuntakkini päälle ja neonsävytteiset lenkkarit jalkaan ja lähdin taas katselemaan maailmaa kotipihan ulkopuolelta.

Lenkkeily1

Olen hieman epäillyt, että näytän näissä luonnonmukaisissa maalaismaisemissa varmaan melko kaupunkilaisurpolta neonväreissäni, isoissa aurinkolaisessani ja pillilahkeisissa jumppahousuissa. Talvella maisemaan sulautuu kirkuvan pinkki ulkolutakkini, hah. Mutta ei se mitään, ei tarvitse erikseen käyttää huomioliiviä – turvallisuuden vuoksi on ihan hyvä kuitenkin erottua ympäristöstään.

Lenkkeily2

Täällä päin riittää lääniä lenkkeilyyn.

 

Lenkkeily4

Ihan ei ollut naamataulu niin hehkeänä, että olisi sitä viitsinyt kameralla ikuistaa.

Lopputulos: oli ihan perhanan kova tuuli ja siihen nähden olin vaatteiden suhteen alivarustautunut. Oli kauhian kylmä ja kotiin päästyäni värisin peiton alla pitkän aikaa ennen kuin tarkenin siirtyä kuumaan suihkuun. Saunaankin olisi tehnyt mieli, mutta tälleen kesäaikaan ei ole tullut varattua oikein polttopuita sisälle. Nyt kaksi päivää myöhemmin kurkku on vähän karhea ja selkä jumissa (viima ilmeisesti ei avaa selän lukkoja?). Ajatus hyvä liikunnan vetreyttävän vaikutuksen suhteen, mutta toteutuksentaso ei ihan täysi success!

Lenkkeily3

Lenkkarit valmiina soratietä nielemään.

Harrastus

Ajattelin nyt kertoa täällä blogissani jotain muutakin kuin siitä, mitä kasvimaalla kasvaa ja kuinka kivaa ruohonleikkaus on. Vaikka noi kaksi on kyllä edelleen mun elämässäni tärkeitä asioita.

Joka tapauksessa, ajattelin nyt julkisesti kertoa hieman harrastuksestani. Tämä dramaattinen aloitus ei tarkoita sitä, että harrastukseni olisi jollain tavalla julkisesti paheksuttava tai muuten vain nolo, vaan ennemminkin sitä, että harrastanukseni on hieman harvinaisempi. Ja se harrastus on siis sellainen juttu kuin rhönrad-voimistelu, jota me suomeksi rengasvoimisteluksikin kutsutaan, englanniksi laji useimmiten tottelee nimeä German Wheel.

Renkaassa voi temppuilla aika monella tavalla, joko niin että jalat on remmeillä renkaassa kiinni tai sitten ei. Alla on esimerkki siitä, kun jalat ei ole kiinni remmeillä.

Renkaassa

Nämä kuva on kaapattu videolta, siksi kamala laatu. Taitaa olla kesältä 2014 Kupittaan hallilta.

Ja vaikkapa tässä ne on kiinni remmeissä:

Rhonrad3

Ja alla olevalla tavalla vaakatasossa rengasta pyöritellessä saa aika hyvän hien pintaan (molemmat jalat kyytiin!)

Rhonrad4

Oikeastaan mulla ei kovinkaan montaa kuvaa ole itsestäni harrastamassa. Nämä samannäköiset kuva otti äiti joulunaikaan, kun kävi katsomassa mun harjoittelua. Rhonrad1

Ilman remmejäkin voi mennä ympäri; vaikkapa siltakaaressa eteen- tai taaksepäin

Rhonrad2

Renkaassa voi myös keinua vähän kuin pihakeinussa

Renkaat parkissa

Renkaat parkissa Ruissalossa; oltiin menossa filmailemaan

Istumakeinu Kuva (c) Jani Kronholm

 

Turun Sanomissa olikin juuri vähän aikaa sitten juttua rhönradista, mun mielestä oli ihan mukavasti kirjoitettu artikkeli :) Se löytyyä täältä

Rhönradia olen harrastanut vuodesta 2012 (ehkä?) eli melko lyhyen aikaa ja harjoittelu on ollut melko epäsäännöllistä. Uskoisin kuitenkin löytäneeni itselleni elinikäisen ystävän, sen verran kiehtova ja viehättävä laji tuo on :)

Reippailua reppu selässä

Sattui oikein aurinkoinen ja rapsakka kevätpäivä meidän patikkaretkelle Kuhankuonolle. Yksi ilta vilkaistiin etukäteen tuota reitistöä, paikan päälläkään ei niitä opasteita sen tarkemmin ehditty tutkimaa. Otettiin lähin reitti (Karpalopolku) joka parkkipaikalta lähti ja luotettiin, että eiköhän se ympyrää kierrä. Seuraavassa risteyksessä otettiin Töykkälä, kai sieltäkin jonnekin haarautuu reittejä (ei haarautunut). Alussa oli jo kyltti, että pitkospuut huonossa kunnossa – päästiinkin sitten melkein saman tien jo kunnolla eräjormailemaan, kun pitkospuut ei olleet ihan vedenpinnan yläpuolella enää ja kahluusaappaitakaan ei tullut mukaan… Onneksi mies meni edellä ja toimi jäänmurtajana, mä pääsin sitten hieman nopeammin hipsimään tuon HYYYVin hyhmäisen kohdan. Hyrrr! Olen taas entistä vakuuttuneempi siitä, etten tule ikinä kokeilemaan avantouintia. Valitsin silti mieluummin tuon lyhyen kahluun kuin loppumatkaksi märät tossut…

Patikointi1
Rinkallinen tavaraa tuli päiväreissulle, en halua ajatella jos joku kerta tehdään yön yli kestävä reissu. Mukana oli hieman lisävaatetta, juotavaa, makkaraa sekä polttopuutkin nuotiota varten.

Karut suomaisemat oli kovasti samanhenkisiä kuin Lapissa :)
Patikointi2

Patikointi3
Onneksi mieheni on ollut Suomen armeijan koulutuksessa, joten hänellä oli hanskassa tärkeimmät evästarpeet.

Päästiinpäs perille Töykkälään reilun 5 kilometrin tarpomisen jälkeen. Siellä oli ihan kiva ja siisti laavu, jossa grillailtiin ja hieman hengähdettiin – ja todettiin, että eihän tämä ympyrää vie, takaisin on mentävä samaa reittiä. Siinä kohtaa etssin netistä kyllä kovin tarmokkaasti tietoa, olisko jotain mahdollista toista reittiä takaisin… Taustalla kummitteli edelleen kohta, jossa varpaat olisi taas uitettava jäävedessä. Ei ollut toista reittiä.
Patikointi4Selvisin paluumatkasta onneksi ihan hyvin.

Siinä tönöttää kivi, joka kuvastaa kahdeksan pitäjän rajapyykkiä. Mynämäki, Nousiainen, Masku, Rusko, Turku, Aura, Pöytyä, … En nyt nykyisiä muita kuntia enää keksi, jotka tuossa risteäisi enkä sen tarkemmin opetellut mitkä nykyiset tai yhdistetyt kunnat tuossa mainittiinkaan. Paattinenkin oli kaiverrettu tuonne paikkakunnaksi, se on vielä lähimenneisyydessä ollut oma kuntansa ennen Turkuun liittämistä. Jännää. Patikointi5Kotona äkkkiiii ruokaa uuniin (makkaran voimalla selvisi juuri ja juuri paluumatkan). Pitäisi vissiin opetella käyttämään uunin ajastustoimintoa niin että ruoka olis valmista kun saapuu kotiin ulkoilemasta – eikös se ole sellainen oikein idyllinen asetelma. Patikointi6Neljä tuntia meni aikaa kokonaisuudessaan 12 kilometrin kävelyyn. Toki tuohon aikaan sisältyi makkaranpaistot ja muut ihmettelyt, mutta kyllä mäkisessä ja epämääräisessä maastossa taapertamien vie aikaakin. Puhti on pois. Tähänhän voi jäädä vaikka koukkuun. :)

Iltalenkki

Aloitin kevään alussa uuden harrastuksen. Juoksemisen. Joo aloitin sen, mutta en mitenkään niin menestyksekkäästi. Noh, aloitin kyllä juoksukoulussa, mutta missasin ekan kuukauden kun olin kipeänä. Sitten kun ekaa kertaa menin sinne, oli niin rankat treenit että en pystyny käveleen viikkoon :D Tänää sitten olis taas ollu treenit… Ja vettä tuli kaatamalla. Ja kyllä, mut on tehty sokerista…

Mutta! Kävin sitten illemmalla sateen tauottua hieman lenkkeilemässä. Ihan täällä Turun keskustassa, ja vaikka edellisessä postauksessa niin hekutinkin maaseutua, kyllä kaupungistakin löytyy kaikenlaista kivaa ja nättiä…

Hei! Kyl täälläkin on jotain vihreetä!

Ja kun laittaa napit korville niin autojen melunhan voi peittää laittamalla kuulumaan vaikka lintujen laulua… 

Yks söpö juttu mitä oon täällä keskustan hoodeilla kävellessäni bongaillut, on noi pikku kissasiluetit, joita olen tainnut kolme bongata tähän mennessä :) Aina kun meen ohi niin oon ihan AWWWW ja jos kävelen jonkun kanssa, mun on aina pakko näyttää kissat ohi mennessäni. Kukakohan tuntematon taiteilija nää on tehnyt? :)

Pikkukissa sanoo MAUUUU

Vaikka ForecaWeather väitti vielä päivällä että ysin aikaan tulee 98% varmuudella vettä, niin eipä tullut pisaraakaan. Onneksi sateen uhkasta huolimatta lähdin ulos :)

Ensi kesän kesäkuntoonpääsy aloitettu

ISSAND JUMAL totesin minä kun kävin BodyBalancessa vuoden tauon jälkeen! Onko se aina ollu näin rankkaa?! WTF? Aikaisemmin kun kävin, niin se oli ihan kivaa, suht rentoa ja jäntevyyttä lisäävää… Nyt se oli jäätävää hikijumppaa ja mun jalat kramppas! Tunnilla oli mun lisäksi 4, joten en voinu edes piiloutua takariviin… :)

Nyt netistä etsintään parhaat kotijumppavideot ja treenirutiini kuntoon! Ehkäpä se auttais myös näihin mun niiin väsähtäneisiin silmiin (tai sitten uni?)

…polskin ja uin.

Kävin eilen ekaa kertaa vesijumpassa. Miten voi ollakin, etten ole aikaisemmin tätä trendilajia kokeillut! Täähän on siis ihan suosittu laji muidenkin kuin mummojen keskuudessa, ja ainakin mun tunnille oli eksyny ihan kaiken näköistä ja kokoista porukkaa. Se oli kivaa, ei tarttenu liikaa miettiä omaa ulkomuotoaan.

Aika avuton olo yrittää pysyä rytmissä mukana, VESI TOSIAAN VASTUSTAA. Hieman tämmöinen olohan siellä oli:


Työnantaja maksaa jumppailut kerran viikossa, joten täytynee ottaa tavaksi :)