Uusi kummitäti syntyi maailmaan!

Eli määääää! Musta tuli viikko sitten pienen kauniin komean kiltin ja muutenkin mukavan pikkuvauvvvan kummitäti!

Kummitäti2

Asiahan on pelkästään positiivinen ja otin tehtävän ilolla vastaan, mutta miten voi noin pieni (ja kevyt!) nyytti käydä niin painavaksi tuossa tilaisuuden aikana :D Aluksihan beebi ei paina mitään, mutta vartin päästä alkaa jo kävi aika tuskaisesti kramppaamaan ja pappi ei vaan lopeta puhumista… Nimi nyt vaan se nimi ilmoille ja kahvittelemaan! Tuossa tilaisuuden keskenkään ei oikein viitsinyt olla jollekin, että hei otatko sä välillä tän, en nyt oikeen jaksa pitää. Jos vielä joskus saan tämän kunnian olla sylikummina, niin täytyy hieman treenata etukäteen (joko saliharjoittelulla tai sitten ihan vauvan pitelemistä.) Rankkaa! Ja siis tää mun kokemus oli varmasti paljon rankempi kuin esim. tuoreiden vanhempien arki ;)

Kummitäti1

Onneksi pienokainen oli ajoittanut päiväunensa juuri oikeaan kohtaan! :D 

Kävin siis viime viikonloppuna Oulussa kummitätiytymässä… Voi jumpe tuota reissaamista. Se se vasta rankkaa onkin. Eikä pelkästään mulle. Kaverini kävi ruokkimassa kissojani kun olin poissa, mutta kissavauvoilla oli vissiin ollut kuitenkin melko tylsää täällä viikonlopun aikana, nimittäin sunnuntaina sain puhelun jostain oudosta numerosta, ja se olikin – tadaa – joku mun naapuri :D Tiedusteli ihan vain, että onhan kaikki hyvin mulla ja kissoilla, hän on viikonlopun aikana ihmetellyt kun käytävään on kuulunut niin paljon kissan maukumista aina kun kävelee mun asuntoni ohi… Että eihän mitään ole vain tapahtunut hän oli varmaan myös lukenut hiljattain iltapäivälehdessä julkaistun jutun siitä, kuinka kissat olivat alkaneet syödä asuntoonsa kuollutta omistajansa :D). Täällä karvakasat oli siis istuneet oven takana ja kuunnelleet kun joku kulkee käytävällä ja rääkyneet varmaan kilpaa “MAMIIIII OOTKO SE SÄÄÄÄÄÄ!?!?!??! JOKO TUUT KOTIIN?!?!?!?!!”

Olin vähän nolona, ja kysyinkin sitten kotiin tultuani seinänaapuriltani, että onko mun elukat häirinneet meluamisellaan. Ei onneksi ole sentään varsinaisesti häirinneet, vaikka seinänaapurikin oli kyllä käytävälle kuullut maukumista ja oli myös hieman pohtinut, miksi ne yhtäkkiä pitää noin paljon ääntä…. Noooh, kyllä oli kissat niin onnellisia kuin pienet eläimet vaan voi olla, kun mami taas sunnuntai-iltana tuli takaisin kotiin! Ja lisäksi on siistiä, että on oikeasti naapureita jotka tuolla tavalla pitää huolta.

Sitten vielä note to self: jos joskus hankit lapsia, trampoliini näyttää olevan sellainen vähän kuin hiusponnarit kissoille; kannattaa hankkia, sillä siitä riittää viihdykettä tunnista toiseen…

Pomppu

Ulkomailla

Lähdin sitten tänne kaukaiselle ulkomaanmatkalleni. Kun junan lähtöaika Turun asemalla koitti, kuului kaiuttimista viesti “lähtömme viivästyy, pahoittelemme”. Vrrrr…… Nooh, mutta onneks ei viivästynyt paljoa, ja pienellä kiihdyttelyllä päästiin Helsinkiin ihan aikataulussa. Voin ainoastaan kuvitella, kuinka paljon kiukuttais myöhästyä laivasta jonkin tällaisen asian takia…

Tll1

Kokeilin uutta Eckerö Linen laivaa… Turha sen tarkemmin kysyä millainen laiva oli, sillä astuin sisään, kävelin portaat kahdeksanteen kerrokseen, astuin baarin ovesta sisään, näin tietokonepistokepaikan, ja jumitin sitten siihen matkan ajaksi. Mutta sanotaan vaikka tällainen turvallinen mielepide, että ihan kiva?

Tll3

Ainakin sen voisin sanoa, että reittimatkailijoita ajatellen ihan hyvä kilpailija Viikkarille – nämä kaksi iltalaivaa menee suunnilleen samaan aikaan (EL menee vartin aikaisemmin), matka-aika on sama, mutta Eckerön matka oli muistaakseni kympin halvempi. Ennen Eckerön kanssa reissaaminen kesti 3,5 tuntia, ja tästä syystä en olekaan ennen kokeillut kyseistä yhtiötä :D Nyt ei ollut mitään valittamista.

Tll2

Kääks. Kaubamajassa on Osturalli. Kävelin sieltä läpi matkalla. Muutaman kerran osturallit ja muut hullutukset on koituneet (koulussa käyntini) kohtaloksi, mutta tällä kertaa olin sitkeä. Siis sen verran sitkeä, että loppujenlopuksi pääsin sieltä pois.

Tein kyllä ihan hyviä ostoksia. Suomessa jo katselin tuota uutta punaista Million Lashes -ripsaria, ja täällä se oli tarjouksessa 8 eurolla. Sit heräteostoksena vähän kaikkea muutakin… :D

Tll4

No mutta. Tää oli oikeastikin ihan mielenkiintoinen kirja jonka löysin täältä kirjastolta. Täytynee alkaa nyt hieman selailemaan sitä kun vielä ehtii, sillä pian alkaa yhden kurssin seminaari, jonka takia tänää lähinnä tänne koulullekin raahauduin…

Tll5

Update

Ai vitsi, taas on huomaamatta kulunut hieman yli kuukausi…

Tähän kuukauteen on kyllä mahtunut aika paljon kaikenlaista; muun muassa:
Joulu1

Reissaamista tietystikin; Turusta Ouluun, Oulusta Lappiin. Sama reitti toki takaisin päin… Onneksi mun kissat on hyvinkäyttäytyviä reissueläimiä.

Joulu2

Sisustusidea: jouluinen kissakori. 

…ja onneksi noi karvanaamat sopeutuu helposti myös kyläpaikkoihin… :) Oikeastaan niin hyvin, ettei ne näyttänyt erityisen innostuneilta kotiinpaluusta. Kyläpaikoissa on niiiiiiin paljon enempi säpinäääää! Kotona on ihan boreeeeeee!

Joulu3

Innovaatio.

Ohjelmistossa oli myös kokeileva torttukeittiö. Vasemmassa yläkulmassa on kettu. Se on mun suosikki ja ylpeydenaihe. Hiano.

Joulu4

Joulu vietettiin siis Saariselällä, ja käytiin aattona buffetissa syömässä. Ihanat noi joulukoristelut :)

Joulu5 Joulu6Joulun jälkeen takaisin Ouluun…

Joulu7

Game on!

Koko reissu tuntui olevan vaan kamalan aktiivista ulkoilma-aktiviteettien harrastamista… Noh, tälläpä kertaa sitten pikkupoikien kanssa jääkiekkoa (tai -palloa tai jotain) pelaamassa.

Valmentaja

No tuota……

Valmentaja on tässä nyt hieman pettynyt, ei oo strategiapalaverissa taas kuunneltu… Pelaaja on kans huomannu ettei menny ihan pelisuunnitelmien mukaan…

Joulu8Aika söpö kummipoikani :)

Joulu9

Dekkari! Sen nimi. Kyllä.

Uuteen vuoteen on mahtunut myös kaikenkarvaisia uusia tuttavuuksia…

Joulu10Helsinkiä….

Joulu11Sekä vierailuja vanhojen tuttavuuksien luona.

Lisäksi olen päässyt juhlimaan valmistujaisia (en valitettavasti omiani…) nautiskelemaan lisää neljän tähden illallisista (en keksi mitään parempaa kuin valmiiksi tarjoiltu kolmen ruokalajin illallisen hyvässä seurassa!).

Edellinen vuosi siis loppui hyvin, ja niin alkoi tämäkin vuosi. Kissoille ei kuulu mitään uutta eikä erityistä; kissanpäivät jatkuvat edelleen.

Kissat

Lähdön tunnelmaa

Mitä kaikkea tarvii kolmen viikon matkalle, kun siihen sisältyy niin arkea, tentteihin lukemista, joulu kuin uusivuosikin? Pakkaaminen on aina taidetta… Kirjat painaa jo varmaan kymmenen kiloa, lisäksi skumppapullo uudeksivuodeksi, muutama lahja ja noh, kissojen painosta on aika vaikea karsia… :)

Tältä erää olen vielä lähdössä vain matkalaukun kanssa Tallinnasta, mutta tänää kävin hyvästelemässä ystäväni, joka vei tavaroitaan jo pakettiautolla. Tulipas haikea olo; tässä se nyt sitten alkaa olemaan tämäkin vaihe elämästä. Luvattiin tämänkin kaverin kanssa, että vielä tulevaisuudessakin pidetään yhteyttä ja vietetään kauhuleffoiltoja, ja toivon todellakin ettei nämä lupaukset jää katteettomiksi vaikka jatkossa tulemmekin asumaan eri kaupungeissa.

Ensi kuussa minullakin koittaa lähtö, jollei nyt pakettiautolla, niin ainakin toivottavasti mahdollisimman suurella henkilöautolla… Muutin tänne hyyyvin minimaalisella tavaramäärällä, mutta jotenkin tuo omaisuus on lisääntynyt tässä muutaman vuoden aikana :)

Huominen matkustaminen kyllä stressaa, mutta yritän asennoitua niin, että tää on mahdollisesti toiseksi viimeinen kerta IKINÄ kun kannan kissoja pois Tallinnasta!!! Ehkä sen vielä kestää.


Perjantai-ilta

Tiedättekö sen tunteen, kun sisällä kuplii ja tuntuu että kaikki on mahdollista ja kaikki ovet avoinna? Se on mahtava tunne! Mulla on muutaman päivän pää niin täynnä ideoita ja odotuksia ja suunnitelmia, etten malta odottaa. Muutaman kuukauden päästä olis edessä Suomeen muutto; päällimmäisenä nyt on innostuksena löytää joku kiva asunto. Toisaalta se on tosi haastavaa, aikaavievää ja ärsyttävää, mutta sitten taas asuntojen katselu on niin kivaa… Toivon vain, että kuhan löytyy se yksi täydellinen, saisin vuokrattua juurikin sen. Vois tietty laittaa lauantaina loton vetämään ja ostaa voittorahoilla asunnon…

Ja nyt; perjantai-ilta, saunan jälkeinen lämpö ja rentous, ja keskellä Pohjois-Lapin metsää!

Matka oli pitkä, ja reissu tulee olemaan lyhyt, päivänvaloakin on tarjolla vain muutaman tunnin… Mutta täällä on lunta, vihdoinkin tuntuu joulukuulta :) Lunta alkoi näkymään vasta jossain Sodankylän tuntumilla! Ihan outoa oli ajaa Lappiin joulukuussa niin, että ilma oli harmaa ja ruoho vihersi…

Valvontakameran kuva pihalta; lunta ei oo paljoa, mutta sentään peittää maan :)

Takassa alkaa olemaan hyvä hiillos, täytyy mennä paistamaan makkaraa… Toivottavasti teilläkin on yhtä mukava perjantai-ilta :)

Laineilla keinui pieni lautta vain…

Millainen on maailman kamalin merimatka?

No se on sellainen, kun matkan aikana et voi olla varma selviätkö ollenkaan rantaan saakka. Tai jos olet positiivinen ihminen ja uskot selviäväsi perille saakka (huolimatta matkaseurasi viittauksista Estoniaan tai Titaniciin), mielessäsi on vain suunnitelma mihin voisit tyhjentää juuri ennen matkaa syödyt sushit, sillä vessaan on matkaa eikä henkilökunta ole viitsinyt tuoda jokaiseen pöytään varalle purjopussia.

No sellainen se! Eilen oli kyllä hyvin mielenkiintoinen laivamatka. En suosittele kenellekään myrskyssä matkustamista, edes isommilla laivoilla. Ei nekään kestä kaikkea. Tai no, laiva voi kestää, mutta ihmiset ei. Eilisen laivareissun aikana suurin osa ihmisistä oksensi. Mun oli välillä pakko pitää käsiä korvien peittona, koska on kamalaa kuulla, kun ympärillä kolme ihmistä oksentaa samaan aikaan. En oo ikinä voinu niin pahoin merellä: vatsa onneksi kesti juuri ja juuri, mutta pää meni aika sekaisin ja oli hutera olo vielä pari tuntia reissun jälkeenkin.

Huomaatte, yläkerrassa ei ole yhtäkään matkustajaa pystyssä. Kaikki makoilivat, ja huomasin sen omallakin kohdallani hieman auttavan.. Vasemman alakulman nainen nousi just ylös (hapuilemaan oksennuspussia) kuvaushetkellä. Ihmiset nojaili käsiin, makoili pöydillä, yksinkertaisesti voi tosi pahoin. Käytävillä makoili maassa ihmisiä, jotka oksensi ja itki. Erästä naista ihmettelin, kun sen tuntui olevan tarve huutaa samaan aikaan kuin purjota. JOOJOO KUULEN MUUTENKIN! Kiitos vain.

En todellakaan ole ennen nähnyt niin montaa oksentavaa ihmistä samassa paikassa.

Tartu – hyvien ajatusten kaupunki

TSOJ sai kutsun Tarttoon juhlimaan Fraternitas Fennican eli Tarton suomalaisen osakunnan vuosipäivää 29.10., ja mehän tietysti lähdimme iloisena reissun päälle :)

En tiedä miksi Tartu on hyvien ajatusten kaupunki, mutta näin Turisti-info ilmoitti.

Suudlevad tudengid eli suutelevat opiskelijat -patsas Tarton Raekoja Platsilla eli Raatihuoneen torilla.

Löydettiin suht edullinen majapaikka hieman keskustan ulkopuolelta: 25 euroa yö kahdelta kahden hengen huoneessa! Tilat oli hienot ja siistit, ei mitään valittamista niissä. Aulan tyttö oli ihan suhteellisen jäinen: huoneet olivat kahden hengen, joten kysyimme kolmea huonetta, joista yhteen tulisi lisävuode, sillä meitä oli yhteensä 7. Aulaneiti ei ollenkaan hiffannu, mistä puhutaan. Toistettiin asiaa noin 5 kertaa: 3 huonetta, joista kahdessa asuu kaksi henkilöä, ja kolmannessa kolme. Naama oli edelleen kysymysmerkkinä. Aulatytön työkaveri yritti myös selittää, että huoneisiin tulee 2+2+3. Ei menny ollenkaan perille. Se oli ihan tosi jännää. No sitten noin 10 minuutin selvittelyn jälkeen saatiin huoneet! Mun ja Silvian huone oli ok. A:n ja S:n huone oli muuten ihan jees, mutta sitä ei oltu siivottu edellisten asukkaiden jäljiltä ja sieltä puuttui lakanat. Pojilta puuttui se pyydetty lisävuode (oltiin varattu lisävuoteellinen huone jo etukäteen). Onneksi saatiin nää hommat hoitoon, jossain kohtaa oli vaan sellanen olo että pitäiskö itkeä vai nauraa… Kamala kiire valmistautumaa, ja ihan epätodellisen vaikeaa! :D Kaikenkaikkiaan voin kyllä suositella kyseistä paikkaa, ja parin viikon päässä odottavalla uudella Tarton reissulla varataan samasta paikasta huone: Tartu Kutsehariduskeskus.

Pohdittiin kovasti etukäteen, miten sinne kuuluisi pukeutua, ja onneksemme onnistuimme valinnoissamme :)

Juhlat oli tosi mukavat, viihdyttiin hyvin ja tutustuttiin Tartossa opiskeleviin suomalaisiin. Pian on meidän järjestön vuosijuhla, jonne sitten vastavuoroisesti tulee Tartolaisia. Lähetettiin järjestöille kutsut hetki sitten, ja oli kiva nähdä nyt livenä minkä näköisiä ihmisiä kutsuttiin :D

Sain ahdettua itseni yo-mekkooni, joka oli vuosien saatossa hieman kutistunut tuolla kaapissa, aika outoa… Onneksi se silti mahtui päälle.

Matkustaminen ei ollut kallista. Se oli halpaa. TOSI halpaa. Bussilippu Tartoon maksoi 5 euroa, joten melko halvan budjetin retki: Hotelliyö 13e ja bussilippu 5, ravintolassa ruoka oli n. 7 euroa annos. Tosi hyvää kiinalaista ruokaa syötiin Tsing Plekk Pangissa osoitteessa Küütri 6. Tartossa oli myös ihan tosi paljon enemmän pizzerioita kuin Tallinnassa!

Kotimatkalla meillä oli melko veikeät paikat! Bussin istumapaikat oli aika ylhäällä, kuski periaatteessa istu alakerroksessa, vaikka bussi oli siis ihan yksikerroksinen. Otettiin paikat ihan keulasta, naama tuulilasissa. Kivat maisemat ja hyvä tarkkailla matkan etenemistä :)

Kaunis syyspäivä tarjosi auringonpaistetta, joka kyllä ei ollut kaikista miellyttävin vaihtoehto siinä tuulilasissa kiinni istuville :)

Ja viime yönä siirrettiin kellojakin… Elämääni ilmesty tunti lisää aikaa! Näin vois käydä useamminkin :)

Merimatkailua ja uuden elämän ensi askeleita

Moni valittaa että tekee työtä josta ei pidä, tekee liikaa työtä, huonolla palkalla… Mulla oli kytenyt samoja ajatuksia jo jonkin aikaa päässä, joten päätin ottaa elämäni haltuun. Otin loparit töistä joku aika sitten, ja toissa perjantaina viimeisen työpäiväni jälkeen matkustin Suomeen työttömänä. Tai no siis täysipäiväisenä opiskelijana. Heh.

Olo oli kevyt ja vähän hämmentynyt. Enemmän ehkä kevyt; olin ollut työssä josta mulle kertyi aika paljon stressiä. Suomeen matkustamisen keveyttä tietysti hieman lievitti matkustuslaukussa parkuva Eddy (“joku raja tähän rahvaanomaiseen reissaamiseen! KULJETUSKOPPA?”) ja se, että koko hitsin laiva oli niin täynnä että sain istua ikkunalaudalla jossa oli ihan hullun kylmä. Ja pehmusteet… Ne piti olla omasta takaa.

Tuo vasemmassa alakulmassa näkyvä musta kassi on kissojen kuljetuslaukku. Se on ihan eläimille tarkoitettu, ja luulen että siellä on mukavampi matkustaa kuin kovassa laatikossa.

Oli aika harmillista melkein puolentoista viikon jälkeen taas lähteä takas Tallinnaan. Tällä kertaa matkustus oli hieman mukavempaa, sillä otettiin kaverin kanssa hytti. Eläinten kans on melko stressaavaa matkustaa, joten pienikin luksus on suuri luksus :)

Oli kyllä helppo huomata, milloin maa oli vaihtunut: ei Suomesta löydy näin paljon huonosti käyttäytyviä suomalaisia. Myöhäiseen iltaan sain vielä kuunnella vanhan kaupungin kaduilla laulavia mestariartisteja…

Ihanaa, kun ei ole stressiä työnteosta! Nyt voi keskittyä kaikkeen muuhun tärkeään: hankin jo salikortin Suomeen ja Tallinnaan, kun vihdoin on aikaa. Ehtii myös opiskella (jos viitsii), käyttää aikaa mietiskelyyn, harrastaa, nähdä ihmisiä… Tällainen hidas elämä sopii mulle. Ahh. Täytynee tosin tässä vielä keksiä jotain rahanansaitsemismenetelmiäkin, koska tällainen kaikki harrastaminen ja hengailu mitä nyt ehtii tehdä, vaatii tietysti rahaa mitä ei tule kun ei käy töissä :))

Ps. Miksi ihmiset menee niin sekaisin kun ne näkee jonkun kuljettavan kissaa? “KISSAKISSA KISSSS KISSS MAUUU MAU MIAU MAUU KISS KISSSSS KISSSSSA!” Siis apua… Ja kun laivasta poistuttaessa tuollaisia  kävelee perässä yhteensä useampi kappale, on ulko-ovelle saavuttaessa kaksi hämmentynyttä kissaa ja hyvin ärsyyntynyt omistaja.

Update : Riga II

Miksiköhän olin edellisestä Riian postauksesta unohtanut kaikista mukavimmat kuvat pois?

Ensinnäkin, pelasin melkein koko ajomatkan ihan koukuttuneena iPad ykköseltä löytyvää jotain Zombies versus plants (?) peliä. Mahtaisa peli! Ja niin värikäskin! Aww.


Nähtiin myös kulkukissa, jota mummo näytti olevan ruokkimassa. Tilanne oli tosi huvittava, koska toi kisu näytti vaanivan vieressä olevia puluja, mutta ei tehny loppujenlopuksi elettäkään hyökätäkseen niiden kimppuun. Olikohan kyseessä joku kulissi, piti esittää aina välillä kissamaista kissaa vaikka oikeasti pulut oli sen frendejä?
No okei, tää ei varsinaisesti mee osioon “mukava”, mutta tää oli jostain sivukujalta ja näki hyvin, miltä vanhankaupungin sisäpihat voi näyttää kiillotettujen ulkokuorien takana.

Okei, nyt voin siirtyä eteenpäin muihin aiheisiin :)

On the road

Oon nukkumatin kans riidoissa ja mua surettaa se. Eilen tulin suht myöhään kotiin, siihen pari jaksoa Gilmoren tyttöjä (miau!) ja pääsin yhdeltä sänkyyn… Kello tuli kaksi, kolme ja neljä, puoli viisi. Niihin aikoihin sain vihdoin unta, jihau! Ja kello oli soimassa 06.30. Suihkun unohdin saman tien koska väsyneenä käyn suht hitaalla. Mutta tein sentään puuroa! Ensimmäinen kerta Tallinnassa. Huomasin siinä kohtaa että kello on 7.25, ja 7.40 suljetaan lähtöselvitys eikä laivaan enää pääse. Kipitin kuin mikäkin Carrie korkkareissani Viking linen terminaalia kohti. Ainoana erona saattaisin mainita että Carrie saattaa näyttää hienostuneemmalta kuin minä reppu selässäni, ja Manhattanilla on hitusen vähemmän sohjolunta kaduilla. Mutta EHDIN! Jäi jopa kaksi minuuttia ylimääräistä aikaa ;) Onneksi mulla on uusi rakas hieno kaunis pieni miniläppärini joka on viihdyttäny mua jo tunnin ja seitsemän minuuttia tällä matkalla. Mii sou häpi.

Vielä tunti ja 20 minuttia laivamatkaa jäljellä, sen jälkeen yritän löytää tieni rautatieasemalle ja junassa ajattelin nukkua. Pitkästä aikaa matka Suomeen joka ei ole ahdistava; ei ole mitään ikäviä asioita odottamassa eikät tarvitse matkustaa kissan kanssa. Vain minä ja reppuni! Ihastuttavaa :)