Uusi kummitäti syntyi maailmaan!

Eli määääää! Musta tuli viikko sitten pienen kauniin komean kiltin ja muutenkin mukavan pikkuvauvvvan kummitäti!

Kummitäti2

Asiahan on pelkästään positiivinen ja otin tehtävän ilolla vastaan, mutta miten voi noin pieni (ja kevyt!) nyytti käydä niin painavaksi tuossa tilaisuuden aikana :D Aluksihan beebi ei paina mitään, mutta vartin päästä alkaa jo kävi aika tuskaisesti kramppaamaan ja pappi ei vaan lopeta puhumista… Nimi nyt vaan se nimi ilmoille ja kahvittelemaan! Tuossa tilaisuuden keskenkään ei oikein viitsinyt olla jollekin, että hei otatko sä välillä tän, en nyt oikeen jaksa pitää. Jos vielä joskus saan tämän kunnian olla sylikummina, niin täytyy hieman treenata etukäteen (joko saliharjoittelulla tai sitten ihan vauvan pitelemistä.) Rankkaa! Ja siis tää mun kokemus oli varmasti paljon rankempi kuin esim. tuoreiden vanhempien arki ;)

Kummitäti1

Onneksi pienokainen oli ajoittanut päiväunensa juuri oikeaan kohtaan! :D 

Kävin siis viime viikonloppuna Oulussa kummitätiytymässä… Voi jumpe tuota reissaamista. Se se vasta rankkaa onkin. Eikä pelkästään mulle. Kaverini kävi ruokkimassa kissojani kun olin poissa, mutta kissavauvoilla oli vissiin ollut kuitenkin melko tylsää täällä viikonlopun aikana, nimittäin sunnuntaina sain puhelun jostain oudosta numerosta, ja se olikin – tadaa – joku mun naapuri :D Tiedusteli ihan vain, että onhan kaikki hyvin mulla ja kissoilla, hän on viikonlopun aikana ihmetellyt kun käytävään on kuulunut niin paljon kissan maukumista aina kun kävelee mun asuntoni ohi… Että eihän mitään ole vain tapahtunut hän oli varmaan myös lukenut hiljattain iltapäivälehdessä julkaistun jutun siitä, kuinka kissat olivat alkaneet syödä asuntoonsa kuollutta omistajansa :D). Täällä karvakasat oli siis istuneet oven takana ja kuunnelleet kun joku kulkee käytävällä ja rääkyneet varmaan kilpaa “MAMIIIII OOTKO SE SÄÄÄÄÄÄ!?!?!??! JOKO TUUT KOTIIN?!?!?!?!!”

Olin vähän nolona, ja kysyinkin sitten kotiin tultuani seinänaapuriltani, että onko mun elukat häirinneet meluamisellaan. Ei onneksi ole sentään varsinaisesti häirinneet, vaikka seinänaapurikin oli kyllä käytävälle kuullut maukumista ja oli myös hieman pohtinut, miksi ne yhtäkkiä pitää noin paljon ääntä…. Noooh, kyllä oli kissat niin onnellisia kuin pienet eläimet vaan voi olla, kun mami taas sunnuntai-iltana tuli takaisin kotiin! Ja lisäksi on siistiä, että on oikeasti naapureita jotka tuolla tavalla pitää huolta.

Sitten vielä note to self: jos joskus hankit lapsia, trampoliini näyttää olevan sellainen vähän kuin hiusponnarit kissoille; kannattaa hankkia, sillä siitä riittää viihdykettä tunnista toiseen…

Pomppu

Update

Ai vitsi, taas on huomaamatta kulunut hieman yli kuukausi…

Tähän kuukauteen on kyllä mahtunut aika paljon kaikenlaista; muun muassa:
Joulu1

Reissaamista tietystikin; Turusta Ouluun, Oulusta Lappiin. Sama reitti toki takaisin päin… Onneksi mun kissat on hyvinkäyttäytyviä reissueläimiä.

Joulu2

Sisustusidea: jouluinen kissakori. 

…ja onneksi noi karvanaamat sopeutuu helposti myös kyläpaikkoihin… :) Oikeastaan niin hyvin, ettei ne näyttänyt erityisen innostuneilta kotiinpaluusta. Kyläpaikoissa on niiiiiiin paljon enempi säpinäääää! Kotona on ihan boreeeeeee!

Joulu3

Innovaatio.

Ohjelmistossa oli myös kokeileva torttukeittiö. Vasemmassa yläkulmassa on kettu. Se on mun suosikki ja ylpeydenaihe. Hiano.

Joulu4

Joulu vietettiin siis Saariselällä, ja käytiin aattona buffetissa syömässä. Ihanat noi joulukoristelut :)

Joulu5 Joulu6Joulun jälkeen takaisin Ouluun…

Joulu7

Game on!

Koko reissu tuntui olevan vaan kamalan aktiivista ulkoilma-aktiviteettien harrastamista… Noh, tälläpä kertaa sitten pikkupoikien kanssa jääkiekkoa (tai -palloa tai jotain) pelaamassa.

Valmentaja

No tuota……

Valmentaja on tässä nyt hieman pettynyt, ei oo strategiapalaverissa taas kuunneltu… Pelaaja on kans huomannu ettei menny ihan pelisuunnitelmien mukaan…

Joulu8Aika söpö kummipoikani :)

Joulu9

Dekkari! Sen nimi. Kyllä.

Uuteen vuoteen on mahtunut myös kaikenkarvaisia uusia tuttavuuksia…

Joulu10Helsinkiä….

Joulu11Sekä vierailuja vanhojen tuttavuuksien luona.

Lisäksi olen päässyt juhlimaan valmistujaisia (en valitettavasti omiani…) nautiskelemaan lisää neljän tähden illallisista (en keksi mitään parempaa kuin valmiiksi tarjoiltu kolmen ruokalajin illallisen hyvässä seurassa!).

Edellinen vuosi siis loppui hyvin, ja niin alkoi tämäkin vuosi. Kissoille ei kuulu mitään uutta eikä erityistä; kissanpäivät jatkuvat edelleen.

Kissat

Järgmine peatus: Oulu

Tsau kõigile ja terveisiä Oulusta :)

Kuvassa Niina 9v, joka on ihan innoissaan pysyvästä lumikerroksesta :)

Yks asia minkä haluaisin kertoa: Mun mielestä Matkahuolto busseineen on tosi jees. Noh, jos ei nyt lasketa yhtä Turun linja-autoasemalla työskentelevää ilkeää asiakaspalvelutätiä, niin muuten homma toimii. Bussikuskit on useimmiten tosi mukavia ja joustavia ja yrittää toimia matkustajien parhaaksi. Pari esimerkkiä:

Olin menossa Helsingistä Kangasniemelle, jolloin Joutsassa täytyy vaihtaa bussia. Jos ei muista vaihtaa bussia, joutuu Jyväskylään Kangasniemen sijaan. Tietysti matkaan tarttuu aina joku uuno joka ei kuuntele kuulutuksia tai ainakaan muista toimia niiden mukaa, joten tämä (huom. mies) jatkoi tyytyväisenä matkaansa Jyväskylään ja me muut vaihdettiin bussia ja mentiin Kangasniemelle päin. Lähdettiin ajelemaan, mutta hetken päästä meidän bussi pysähtyi, ja kuski kuulutti, että joku oli jäänyt väärään bussiin. Noh, tämä Jyväskylän bussi kävi TUOMASSA sen yhden unohtuneen matkustajan tähän oikeaan bussiin. Vr tuskin kääntää junaa ja käy heittämässä eksynyttä matkustajaa oikeaan paikkaan :)

Eilen oli hieman huono ajokeli, joten bussi oli myöhässä n. 5 minuuttia. Oulun rajaa saavuttaessa kuski kysyi, onko Tornioon jatkavia, heidän täytyy siis vaihtaa bussia Oulussa. Ja koska kuljettaja ei saanut tuon Tornion bussin kuljettajaa puhelimitse kiinni, hän ilmoitti, että ajetaan suoraan bussiasemalle jotta nämä vaihtajat ei vaan myöhästyisi seuraavasta yhteydestä ja “ettei joulu mene pilalle” ja vasta sen jälkeen käydään kaupungin sisäisillä pikavuoropysäkeillä. Kilttiä ja ajattelevaista :)

Jos ostat junassa lipun vasta junassa, miten tiedät mikä paikka on vapaa? Et mitenkään, ja joudut hyppimään tavaroinesi paikasta toiseen 20+ kertaa. Sen vuoksi mun mielestä oli ilahduttavaa, kun bussissa oli laitettu “tämä paikka on varattu” -lappusia paikoille, jotka oli ostettu jo etukäteen :) Niin, ja lisäksi busseissa ei tarvitse erikseen maksaa lemmikkimaksua, junassa täytyy maksaa 5e mukana kulkevasta eläimestä.

Itse Oulusta ei varsinaisesti oo mitään kerrottavaa; kylmä tuuli ja sataa räntää.

Rotuaarin pallo

Kaupungintalo

Kuusi on koristeltu, ja ihan todella outoa, että huomenna on aatto…  Tosin oudompaa on, että viikon päästä vaihtuu taas vuosi! Edellisestä vuodenvaihteestakin on niin vähän aikaa :)

Kissanpäivät

Kissanpäivät on nyt ohi, sekä mulla että Edwardilla. Pikkukissa ei saa riehua ja mamin täytyy mennä töihin että saadaan leikattua jalkaa vähän lisää vielä. Tästä lähtien musta tulee hysteerinen mami joka eliminoi asunnosta kaiken vaarallisen johon pikkukissa voi kiivetä ja satuttaa itsensä :D

Kuvassa myös uusi kipsi joka laitettiin eilen :) Leikkaus siis tehtiin Virossa ja käytiin eilen Suomessa lääkärissä, ja ens viikolla täytyy mennä tällä korjausleikkaukseen, jihuu. Pelkään että tästä eläväisestä kissalapsesta tulee masentunut jos se joutuu parikin kuukautta olemaan mahdollisimman paikallaan ja yhdessä huoneessa :/ Tällä hetkellä ei kyllä ole muuta havaittavissa kuin lisääntynyt hellyyden tarve purrrrr!

VR:n eläinvaunut oli hyvät! Kerrankin postiivista sanottavaa. Yks toinen eläimen kanssa matkustava osas kertoa että ne on entisiä ykkösluokan vaunuja ja siksi tilavia. Eli oli tollanen 12 hengen hytti, kätevä kun lemmikki ei pääse kovin kauas karkuun vaikka sattuskin omalta paikalta häipymään. Ja lisäksi ei oo hälinää ku ohi kulkeva porukka menee siellä seinän takana käytävällä.

Tässä minä ja inva-Eddy matkalla kohti Oulua yöjunallal Eddy nukkui, minä en.

Täällä Oulussa on ihan helevetin kylmä! Mutta kaunista, kun on luntakin. Tallinnan masentava talvi koostui pakkasesta ja jäätyneistä kaduista kun lähdin, ehkäpä sielläkin on saatu jo vähän enemmän lunta kuin se pari senttiä.