Hyvää joulukuuta!

Tää on vaan niin käsittämätöntä, että kuinka nopeasti aika kuluu. Joskus kuulee väittämiä että lapsena aika kului silleen huomaamatta, mutta kyllä mä voisin väittää että koko ikä 20+ jälkeen on mennyt ihan yhdessä hujauksessa. Varmaan sen tajuaa siinä kohtaa, kun mittariin tulee 30 täyteen. Vielä on onneksi hetki aikaa tuohon ikäkriisiin.

Joulukuu2Ulkona on onneksi mitä kaunein talvimaisena alkaneen joulukuun kunniaksi! Vettä ei sentään sada samalla intensiteetillä kuin eilen. Vaikka eipä sillä niin väliä, mun on pitänyt melko tiiviisti pysyä neljän seinän sisällä ja viimeisellä syksyn kouluhommia. Siis nimenomaan viimeistellä, ei suinkaan räpiköidä koko kirjoitelmaa kasaan juuri ennen deadlinea… Oon joskus kuullut myös, että kaikki hommat vois aloittaa ajoissa eikä jättää viimetippaan. En oo kuitenkaan kokeillut tuon teorian toteuttamista.

Joulukuu3Oikeasti mää oon aloittanut aika tunnollisesti nää mun maisteriopinnot ja ollut hyvä oppilas, lukenut etukäteen artikkelit luentoja varten jne. Toi kuulosti mun suusta sanottuna lähinnä sarkasmilta. Mutta se on totta. Ehkä tälleen “vanhemmalla iällä” ottaa opiskelun enemmän tosissaan ja haluaa saada kursseista irti muutakin, kuin läpipääsymerkinnän. Ja olen kyllä saanutkin tosi paljon irti ja oppinut valtavasti uusia asioita ja näkökulmia, mutta on se vaivannäköäkin vaatinut. Toisaalta, opinnot on tietyllä tavalla olleet helpommat kuin etukäteen ajattelin. Voi tietty olla jotain tekemistä senkin faktan kanssa, että olen tosiaan ollut ihan reipas koululainen. En sitten tiedä. Voi toki olla niinkin, että musta on yhtäkkiä tullut vaan ihan sairaan fiksu ja kaikin puolin mahtava. Todennäköisempää taitaa kuitenkin olla, että asialla on tekemistä tuon opiskeluaktiivisuuden kanssa.

Joulukuu1Eddykin otti osaa mun kiireisiin, venytteli raukeana lampaantaljan päällä ja käänsi kylkeä. Näköjään myös näytti vähän kieltä. Kiitti kaveri…

Eka ei ja sit kuitenkin joo

Eka tuntuu ettei niitä tuu ollenkaa vaikka kuinka odottelee ja sitten onkin että joo tuleehan niitä. Ja sittenhän niitä tulee ihan silleen runsaanlaisesti.

SittenJooJääkaapin viileäosastolta löytyy pientä savottaa täksi päiväksi

Kesäkurpitsojen kanssa on niinku niiiiin tällasta, ja toisaalta sitten tuntuu että koko elämähän toimii samalla tavalla kuin kesäkurpitsat. Ensin on tietysti sellainen suvantovaihe, tasapaksu ja hidastuksella kulkeva tylsä, passiivinen jakso, sanotaan vaikka kurpitsojen kohdalla talvi kun ei totaalisesti tapahdu mitää, sitä vaan odottaa että päivä toisensa perään kuluu ja päässä takoo ajatus että jotain uutta ja innostavaa nyt tarvittaisiin ja kurpitsatkin miettii että tulis jo se kevät että vois alkaa jo jotain tapahtumaan. Ei ole tietenkään vielä takuuta, että keväästä tai kesästä edes tulee hyvä, että alkaako oikeasti jotain tapahtumaan. Silti täytyy vähän laittaa siemeniä itämään ja toivoa että niistä joku alkaisi kasvamaan jos kohdalle sattuukin ajan kuluessa suotuisat kelit. Mun kesäkurpitsansiemenet iti oikein hyvin, mutta alkukesän säätä kuvasi hyvin sanonta johon liittyy Esteri ja hänen tietyt paikkansa, joten kasvit ei yksinkertaisesti päässeet pellolle jatkamaan kasvuaan kun ei meijän pieni punanen traktori ollu tarpeeks sitkee että se olis saanut käännettyä niin kauhian läpimärkämutaisen maapläntin.

Hirveenpaljo myöhään kesällä sitten laitoin maahan ne kurpitsanalut kasvamaan ja totesin että eihän ne ala edes ikinä kukkimaan, ehtiikö tulla satoa lainkaan ennen syksyä. Mutta sitten ne alkoi kukkimaan ja tuli pieniä kesäkurpitsoja ja vaikka söin ne niin tuli lisää ja yhtäkkiä ne oli kauheen isoja. Joten, tässä nyt sitten olen, kamalan ison kesäkurpitsasadon kanssa: mulla on uusi opiskelupaikka ja tuhottomasti sen tiimoilta haasteita odottamassa, keväällä lähettämäni Seuratukihakemus poiki rahoitusta niin, että saan laajennettua eksoottista harrastustani (josta en ole täällä blogissa kertonut, ei siis maksa vaivaa etsiä) ja perustettua sille jaoston tänne pikkupaikkakunnalle, sen mukana siis toiset tuhottomat määrät haasteita ja mahdollisuuksia ja uuden oppimista. Must tuli niinku yhtäkkiä täyspäiväinen maisteriopiskelija ja parin harrasteryhmän ohjaaja. Molemmat projektit laitoin keväällä vetämään ajatuksena, että kyllä nyt toisen on pakko onnistua ja syksyllä olla edes jotain uutta mielenkiintoista luvassa. Onnistuikin sitten yllättäen molemmat. Ei tässä varmaan auta muu kuin alkaa pesemään noita lasipurkkeja ja tekemään kesäkurpitsapikkelssiä. Talvella tai joskus kun ehtii taas hengähtää niin voi sitten katsella täysinäisiä purkkeja ja miettiä että kyllähän sitä satoa tulikin, melkeen enemmän kuin ehti korjata talteen.

Mut aika hyvä fiilis. Kannatti yrittää, kyllä uudet asiat elämässä vaan niin kovin piristää. Leikkasin viime viikolla hiuksetkin lyhyiksi.

Pakkanen yllätti punajuuret

Faktaha on se, ettei tässä kukaan oikeasti yllättynyt. Sekä minä että punajuuret tiedettiin talven olevan tuloillaan, ja että kasvit olis pitänyt saada mullasta etikkaliemeen jo pari viikkoa sitten. Valitettavasti ne kaipaa hieman avustusta, eikä mulla ole ollut aikaa avustaa heitä tuossa siirrosvaiheessa ennen tätä viikonloppua. Viime yönä sitten iski pakkanen, joka jatkui aamullakin vielä – punajuurikkaat oli siis tietysti jäätyneet maan mukana.

Yritin googlettaa, voiko jäätyneitä juureksia säilöä, vai käykö punajuurille samalla tavalla kuin vaikka perunalle joka vihertyy kun ottaa pakkasesta osumaa. En löytänyt tietoa punajuuren suhteesta jäätymiseen, mutta melko normaaleilta ne näytti.

Punajuuret1Nämä on kylläkin punajuurikkaita, suipon mallisia punajuuria siis ja tuo yläosa tuppasi kasvamaan maanpinnan yläpuolelle. Se oli vähän tuollaista vaaleamman väristä niin mietin että onko se kärsinyt pakkasesta – tosin siitä on jo aika kauan kun edellisen satsin noita valmistin, joten ihan hyvin maanpäällinen osa saattoi olla jo kesällä tuon värinen. Keittämisen ja kuorimisen jälkeen ei ainakaan näkynyt mitään poikkeavaa!

Parissa oli havaittavissa pientä puumaisuutta; sellaiset heitin pois. Muuten ei näyttäneet (eikä maistuneet, mun puremajäljetkin näköjään löytyy alla olevasta kuvasta….) ollenkaan kummalliselta. Tähän mennessä empiirinen kokeeni on sen tuloksen kannallta, että pieni pakkasenpurema ei haittaa punajuuria.

Punajuuret2Mun auton takapenkille oli ilmestynyt uusi harava. Täytynee nyt ottaa vinkistä vaari ja mennä hieman raivaamaan pihaa maahan tippuneista lehdistä.

Cheers!

Syksyn värit

Huomasinpa huomaamattani pukeutuneeni niin syksyisiin väreihin, että voisin melko helposti piiloutua maahan pudonneiden lehtien sekaan. Syksynvärit1Syksyiseen värikokonaisuuteen kuuluu vielä viininpunaiset, paksut sukkahousut (kenkinä tummanharmaat nilkkapituiset kumpparit). Sattui olemaan kamera kassissa, piti oikein kaivella esille ja ottaa yksi selfie tähän väliin. Kassi on uusi, sellainen vahinkohankinta joka tarttui mukaan kissanruokaostoksilla…

Syksynvärit2 Marja-aroniapensas, jonka marjat oli tarkoitus poimia ja mehustaa. Vau mikä syysasu kasvilla; punaiset lehdet ja tummansiniset marjat on melko voimakas yhdistelmä.

Syksynvärit3 Pihlajanmarjat, ketun mukaan melko happamia.

Nämä kaverit jos jotkut tietää jotain syksyn väreistä:

Syksynvärit4Mua ei kyllä niin vaan hämätä, tänään löysin jo ihan kohtuullisen saaliin suppilovahveroita. Lisää lähden etsimään kunhan saan tämänpäiväisen erän kuivattua.

Syksynvärit5

Edelliseen postaukseeni haluaisin lisätä: eilinen Posse-jakso ei ollut kovin vakuuttava, Aku urheiluliikkeessä oli ainoa hauska juttu.

Johtuukohan se tuosta eilisestä herkuttelusta, että tänään on kippee olo? Puhti ihan kokonaan pois, täytyy toivoa että yksi sohvalepopäivä riittäis.

Sieniä vapaa-ajalla

Aika kuluu niin hurjan nopeasti. Siinä on mun tän hetkisen elämän pääajatus. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa – ja sit lisäksi vielä se, että työpäivän jälkeen niin vähän energiaa.

Nyt syksyllä oon ottanut uudeksi harrastuksekseni sienestyksen. Opin syömään sieniä 17-vuotiaana niin, että yksi päivä kaupassa päätin ostaa purkillisen herkkusieniä ja tykätä niistä. Tähän tapahtumaan loppui alkulapsuuttani leimannut hyi-yäk-sieniä-ensyö -ajattelu. Nyt vuosien päästä sitten vihdoinkin on myös metsä käsietäisyydellä, joten sienten metsästys on helppoa ja yksinkertaista. Oikeastaan se on alkuun melko turhauttavaa, sillä opettelu ja tunnistaminen on melko vaivalloista yksin. En tiedä onko tää nyt vakuttavaa sanoa, mutta oon oppinut jo ihan hyvin tunnistamaan useitakin sieniä.  KuusenleppärouskuViime syksynä vielä jouduin ostamaan suppilovahverot torilta ja kuivaamaan ne (siis se oli myös niin suuri tapahtuma elämässäni että oon maininnut siitä postauksessa.) Hei, oon myös lanseerannut lihattoman lokakuun loppuviikon. Täytyypän noudattaa tänäkin vuonna. Tai edes tänä vuonna. Takaisin sieniin, eli oon tässä tutkinut asiaa sen verran, että suppilovahveroita voi olla vaikea havaita, mutta yhden löytäessän löytää sitten koko suvun ja helposti saa saalista saman tien ämpärillisen. Mä nuuskin tuolla metsässä varmaan kolme tuntia, ja yhden kasvuston löysinkin! Ämpäriä ei silti tarvinnut rasittaa, sillä löysin tasan kolme kappaletta kyseisiä sieniä. Reissun jälkeen kyllä tuli pohdiskeltua, että onko tämä järkevä tapa kuluttaa vapaa-aikaa. Kaipa se on.

ElwikopissaElwikin kopissaan häntänsä takana usein pohdiskelee, kuinka nopeasti päivät vain rientävät ohi kissan elämässä – ei meinaa ehtiä edes huomata eroa niiden välillä

Syys Turuus

Ai vitsit, ihana syksy! Antakoon kuvien puhua puolestaan.

IMG_8089Kukkuu!

DSC02542

DSC02534Näin ensimmäistä kertaa livenä nämä paljon puhutut taideteokset; työhön kuuluu neljä osaa ja neljä ikäkautta. Tässä lapsuus…

DSC02537Tämä on sitten ilmeisesti nuoruus? Keski-ikä ja vanhuus on ilmeisesti toisen sillan luona, jonne en tällä kävelyllä nyt jaksanut liikkua.

DSC02544Aurajoen vesi houkuttelee näin syksyllä yhtä paljon uimaan kuin kesälläkin…

DSC02548Kaunista jokimaisemaa hieman epäkaunistaa rakenteilla oleva uusi silta

DSC02550No mut hei… Hullut Päivät! Mun hullarit ei menny tänä vuonna ihan nappiin. Etukäteen merkkasin hienosti kuvastosta muistilapuilla kaikki tuotteet, jotka käyn ostamassa. Olin sitten kipeänä perjantaihin asti, joten missasin kaikki tuotteet siihen saakka ja eipäs siellä senkään jälkeen ollut enää yhtään juttua joita kävin katsomassa. Noh, säästyipäs nekin rahat. Niin kuin periaatteessa, tuhlasin ne vain muualle…

DSC02552 IMG_8076

Ja vielä salakuva musta kuvaamassa

Talvi voi jo tulla, mulla on uus superlämmin toppatakki!

Se o syssy ny

Ajattelin vaan täällä blogin puolellakin kertoa, että kesä on ny sitte ohi. Ulkona sataa vettä jollei joku oo vielä havainnu, ja tän vuoksi on hyvä kantaa sateenvarjoa mukana. Itse päädyin, että eihän tuolla nii pal kauheesti sada, lähdin sitkeästi harjottelusta suoraan jumppaamaan vaikka sateenvarjo oli jääny kotiin ja Esteri kääntänyt taas takamuksensa Turkua kohti. Noooh, kastuin vaan läpimäräksi kävelymatkalla jumppamestoille, ja sitten jumpan jälkeen bussia keskustaan odotellessa totesin, että turha tässä on edes yrittää missään puun alla kyhjöttää sateensuojassa. Peli on jo aika menetetty, tukka on sellainen tällä hetkellä miehillä trendikäs sliipattu lehmän nuolaisu ja sukkia kun vääntäis vähän niin sais kukat kasteltua niistä lähtevällä vedellä.

Jollei sade (tai kalenteri) vielä vihjaa kesän loppumisesta, niin torilla näin ainakin hyvin konkreettisen merkin aiheesta:

“Kesä on ohi.”

Alkoi huvittaa, kun näin että tuota koppia kiskottiin jonkin kuljetusvälineen päälle. So long vaan jätskikioski, parempia aikoja taas odotellessa!

(Vaikka tästä sadevalituksesta voiskin muuta päätellä, niin oon ollu koko päivän ihan loistavalla tuulella. Kai mä sitten olen säteillyt jotain hyvää tuulta myös, kun tuolla jumpassakin moni tuntematon jutteli ja tosi moni hymyili mulle. Ei syksyn ole pakko olla masentavaa aikaa!)

Kuinka moni tiesi että tänää on kansallinen korvapuustipäivä? No minä tiesin, koska Elisa informoi aamulla (sitä en kyllä tiedä, miksi hänellä oli tietoa aiheesta…). Ja, kotimatkalla kun hyppäsin kauppatorilla bussista pois ja jatkoin siitä matkaani kotiin kävellen, mun kouraan iskettiin vielä pussillinen korvapuusteja: Pågen toivotteli ohikulkijoille hyvää korvapuustipäivää.

Tyhjään mahaan kun vetää pari korvapuustia, niin saa sopivan sokerihumalan!!! Onkohan tämä koko tämän teemapäivän idea?!

Syysomenoita

Ei eilen vihdoin piiiiiitkästä aikaa saatiin tyttökavereiden kans treffattua porukalla, oli niin mukava taas nähdä ja viettää iltaa. Mukavaa on myös mennä vierailulle, kun talon emäntä on kokkaillut kaikenlaista ihanaa syötävää!

Mun mielestä on tosi kivaa, kun voi viettää iltoja kavereiden kanssa myös ilman jäätävää viinan kiskomista. Ei tarvi sitä siihen alkoholia, että olis hauskaa ja riittäis juteltavaa. Vai onko sitä tullut vain vanhaksi? Nuorempana mihinkään illanistujaisiin ei varmaan olis ollut menemistä ilman tuhtia alkoholiannosta… Ainakin harvemmin tuli vietettyä perjantai-illan kokoontumisia selvinpäin.

Illan host on juuri muuttanut uuteen asuntoon, joten vietiin samalla pienenä lahjana kodinhengettären setti; über-tätimäisen hempeä essu, sekä tulppaanisipuleita istutettavaksi.

Luonnollisestikin painostettiin heti laittamaan essu päälle…

Ai että, tarjoiluihin oli niin nähty vaivaa :) Jälkkäriksi illan emäntä oli tehnyt varsin ihania syysomenoita!

Leivosten pohjalla on kakkupohja, pohjan päällä itsetehtyä omenahilloa, kermavaahtoa ja marsipaanikoriste.

Päätettiin myös alkaa pitämään Arvostele mun illallinen -tyylisiä illallisia, tosin otettiin ruotsalaisesta Halv åtta hos mig -versiosta nimi, Klockan sex hos mig (luonnollisesti nimi muodostui sen mukaan, kun satuttiin sopimaan ekat illalliset kuudeksi :D) Mun vuoro on tokana, nyt täytyy alkaa ankarasti pohtimaan mitä keksin! 

Hejsan Helsinki!

Olen Helsingissä! Reading(free) weekin ansiosta taas hieman pidempi tauko Tallinnasta, vaihtelu tekee aina hyvää.

Mä en ole varsinaisesti päähineihmisiä, pidän mieluummin huppua niin hiukset ei mene lyttyyn. Tässä yksi päivä päädyin kuitenkin tekemään oikean SYYSMYSSYN langasta, jonka ei pitäisi myöskään sähköistää hiuksia. Laitan ohjeen vasta myöhemmin, sillä myssykästä tuli liian iso :) On se siis vielä ihan sopiva, löysä malli, mutta luulen että parin käyttökerran jälkeen valahtaa silmille ja peittää näkyvyyden. Huono näkyvyys lisää onnettomuusriskejä. Täytyy siis tehdä uusi vähemmillä silmukoilla.

Myssy päässä piti tietysti poseerata pihalla.

Ja myssy takaa. Mulla on hiukset kiinni tuolla alla, mun pää ei ole mitenkään erityisen epämuodostunut.

Tuon sunnuntaisen kävelyretken varrelta löytyi myös hevoisia! Helsingistä! Wooow!

Syksyn kauniita värejä ja idyllisiä maisemalöytöjä…

Huomaatteko kuinka jumiin pää menee, kun opiskelee? Ei yhtäkään luovaa tai nokkelaa ajatusta koko postauksen aikana. Voin muuten kertoa, että on aika turhaa istua koko päivä kirjan vieressä välillä vilkaisten sinne päin. Tieto ei varsinaisesti oli imeytynyt päähän. Aina kun juo kahvia, mulla tulee pakollinen tarve ottaa päiväunet. Onko tää normaalia? Oon kuullu että kahvin kuuluis piristää.