Syksyn värit

Huomasinpa huomaamattani pukeutuneeni niin syksyisiin väreihin, että voisin melko helposti piiloutua maahan pudonneiden lehtien sekaan. Syksynvärit1Syksyiseen värikokonaisuuteen kuuluu vielä viininpunaiset, paksut sukkahousut (kenkinä tummanharmaat nilkkapituiset kumpparit). Sattui olemaan kamera kassissa, piti oikein kaivella esille ja ottaa yksi selfie tähän väliin. Kassi on uusi, sellainen vahinkohankinta joka tarttui mukaan kissanruokaostoksilla…

Syksynvärit2 Marja-aroniapensas, jonka marjat oli tarkoitus poimia ja mehustaa. Vau mikä syysasu kasvilla; punaiset lehdet ja tummansiniset marjat on melko voimakas yhdistelmä.

Syksynvärit3 Pihlajanmarjat, ketun mukaan melko happamia.

Nämä kaverit jos jotkut tietää jotain syksyn väreistä:

Syksynvärit4Mua ei kyllä niin vaan hämätä, tänään löysin jo ihan kohtuullisen saaliin suppilovahveroita. Lisää lähden etsimään kunhan saan tämänpäiväisen erän kuivattua.

Syksynvärit5

Edelliseen postaukseeni haluaisin lisätä: eilinen Posse-jakso ei ollut kovin vakuuttava, Aku urheiluliikkeessä oli ainoa hauska juttu.

Johtuukohan se tuosta eilisestä herkuttelusta, että tänään on kippee olo? Puhti ihan kokonaan pois, täytyy toivoa että yksi sohvalepopäivä riittäis.

Sieniä vapaa-ajalla

Aika kuluu niin hurjan nopeasti. Siinä on mun tän hetkisen elämän pääajatus. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa – ja sit lisäksi vielä se, että työpäivän jälkeen niin vähän energiaa.

Nyt syksyllä oon ottanut uudeksi harrastuksekseni sienestyksen. Opin syömään sieniä 17-vuotiaana niin, että yksi päivä kaupassa päätin ostaa purkillisen herkkusieniä ja tykätä niistä. Tähän tapahtumaan loppui alkulapsuuttani leimannut hyi-yäk-sieniä-ensyö -ajattelu. Nyt vuosien päästä sitten vihdoinkin on myös metsä käsietäisyydellä, joten sienten metsästys on helppoa ja yksinkertaista. Oikeastaan se on alkuun melko turhauttavaa, sillä opettelu ja tunnistaminen on melko vaivalloista yksin. En tiedä onko tää nyt vakuttavaa sanoa, mutta oon oppinut jo ihan hyvin tunnistamaan useitakin sieniä.  KuusenleppärouskuViime syksynä vielä jouduin ostamaan suppilovahverot torilta ja kuivaamaan ne (siis se oli myös niin suuri tapahtuma elämässäni että oon maininnut siitä postauksessa.) Hei, oon myös lanseerannut lihattoman lokakuun loppuviikon. Täytyypän noudattaa tänäkin vuonna. Tai edes tänä vuonna. Takaisin sieniin, eli oon tässä tutkinut asiaa sen verran, että suppilovahveroita voi olla vaikea havaita, mutta yhden löytäessän löytää sitten koko suvun ja helposti saa saalista saman tien ämpärillisen. Mä nuuskin tuolla metsässä varmaan kolme tuntia, ja yhden kasvuston löysinkin! Ämpäriä ei silti tarvinnut rasittaa, sillä löysin tasan kolme kappaletta kyseisiä sieniä. Reissun jälkeen kyllä tuli pohdiskeltua, että onko tämä järkevä tapa kuluttaa vapaa-aikaa. Kaipa se on.

ElwikopissaElwikin kopissaan häntänsä takana usein pohdiskelee, kuinka nopeasti päivät vain rientävät ohi kissan elämässä – ei meinaa ehtiä edes huomata eroa niiden välillä