Kun inspiraatio iskee, nappaa siitä kiinni

Äitini on ammatiltaan ompelija. Äiti on aina opettanut, että parhaan ompelutuloksen saa riittävällä kärsivällisyydellä: etsi käsityölehti, etsi kaavat, piirrä kaavat, leikkaa kaavat, leikkaa kankaasta kaavan mukaiset palat…Ymmärrätte, kamalan monta vaihetta? Ja tässä kohtaa ei olla vielä edes yhdistetty kangaspaloja millään tavalla!

Silloin kun inspiraatio iskee, niin ei mitään kaavoja ehdi alkaa etsimään. Ja jos sopivat kaavat löytyy, kenen mielenkiinto riittää enää varsinaisiin ompeluhommiin siinä kohtaa, kun on kolme tuntia taistellut pelkkien kaavojen luomisen kanssa? Sen vuoksi valitsen yleensä helpomman reitin. Leikkaan kangasta vähän silleen sinnepäin ja ompelen niistä valmiin vaatteen valmiiksi. Tadaa! Toi “helppo reitti” oli sarkasmia. Tässä hommassa pätee sanonta “minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.” Eli sen vitutuksen.

Olin keväällä Viron Suomen-suurlähetystön itsenäisyyspäivävastaanotolla, ja päätin siis tehdä näihin juhliin mekon, kun satuin kaupassa näkemään just sopivan väristä kangasta – sininen, musta ja valkoinen oli kaikki just hyvin edustettuina! Ai hitsit, noistakin juhlista on siis jo melkein vuosi, hieman hidasta raportointia on ollut tästäkin mekkoasiasta…

Mekko1

Tämä yksiolkaiminen malli on ihan tuttu juttu mulle, tuollaisesta mallista on tullut värkättyä myös harmaa iltapuku. Tähän uuteen mekkooni käytin yhtä, siis tasan yhtä kaavaa, joka kuuluu siis mekon yläosan etupuolelle. Loput mekosta on improvisaatiota. Toki tämä ainokainen kaavakin on väärän kokoinen, namely too small, eli sitäkään ei ihan sellaisenaan voi käyttää…

Mekko2

Kokosin siis kaiken kärsivällisyyteni ja tsadamskis vain, tein mekon! Luonnollisesti edellisenä päivänä ennen juhlia, ja junamatkalla Helsinkiin päättelin langat jne. Sain sentään kehuja, ja toki ylpeänä muistin aina mainita että jooo itte oon tehnyt ;) Nämä kuvat on otettu piiiitkän päivän jälkeen yösijani luona, eli en varsinaisesti ole hehkeimmilläni enää, lisäksi mulla ei itse juhlavastaanotolla ollut hiukset ponnarilla :)

Mekko3

Hah, ei nyt liian asialliseksi ryhdytä; kevään loskakeleissä kulkukenkinä kuitenkin maiharit!

Tarinan opetus on siis se, että käytä kaavoja, niin pääset helpommalla. Jos et halua käyttää kaavoja, hanki ihmeessä mallinukke, jonka päälle voit helposti sovitella vaatetta kaikissa valmitusvaiheissa. Voin kokemuksesta kertoa, että se on hippasen rassaavaa yrittää kiinnittää nuppineuloja kertomaan sopivaa saumankohtaa, kun vaate on päällä ja sitten kun otat sen pois päältä niin ne nuppineulat on jo tippuneet lattialle ja yksi kissa jo yrittää syödä niitä ja ja ja ….. Niin, mulla ei tosiaan ole mallinukkea. Se on toivelistalla.

Eikun tarinan opetus voisi sittenkin olla se, että jos inspiraatio iskee, niin kyllä sä siitä selviät ilman kaavojakin, kunhan käytät kärsivällisyyttä. Kangasta mun mallailee itsensä päälle ja sen mukaan muotoilee vaatetta, saa ainakin omalle vartalolleen sopivan ja muutenkin mieleisensä. :)

Tsemppiiiii ja pitkää pinnaa! (Noita pitkiä piuhoja kai tarvitaan muutenkin tähän aikaan vuodesta aika paljon..)

Kuka nyt kaavoja tarvitsee?

Mun on pakko nyt hieman hehkuttaa.

Nimittäin, muutama viikko sitten kävi näin, että oli firman kesäjuhlat tulossa eikä mulla ollu mitään soveltuvaa päällelaitettavaa. Mulla kuitenkin sattui olemaan yhtä kivaa kangasta, sekä ajatus siitä kankaasta mekkona. Tuumasta toimeen. Juhlat oli perjantaina, joten mekon tekeminen on hyvä aloittaa torstaina. Ei hetkeäkään liian aikaisin…

Mulla oli siis idea, millaisen mekon haluaisin. Mä en käyttänyt aikaani kaavojen etsimiseen, koska ensinnäkin mun mielestä kaavoja on tosi ärsyttävä piirtää… Leikkasin kangasta siis “vähän sinnepäin” -tyylisesti, sitten asettelin niitä vähän sillain sopivasti yhteen ja ompelin. Ja mekosta tuli mun mielestä ihan täydellinen, jee! :) Ilman kaavoja, ilman mittanauhaa, ja vain kolmella nuppineulalla! Noista puuttuvista tarvikkeista olisin eniten kaivannut lisää nuppineuloja, esim rypytyksen tekeminen olis ollu huomattavasti helpompaa… :D

Valitettavasti kuva on vähän huono, eikä yksityiskohdatkaan tule oikein hyvin esille kuten kaulan kaulurissa oleva pieni rusetti tai yläosan rypytys.

Kesän aikana on tavoitteena tehdä vielä muutama kiva mekko lisää :))

Ompeluhaaste: Vuosijuhlamekko

Tänä vuonna olen TSOJ:n puheenjohtaja, joten vuosijuhlassa minun tulee olla kauniimpi, edustavampi ja muutenkin täydellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Tietysti mekkoni tulee myös olla täydellinen. En oikein tykkää kaupassa myytävistä mekoista, koska ne näyttää jotenkin niin teollisilta. (Okei, toinen juttu on, että ne maksaa aika paljon.)

Päädyin tekemään vuosijuhlamekkoni itse, viimevuonnakin se oli itsetehty vaikkakin silloin se oli suurimmaksi osaksi ihana äitini joka sen kärsivällisesti kokosi kasaan. Tykkäsin viime vuoden mekostani ihan tosi paljon, ja käytin ihan vilpittömästi sanaa täydellinen! Harmaa väri oli päähänpisto kangaskaupassa, ja kaavoja yhdistelemällä muotoutui yksiolkaiminen mekko yksinkertaisella hameosalla.

Tein tuohon vyölle taakse vielä jonkinlaisen rusetin – kiireessä, joten lopputulos ei ollut kovin häikäisevä. Jokatapauksessa pieni yksityiskohta :)

Tän vuotiseen mekkoon oli ideana korsettiyläosa + saman mallinen alaosa kuin viime vuoden koltussa. Löysin mun viime vuoden hamekaavan, joten ei ongelmaa. Valitettavasti mun kissat oli löytänyt sen jo ennen mua, joten osa kaavasta oli sellaisina nättinä sentin viipaleina ja pienillä hampailla rei’itettynä.

Onneksi nää kaavat ei ole mitenkään kovin yksityiskohtaisia, joten ne oli helppo piirtää uusiksi.

Tässä tämänhetkinen tilanne:

 Okei, oikeasti homma on edistynyt sen verran, että löysin eilen myös mustan korsetin (tuntui olevan tiukassa sellaisen löytäminen). Nyt vielä vähän sitä ja tätä ja tota ja leikkaamaan ja… Noh, juhlat on vasta perjantaina, et ei vielä miiiitään paniikkia ;) Pieni jännitys pitää mielen virkeänä!

Kustavi

Turussa. Reissu ei mennyt ihan niin kuin oli suunnitelmissa, mutta toisaalta, ehkä nyt saan enemmän aikaiseksi. Eilen jo parin kaverin tapaamista, pullo skumppaa ja ajoissa nukkumaan :)

Tänää tulin äitin luo Kustaviin. Viimestä kertaa tässäkin talossa ennen muuttoa. Tunnetteko sanonnan: Kaikki mikä ei ole Kustavissa, on paskaa. Eleganttia huumoria, right?! Mutta Kustavi on varsin kaunis paikka, vasinkin kesällä :)

Äitin kisu Osku…  Ei varsinaisesti nauti mun sylissä olemisesta…
Hieman väkinäistä kuvausta, ja tunsin “pienen” kissaraukan tuskan :D Osku on ihan valtava! 
Inspiraatio.

Innostuin taas selailemaan käsityölehtiä… Kasa niitä kotiin, niin on jotain puuhaa koulun ohelle! Suunnitelmissa on muutama kiva mekko :)) Tällä kertaa teen kaavojen mukaan, ja saan ehkä tehtyä jotain käyttökelpoistakin…

Nyt nukkumaan, huomenna taas uusiin seikkailuihin!