Syksyn värit

Huomasinpa huomaamattani pukeutuneeni niin syksyisiin väreihin, että voisin melko helposti piiloutua maahan pudonneiden lehtien sekaan. Syksynvärit1Syksyiseen värikokonaisuuteen kuuluu vielä viininpunaiset, paksut sukkahousut (kenkinä tummanharmaat nilkkapituiset kumpparit). Sattui olemaan kamera kassissa, piti oikein kaivella esille ja ottaa yksi selfie tähän väliin. Kassi on uusi, sellainen vahinkohankinta joka tarttui mukaan kissanruokaostoksilla…

Syksynvärit2 Marja-aroniapensas, jonka marjat oli tarkoitus poimia ja mehustaa. Vau mikä syysasu kasvilla; punaiset lehdet ja tummansiniset marjat on melko voimakas yhdistelmä.

Syksynvärit3 Pihlajanmarjat, ketun mukaan melko happamia.

Nämä kaverit jos jotkut tietää jotain syksyn väreistä:

Syksynvärit4Mua ei kyllä niin vaan hämätä, tänään löysin jo ihan kohtuullisen saaliin suppilovahveroita. Lisää lähden etsimään kunhan saan tämänpäiväisen erän kuivattua.

Syksynvärit5

Edelliseen postaukseeni haluaisin lisätä: eilinen Posse-jakso ei ollut kovin vakuuttava, Aku urheiluliikkeessä oli ainoa hauska juttu.

Johtuukohan se tuosta eilisestä herkuttelusta, että tänään on kippee olo? Puhti ihan kokonaan pois, täytyy toivoa että yksi sohvalepopäivä riittäis.

Kaks paluumuuttajaa Apollossa

Kaksi turkulaista paluumuuttajaa kohtasi perjantaina pitkästä aikaa toisensa. Samaan aikaan vuonna 2009 syksyllä hylkäsimme Turun ja sinkosimme opintojemme perässä muille maille; itsehän hoidin takaisintulolentoni jo vuosi sitten, mutta tämä ystäväiseni vasta nyt. Kyllä Turku on sitten vetovoimainen paikka!

Käytiin kaverin kanssa syömässä, ja ehdotin että mennään vielä vaikka Armakseen yksille, siellä kun on häppärit yhteentoista asti ja kaikki juomat saa puoleen hintaan. Kaveri kysyi että millainen paikka toi Apollo [eli Armaksen yhteydessä oleva nighclub], millaista porukkaa siellä käy… Noh kuvailin paikkaa ehkä hieman negatiivisesti. Ja kuinka ollakaan, sinne mekin sitten päädyttiin. Syynä oli seuraavat Armaksen ovella jaettavat lappuset:

Apollo4 Jaha jaha, lahjontaa lahjontaa… Mutta astuttiin ansaan, täytyyhän tuollaiset ilmaiset juomat käydä hakemassa pois kuljeksimasta. Mulla ei ollut päällä mitkään varsinaiset bailuvaatteet, mutta onneksi sellaiset joilla kuitenkin kehtas jonnekin muuallekin kuin ruokaravintolaan mennä. Noh, oikeesti mun mielestä  toi asu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kiva ;)

ApolloVessapose!!1 Yritän vain sulautua joukkoon…


Apollo2 Vähän hiljaista on… Apollo3

Tarjolla oli oikeen sipsei ja kaikkee. Sipsikulhon luota löytyi myös joku 5-kymppinen, sellaiseen perus keski-ikäisten tuulipukuun pukeutunut hieman rähjäinen mies… Tää tyyppi oli varmaan kans tullut vain juomaan Armakseen halvat bisset häppäriaikaan (ja lämmittelemään pakkasilmasta), mutta yllätyksekseen saanut ilmaista juotavaa ja vielä iltapalaakin.

Markkinointikikka ei nyt ihan täysin osunut ja uponnut meidän kohdalla; tarkoituksena varmasti oli että juodaan kolme ilmaista juotavaa ja jäädään bailaamaan tanssilattialle. Valitettavasti juotiin juomat ja lähdettiin meneen. Kiitos hei!

Luottolenkkarit

Esittelen nyt teille luottokenkäni. Kengät ostin Kagasniemen pieneltä kirpputorilta vajaa pari vuotta sitten, joten pari syksyä ja talvea olen jo ehtinyt niissä tallustella. Mun mielestä parasta on, että se tällaiset kevyet maiharit käy kaikenlaisten vaatteiden kanssa. Kengät on nahkaa, joten tuo väri aina vähän tuntuu kuluvan… Onneksi on keksitty kenkäplankki, jonka kanssa voi aina palauttaa jalkineet kuosiin!

Arvaatteko, kumpi on ennen ja kumpi jälkeen hoidon..?

Parasta on, että nää on ihan täydellisen kokoiset, malliset, ei hierrä, voi kävellä miljoonia kilometrejä… Ja maksoi KAKSI EUROA. Siis kaksi euroa, se mamma joka nämä heitti myyntiin, ei ole ymmärtänyt näiden arvoa… Koska mä en luovu näistä koskaan!

Made in Finland


Tuunaus valmis!

Ehkäpä ostan vielä uudet nauhat, niin nää on as good as new. Ahh näiden kenkien kanssa on kyllä ollut rakkautta ensi silmäyksellä, ja tämä suhde kestää till the end.

Ja nyt mun täytyy käydä varovaisesti tiedustelemassa, josko kattimaakarit tekis hieman tilaa sohvalla ja pääsisin aloitamaan perjantai-iltani sarjojenkatselumaratonin. Hyvät tsäänssit on, että joudun istumaan lattialla…

Talvea odotellessa

Vaikka se tällä hetkellä tosi epätodennäköiseltä tuntuukin, jossain vaiheessa pakkanen ja lumipyry yllättää taas. Sen vuoksi kannattaa jo nyt varautua, ja alkaa neuloa kerrastoa, jolla voi taistella kirpeää talvisäätä vastaan :)

Mä askartelin jo jonkin aikaa sitten talven ekan kaulurin. Hyvissä ajoin jo muistaakseni syyskuussa: eipä ole vielä ollut käyttöä… Kävin eilen kaverin luona iltakävelyllä, ja vedin päälle tuulipuvun (joojoo, noloo ja keski-ikäistä ja silleen), eikä ollut ollenkaan kylmä. On kuitenkin jo marraskuun loppupuoli! Pitäis käyttää toppahousuja ja karvalakkia. Ja kaiken lisäksi ens viikolla alkaa jo joulukuu! Enkä mä ole hankkinut vielä joulukalenteria. Ajattelin kerrankin tsempata asian suhteen, koska yleensä havahdun miettimään sitä joulukuun puolivälissä, ja totean että on vähän liian myöhäistä. Tiedän, että vois saman tien tyhjentää ekat 15 luukkua, mutta… Silti yleensä jätän ostamatta. Oon oikeestaan aika tylsä. 

Mutta asiaan, tämä on siis tavallinen putkimallinen (lettikuvioitu) kauluri, sen verran löysä ja iso että voi vetää vaikka hartioille ponchon tyylikseksi tai sitten tarpeen vaatiessa tällä tavalla myssyksi/ hupuksi jonkun lumimyräkän yllättäessä (kun haluaa vaikka estää korvien paleltumisen ja pois tippumisen).

 

… tai tarpeen tullessa vaikka tähän tyyliin naamariksi… 

Elwi tuli vähän kräshäämään kuvauksiin ja tiedustelemaan, eikö se olekaan mun suosikki talvipuuhka. Joojoo, olet olet… 

Ohjekin löytyy täältä: Mohairkauluri

Kuka nyt kaavoja tarvitsee?

Mun on pakko nyt hieman hehkuttaa.

Nimittäin, muutama viikko sitten kävi näin, että oli firman kesäjuhlat tulossa eikä mulla ollu mitään soveltuvaa päällelaitettavaa. Mulla kuitenkin sattui olemaan yhtä kivaa kangasta, sekä ajatus siitä kankaasta mekkona. Tuumasta toimeen. Juhlat oli perjantaina, joten mekon tekeminen on hyvä aloittaa torstaina. Ei hetkeäkään liian aikaisin…

Mulla oli siis idea, millaisen mekon haluaisin. Mä en käyttänyt aikaani kaavojen etsimiseen, koska ensinnäkin mun mielestä kaavoja on tosi ärsyttävä piirtää… Leikkasin kangasta siis “vähän sinnepäin” -tyylisesti, sitten asettelin niitä vähän sillain sopivasti yhteen ja ompelin. Ja mekosta tuli mun mielestä ihan täydellinen, jee! :) Ilman kaavoja, ilman mittanauhaa, ja vain kolmella nuppineulalla! Noista puuttuvista tarvikkeista olisin eniten kaivannut lisää nuppineuloja, esim rypytyksen tekeminen olis ollu huomattavasti helpompaa… :D

Valitettavasti kuva on vähän huono, eikä yksityiskohdatkaan tule oikein hyvin esille kuten kaulan kaulurissa oleva pieni rusetti tai yläosan rypytys.

Kesän aikana on tavoitteena tehdä vielä muutama kiva mekko lisää :))

Minä, muotibloggaaja

Olin eilen lenkillä. Vastaani käveli eräs ystäväni. Hän kutsui minut teelle. Menin teelle. Hänellä oli kasa vaatteita, joita oli viemässä kirppikselle. Minä aloin sovittelemaan. Hei täällä on vielä yhdet korkkarit, koita niitäkin. Koitin. Jossain kohtaa vilkasin itseäni peilistä ja repesin nauramaan. Näytin nimittäin IHAN hirveeltä :D Jalassa oli tietysti edelleen tuulipuvunhousut, olin kiskassu siihen päälle yhden villahameen, sitten oli vielä jalassa ne superkorkeat korkkarit, no ne oli sit kaks numeroa liian isot, ne korkkarit oli sitten avokastyyppisen, mulla oli sitten siellä alla kukalliset sukat. En osaa sanoa, olisko tähän voinu lisätä enää yhtään elementtiä täydentämään asua. :D Pohdin, että mun olis pitäny alkaa alunperinkin varmaan muotibloggariksi.

Peilin kautta heijastuva vaatesotku on siis niitä mun just penkomia kirppisvaatteita ;) Ja mun pää ei pysy hetkeäkään paikoillaan! 

 

En valitettavasti oikein saa näissä kuvissa ilmaistua sitä tunnetta, jota tunsin. Sitä tunnetta, kun yhdistää villahameen, tuulipuvunhousut ja liian isot korkkarit. Olo oli kuin 5-vuotiaalla joka ekaa kertaa on äidin vaatekaapilla.. Hei, kaikki tytöt varmasti muistaa sen tunteen, kun pienenä taapertaa eteenpäin liian isoilla, superkorkeilla korkkareilla?

Jos ette nyt mitään muotivinkkejä saa irti tästä mun ekasta muotibloggauksestani, niin ainakin voitte ihailla ystäväni hienoa asuntoa, huomatkaa varsinkin tän jälkimmäisen kuvan tosimagee keittiö :)

Tukka ojennukseen

Olin vielä tyyliin yöpuku päällä sohvalla datailemassa, kun kaveri soitti ja kysyi lähtisinkö lounaalle… Sanoin, että toki, pitää täs käydä suihkussa ja muuta pientä viel ni sen jälkeen. Hän kuitenkin ilmoitti, että odottaa mua 15 minuutin päästä alaovella – eipä siinä sitten juuri suihkussa ehdi käymään eikä hiuksia pesemään. Käyttöön siis varasuunnitelma B.

Mä oon nykyään erikoistunu kaikenlaisiin kampauksiin. Oikeastaan joka päivä sykerrän hiukset jotenkin, näyttääkin paljon pirteämmältä kun ei hiukset roiku vaan auki tai ole sidottu pelkällä hätäponnarilla. Kaikki lettipohjaiset on kivoja, vaikka ei ihan lettiä suorastaan tekiskään, vähän kuin tässä tämän päivän versiossa:

Alussa on hieman lettiä, mutta loput on vaan vedetty pinneillä taakse kiinni, ja hiukset sitten tulee tuonne toiselle olkapäälle. Toi hiusten laskeutuminen ei mitenkään kauheen hyvin näy, kun oon tuossa aika mutkalla kun yritän tähdätä kamerallani :)

Pinnit näkyy aika rumasti, kun en kiireessä ehtiny etsiä oikean värisiä :) 

Avainsana kaikkeen on kuivashampoo! Kannattaa kokeilla eri merkkejä, mulla on kaapissa kolmea eri merkkiä joista vaan yks tuntuu sopivan mun hiuksiin. Mutta kylläpäs mun hiukset näyttää näissä kuvissa tummilta – ja raidallisilta! Tää on siis mun oma väri, en ole enää muutamaan vuoteen viitsinyt värjäillä hiuksia.

Niin, oli tosiaan melko vaikea saada tähdättyä kuvaa tästä kampauksesta. Alla vielä muutama hieman epäinformaattisempi otos, jonka kuvailun yhteydessä napsasin:

Mitenköhän kissat sais koulutettua käyttämään kameraa?

Joululomailua

Selvisin matkastani Suomeen, ja nyt on joululoma käsillä. Tammikuun alussa odottaa pari tenttiä joihin luettavaa riittäisi, mutta… Mutta… Aloitan ihan pian! Olen hieman kierrellyt pikkukylien kirpputoreja ja neulonut villasukkia. Ihan mukava hetkeksi unohtaa kaikki “pitäisi tehdä” -asiat ja vain oleskella.

Kaikista kämäsimmät pikkukylien kirppikset on parhaita aarreaittoja: sieltä voi löytää halvalla varsinaisia aarteita!

Tällä kertaa en valitettavasti löytänyt yksiäkään kenkiä, mutta muutaman kivan jutun silti:

Tällä kaikella oli hintaa yhteensä 5 euroa; kierrätys kannattaa!

Äiti vaan totes että kassilma taas vauhdissa… Mun on valitettavasti ihan pakko aina adoptoida kaikki tuollaiset vanhat hassut laukut :) Toi yllä olevan kuvan yhdistelmä näyttää melko mammamaiselta, mutta ei tuo onneksi päällä niin mahdottoman juntti ole. Mukavan pitkä mallikin vielä, ja mulla on ollut suunnitelmissa neuloa just tuollainen :) Kiitos mammat, kun kyllästytte vaatteisiinne ja asusteisiinne ja myytte ne halvalla minulle!

Jee :) Mutta edelleen ihmettelen, missä on lumi? Jouluun ei ole enää montaa päivää!

 Ps. Laitoin tuohon sivuun myös Goolen kävijäraadin, joten blogia voi lukea nyt myös Bloggerin tai Googlen tilin kautta :)

Joulushoppailua

Opiskelu osoittautui tylsäksi, joten lähdimme shoppailemaan… Opiskella ehtii toistekin, ja tammikuussa on aina kuitenkin uusintamahdollisuus.

Tallinnassahan ei kannata shoppailla Viru-keskuksessa, vaan lähteä vähän kauemmas. Käy Viru-keskus toki ensihätään, mutta keskustan ulkopuolella olevissa kauppakeskuksissa on enemmän kauppoja ja vähemmän turisteja :) Esimerkiksi mun koulumatkan varrella oleva Kristiine-keskus on ihan kivenheiton päässä keskustassa, ja sieltä löytyy paljon vaihtelevampi valikoima kuin ydinkeskustasta. Juuri tuon koulumatkan varrella olevan sijaintinsa vuoksi tuleekin useimmiten käytyä tuolla. Kuten tänää.

Hei oikeesti, kuka ostaa mitään kaupasta, joka näyttää ja kuulostaa tuolta? Logona on joku playboy-pupu ja paikan väri on pinkki? Ja kuka tuon sloganin on mahtanut keksiä? Ja kuinkakohan totally sexyksi muutun noiden uusien legginssieni kanssa, jotka ostin tuolta? Ja ei, en ole muuttanut periaatteitani – legginssit ei ole housut eikä sukkikset eikä korvaa kumpiakaan niistä. Ne on kalsarit. Sen vuoksi käytänkin niitä vain yöpöksyinä. En julkisilla paikoilla. En. Julkisilla paikoilla käytän joko housuja tai hameen kanssa sukkiksia. Kiitos.

Sain ostettua myös pari joululahjaa sekä naulakkoni sai täytettä itselleni ostamastani pikkujoululahjasta: todella söpö poro-lumihiutalehuivi! Ja vasta kuvasta huomasin, että siinä on myös sydämiä…


Itselleen on niin paljon helpompi ostaa joululahjoja kuin muille. Tai sitten vaan tiedän, että mä oon itse ollut se kaikista kiltein, ja ansaitsen eniten lahjoja?

Nyt menen nukkumaan totally sexyjen marjapuuron väristen legginssieni kanssa.

Uusi suosikkibägi

Mun ei ole tarkoituksena täällä hehkuttaa H&M-muotia tai muitakaan vastaavia sen tyylisiä juttuja; kaikki osaa yhdistellä hennesin koruja ja ginatricotin vaatteita ;) Eipä siinä, on mullakin siis Hennesin vaatteita. Ja käytän niitä. Mutta en näe tarpeelliseksi esitellä niistä koostuvia asuvalintojani. Jollen sitten ole keksinyt jotain todella mullistavaa. Omasta mielestäni. ;) Mutta esimerkiksi maailman ihaninta laukkua voin esitellä! Tässäpä hän:


Tää löytyi Kangasniemen kirpputorilta ja oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pienten paikkakuntien kirppikset tuntuu muutenkin olevan antoisampia: halvat hinnat, ja sieltä voi tehdä mahtavia löytöjä, kun ihmisiä ei välttämättä käy niin paljon. Vai mitä olisitte epäilleet tämän laukun hinnaksi, jollen olisi kertonut sen olevan kirpputorilta? Moniko olisi arvannut, että tällainen laukku lähtee hintaan 0,5 euroa? Merkki on hieman mysteeri, logossa lukee “Finlandia” kullanvärisessä laatasa Fri. Materiaali on tummaa paksua nahkaa :))

 

Sisätila on suht rajoitettua, koska laukun muoto on aika jämpti. Hyvin sinne mahtuu kuitenkin kaikki tarpeellinen, mukaan lukien eväät :)) Onko se muuten oikeasti outoa syödä purkkiananasta? Töissä jokainen kävi vuorollaan ihmettelemässä, miksi mulla on tollanen säilykepurkki mukana. Selitin, että eväänä. Ei riittänyt selitykseksi.

Tässä mä olen tosi tarmokkaana lähdössä töihin:

… Ja kissa tietysti tarkkailee eteisen pikkulipaston päällä!

Tällaiset kirpparilöydöt on parhaita, tietää ettei tule toista samanlaista vastaan, tai ainakin MELKO suurella epätodennäköisyydellä :D