Maalaismaisemaa lenkkarit jalassa

Ei ole helppoa sisällä löhöilykään. Olin reilun viikon kipeänä ja popsin antibioottejakin – päätin siis, että on syytä parannella itsensä täysin kuntoon ennen kuin sohvalta nousee mihinkään. Siinä sohvalla makoillessa oli myös hyvä(nä suunnitelmana) opiskella tulevaan tenttiin (tuo tentti on siis nyt työn alla; meillä on menossa kahden päivän mittainen kotona tehtävä etätentti).

Ongelma: selkä menee jumiin, kun pääasiallisesti röhnöttää kotisohvalla läppärin kanssa. Kun ab-kuuri loppui pari päivää sitten ja olo oli jo ihan mallikas, päätin kokeilla selän vetreytystä keveällä kävelylenkillä. Vedin siis limenvihreän, heijastinta muistuttavan tuulipuvuntakkini päälle ja neonsävytteiset lenkkarit jalkaan ja lähdin taas katselemaan maailmaa kotipihan ulkopuolelta.

Lenkkeily1

Olen hieman epäillyt, että näytän näissä luonnonmukaisissa maalaismaisemissa varmaan melko kaupunkilaisurpolta neonväreissäni, isoissa aurinkolaisessani ja pillilahkeisissa jumppahousuissa. Talvella maisemaan sulautuu kirkuvan pinkki ulkolutakkini, hah. Mutta ei se mitään, ei tarvitse erikseen käyttää huomioliiviä – turvallisuuden vuoksi on ihan hyvä kuitenkin erottua ympäristöstään.

Lenkkeily2

Täällä päin riittää lääniä lenkkeilyyn.

 

Lenkkeily4

Ihan ei ollut naamataulu niin hehkeänä, että olisi sitä viitsinyt kameralla ikuistaa.

Lopputulos: oli ihan perhanan kova tuuli ja siihen nähden olin vaatteiden suhteen alivarustautunut. Oli kauhian kylmä ja kotiin päästyäni värisin peiton alla pitkän aikaa ennen kuin tarkenin siirtyä kuumaan suihkuun. Saunaankin olisi tehnyt mieli, mutta tälleen kesäaikaan ei ole tullut varattua oikein polttopuita sisälle. Nyt kaksi päivää myöhemmin kurkku on vähän karhea ja selkä jumissa (viima ilmeisesti ei avaa selän lukkoja?). Ajatus hyvä liikunnan vetreyttävän vaikutuksen suhteen, mutta toteutuksentaso ei ihan täysi success!

Lenkkeily3

Lenkkarit valmiina soratietä nielemään.

Harrastus

Ajattelin nyt kertoa täällä blogissani jotain muutakin kuin siitä, mitä kasvimaalla kasvaa ja kuinka kivaa ruohonleikkaus on. Vaikka noi kaksi on kyllä edelleen mun elämässäni tärkeitä asioita.

Joka tapauksessa, ajattelin nyt julkisesti kertoa hieman harrastuksestani. Tämä dramaattinen aloitus ei tarkoita sitä, että harrastukseni olisi jollain tavalla julkisesti paheksuttava tai muuten vain nolo, vaan ennemminkin sitä, että harrastanukseni on hieman harvinaisempi. Ja se harrastus on siis sellainen juttu kuin rhönrad-voimistelu, jota me suomeksi rengasvoimisteluksikin kutsutaan, englanniksi laji useimmiten tottelee nimeä German Wheel.

Renkaassa voi temppuilla aika monella tavalla, joko niin että jalat on remmeillä renkaassa kiinni tai sitten ei. Alla on esimerkki siitä, kun jalat ei ole kiinni remmeillä.

Renkaassa

Nämä kuva on kaapattu videolta, siksi kamala laatu. Taitaa olla kesältä 2014 Kupittaan hallilta.

Ja vaikkapa tässä ne on kiinni remmeissä:

Rhonrad3

Ja alla olevalla tavalla vaakatasossa rengasta pyöritellessä saa aika hyvän hien pintaan (molemmat jalat kyytiin!)

Rhonrad4

Oikeastaan mulla ei kovinkaan montaa kuvaa ole itsestäni harrastamassa. Nämä samannäköiset kuva otti äiti joulunaikaan, kun kävi katsomassa mun harjoittelua. Rhonrad1

Ilman remmejäkin voi mennä ympäri; vaikkapa siltakaaressa eteen- tai taaksepäin

Rhonrad2

Renkaassa voi myös keinua vähän kuin pihakeinussa

Renkaat parkissa

Renkaat parkissa Ruissalossa; oltiin menossa filmailemaan

Istumakeinu Kuva (c) Jani Kronholm

 

Turun Sanomissa olikin juuri vähän aikaa sitten juttua rhönradista, mun mielestä oli ihan mukavasti kirjoitettu artikkeli :) Se löytyyä täältä

Rhönradia olen harrastanut vuodesta 2012 (ehkä?) eli melko lyhyen aikaa ja harjoittelu on ollut melko epäsäännöllistä. Uskoisin kuitenkin löytäneeni itselleni elinikäisen ystävän, sen verran kiehtova ja viehättävä laji tuo on :)

Eka ei ja sit kuitenkin joo

Eka tuntuu ettei niitä tuu ollenkaa vaikka kuinka odottelee ja sitten onkin että joo tuleehan niitä. Ja sittenhän niitä tulee ihan silleen runsaanlaisesti.

SittenJooJääkaapin viileäosastolta löytyy pientä savottaa täksi päiväksi

Kesäkurpitsojen kanssa on niinku niiiiin tällasta, ja toisaalta sitten tuntuu että koko elämähän toimii samalla tavalla kuin kesäkurpitsat. Ensin on tietysti sellainen suvantovaihe, tasapaksu ja hidastuksella kulkeva tylsä, passiivinen jakso, sanotaan vaikka kurpitsojen kohdalla talvi kun ei totaalisesti tapahdu mitää, sitä vaan odottaa että päivä toisensa perään kuluu ja päässä takoo ajatus että jotain uutta ja innostavaa nyt tarvittaisiin ja kurpitsatkin miettii että tulis jo se kevät että vois alkaa jo jotain tapahtumaan. Ei ole tietenkään vielä takuuta, että keväästä tai kesästä edes tulee hyvä, että alkaako oikeasti jotain tapahtumaan. Silti täytyy vähän laittaa siemeniä itämään ja toivoa että niistä joku alkaisi kasvamaan jos kohdalle sattuukin ajan kuluessa suotuisat kelit. Mun kesäkurpitsansiemenet iti oikein hyvin, mutta alkukesän säätä kuvasi hyvin sanonta johon liittyy Esteri ja hänen tietyt paikkansa, joten kasvit ei yksinkertaisesti päässeet pellolle jatkamaan kasvuaan kun ei meijän pieni punanen traktori ollu tarpeeks sitkee että se olis saanut käännettyä niin kauhian läpimärkämutaisen maapläntin.

Hirveenpaljo myöhään kesällä sitten laitoin maahan ne kurpitsanalut kasvamaan ja totesin että eihän ne ala edes ikinä kukkimaan, ehtiikö tulla satoa lainkaan ennen syksyä. Mutta sitten ne alkoi kukkimaan ja tuli pieniä kesäkurpitsoja ja vaikka söin ne niin tuli lisää ja yhtäkkiä ne oli kauheen isoja. Joten, tässä nyt sitten olen, kamalan ison kesäkurpitsasadon kanssa: mulla on uusi opiskelupaikka ja tuhottomasti sen tiimoilta haasteita odottamassa, keväällä lähettämäni Seuratukihakemus poiki rahoitusta niin, että saan laajennettua eksoottista harrastustani (josta en ole täällä blogissa kertonut, ei siis maksa vaivaa etsiä) ja perustettua sille jaoston tänne pikkupaikkakunnalle, sen mukana siis toiset tuhottomat määrät haasteita ja mahdollisuuksia ja uuden oppimista. Must tuli niinku yhtäkkiä täyspäiväinen maisteriopiskelija ja parin harrasteryhmän ohjaaja. Molemmat projektit laitoin keväällä vetämään ajatuksena, että kyllä nyt toisen on pakko onnistua ja syksyllä olla edes jotain uutta mielenkiintoista luvassa. Onnistuikin sitten yllättäen molemmat. Ei tässä varmaan auta muu kuin alkaa pesemään noita lasipurkkeja ja tekemään kesäkurpitsapikkelssiä. Talvella tai joskus kun ehtii taas hengähtää niin voi sitten katsella täysinäisiä purkkeja ja miettiä että kyllähän sitä satoa tulikin, melkeen enemmän kuin ehti korjata talteen.

Mut aika hyvä fiilis. Kannatti yrittää, kyllä uudet asiat elämässä vaan niin kovin piristää. Leikkasin viime viikolla hiuksetkin lyhyiksi.

Urheilu-uutisia

Aikaisemmin uhosin, että aion edellisviikon aikana urheilla neljän kertaa. Ilokseni voin nyt ilmoittaa, että tavoite toteutui. Tiistaina kävelylenkin lisäksi oli renkailutreenit, keskiviikkona ja perjantaina kävin BodyBalancessa ja eilen luistelemassa (alla kuva todisteena). Mission completed!

Luistelu
Tosin polvet ei tykänny tällasesta yhtäkkisestä pingotuksesta, jo perjantain balancen jälkeen ne hieman oireili… Tää on aina sama juttu, kun joskus saa hyvän urheilurutiinin päälle, niin sitten tulee samantien joku vastoinkäyminen; nilkka taittuu, sairastuu kevät/syys/kesä/talvi/whatsoeverflunssaan, jumppahousut repeää tai kuntokeskukseen tulee vesivahinko. En anna periksi! Täytyy käydä sit vaikka mammojen kanssa vesijuoksemassa jos ei muuta. Hyrrr tuli vilunväreet jo kun pohdin uimahallien kylmää vettä…

Kevätaurinko

Oijoi, kyllä huomaa että on käännytty kevääseen päin! Aurinko on paistanu tosi monena päivänä, ja toisinaan siitä on ehtinyt jopa vähän nauttiakin – alkutalvesta kun tuo jännittävä valoilmiö tuli taivaalle, se oli hävinnyt viimeistään kello 13… Eli about siinä kohtaa kun mä olin vaihtamassa yöpukua pois.

Silta
On siis erityisen kivaa, kun puoli neljän aikaan vielä paistaa näin makoisasti aurinko :) En ole erityisemmin täällä blogissa Turkua hehkuttanu, vaikka onhan tääkin aika nätti paikka. Keskustasta lähtee kätevä kävelyreitti, joka on kokonaispituudeltaan varmaan 8km pitkä. Reitti menee joenrantaa pitkin, joten maisematkin on kivoja :) Toki jos monta kertaa viikossa lenkkeilee, niin varmaan melko pian käy maisemat tylsiksi… Mutta mulla ei onneksi ole sitä pelkoa.

Koroistenmäki “Ai moi! Olin just sattumalta täällä nojailemassa tälleen casualisti tähän puuhun…”

Rautaportti Ulkoilu5 Ulkoilu6Ilmeisesti joen jää on melko kestävää, sillä jäällä näkyi aika monen kävelijän jäljet eikä yhtään uppoamiskohtaa. Hiihtäjiä siellä myös suti eteenpäin (yks dude aina välillä koputteli sauvallaan jäätä, hehheh, ilmeisesti kuitenkin epäilytti sen kestävyys…) Mä en kyllä uskalla mennä etelässä jään päälle kävelemaan. Onhan nyt toki ollu pakkasta ihan hyvin, mut ajatus uppoamisesta kylmään veteen: HYRRRRRR. Ylempi kuva ei siis ole kohdasta, jossa uhkarohkeat kaupunkilaiset uhmaavat joen vesijumalia, vaan hieman kauempaa Halistenkoskelta; siellä ei onneksi näkynyt enää jalanjälkiä jäällä! :D

Halistenkoski
Joku heebo kuvailee valuvaa vettä (btw vesi oli epämääräisemmän väristä kuin kuva antaa ymmärtää…) Mäkin haluan hyvän kameran! Tai edes kameran… Tää kännykkäkamera ei oikein ole se väline, jolla saa hyviä kuvia otettua, ja kaikki oikeat kamera on rikki. Tylsää.

Mutta hei: urheiluhaasteeni ensimmäinen on päivä: check. Kahden tunnin reipas kävely kirpeässä pakkasilmassa. Illalla oli vielä lisäksi renkailutreenit.

Renkailu

Aloitin viime syksynä tuon rengasvoimistelun, ja se on ollu ihan huippukivaa, varsinkin kun joka tunti oppii uutta ja edistyy. Ehkäpä se edistyminen sit jossain kohtaa tyssää :)

Tässäpä vielä hieman suuntaa-antava video kyseisestä lajista – tää nainenhan on siis aika hyvä ja vetää melko sujuvasti, mun räpeltäminen näyttää vielä hippasen erilaiselta :)) Ja tuo setti mitä se aloittaa tuossa kolmen ja puolen minuutin kohdalla, ei tule varmasti koskaan kuulumaan mun ohjelmistoon :D

Tehokas salitreeni

Joskus on niitä päiviä, kun ei vaan viitsisi urheilla.

Tänää olin käynyt tämän “viittiikös sit tänää mennä noemmätiiä”- painiskelun itseni kanssa jo aamulla, yleensäkin kyllä teen näin ja otan treenikassin töihin, jotta töiden jälkeen suoraan on sitten pakko mennä. Onhan se vähän noloa vaan esittää sporttista kanniskelemalla koko päivän isoa urheilukassia mukana. Päätin aamulla unenpöpperöisenä että minähän menen salille, vaikka tiesin jo silloin, että olisin toooosi väsynyt iltapäivällä tämän huonosti nukutun yön jälkeen. Koko työpäivän ajan vielä leikittelinkin ajatuksen kanssa, että noh jos nyt vaan perun tuon spinningin ja meen kotiin makoilemaan sohvalle. Eihän se haittaisi?

Otin sitten itseäni niskasta kiinni, enkä perunut spinningiä. Minä 1 – 0 laiskuus! Sitä paitsi, ainakaan siihen spinningpyörän satulaan ei voi nukahtaa, niin kuin meinasin nukahtaa koko päivän työtuoliini. Työpäivän jälkeen treeni olikin sitten melko tiivis ja tehokas; salille, kortin viilaus, kengät pois, pukuhuoneeseen, kassi auki, aijaa housut on jäänyt kotiin, kävely bussipysäkille.

Koko hommaan meni alle 5 minuuttia eikä tullut edes hiki. Suosittelen urheilua muillekin.

Sports Illustrated

Miksei kukaan kertonu, että urheillessa tulee näin kuuma?! Ja tuloksena hyvä fiilis! Harkitsin, pitäiskö ottaa haaste vastaan, ja yrittää 2 kuukaudessa hankkia kunto 10 kilometrin mittaiselle SEBin syysjuoksulle… MUTTA, jos nyt jaksan juosta kilometrin, niin en tiedä mahdanko kahdessa kuukaudessa saada sitä puuttuvaa yhdeksää kokoon :D Ja toinen mutta… Mitä sitten vaikka jaksaisinkin juosta vaan 6 tai 8 kilometriä? Tai vaikka vaan 5? :D Luulenpa, että olisin paljon ylpeämpi itsestäni silloin, kuin jos jättäisin kokonaan yrittämättä :)

Alla olevat kuvat ei ole tältä urheilureissulta, vaan mun ja Annastiinan keväiseltä, tosi urheilulliselta Kadriorg-reissulta.. :))) “Ai sulla on oikeen lenkkaritki jalassa………….”

 Venyttelyä… Ettei VAAN tule paikat kipeeksi tästä kaikesta urheilusta ;D
(tai sen feikkaamisesta..?)

Onhan niitä portaita… Pitäisköhän ne kuitenkin jättää ens kertaan? Että on sit sillonkin jotain mitä tehdä?

 huhhuh… ylämäki… rankkaa… happi loppuu…
puuh…

Okei, ei voi aina pokka pitää vaikka tää niin vakavaa touhua olikin ;)

Kalasadaman rantaan oli vielä tehty joku kiva uus hiekkatiekin… Oon nähny sen ennenkin, mutta en tienny että se on niin pitkä, täytyy kädä joku päivä tarkkailemassa mihin asti Koplia tai Kalamajaa se jatkuu :)

Vesitrampoliinihyppimisen Vironmestaruustreenit

Tää oli ehkä hauskinta mitä oon hetkeen tehny: hyppiny veden päällä olevalla trampoliinilla! Silvia jostain keksi tällaisen toiminnan, joten mentiin S:n ja Ollin kanssa pienelle ajelulle Piritaan testaamaan onko se yhtä jännää kuin miltä kuulostaa. Ja se oli!

Jos trampoliinin keskelle hyppäsi, se dippas aika lähelle vettä ja tuon kankaan läpi aina roiskui vettä. Jännitysastetta olis varmasti vähentänyt se, jos mulla olis ollu bikinit päällä, mutta farkkuihin ja toppiin pukeutuneena oli hieman haastetta siinä, että pysyi kuivana ;) (huom. feilasin tässä haasteessani.) Juostiin ympyrää, ja kun tramppa liikkui ja keinui alla veden mukana, oli ihan humalainen olo ja tasapainoa oli välillä vaikea pitää :D


Fiksua on just flunssasta parantuneena kastella itsensä, sit märillä vaatteilla mennä kauppaan jne niin että hiki kuivuu ja tulee kylmä ja tokkurainen olo ja ja ja… Jos olis kylpyamme, niin mä olisin siellä nyt kuumassa vaahtokylvyssä :) Olli kävi vielä uimassakin tuolla joessa, tosin ei muuttunut siniseksi joten ei kai se vesi niin kylmää ollu. Lisäksi toi trampoliinilla hyppiminen on sen verran tehokasta urheilua, että olis itse kukin viilennystä kaivannu :D

 Hintaa tällä huvilla oli 2e/per naama/15 minuuttia, mutta ei meitä puolen tunninkaan jälkeen kukaan tullu häätämään pois.Tuolla paikassa vuokrattiin myös veneitä ja jotain vesipolkupyöriä (ekassa kuvassa taustalla), ne oli 7 euroa tunti – täytyy siis joskus mennä kokeilemaan!

Vesileikit on kivoja!