Pikamökkeilyä

On oikein kätevää, että meillä [eli mun puoliskon vanhemmilla] on vartin ajomatkan päässä mökki; ei tarvitse olla viikonloppu tai pidempi vapaa, että pääsee nauttimaan mökkitunnelmasta. Tänäänkin puoliskon työpäivän jälkeen pakattiin makkarapaketit piknik-korissa auton kyytiin ja suunattiin nokka kohti suomalaista idylliä – kesämökkiä.

Kesäjuttuja2

Kesällä on kuulemma kiva päästä uimaan – itsehän en sellaista harrasta ennen elokuuta (jos silloinkaan). Hyi olkoon, kylmä vesi on kamalaa :(

Kesäjuttuja3Siellä se pulikoi ja polskii

Kesäjuttuja4

Jee, talviturkki heitetty! Tämähän lasketaan, eikö?

Minussa on varmaan pikku pyromaanin vikaa, sillä mun mielestä nuotiohommat on niin mukavia ja varaan yleensä sytytystouhut itselleni. Elävää tulta on niin kiva seuratakin. Nyt tosin yritin ajatuksen voimalla saada nuo puut äkkiä palamaan hiillokselle…

Kesäjuttuja5

…kamala nälkä…

…grillattua makkaraa ja maissia, nam!

…kamala ähky…

Ja hei, saatiin tänään eka rasiallinen mansikoita (naapurin marjatilalta) – täytyy sanoa, että KYLLÄPÄS MAISTUU! Onneksi ehdin ottaa kuvan ennen kuin rasia alkoi vajeta. Sain siis onneksi ähkyn selätettyä tuon pitkän, alle 15 minuutin kotimatkan aikana ja jaksoin vielä vetää mansikoita iltapalaksi tässä koneella naputtelun ohessa. Tosin, ei varmaan koskaan maha niin täynnä ole ettei tuoreita mansikoita jaksaisi syödä.

Kesäjuttuja1

Maalaismaisemaa lenkkarit jalassa

Ei ole helppoa sisällä löhöilykään. Olin reilun viikon kipeänä ja popsin antibioottejakin – päätin siis, että on syytä parannella itsensä täysin kuntoon ennen kuin sohvalta nousee mihinkään. Siinä sohvalla makoillessa oli myös hyvä(nä suunnitelmana) opiskella tulevaan tenttiin (tuo tentti on siis nyt työn alla; meillä on menossa kahden päivän mittainen kotona tehtävä etätentti).

Ongelma: selkä menee jumiin, kun pääasiallisesti röhnöttää kotisohvalla läppärin kanssa. Kun ab-kuuri loppui pari päivää sitten ja olo oli jo ihan mallikas, päätin kokeilla selän vetreytystä keveällä kävelylenkillä. Vedin siis limenvihreän, heijastinta muistuttavan tuulipuvuntakkini päälle ja neonsävytteiset lenkkarit jalkaan ja lähdin taas katselemaan maailmaa kotipihan ulkopuolelta.

Lenkkeily1

Olen hieman epäillyt, että näytän näissä luonnonmukaisissa maalaismaisemissa varmaan melko kaupunkilaisurpolta neonväreissäni, isoissa aurinkolaisessani ja pillilahkeisissa jumppahousuissa. Talvella maisemaan sulautuu kirkuvan pinkki ulkolutakkini, hah. Mutta ei se mitään, ei tarvitse erikseen käyttää huomioliiviä – turvallisuuden vuoksi on ihan hyvä kuitenkin erottua ympäristöstään.

Lenkkeily2

Täällä päin riittää lääniä lenkkeilyyn.

 

Lenkkeily4

Ihan ei ollut naamataulu niin hehkeänä, että olisi sitä viitsinyt kameralla ikuistaa.

Lopputulos: oli ihan perhanan kova tuuli ja siihen nähden olin vaatteiden suhteen alivarustautunut. Oli kauhian kylmä ja kotiin päästyäni värisin peiton alla pitkän aikaa ennen kuin tarkenin siirtyä kuumaan suihkuun. Saunaankin olisi tehnyt mieli, mutta tälleen kesäaikaan ei ole tullut varattua oikein polttopuita sisälle. Nyt kaksi päivää myöhemmin kurkku on vähän karhea ja selkä jumissa (viima ilmeisesti ei avaa selän lukkoja?). Ajatus hyvä liikunnan vetreyttävän vaikutuksen suhteen, mutta toteutuksentaso ei ihan täysi success!

Lenkkeily3

Lenkkarit valmiina soratietä nielemään.

Reippailua reppu selässä

Sattui oikein aurinkoinen ja rapsakka kevätpäivä meidän patikkaretkelle Kuhankuonolle. Yksi ilta vilkaistiin etukäteen tuota reitistöä, paikan päälläkään ei niitä opasteita sen tarkemmin ehditty tutkimaa. Otettiin lähin reitti (Karpalopolku) joka parkkipaikalta lähti ja luotettiin, että eiköhän se ympyrää kierrä. Seuraavassa risteyksessä otettiin Töykkälä, kai sieltäkin jonnekin haarautuu reittejä (ei haarautunut). Alussa oli jo kyltti, että pitkospuut huonossa kunnossa – päästiinkin sitten melkein saman tien jo kunnolla eräjormailemaan, kun pitkospuut ei olleet ihan vedenpinnan yläpuolella enää ja kahluusaappaitakaan ei tullut mukaan… Onneksi mies meni edellä ja toimi jäänmurtajana, mä pääsin sitten hieman nopeammin hipsimään tuon HYYYVin hyhmäisen kohdan. Hyrrr! Olen taas entistä vakuuttuneempi siitä, etten tule ikinä kokeilemaan avantouintia. Valitsin silti mieluummin tuon lyhyen kahluun kuin loppumatkaksi märät tossut…

Patikointi1
Rinkallinen tavaraa tuli päiväreissulle, en halua ajatella jos joku kerta tehdään yön yli kestävä reissu. Mukana oli hieman lisävaatetta, juotavaa, makkaraa sekä polttopuutkin nuotiota varten.

Karut suomaisemat oli kovasti samanhenkisiä kuin Lapissa :)
Patikointi2

Patikointi3
Onneksi mieheni on ollut Suomen armeijan koulutuksessa, joten hänellä oli hanskassa tärkeimmät evästarpeet.

Päästiinpäs perille Töykkälään reilun 5 kilometrin tarpomisen jälkeen. Siellä oli ihan kiva ja siisti laavu, jossa grillailtiin ja hieman hengähdettiin – ja todettiin, että eihän tämä ympyrää vie, takaisin on mentävä samaa reittiä. Siinä kohtaa etssin netistä kyllä kovin tarmokkaasti tietoa, olisko jotain mahdollista toista reittiä takaisin… Taustalla kummitteli edelleen kohta, jossa varpaat olisi taas uitettava jäävedessä. Ei ollut toista reittiä.
Patikointi4Selvisin paluumatkasta onneksi ihan hyvin.

Siinä tönöttää kivi, joka kuvastaa kahdeksan pitäjän rajapyykkiä. Mynämäki, Nousiainen, Masku, Rusko, Turku, Aura, Pöytyä, … En nyt nykyisiä muita kuntia enää keksi, jotka tuossa risteäisi enkä sen tarkemmin opetellut mitkä nykyiset tai yhdistetyt kunnat tuossa mainittiinkaan. Paattinenkin oli kaiverrettu tuonne paikkakunnaksi, se on vielä lähimenneisyydessä ollut oma kuntansa ennen Turkuun liittämistä. Jännää. Patikointi5Kotona äkkkiiii ruokaa uuniin (makkaran voimalla selvisi juuri ja juuri paluumatkan). Pitäisi vissiin opetella käyttämään uunin ajastustoimintoa niin että ruoka olis valmista kun saapuu kotiin ulkoilemasta – eikös se ole sellainen oikein idyllinen asetelma. Patikointi6Neljä tuntia meni aikaa kokonaisuudessaan 12 kilometrin kävelyyn. Toki tuohon aikaan sisältyi makkaranpaistot ja muut ihmettelyt, mutta kyllä mäkisessä ja epämääräisessä maastossa taapertamien vie aikaakin. Puhti on pois. Tähänhän voi jäädä vaikka koukkuun. :)

Iiiihana joulupuuuu

Loppiainen on ollut ja mennyt ja kuusi saanut jo kyytiä, joten nyt on aika julkaista kirjoitus hänen muistolleen. Kissojen mielestä aito kuusi oli aivan iiiiiihana ja ehdottomasti heidän paras joululahjansa. Maistuikin kuulemma hyvältä ja runkoon oli kiva terotella kynsiä.

Kyseinen kuusi ehti elää pitkän aikaa täysin rauhassa, ennen kuin joulunaika koitti. Hieman ennen joulua lähdimme poikaystäväni kanssa metsään. Hänen vanhempiensa omistamaan metsään, emme siis laittomiin kuusivarkaisiin.

Olin varustautunut täysin uskottavalla kuusenmetsästysasulla. Olin myös se, joka käytti moottorisahaa. Näiden väitteiden jälkeen voisin vielä yrittää vaikka väittää, että omistan koko moottorisahan ja moottorisahaus on viikottainen harrastukseni.

Metsuri

Uskottava metsämies

Joulukuusi2

Entä tää… Eiks tää olis aika massiivinen… 

Kuusen kohtaloksi ei kuitenkaan koitunut tämä pinkki metsähirmu, vaan Seija-myrsky (eikös se sen niminen myrsky ollut joka riehui ennen joulua…) Kuusiparka oli jo edesmennyt ennen kuin saavuimme moottorisahan kanssa hänen asuinsijoilleen.

Joulukuusi5

Seuraavanan päivän metsäkävelyllä niin käytiin ihailemassa Joulukuusemme jäänteitä – melko iiiisoksihan tämä se oli elämänsä aikana ehtinyt ja ison kuopan kiskoi maahan kaatuessaan! Onneksi latva sai (lyhyehkön) jatkoelämän sisälemmikkinä :) 

Joulukuusi3

Eddy lukee pakettikortteja – ja toteaa että nämähän on kaikki hänelle!

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti. Ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti… Onneksi nuo lapsukaiset jätti laulelemisen hieman vähemmälle (Eddyllä on kuuluva ja tosi rasittava ääni), ja sen sijaan keskittyivät leikkimään kuusen alla hippasleikkejä ja muuta piilottelujuttuja. Elwi myös etsi useasti tassujaan kuusenalusliinan alta. 

Joulukuusi4Onneksi Elwi ei purematta niele ihan kaikkia Edin juttuja… Loppujen lopuksi paketit oli kuitenkin yhteisiä toisen E:n kanssa. Avataan sitten kimpassa. 

Mies koristeli kuusen… Joten jätetään kokonaiskuva laittamatta ok? Tiivistelmä: ihana tuoksu, pihkaa jää käsiin jos kuuseen koskee, kyseessä oli latvakuusi joten siinä roikkui käpyjä: kävyt poksahtelivat auki lämpimässä…

Ei ole aitoa kuusta ollut toooosi pitkään aikaan, ja pakko sanoa: kyllä tässä oli ihan eri fiilis!

Hyvät pulkkailukelit ja sillee

Ihmiset on kauheesti vikissy takatalvesta. Siinä se nyt on, eikä sille mitään voi. Ja menee vain pieni hetki, kun lumet on jo sulaneet pois eikä kukaan edes muista, että sitä olikaan. Lumelle täytyy vaan keksiä jotain tekemistä. Kaiken lisäksi näitä lumitekemisiä on kivointa tehdä juuri nyt, koska ei tartte olla kamalasti vaatetta päällä kun on lämmin, ja saa olla arskat päässä ;)


Olin pääsiäisenä äitin luona, ja pääsin PULKKAMÄKEEN! Tai siis, siskon naperoa piti vähän viihdyttää, olihan toi muuten aika vastenmielistä hommaa….

Kunnon varusteet päälle niin on kivaa ;) 

Ja se ylös kiipeäminen… Se masentava homma… Mutta varsin hyvää liikuntaa :) 

Ja TSIUUUUUH jälleen yksi onnistunut laskeutuminen! 

Ennen loman alkua torstaina totesin yhtäkkiä työkaverilleni, että VOI EI; ONKOHAN ÄITI MUISTANU TEHDÄ SIMAA?! Työkaveri totes, että niin simaahan yleensä kyllä juodaan vappuna? Aah aivan, niinhän se taitaa ollakin… En muistanut pääsiäisestä yhtä toistakaan juttua, nimittäin tätä:

Kylläpäs oli söpösti pajunkissat puhjenneet! Jännää, miten muutamassa vuodessa tuntuu unohtavan kaiken tällaisen olennaisen, kun ei juhli… Okei, pääsiäismunien tärkeyden muistin kyllä edelleen varsin hyvin ;) Ja pääseehän vajaan kuukauden päästä sitä simaakin maistelemaan!

Ojassa solisi vesi, ja vieressä oli pupujen kulkuväylä

Sitten vielä olis edessä vielä kotimatka… Onneksi hanki kestää kävelyä :)