Turun Pancho Villa

Turun uusi (tai uudehko) Pancho Villa testattu. Yritettiin ensin mennä Cantina Aztecaan mutta se oli ihan tupaten täynnä. Sattumalta tuli mieleen tuo Pancho Villa, jossa onneksi oli näin lauantai-iltanakin vapaita pöytiä (eikö ihmiset ole vielä löytäneet sitä?). En ollut aikaisemmin siellä käynytkään, vaikka silleen vähän on ollut suunnitelmissa. Tuomio: viihtyisä paikka, ja ruoka oli myös hyvää. Suosittelen siis! Otin Panchon härkää aurajuustokastikkeella. Annos oli maukas, mutta toooodella tuhti ja en jaksanut syödä kaikkea. Namnam. Niin, ja opiskelijakortilla sai ilmaisen limpparin kaupanpäällisiksi!

Pancho Villa

Paikalla oli myös viehkeä miesporukka, ilmeisesti polttaritunnelmissa. Yksi miehistä jo sisääntullessa kaipasin hieman seuralaistensa tukea kävelyssä, ja ruokailun jälkeen hänet raahattiin kahden miehen voimin ulos. Ravintolan ulkopuolella odotti tilataksi, johon muu porukka yritti kammeta tätä sulhasta. Sulhanen ei kuitenkaan saanut nostettua jalkaansa niin, että pääsisi ajoneuvon kyytiin ja päätti sen sijaan oksentaa kadunkulmalle (eli meidän kohdalle ikkunan ulkopuolelle) juuri syömänsä ruoka-annoksen ja todennäköisesti pari edellistäkin. Taksikuski ei kovinkaan suuresti innostunut ottamaan porukkaa kyytiin, vaan kaasutteli tyhjänä pois paikalta (melko tympääntyneen näköisenä). Kello oli tuossa kohtaa kymmenen illalla. Viehättävää.

Uudet harrastukseni

Alussa mulla oli hieman ongelmana se, etten ollu varma mitä Turussa vois tehdä. Nyt oon vihdoin keksiny sen. Turussa voi syödä.

Eilen kävin Tintåssa, joka sijaitsee jokirannassa. Vähän fiinimpi paikka, ja siellä oli ainakin hyvää sinisimpukka-tiikerirapupitsaa (oon nyt ilmeisesti innostunu noista merenelävistä…) Ja hei, kovin kansainväistä myös. Oltiin kaverini kans ainoita siinä huoneessa, jotka puhu keskenään suomea. Kyllä. Suurin osa puhui toista kotimaista kieltä, olin aikaisemmin kuvitellu että “jättekiva” on joku urbaanilegendasana, joten huvitti kun viereisen pöydän hieman ikääntyneemmät naiset kyseistä sanaa käyttivät… Kun toisessa viereisessä pöydässä oli brittimiehiä ja viimeisessä myös ruotsia puhuvia, tajuttiin olevamme aikamoisessa vähemmistössä oman kielemme kans :)

Mun suosikki-buffetlounas löytyy kuitenkin Fontanasta.

Mun kamera ei toimi kunnolla, joten kuvien ottaminen on aika haastavaa :) Kovin huomaamattomasti en siis saanu otettua kuvia, ja kun kamera vihdoin otti kuvan, oli tuohon parveillu jotain ihmisiä jo hamstraamaan safkaa. Ps haluun tollasen lampun!

Toi on tosi viihtyisä paikka, ja lounasbuffet on ihan tosi runsas, tykkään erityisesti salaattimahdollisuuksista! Täytteeksi voi laittaa salaatin päälle just erilaisia juustoja, kanaa, lihapullia, erilaisia kastikkeita, paahdettuja jyviä ym. Oikeastaan en tälläkään kertaa keskittyny tuohon lämpimän ruoan osioon niin paljon, vaan enemmänkin salaattipöytään :)

Tehtiin Marian kans olomme oikein kotoisaksi kaikkine papereinemme  :D Lounaan päälle kolme kuppia teetä / kaks kuppia kahvia (+monta palaa pannaria!) ja kas, olimme viettäneet taas reilut 2,5 tuntia elämästämme :D Marian läppärillä on asiantuntevasti Facebook auki… Mutta se oli pelkästään sen vuoksi, että yritettiin saada jotain opiskelukaveria kiinni, sillä meillä tuli aika paha ongelma yhden esimerkkitehtävän kanssa! :D

Toinen, mitä oon huomannu että Turussa voi tehdä, on opiskella. Jos ei ole käyny jo ilmi edellisistä postauksista.

Tykkään uudesta (no ei enää kirjaimellisesti niin uudesta) pääkirjastosta. Se on niin valoisa ja ilmava ja jotenkin raikas. Vaikka noihin lukupaikkoihin kantautuu koko kirjaston hälinä ja ääni ja puheet, niin tuntuu että siellä on silti hiljaisempaa kun meidän koulun “quiet study” -osastolla :D

Vanhan kirjaston siivestä, eli musiikkikirjaston puolelta löytyy hieman tällaisia perinteisempiä Aurajokinäkymiä:) Siellä on kyllä ehtinyt kauaa aikaani viettämään, sillä (liian) tuhti lounas teki tehtävänsä ja oli pakko lähteä kotiin päikkäreille! :D

Lounaspaikkatestailut jatkukoon :)

Mukavaa aamua!

Mä en ole ollenkaan aamuihminen. En tykkää herätä aikaisin, en tykkää käydä aamulla suihkussa, en tykkää puhua aamulla… Siksi hitaat aamut on ihan parhaita, saa herätä rauhassa ja tehdä asioita siihen tahtiin, kuin saa silmiä (ja mieltä) vähitellen auki. Lisäksi loistavaa on mennä aamupalalle jonnekin paikkaan – hotellin aamiaiset on hyvin lähellä mun sydäntä!

Aamukahvi tunnelmallisesti tarjoiltuna. 

Eilen oli mainio aamu; sai nukkua yhdeksään, neljältä odotti tentti, mutta sitä ennen aamupala kaverin kanssa kahvilassa. Mä en laittanut nyt Tallinnan-reissun aikana edes jääkaappia päälle, joten oli ihan pakko käydä vaan ulkona syömässä ;)

Aamiaisleipä kinkulla, häränsilmämunalla ja pestolla 2,60e. Namnamanmanmmmmnn. 

Toki siihen tenttiinkin piti selailla hieman asioita… Tästäkään selailusta ei ollut yhtään mitään hyötyä, sillä kokeessta kysyttiin ihan täysin eri asioita, toisen kysymyksen termistä en ollut ikinä ennen kuullukaan… Onneksi tentti oli open book ja kaikki materiaali sallittua, netti (wikipedia…) osasi kertoa kaikkea kivaa :D Oppia ikä kaikki, nyt tiedän siitäkin asiasta!

Ja jälkkäriksi vielä pannaria! Nämma! Aamupalaa syödessäni sain myös ahdistuksen, että voinko ikinä hankkia normaalia päivätyötä, sillä eihän tällainen silloin onnistu arkisin? Kamalaa! Luksusta tästä tekee nimenomaan se, että tätä voi tehdä arkiaamuisin… Noh, kaikista elämänvaiheista täytyy nauttia, ja ehkä sitten täysipäivätyötä tehdessäni oon onnellinen viikonloppuisin, kun on hieman enemmän rahaa käytössä kuin nyt… :)

Kohvik Must Puudel asub Vanalinnas aadressil Müürivahe 20. 

Tallinnan Ravintolaviikko

Nyt nopea vinkki kaikille, jotka ovat tällä viikolla matkustamassa Tallinnaan tai jotka asuvat siellä. Tällä viikolla (1.-7.11.) on Tallinn Restaurant Week, ja kaupungin hienoimpiin ravintoloihin pääsee syömään melko edullisesti. Kahden ruokalajin lounas maksaa 10 euroa, ja kolmen ruokalajin illallinen 20 euroa.

Ravintolat voi katsoa linkistä: Tallinn Restaurant week . Toi Chedi on aika lähellä mun asuntoani ja sitä olen vähän katsellu sillä silmällä, Egoist on kans vanhassa kaupungissa ja ikkunoista olen tirkistellyt sisälle arvokkaan hämyisen näköiseen tunnelmaan… Haluaisin kyllä käydä noissa kaikissa!

Pimeiden iltojen ilot

Syksy on jotenki niin kaunis täällä. Ulkona on pimeää ja märkää ja tunnelmallista. Vanhan kaupungin kadut on sopivan hämyisiä, koska mitään kunnollisia katuvaloja ei ole..

..Epätasaiset mukulakivikadut on toinen toistaan liukkaampia…

…mutta kuhan viettää aikaansa sisällä ja pukeutuu lämpimästi niin en kyllä löydä asiasta mitään valitettavaa!

Mulla oli eilen kova pastanhimo, joten käytiin Vapianossa syömässä. Vapiano on ennen ollu Tallinnan jotenkin “se juttu”, hieman hienommantyylistä pikaruokaa ja viihtyisät tilat. Tänä vuonna Vapiano avasi ravintolan myös Helsinkiin; en ole käyny siellä, joten vaikea sanoa onko siellä sama fiilis ja edulliset hinnat (tosin ei toi ruoka täälläkään niin erityisen halpaa ole kun vertaa muiden ravintoloiden hintoihin).

“Onks pontso ny hyvin” *smileeee* “ahh syömään!”

Syömisen jälkeen on hyvä siirtyä tien toiselle puolelle leffaan. Myös tämä ilta on tarkoitus viettää saman konseptin mukaan; ensin syömään ja sitten leffaan. Eilisestä viisastuneena tarkoituksena on kyllä syödä hieman vähemmän ruokaa, jotta jaksan syödä myös poppareita. Eilen en ostanut ollenkaan popcorneja leffaan. Se oli hieman outoa. Asia korjaantunee tänää.

Leffassakäyminen on myös hyödyllistä, sillä siinä oppii samalla myös kieltä ja sanontoja. Toisinaan olen lueskellu myös venäjänkielisiä tekstiä, mutta siinä menee jo melko sekaisin :D Täytynee vielä toistaiseksi pitäytyä eesti keeles.

Joko mennään syömään, mulla on nälkä !

Herkullisia hetkiä

Miksiköhän viikonloppuna aika ei vois kulua yhtä hitaasti kuin esimerkiksi työpäivien aikana?

Kävin perjantaina lounastamassa Pärnu maanteen ja Sakalan kulmassa olevassa Reval Cafessa, ja ihastuin heidän EDULLISEEN ja namnam niin herkulliseen caesar-salaattiin, että halusin mennä sinne lauantainakin lounastamaan :)

“Mä vähän asettelen hiuksii niin ota sitte musta kuva!”

Niin, edullinen tarkoittaa että tuon salaatin hinta on 2,60 euroa. Ja siinä oli lihaa niin paljon, etten meinannu jaksaa syödä kokonaan. Vapianon caesar-salaatti saa todellakin väistyä Revalin tieltä!

Muuten viikonloppuna oli luvassa Vanhassa kaupungissa kiertelyä, sillä tällä kertaa sää oli suosiollinen. Toompeanmäki on mun mielestä Vanhankaupungin kauneinta aluetta, ja siellä tepastelu käy ihan urheilusta koska se on tosiaan mäki – askellus tapahtuu ylös päin :D

Visiitti kahvilassa ei käynyt kukkaron päälle: omenapiirakkaa, suklaakakkua, mansikkaleivos ja 0,5 litran Cappy-mehu maksoi yhteensä 3,16 euroa. Voisin sanoa että ihanan halpaa, jollei se olis niin mauton sanonta!

Illalla mentiin vielä hieman fancymmin syömään; paikkana mun yks suosikkiravintoloista Tallinnassa, jota suosittelen hyvin mielelläni: Museum. Se sijaitsee melkein Viru-hotellin vieressä, joten turistienkin on helppo löytää sinne (yksi ihana äänekäs turkulainen miesturistiporukka olikin löytänyt sinne, jeeeee!)

Mun annos näyttää niin tyttömäisen hienostuneelta, just sellaiselta kevyeltä ja terveelliseltä…

…mutta onneksi kaverin tuhdimpi annos oli myös ulkomuodoltaan melko hienostunut ;)

Viikonloppua hieman varjosti mun kipeä olo :/ Perjantaina tuntui jo töissä että taitaa joku tauti ottaa valtaa… Tulis nyt sitten kunnolla ja lähtis pois. On niin raivostuttavaa olla monta viikkoa vaan silleen ihanvähänkipee, niin että on voimat pois mutta ei kehtaa olla töistä pois. On jo pari päivää ollu olo, että kuume nousis, mutta ei vielä ole näkynyt. Olis mukava sairastaa alkuviikosta, koska ens viikonloppuna olis tarkoitus mennä Tampereen chilifestareille, mmh :)

Pizzamaanantai. Eiku tiistai. Noh, se pizzapäivä kun oli lämmintä ja paistoi aurinko.

Itseään on toisinaan hyvä palkita. Päätin töiden jälkeen palkita itseni pizzalla; syytä palkitsemiseen en keksinyt, mutta onko tuo nyt sitte niin tarkkaa…

Kaipaan kunnon suomalaista pitsaa, eli siis toisin sanoen sitä pitsaa mitä ulkomaalaiset vääntää suomessa :D Mun mielestä Vapianon pitsat on kuivia, ja Americanan liian paksuja ja rasvaisia… Molemmat menee toisinaan, mutta ei sammuta varsinaista pizzannälkää, minkä Turkulaisen Ali Baban pizza kyllä sammutti kun sitä söi telkkaria katsellessa :D

Päätin kokeilla jo parin tyypin suosittelemaa Pizza Grandea, joka sijaitsee Vanhassa kaupungissa. Otin kunnon jauheliha-kinkku-herkkusieni-sipuli-persikka-täytteisen pitsan, mutta lopputulos yllätti :D

Mistä noi pavut tuli mukaan?! Ja sipuli ei ollu varsinaisesti sitä, mitä yleensä sanalla sipuli tarkoitetaan – vaan hillosipuleita! Onneksi olen tarpeeksi kieroutunut ja rakastan hillosipuleita. Nomnom. Pizza oli oikein hyvää vaikkei täysin sellaista kuin odotin, eikä yhtä hyvää kuin perus suomalainen karvakäsipitsa (toim. huom. tämä ei ole rasistinen ilmaisu.) Ehkäpä tää oli nyt sitten se paikka, mistä tuun jatkossakin pitsani ostamaan. Kätevää oli myös se, että niitä sai myös kolmessa hinta(koko-)luokassa.

Oon tän ansainnu! Ihan varmasti jostain hyvästä.

How does it feel to be a tourist in Tallinn?

Isi saapui vieraakseni viikonlopun ajaksi, ja heittäydyin itsekin ihan viralliseksi turistiksi. Kotikaupunkiaan tulee harvemmin tutkittua kovin tarkkaan, joten tällainen “turistiviikonloppu” tulee toisinaan ihan tarpeeseen. Lisäksi sain hienon punoituksen olkapäihin ja nenänpäähän. Sattuu!

Nämä maisemathan on tuttuja, eikä minun tarvitse kulkea kartta kädessä, osaan myös oikoreittejä ja tiedän kauneimmat paikat vanhasta kaupungista… Mutta toisinaan asioihin keskittyy tarkemmin, kun kiireettömästi taapertaa eteenpäin kameran kanssa :)

Vanhan kauoungin muurihan on tosi hieno. Mä niiin tykkään tuosta tornista, ja sen “linnakuviosta” siellä päällä, en tiedä miten sitä pitäis kutsua, mutta se laatikkokuvio mikä lapsena piti aina piirtää linnaan seinän yläreunaan, jotta sen tunnistaa linnaksi :D Tää kuva on otettu vanhan kaupungin enemmän “ei-turistipuolelta”, ei Balti Jaamin puolelta, josta on näkymä Snellin puistoon.

Talot on tietysti söpöjä, ja vaikka osa on kunnostettuja, valitettavan moni kaipaili pientä (tai suurta) julkisivurappausta. Kuva Rüütli-kadulta. Tää talo on kunnostettu ja söpö!

 

MAHTAISA JÄTSKIANNOS! Awww. Päällä olevista tummista viinirypäleistä tuli mieleen, etten ole moooneen vuoteen syönyt tuoreita kirsikoita…

…joten asia korjattiin :)

Käytiin parina iltana syömässä Raekoja Platsilla (kuten kunnon turistin kuuluu!) Karl Friedrich -nimisessä ravintolassa. Suosittelen! Ruoka oli tooosi hyvää, ja varsinkin salaatit. Mmmmmmh…. Paikka ei ole halpa, mutta sisätiloista saattoi nähdä että kyseessä oli laadukkaampi paikka :)

Kuvassa on alkupalasetti, mitä syötiin. Toi punainen juttu tais olla niitten salaattien salaisuus; jotain makeaa. Hmm. Täytynee selvittää. Vieläkin haaveilen siitä kylmäsavulohisalaatistani… Ruoka oli siis tosi hyvää.

Lauantaiaamuisin Kalasadamassa, lähellä Linnahallia (ja Lindalinen terminaalia) on kalamarkkinat. Halvalla lähtee tuoretta ja savustettua fisua. Kamalan huono ryhti tässä kuvassa, mutta… (tän mutta-sanan jälkeen lisää tähän mieleisesti huono tekosyy.)

Lopputulos: turistina Tallinnassa oli oikein kivaa. Sää suosi, vajaa 30 astetta ja aurinko paistoi. Sain mukavan “rapusnitzel”-fiiliksen ja pari rakkoa kantapäihin. Kaupungissa oli hulinaa, sillä britti- ja ruotsalaisturistit olivat myös keksineet tämän kohteekseen. Vaikka mä aina hieman valitan “turistit on ihan tyhmii”, “taas oli katu täynnä turisteja enkä päässy töihin” ja tietty se et niitä vaan ON ja ne on meluisia, siitä huolimatta mulla ei varsinaisesti ole mitään niitä vastaan, ja ne tuo tänne kesään kivan fiiliksen :)

Like this?! ;)

Kompressor

Oon kuullut niin paljon juttua tästä salaperäisestä, suuresti ylistetystä lättypaikasta, että tänää käytiin meijän epämääräisen kävelyretken jälkeen tutustumassa paikkaan. Annastiina oli tosin käyny siellä ennenkin ja syönyt jotain saippuan makuista, mahdollisesti myös kinkkua sisältävää lättyä. Nyt päätimme ottaa makeat lätyt.

Sisustus ei ollu mikään mieltä ylentävä, se oli suorastaan kolkko, mutta omalla tavallaan ihan kiva. Sunnuntai-iltana ei ollu mitään suurta ruuhkaa edes, saatiin lätyt hyvin nopeasti. Annastiina otti onkun suklaatäytteisen (40eek) ja mä mansikkahillolla ja jätskillä (45eek).

Tuomio: jätski ja mansikkahillo on täydellisiä lättyjen kans. Ahh. Suklaatäytteinen oli myös melko bueno. Siinä oli tosin päällä raakoja päärynöitä. Koko: ihan valtava. En jaksanu syödä edes puolia, tosin mikään makea ei uppoa muhun kovin hyvin. Annastiina reippaana tyttönä söi toki koko annoksen :) Mun makuun lätyt oli liian paksuja, tykkäisin ohuemmista. En uskonu ikinä sanovani tätä, mutta sitä ruoka oli liikaa. Huomatkaa että oon vielä vähän kipeä :D Meen kyllä vielä joku kerta testaamaan ne suolaiset lätyt. Mutta kaikenkaikkiaan, tosi edullista ja vesikään ei ollu ylihinnoiteltua niinku tässä maassa yleensä.

(tähän kohtaan olisin lisännyt kuvan Annastiinasta ahtamassa lättyä naamaan, mutta kuva osoittautui ei-niin-julkaisukelpoiseksi) 

Osoite on Rataskaevu 3, Von Krahlia vastapäätä.

Tervist!

En oo oikein päivitelly sen takia kun kotona ei tosiaan ole ollu nettiä, mutta ah, eilen löysinkin yhden langattoman joka toimii vallan mainiosti!

Elämä on ollu suht kiireistä, töiden jälkeen olen ehtinyt ehkä jumppaan ja onkin ollu jo ilta, hetken jotain kirjaa lukee ja menee nukkumaan. Mutta ihan mukava, kunhan vaan jaksaa tätä hössötystä. Viime viikon lopulla oli Essi ja Maria käymässä täällä, käytiin hieman ulkona ja tutustuttiin jopa paikalliseen poikaporukkaan.

Käytiin Texasissa, osoitteessa Pikk 43 juomassa hieman. Mutta vain yksi (1) margarita, joten juopoiksi meitä ei voi väittää :) Texas on kiva paikka istustella ja syödä naposteluruokaa ja juoda MARGARITOJA, ne on hyvä mmmm. Hinta on jotain 80 kruunua että ei ne mitään älyttmän halpoja kuitenkaan oo. [EDIT: Toi kuvassa oleva margarita ei tosiaan ole sellanen 80 kruunun margarita!!]

Yks päivä kun istuttiin iltaa Nimetassa niin otettiin kans pieni napostelulautanen… Hahhah. Deluxe-lautanen neljälle. Namm. Saatiin runsaasti huomioita avuliailta, nälkäisiltä miehiltä. Lisäksi mua kysyttiin mukaan ryhmäseksiin. Sellasta.

Ensimmäistä kertaa mua ei yhtään ahdista tai stressaa urheilu. Aina kun oon kovasti päättäny joo aloittaa treenaamaan ja urheileen ja jee kaikkea hienoa, ajatuskin jumppaan lähtemisestä on saanu väsymyksen potenssiin sata, tiskaamisen tuntumaan tärkeältä sekä koulujuttujakin on pitänyt juuri sillä hetkellä lukea… Mutta nyt! Mä vaan töiden jälkeen tuun tunniksi kotiin, sit totean että jaha nyt täytyy lähteä, ja lähden menemään. Käyn Kalev Spassa joka on tässä ihan viiden minuutin kävelymatkan päässä. Tykkään tosi paljon paikasta ja noista jumppaohjaajista. Tänää olin BodyPumpissa ja hieman kädet tärisee, vaikka yritin edelleen ottaa tositosi kevyillä painoilla. Oon onnistunut jopa aloittamaan tällä tavalla fiksusti, rikkomatta paikkoja.

Ensi viikonloppuna Turku kutsuu, oon vieraillu siellä viimeksi maaliskuussa! Perjantaina jotain kivaa tyttöjen kanssa ja lauantaina mahdollisesti äitin luo Kustaviin… Sunnuntaiksi ostin lennon kotiin, pääsen 40 minuutissa sen sijaan että matkustaisin junalla ja laivalla noin 6 tuntia :)

Elwi on alkanut jo leikkisäksi, ja ne kirmailee Eddyn kans kilpaa, jahtaa ponnareita ja lankarullia. Eddy on toisinaan turhan raju ja Elwiira-parka kiljuu kun toinen puree pyllystä eikä tajua lopettaa vaikka toiseen sattuu. Eiköhän asia tasaannu, kun Elvi saa hieman lisää elopainoa ja voi potkia takas tota isoa äijää.