Jõuluturg

Sanotaan, että kun on lunta maassa, on valoisampaa. Onkohan täällä yritetty korvata jouluvaloilla tuota puuttuvaa lunta, niin kuin valon tuojana? Tuntuu että ihan jokaiseen puuhun on kiedottu jonkinväristä lamppua :)

Tallinnan porttien katoilla ei ole mikään hyvä makkaranpaistohiillos, vaan melko punaiset jouluvalot… :) Ja vasemmassa alakulmassa näkyy, että kukkabisnes pyörii kesät talvet!

Joulutori on ollut pystyssä jo hyvän aikaa, mutta en ole viitsinyt siellä kierrellä muuta kuin ohi kävellessä. Musta tuntuu, että viime vuotinen kuusi oli hieman massiivisempi?

Torin kojut; yhteen oli laitettu lappusia että valokuvaaminen kielletty :D

Torille on hankittu tänäkin vuonna turistien ihmeteltäväksi pari Lapin eläintä:

Jõuluvana põder!
(en tiiä miten Petteri Punakuonoa kutsutaan Virossa)

Toinen poro nukkui, joten ei päässyt kuvaan… Nää porot asuu siis Raatihuoneen torilla tuollaisessa pienessä aitauksessa. Aika rauhaton ympäristö… :( Toivottavasti ne edes välillä vaihtaa eläimiä, ettei samojen tarvitse olla päivästä toiseen.

Kaupasta tarttui taas mukaan muutama lankakerä… Saa nähdä moniko näistä ehtii saada muotonsa ennen jouluaattoa :) 

Kyllähän tuolla hulinassa tuli jo hieman sellainen fiilis, että joulu tosiaan lähenee!

Itsenäisyyspäivä

Luonnollisestikaan täällä Suomen itsenäisyyspäivä ei ole vapaa. Viime vuonna muistan tuona pyhäpäivänä lukeneeni paniikissa seuraavan päivän tenttiin ja juhlia siinä sivusilmällä katsellen, mutta onneksi tänä vuonna meni päivä hieman eri tahdissa.

Linnan juhliin en kutsua saanut, mutta sen sijaan suurlähettilään itsenäisyyspäivävastaanotolle. Porukkaa oli ihan pipona, hyvät cocktail-palat, viiniä, ja Tallinnan Suomalaisen koulun lapset laulamassa kansallislaulun suomeksi ja viroksi.

Päädyin, että koska juhlat on ennen kuutta, juuri ja juuri polvet peittävä mekko on sopivan mittainen. Mulla oli lisäksi musta huivi peittämässä olkapäitä, ja koruna oli yksinkertainen kultainen koru pienellä kivellä, sain sen parilta kaveripojalta kun täytin 18. Niinpä, kaksi poikaa päättää ostaa lahjaksi korun, joka on vielä kauniskin :)

Mekossa on edessä tuollainen kangaskaistale, joka saa helman näyttämään epäsymmetriseltä.

Yleensä käytän vain hopeaa, mutta tämän kertainen kultainen linja jatkui korun lisäksi myös kengissä.

Yllättävän hyvä ja edullinen löytö: mukavat jalassa ja vielä sievemmät kuin sika pienenä!

Siinä kun sitten lähdin kotiin päin juoksemaan, vedin ekassa alamäessä tämän talven ensimmäiset ja lähivuosien komeimmat lipat, ja huomasin pyöriväni vetisessä maassa vaatteet märkänä ja kankku hellänä. Niin, nyt on tosiaan sitä “lunta” sitten tullu, ja ihan varoituksena kaikille, että jos tarpoo vetisessä loskassa sileäpohjaisissa kengissä, voi olla hieman liukasta :)

Mustaan pukuu sopii myös mainiosti hopeanharmaa karvapuuhka.

Presidenttikin on lähettänyt tervehdyksensä ulkosuomalaisille yhteisöille. Hänen itsenäisyysvastaanottoaan pääsin katsomaan hieman myöhässä, jolloin seurana oli Annastiina sekä hyvin suomalainen Fazerin suklaa. :)

Onneksi tälläkin puolella Suomenlahtea näkyy Ylen kanavat :) 

 En paljoa makeaa yleensä syö, mutta Fazerin pähkinärouhesuklaa, nam! <3 Fazerin suklaa hakkaa ihan mennen tullen Kalevin suklaat!

Ei valitettavasti ollut Suomi-kynttilää enkä myöskään saanut sytytettyä kynttilää kello 18, mutta tuo hopeinen kävi ihan hyvin juhlakynttilästä ja poro-kynttiläalusta nyt on vaan niin söpön jouluinen :)

Kissat on luonnollisesti uskomattoman kiinnostuneita kynttilöitä… Ei voi jättää pieneksikään hetkeksi vahtimatta. 

Onnea nyt sitten Suomi 94v! Sopiiko, että tulen Linnan juhliin, kun täytät 100v?

 

Crazytown

Tää kylä on ollut IHAN sekaisin pari päivää. Tänää on ollut jonkinlainen Eesti-Irlanti peli (seuraan ihan sikatarkkaan kaikkea tuollaista urheilua, siitä tämä tarkka informaatio) ja tää koko kaupunki on täynnä äänekkäitä, vihreitä menninkäisiä. Oikeesti, ne häiritsee elämää! Sovittiin, että mennään Mollyyn syömään, ja ulkopuolella odotti tällainen:

Ei auttanut kun tehdä U-käännös jo ennen ulko-oven ruuhkaa ja etsiä jokin ei-niin-vihreäsävytteinen ruokapaikka… 

Ja nyt yöllä ne kuljeskelee tuolla kaduilla joidenkin ihan ihme torvien kans… Äänekästä porukkaa, ei voi muuta sanoa! Niillä tuntui olevan Raekoja Platsilla jotkin ihan omat bileet.

Niitä on miljoonia!!!

Ja sanonpa vaan, että P.S. I love you leffa on ihan huijausta – aina sitä katsoessani mietiskelen, että muutan Irlantiin kun kerran miehet on siellä niin ihqja niinku Gerard Butler tossa leffassa. Nyt kun koko Irlanti tuli tänne, voin kertoa ettei oo juurikaan Gerard Butlereita näkyny! Onneksi ei siis tullu turhaan muutettua sinne…

Vielä vinkki kaikille matkailijoille:

Kullasseppa 2/Niguliste 4 osoitteessa sijaitsevasta Turisti-infosta saa ostettua passeja halvalla, jos oma sattuu reissun tohinassa hukkumaan!

Korvatulpat kehiin ja unta ;)

Tallinnan Ravintolaviikko

Nyt nopea vinkki kaikille, jotka ovat tällä viikolla matkustamassa Tallinnaan tai jotka asuvat siellä. Tällä viikolla (1.-7.11.) on Tallinn Restaurant Week, ja kaupungin hienoimpiin ravintoloihin pääsee syömään melko edullisesti. Kahden ruokalajin lounas maksaa 10 euroa, ja kolmen ruokalajin illallinen 20 euroa.

Ravintolat voi katsoa linkistä: Tallinn Restaurant week . Toi Chedi on aika lähellä mun asuntoani ja sitä olen vähän katsellu sillä silmällä, Egoist on kans vanhassa kaupungissa ja ikkunoista olen tirkistellyt sisälle arvokkaan hämyisen näköiseen tunnelmaan… Haluaisin kyllä käydä noissa kaikissa!

Pimeiden iltojen ilot

Syksy on jotenki niin kaunis täällä. Ulkona on pimeää ja märkää ja tunnelmallista. Vanhan kaupungin kadut on sopivan hämyisiä, koska mitään kunnollisia katuvaloja ei ole..

..Epätasaiset mukulakivikadut on toinen toistaan liukkaampia…

…mutta kuhan viettää aikaansa sisällä ja pukeutuu lämpimästi niin en kyllä löydä asiasta mitään valitettavaa!

Mulla oli eilen kova pastanhimo, joten käytiin Vapianossa syömässä. Vapiano on ennen ollu Tallinnan jotenkin “se juttu”, hieman hienommantyylistä pikaruokaa ja viihtyisät tilat. Tänä vuonna Vapiano avasi ravintolan myös Helsinkiin; en ole käyny siellä, joten vaikea sanoa onko siellä sama fiilis ja edulliset hinnat (tosin ei toi ruoka täälläkään niin erityisen halpaa ole kun vertaa muiden ravintoloiden hintoihin).

“Onks pontso ny hyvin” *smileeee* “ahh syömään!”

Syömisen jälkeen on hyvä siirtyä tien toiselle puolelle leffaan. Myös tämä ilta on tarkoitus viettää saman konseptin mukaan; ensin syömään ja sitten leffaan. Eilisestä viisastuneena tarkoituksena on kyllä syödä hieman vähemmän ruokaa, jotta jaksan syödä myös poppareita. Eilen en ostanut ollenkaan popcorneja leffaan. Se oli hieman outoa. Asia korjaantunee tänää.

Leffassakäyminen on myös hyödyllistä, sillä siinä oppii samalla myös kieltä ja sanontoja. Toisinaan olen lueskellu myös venäjänkielisiä tekstiä, mutta siinä menee jo melko sekaisin :D Täytynee vielä toistaiseksi pitäytyä eesti keeles.

Joko mennään syömään, mulla on nälkä !

Lämpöä syksyyn!

Tallinnassa syksyn tulon huomaa helposti: heti syksyn ensimmäisenä koulupäivänä auringonpaiste vaihtui vesisateeseen. Ja sitä vesisadetta tuntuu riittävän.

Mun syksyyn on kuulunut ihan ihmeellinen kiire. Ja se ei sovi mulle. Mä en ole ollenkaan sellainen ihminen, joka tykkää täyteen buukatusta kalenterista. Tykkään huomattavasti enemmän vapaudesta ja siitä, että voin katsella sitä syksyn vesisadetta ikkunan läpi omalta sohvalta käsin.

Yksi asia mikä täällä viimeistään herättelee syksyyn, on kylmyys. Syyskuussahan yöt alkaa olemaan jo melko kylmiä, mutta Tallinnassa eletään yleensä säästöliekillä ja säästetään lämmityksessä: asuntoihin säädetään lämmitys päälle yleensä ihan tosi myöhään. Mulla kävi melko hyvä tuuri, kun tässä mun uudessa asunnossani menikin lämmitys päälle jo syyskuun puolivälissä! Eli varmaan kuukautta aikaisemmin kuin aikaisempina vuosina vanhoissa asunnoissa :) Myös kissat huomas tämän muutoksen sekä myös lämmön lähteen, ja kiipeilypuun tasanne muuttui hyvin suosituksi nukkumapaikaksi.

“Mä en millään jaksa pitää molempii silmii auki yhtä aikaa…”

Nyt on kumpparit tarpeen ulkona (onneksi omistan sellaiset, punaiset), sillä niille on tarvetta. Sitten kun alkaa satamaan lunta, tarvetta olisi lähinnä kahluuhaalareille, sillä täällähän ei teiden auraus toimi mitenkään 100-prosenttisesti (eikä edes 60-prosenttisest), ja koska ennen tammikuuta kaikki lumi muuttuu kahdessa sekunnissa loskaksi, on kadut melko… Jännittäviä. Ja rankkoja kulkea, kun joutuu tarpomaan siellä märän lumen keskellä. Yäk. Miksen lähtenyt jonnekin aurinkorannoille opiskelemaan? Hölmö, hölmö suomalainen.

No mutta, syksyä piristää kivasti nää sata neuletta mitä mulla on kesken… Kumpa vielä joskus saisin jotain ihan valmiiksikin :))

Real celebrity

Onneksi mun lähetys meni suht hyvin, muutaman kerran takeltelin ajatuksissani, mutta sanoisin että selviydyin ihan ok. Kameramieskin löysi kaikista parhaan kulman musta, ja näytin 200 kiloiselta hylkeeltä ;) Jos laihtuisin 10 kiloa niin näyttäisin enää 190 kiloiselta hylkeeltä… Edistystä kai sekin!

Onneksi mua ei jännittänyt mitenkään hurjasti, mutta jatkossa voin muistaa, että telkkarissa se on ihan ok vaikka ei ilmeilekään ja puhuu selkeän kirjakielellä :) Mulla olis niin paljon avautumista opiskelusta Tallinnassa, että viiden minuutin haastatteluun ei mahdu juuri mitään :D Tarvisin tunnin … joka viikko.

Mähän jo muutama viikko sitten töissä lisäsin ikkunaani kuvauskielto-merkin… Selkeästi vaistosin tän tulevan tähteyden.

 

Kiitos Liisalle kuvasta… Mutta hei plz, vaikka mä nyt oonkin julkkis, niin mun pitää välil saada tehdä töitäkin tän nimmarinjaon ja paparazzikuvien välttelyn välissä!!11

Melkein julkkis!

What can I say, oon melkein julkkis. Pian mut pysäytetään kadulla ja kysellään nimmaria muihinkin kuin korttiostokuitteihin…Mun täytyy ostaa chihuahua ja alkaa kuljettamaan sitä kaupassa mukanani, tietysti isot aurinkolasit, jotta saan “toivottavasti kukaan ei tunnista mua” -huomiota…Ostan miljoonatalon ja kolme Jaguaria… Tai mikä nyt kallis automerkki oliskaan, en edes tiiä… :D

…Toisin sanoen, nolaan itseni huomenna julkisesti telkkarissa. Mua haastatellaan Huomenta Suomeen, kerron siellä opiskelusta Tallinnasta. Aika jännittävää, mutta hyvällä tavalla. Periaatteessa toivoisin, että kukaan ei katsois, mutta tietysi toisaalta haluaisin että tutut näkis. Riippuu luonnollisesti täysin siitä, menenkö pahasti paniikkiin, saanko täyden black outin vai selviänkö pelkällä änkyttämisellä ja naaman paniikinomaisella nykimisellä :D

Hmm… Täytyy miettiä… hmm… hmm… Niin tota siis mikä se kysymys olikaan?

 

Suurin ongelma tietysti haastattelun suhteen on se, että MITÄ LAITAN PÄÄLLE??!?!?

Herkullisia hetkiä

Miksiköhän viikonloppuna aika ei vois kulua yhtä hitaasti kuin esimerkiksi työpäivien aikana?

Kävin perjantaina lounastamassa Pärnu maanteen ja Sakalan kulmassa olevassa Reval Cafessa, ja ihastuin heidän EDULLISEEN ja namnam niin herkulliseen caesar-salaattiin, että halusin mennä sinne lauantainakin lounastamaan :)

“Mä vähän asettelen hiuksii niin ota sitte musta kuva!”

Niin, edullinen tarkoittaa että tuon salaatin hinta on 2,60 euroa. Ja siinä oli lihaa niin paljon, etten meinannu jaksaa syödä kokonaan. Vapianon caesar-salaatti saa todellakin väistyä Revalin tieltä!

Muuten viikonloppuna oli luvassa Vanhassa kaupungissa kiertelyä, sillä tällä kertaa sää oli suosiollinen. Toompeanmäki on mun mielestä Vanhankaupungin kauneinta aluetta, ja siellä tepastelu käy ihan urheilusta koska se on tosiaan mäki – askellus tapahtuu ylös päin :D

Visiitti kahvilassa ei käynyt kukkaron päälle: omenapiirakkaa, suklaakakkua, mansikkaleivos ja 0,5 litran Cappy-mehu maksoi yhteensä 3,16 euroa. Voisin sanoa että ihanan halpaa, jollei se olis niin mauton sanonta!

Illalla mentiin vielä hieman fancymmin syömään; paikkana mun yks suosikkiravintoloista Tallinnassa, jota suosittelen hyvin mielelläni: Museum. Se sijaitsee melkein Viru-hotellin vieressä, joten turistienkin on helppo löytää sinne (yksi ihana äänekäs turkulainen miesturistiporukka olikin löytänyt sinne, jeeeee!)

Mun annos näyttää niin tyttömäisen hienostuneelta, just sellaiselta kevyeltä ja terveelliseltä…

…mutta onneksi kaverin tuhdimpi annos oli myös ulkomuodoltaan melko hienostunut ;)

Viikonloppua hieman varjosti mun kipeä olo :/ Perjantaina tuntui jo töissä että taitaa joku tauti ottaa valtaa… Tulis nyt sitten kunnolla ja lähtis pois. On niin raivostuttavaa olla monta viikkoa vaan silleen ihanvähänkipee, niin että on voimat pois mutta ei kehtaa olla töistä pois. On jo pari päivää ollu olo, että kuume nousis, mutta ei vielä ole näkynyt. Olis mukava sairastaa alkuviikosta, koska ens viikonloppuna olis tarkoitus mennä Tampereen chilifestareille, mmh :)

Õllesummer eli olutkesä

Noniin, raahasin sitten itseni perjantaina festareille ja kivaa oli ;) Toi festarialue oli siistimpi kuin odotin, täynnä kojuja ja kaikkea toimintaa. Ja niiiiiiiiiiin paljon kaikkea hyvännäköistä ruokaa! Juomien hinnat oli oikein sopivat, bisse joka paikassa 2e ja siiderit oli 2-2,50 euroa. Ihmettelen vaan, että vielä puolenyön aikaankin tuolla alueella oli aika paljon pieniä lapsia…

Ihmeellistä oli festreilla toi vessatoiminta… Vessoihin ei tarvinnut odottaa ikuisuutta! Bajamajoja oli tosi paljon, ja ainakin mun käyttämässä oli paperiakin. Olin kyllä ihan varautunu ottamalla omatkin paperit mukaan… :) Koitettiin myös maksullista vessaa, koska sinne ei näyttänyt olevan ollenkaan jonoa. Sisäänpääsymaksu oli 30 senttiä, joten ei mikään hurja :D Suomen EURON vessakäynti on kyllä ihan hyvin hinnoiteltu…

Noi vessat itsessään oli aika jännittäviä, siellä oli siis ehkä viis tuollasta pitkää käytävää jossa oli noita suht askeettisia vessakoppeja, joissa ei muistaakseni mitään huuhtelujärjestelmää ollu ja kärpäset lenteli… Mutta tuoltakin löytyi paperia, mikä oli iloinen yllätys!

Askeettiset, mutta hei, ei ollenkaan jonoa ;) Ovissa ei ollut lukkoja, mutta seinästä löytyi kuitenkin koukku mihin sai ripustaa laukun :D

Taustalla on siis tämä itse Tallinnan Laululava. Virossa on ilmeisesti joka kaupungissa oma laululava, jotka on siis rakennettu laulujuhlia varten. Tallinnassa oli just viime viikonloppuna laulujuhlat, harmillista että olin Helsingissä :I

Tässä mä olen silleen armastusega Koit Toomelle, joka tuli illan pääesiintyjäksi, kun the Cranberries peruutti… Nyyh… Olisin halunnu nähdä Cranberriesit :( Koit Toome on joku paikallinen lipevän näköinen artisti, joka tulee myös esiintymään mun työpaikan suvepäiville… :D

Ihmiset tosin näytti fanittavan sitä… Tässä istutaan siis sen laululavan kuvun alla, joka on aikaisemmassa kuvassa. Porukkaa oli aika paljon kerääntyny katsomaan tätä keikkaa, en sitten tiedä odottiko ne Cranberrisia tietämättömänä peruutuksesta… Kun lähdettiin niin joku suomalainen nainen oli rähisemässä poken kans, ja poke yrittii selittää “Cranberries ei soita”.

Oli muuten ihan sikana suomalaisia tuolla.

Ah ja sitten vielä kävelemään Piritan suunnasta kotiin :D “eihän tästä pitkä matka oo”, niinhän sitä aina muistelee, joten jalat oli aika väsyneet kyllä reissun jälkeen…