Taas on se aika vuodesta…

Taas on se aika vuodesta, kun on luvassa…

Matonpesua.

Kesäaika1

Värväsin mukaan myös kyläilemässä olevan kummipoikani, joka osoittautui nuoresta iästä huolimatta ihan kelpo apuriksi.

Kesäaika2Varsinkin mattomankeli oli jännä juttu, siinä tuli ohessa kuivailtua myös muiden tätien mattoja.

Kesäaika3Hommat ei loppuneet matonpesupaikalle; kotona oli tehtävänä vielä armoton nuuskutus.

Kesäaika4Elwi totesi, että voi tässä paremman puutteessa makoilla.

…Mehuntekoa.

Kesäaika5Maijallisesta marjoja tuli vain kolme litraa tiivistettä. Mietin, miten mä ekana täällä asumisvuotena tein yli 20 litraa mehua pakkaseen. On vähän into laantunut, taidan yrittää vielä toisen maijallisen kerätä marjoja ja sen jälkeen saa riittää tältä kesältä.

…Sadonkorjuuta.

Kesäaika6

Avomaankurkut on menestyneet tänä kesänä ja salaatin sekaankin on päätynyt jo pikkukurkkuja :) Tämä lajike on aika samanlaista kuin tavis kasvihuonekurkku ja käy ihan syöntikurkkuna. Toinen kasvamassa oleva lajike on perinteisempi rypyläinen säilökekurkku. Pian saa alkaa laittamaan kurkkua purkkiin etikkaliemessä. Tosin, säilöminen tapahtuu vasta SYKSYLLÄ ja koska nyt on KESÄ niin ei vielä voi alkaa säilömään…!

…Aikaa kaiken puuhailun välissä.

Kesäaika7

Tahvo halusi vielä muistuttaa, että lepoa ei sovi unohtaa. Kaiken touhuamisen keskellä on hyvin tärkeää ottaa aikaa itselleen ja maata vuorotellen molempien kylkien päällä, jotta kummallekaan puolelle kehoa ei tule jumeja. Varsinkin ennen ja jälkeen ruokailun on hyvä ottaa pienet unet, jotta jaksaa.

Kesäteatteria Vinttiteatterissa

Jos aiot vierailla Turun seudulla kesäteatterissa, kannattaa suunnata Paattisille Vinttiteatteriin ! Me käytiin eilen katsomassa siellä tämän kesän näytelmä Siitä mihin jäimme.

Teatterikokemus alkaa jo lipunmyynnistä ja sen jälkeen kahviosta, kun siellä palvelevat vieraaksi tullutta yleisöä näytelmän päätähdet vanhoina kärttyisinä naisina. Anulla ja Lauralla kyllä keskinäinen kemia pelaa ja juttu lentää :) Ulkopuolisenkin on helppo varmasti huomata että neideillä on pitkä ystävyys taustalla ja tuntevat toisensa hyvin.

 

Vinttiteatteri1

Matilda ja Kyllikki (aka Anu ja Laura)

Vinttiteatteri2

Paikkahan on hurjan idyllistä maaseutua :) Meillä oli eilen vuosipäivä, ja oli oikein mukava nostalgisissa merkeissä viettää sitä Heikkilän vintillä – sielläl me alunperin tavattiinkin siskosten järjestämissä juhannustansseissa. (Täällä on postaus yhden vuoden juhlannustansseistakin, ei siis pelkkiä lavatansseja ollut ohjelmassa.)

Vinttiteatteri5

Näytelmätila on pieni ja kompakti. Vuosien varrella vinttiä on rakennettu teatteritoimintaa ajatellen ja katsomopenkitkin oli askarreltu, viimeksi kun olin katsomassa niin vielä istuttiin heinäpaalien päällä (ilmeisesti allergikkoja oli armahdettu :D).

Hieno kokemus, suosittelen :)

Maalaismaisemaa lenkkarit jalassa

Ei ole helppoa sisällä löhöilykään. Olin reilun viikon kipeänä ja popsin antibioottejakin – päätin siis, että on syytä parannella itsensä täysin kuntoon ennen kuin sohvalta nousee mihinkään. Siinä sohvalla makoillessa oli myös hyvä(nä suunnitelmana) opiskella tulevaan tenttiin (tuo tentti on siis nyt työn alla; meillä on menossa kahden päivän mittainen kotona tehtävä etätentti).

Ongelma: selkä menee jumiin, kun pääasiallisesti röhnöttää kotisohvalla läppärin kanssa. Kun ab-kuuri loppui pari päivää sitten ja olo oli jo ihan mallikas, päätin kokeilla selän vetreytystä keveällä kävelylenkillä. Vedin siis limenvihreän, heijastinta muistuttavan tuulipuvuntakkini päälle ja neonsävytteiset lenkkarit jalkaan ja lähdin taas katselemaan maailmaa kotipihan ulkopuolelta.

Lenkkeily1

Olen hieman epäillyt, että näytän näissä luonnonmukaisissa maalaismaisemissa varmaan melko kaupunkilaisurpolta neonväreissäni, isoissa aurinkolaisessani ja pillilahkeisissa jumppahousuissa. Talvella maisemaan sulautuu kirkuvan pinkki ulkolutakkini, hah. Mutta ei se mitään, ei tarvitse erikseen käyttää huomioliiviä – turvallisuuden vuoksi on ihan hyvä kuitenkin erottua ympäristöstään.

Lenkkeily2

Täällä päin riittää lääniä lenkkeilyyn.

 

Lenkkeily4

Ihan ei ollut naamataulu niin hehkeänä, että olisi sitä viitsinyt kameralla ikuistaa.

Lopputulos: oli ihan perhanan kova tuuli ja siihen nähden olin vaatteiden suhteen alivarustautunut. Oli kauhian kylmä ja kotiin päästyäni värisin peiton alla pitkän aikaa ennen kuin tarkenin siirtyä kuumaan suihkuun. Saunaankin olisi tehnyt mieli, mutta tälleen kesäaikaan ei ole tullut varattua oikein polttopuita sisälle. Nyt kaksi päivää myöhemmin kurkku on vähän karhea ja selkä jumissa (viima ilmeisesti ei avaa selän lukkoja?). Ajatus hyvä liikunnan vetreyttävän vaikutuksen suhteen, mutta toteutuksentaso ei ihan täysi success!

Lenkkeily3

Lenkkarit valmiina soratietä nielemään.

Eka ei ja sit kuitenkin joo

Eka tuntuu ettei niitä tuu ollenkaa vaikka kuinka odottelee ja sitten onkin että joo tuleehan niitä. Ja sittenhän niitä tulee ihan silleen runsaanlaisesti.

SittenJooJääkaapin viileäosastolta löytyy pientä savottaa täksi päiväksi

Kesäkurpitsojen kanssa on niinku niiiiin tällasta, ja toisaalta sitten tuntuu että koko elämähän toimii samalla tavalla kuin kesäkurpitsat. Ensin on tietysti sellainen suvantovaihe, tasapaksu ja hidastuksella kulkeva tylsä, passiivinen jakso, sanotaan vaikka kurpitsojen kohdalla talvi kun ei totaalisesti tapahdu mitää, sitä vaan odottaa että päivä toisensa perään kuluu ja päässä takoo ajatus että jotain uutta ja innostavaa nyt tarvittaisiin ja kurpitsatkin miettii että tulis jo se kevät että vois alkaa jo jotain tapahtumaan. Ei ole tietenkään vielä takuuta, että keväästä tai kesästä edes tulee hyvä, että alkaako oikeasti jotain tapahtumaan. Silti täytyy vähän laittaa siemeniä itämään ja toivoa että niistä joku alkaisi kasvamaan jos kohdalle sattuukin ajan kuluessa suotuisat kelit. Mun kesäkurpitsansiemenet iti oikein hyvin, mutta alkukesän säätä kuvasi hyvin sanonta johon liittyy Esteri ja hänen tietyt paikkansa, joten kasvit ei yksinkertaisesti päässeet pellolle jatkamaan kasvuaan kun ei meijän pieni punanen traktori ollu tarpeeks sitkee että se olis saanut käännettyä niin kauhian läpimärkämutaisen maapläntin.

Hirveenpaljo myöhään kesällä sitten laitoin maahan ne kurpitsanalut kasvamaan ja totesin että eihän ne ala edes ikinä kukkimaan, ehtiikö tulla satoa lainkaan ennen syksyä. Mutta sitten ne alkoi kukkimaan ja tuli pieniä kesäkurpitsoja ja vaikka söin ne niin tuli lisää ja yhtäkkiä ne oli kauheen isoja. Joten, tässä nyt sitten olen, kamalan ison kesäkurpitsasadon kanssa: mulla on uusi opiskelupaikka ja tuhottomasti sen tiimoilta haasteita odottamassa, keväällä lähettämäni Seuratukihakemus poiki rahoitusta niin, että saan laajennettua eksoottista harrastustani (josta en ole täällä blogissa kertonut, ei siis maksa vaivaa etsiä) ja perustettua sille jaoston tänne pikkupaikkakunnalle, sen mukana siis toiset tuhottomat määrät haasteita ja mahdollisuuksia ja uuden oppimista. Must tuli niinku yhtäkkiä täyspäiväinen maisteriopiskelija ja parin harrasteryhmän ohjaaja. Molemmat projektit laitoin keväällä vetämään ajatuksena, että kyllä nyt toisen on pakko onnistua ja syksyllä olla edes jotain uutta mielenkiintoista luvassa. Onnistuikin sitten yllättäen molemmat. Ei tässä varmaan auta muu kuin alkaa pesemään noita lasipurkkeja ja tekemään kesäkurpitsapikkelssiä. Talvella tai joskus kun ehtii taas hengähtää niin voi sitten katsella täysinäisiä purkkeja ja miettiä että kyllähän sitä satoa tulikin, melkeen enemmän kuin ehti korjata talteen.

Mut aika hyvä fiilis. Kannatti yrittää, kyllä uudet asiat elämässä vaan niin kovin piristää. Leikkasin viime viikolla hiuksetkin lyhyiksi.

Pihahommia ja pientä sadetta

Blogeista on varmasti kiva katsella tyylikkäitä ja viimeisteltyjä pihoja, joista voi saada ideoita ja innostusta oman pihan hoitoon. Mun piha ei ole ihan vielä sellaisessa kunnossa. Siinä riittää hommaa, voi jumpe että riittääkin. Tänään on vapaapäivä ja täksi päiväksi oli luvattu aurinkoa. Täksi päiväksi olin siis suunnitellut pihahommia. Tänään sitten tein pihahommia, vaikka lämpöä ja aurinkoa ei ollut samalla tavalla kuin ennustus antoi ymmärtää.

07062015_1

Meillä on uusi ruohonleikkuri joka oli tänään ekaa kertaa testissä. Tässä pari testikaistaletta. Hyvin leikkasi. Jäin taas vähnä koukkuun tuohon voikukkien nitistämiseen, ja jyystin noin 4 tuntia nurmikkoa sellaisista kohdista mihin ei ajettavan leikkurin kanssa pääse. Täytyy sanoa, että käy urheilusta.

07062015_2

Tähän laitan pari istutuslaatikkoa, muutama on jo tuolla taustalla. Ne näkyisivät kuvassa, jos olisin saanut hävitettyä tuon kasan orapihlaja-aitajätettä pois nurmelta. Tuo ei ole ainoa läjä. Niitä on monia. Orapihlaja-aita on kamala, mun kädet näyttää ihan tautisilta kun oon yrittänyt trimmata sitä.

07062015_3Ah Suomen kesä. Vesisateessa on hyvä puuhailla toppatakki päällä.

07062015_4Hevosenkakkaa. Siinä salaisuus kaikkeen. Pelkäänpä että oon liian ronskisti käyttänyt sitä näissä kasvatuslaatikouissa. Sen voi pian todeta sen perusteella, alkavatko kasvit kukoistamaan vaiko kuolemaan.

 

07062015_5Ainakin salaattilaatikko on alkanut itämään, jessssss. Koko talven kun on puputtanut kaupan (aika säälittäviä) salaatteja niin on vaan kaihoten muistellut viime kesän omaa satoa. Isosamettikukka ei oo siis syötäväksi tarkoitettu, se on vaan koristeena ja ötököitä karkoittamassa.

07062015_6Märkää oli. Perkeleen orapihlajan piikit (ne todellakin on perkeleestä) on tuikanneet reikiä myös kumppareihin, uusien osto on edessä. Vasemmassa kumpparissa on vieläkin jemmassa varaponnari.

Jätin ekaa kertaa tomaatit yöksi ulos, suojaisaan paikkaan kuitenkin. Toivottavasti ne ei oo kaikki huomenna delanneet.

Kivan viikonlopun jälkeen on niin tylsää tajuta, että on sunnuntai-ilta ja huomenna on töihin meno :( Kaksi vapaapäivää viikossa on armottomasti liian vähän, kun tekemistä on niin paljon. Eilenkään ei kotona ehtinyt kauheasti mitään tehdä, kun lähdettiin oikeen isolle kirkolla Turkussee syömään oikeen ravintolaan ja käytiin katsomassa eläviä kuvia Finnkinossa. Täytyy todeta, että tuo leffa “Get Hard” oli ihan syystäkin k-12, en siis ymmärrä miksi siellä oli niin paljon 10-vuotiaita katsomassa :o

Nyt nukkumaan ja pirteänä uuteen viikkoon!

Kyllä kiitos, mutta kohtuudella

Nyt sitä vettä sitten tuli, kiitos vain kysymästä. Täytyy ensi kerralla olla hieman kärsivällisempi toivomuksissaan. Päivällä oli oikein kunnon ukkonen, toimistolla sähköt meni pariin kertaan ja vettä satoi vallan runsaita määriä.

Kotiin tullessani mietin vaan että ai kuinka nastaa, eipä tarvii kastella kasvimaata. Mutta pihalle kurvatessani huomasin, että kasvimaalla asustavat tomaatintaimet on kokeneet kovia.

Sadevauriot1Onneksi varsi ei kuitenkaan ollut mennyt poikki, joten äkkiä viherkaveri maasta pystyyn ja pientä tukea varren kannatteluun. Lähistöltä löytyi jokin puunpätkä, jonka sidoin köydellä kiinni.

Sadevauriot2Kuten kuvasta voi huomata, noi tukitolpat olen jo kyllä iskenyt maahan, mutta ne poikittaiset, varsinaiset tukikepit on edelleen odottaneet veistelyä ja paikalleen asennusta. Tänään kävi mielessä, että pitäisköhän ne jo pian saada aikaiseksi…

Yhdessä tolpassa oli kävelyllä joku kymmenennaamainen, superpilkukas mutanttileppäkertun näköinen möyriäinen.

Salaatit jaksoi rankkasateesta huolimatta rehottaa:

Sadevauriot3Eniten vahinkoja kärsi pensasmallisena kasvava lehtisalaatti “Australischer Gele”. Sade oli napsauttanut varret poikki mutta eipäs se mitään, otin katkenneet oksat tän päivän salaattiannokseen.

Sadevauriot4En tuota salaattia ollu juurikaan syönyt, joten ihan hyvä että tuli maisteltua. Ihan ok, aika vahva maku ja paksut lehdet. Ehkä se on muutenkin jo ehtinyt päästä liian vanhaksi. Yliarvioin meijän perheen salaatinkulutuksen; kuten kuvista näkee, rehua riittäisi pienelle kylällekin.

Haluaisinkin nyt hieman tarkentaa toivettani: toivon edelleen, että vettä tulisi. Tarkennuksena, että kohtuullisesti ja vaikka silleen aika ajottain pikkuhiljaa, ei kertarysäyksenä. Ja nyt ei saa ymmärtää tuota “pikkuhiljaa” väärin: emmää toivo, että koko aikaa tihuuttaa ja tulee vettä silleen vähäsen. Onpa vaikeeta tää toivominenkin.

Mattopyykkiä ja marjamehua

Hellurei ja terveisiä maalaisidylliseltä kesälomaltani! Kesään kuuluu tietysti mäntysuopa ja matonpesu, joten eilinen päivä meni mattopyykillä anopin kanssa. En olisi kyllä yksin saanut aikaiseksi lähteä, eikä mun kaupunkilaismattoni ole aikaisemmin matonpesupaikkaa nähneetkään…

mattopyykkiPesun kannalta räsymatot on huuuuomattavasti miellyttävämpiä kuin nukkamatot. Huh, mikä painajainen. Kauan mä tuota pienehköä nukkamattoa hinkkasin ja huuhtelin ja huljuttelin, mutta ei siitä jäänyt kuin varmaan 10% kissankarvoista pesupaikalle. Ehkä vesipesu teki kuitenkin ihan hyvää, kyllä sieltä hiekkaa ja varmaan kissanhilsettä sentään poistui. Lisäksi toi matto on ollut hirveen suosittu oksennusalusta Elwille. Niin onpa nyt vähän oksujakin siivoiltu pois. Nyt ne saa kotipihalla jäädä vielä muutamaksi päiväksi narulle tuulettumaan, silleen että naapurit ohikulkiessaan pohtii että eikö tuo ollenkaan saa aikaiseksi noita mattojaan raahata sisälle. Mutta summa summarum: oli kivaa. Ja kesäistä. Kyllä kannatti yksi päivä uhrata tuohon puuhaan.

Mattopyykilläkin oli eväänä omatekemää herukkamehua  jee jee. Kesäkuumalla tuo mehustushomma ei ole ehkä kaikista miellyttävintä, mutta täytyy tälleen pikkuhiljaa aina tehdä niin ei kuole kuumuuteen. Tämän päivän mehusatsi sisälsi kaiken värisiä herukoita (sekä sokeria). Kaikkist kivoin olis saada mustaherukkamehua, mutta mustissa on tottakai huonoin vuosi. Punaisia tulee enemmän kuin puskat jaksaa kantaa, joten täytyy piilotella noita muun värisiä marjoja mustaherukoiden sekaan. Onneksi se on sen verran voimakkaan makuista, että peittää aika hyvin alleen muut…

mehustinOho en ollutkaan klikannut “julkaise”-nappulaa, joten teksti oli jäänyt odottelemaan… Noh, mehusatsi on valmis ja hyyyyvää tuli, tuo oli sopiva combo marjoja :)))

Kesäkesäkesäjeejee

Ai vitsit, mullon loma jee. Omia kuulumisia mulla ei oikeastaan ole, että lähinnä mun jutut on sitä että miten mun tomaatit voi ja kuinka herneet kukkii ja NIIN, kesäkurpitsoista on tullu jo ihan valtavii! Yks päivä söinkin pari. Silloin ne oli kyllä vielä aika pieniä. Mut ny ne on isoi.

Oikeastaan ihan sopivasti iski marjakausi päälle just loman aikaan, on aikaa säilöä. Siihen en ollut kyllä varautunut, että kaikki pihan viinimarjat päättivät kypsyä just nyt samanaikaisesti, mutta onneksi anoppilasta sai tarpeita mehustamiseen. Eilen sitten käytinkin oikeastaan koko päivän herukoita poimien ja mehumaijaan lisäillen… Melko iso ero näyttää olevan puskien kasvuolosuhteilla; alla oleva sato on kahdesta pensaasta, jotka sijaitsee toisistaan noin viiden metrin etäisyydellä. Toisessa on oikke pullei marjoi ja toises sit taas oikke mahottoma kitukasvusii. Enk puhukki jo hyvi Turu murret.

Valkoiset viinimarjatkesakesa1Laatikollinen mansikoita+perkaaja+pakastusrasiat=onnellisia mansikansyöjiä talvella

Grillimaisteri alkaa vähän grilliä lämmitteleen. Kiitos vain hovikuvaajanani toimineelle Marialle (:D)Grillaushommia

ILMOI PIDELLY!

Kaikenlaisia ilmoja on pidelly ja sellaisia tuulia puhaltanut, että mie oon muuttanu ny maalle. Oon ny saanu uuden työn. Oon ny saanu sit ihan virallisen avomiehen. Ja otettiin vielä kolmas kissakin.

Oon saanut oman kasvimaan. Oon saanut kasvimaan kaivelemisesta rakot kämmeniin. Oon saanut auton ja lisäksi oon saanut ajella ruohonleikkurilla. Laitan nyt vaan alle kuvan ruohonleikkausurakasta ja päätän kuulumisten päivittelyn tähän. Paljon kaikkia kivoja kuvia ja juttuja mitä on pitänyt tänne kirjoitella, mutta aika ei vaan ole riittänyt. Jotenkin sitä työpäivän jälkeen mieluummin vetää kumpparit jalkaan ja painelee pihalle likaamaan sormiaan sen sijaan, että istuisi sisällä tietokoneen äärellä naputtamassa. Ihme juttu…

Ruohonleikkaus