Voihan väsymys

Tänään iski sellainen väsymys, että nyt alan olla vähän loppu. Kun työpäivän päätteeksi, kaupassakäynnin jälkeen tein kaksin käsin ruokaa minimaalisessa väliaikakeittiössä, yritin toisella kädellä tiskata pakollisia kokkailuastioita ja tiskaamista varten lämmitin vedenkeittimessä tiskivettä ja samaan aikaan näin sivusilmällä kun Elwi päättää mennä kusemaan suihkun lattiakaivoon, pestessäni Elwin pissajälkeä astun lattialla olevien rintsikoideni alle piilotettuun kissanoksennukseen niin alko huumori loppumaan. Siinä välissä tietysti tajusin kokkailun aikana että olin kuitenkin jättänyt ostamatta osan tarvikkeita, roskis oli niin täynnä että tyhjät kermaviilipurkit hyppi sieltä takaisin päin ja lenteli lattialle ja lisäksi oli vielä h-vetin kuuma. Tiesin että viimeiset marjat pitäisi poimia ennen kuin ne mätänee pensaisiin ja ystävättärelleni lupaama kaasomekkokin odotti vielä viimeisiä ompeleitaan ja tomaatit on kuolemassa kuumuuteen kun ei täällä meillä ole satanut yli viikkoon pisaraakaan. Lisäksi kävin eilen leikkauttamassa hiuksia ja tuolla nuorehkolla naisparturilla oli ilmeisesti erilainen näkemys “kevyestä kerrostamisesta” kuin minulla, joka ei halua näyttää kynityltä petolinnun takamukselta. Niin se huumori oli tosiaan aika vähissä ja sanavarastoon saattoi kuulua muutama kirosanakin.

Nyt olis tietysti ihana klisee jos voisin sanoa että sitten mieheni astui ovesta sisään ja hieroi hartiani ja varpaani ja hoiti tiskit ja siinä ohessa rakensi uuden keittiönkin valmiiksi ja olin taas iloinen ja virkeä… Ei se ihan noin mennyt, muttei onneksi kaukana tuosta visiosta ollut. Sieltä se asteli sisälle ja väitti että ruoka on tosi hyvää ja oon reipas kun selviän noin minikeittiössä ja kaatoi mulle lasin viiniä ja kysyi miten työpäivä meni. Kyllä se kaiken väsymyksen ja stressin keskellä auttaa jaksamaan, kun toinen puoli muistaa arvostaa toisen tekemisiä ja jaksaa olla positiivinen tsemppari silloin, kun toisella alkaa voimat loppua.

Reissasin eilen Tallinnasta Turkuun, tuliaisina sata kiloa univelkaa (ja muutama viinipullo…), kotona odotti Kelalta haistavittu-kirje (en silti korkannut tuliaisviinejä) ja olin kyllä ihan puhki poikki väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Matkustaminen on rankkaa! Tai sitten se oli vaan se Tallinna-elämä joka kulutti mut loppuun viikonlopun aikana… Tuli valvottua, ja lisäksi stressattua koulujuttujen takia. Eka thesis seminaari on nyt takana, mutta en kyllä ehdi thesistä nyt syksyllä kirjoittaa – nettiin ilmestyi eilen päivämäärä, että toka thessuseminaari olis jo 26. pv, jolloin kirjoitelman pitäis olla siis siinä kunnossa, että se board päättää suositteleeko se työtä puolustettavaksi, vai jotain korjauksia siihen. ÖÖööö mäpä tässä kolmessa viikossa taion tyhjästä tuon melkein valmiiksi…? Muuten ehkä, mutta aloitin tänää työharjoittelussa! :) IPR:n alalta, jes jes. Olin ihan huippuväsynyt, mutta onneksi silti selvisin päivän nukahtamatta. Ja lievittyi myös toi eilispäivän v-käyrä, koska toi harjoittelupaikka vaikutti tosi mukavalta. Mulla on ikkunallinen, iso työhuone jee, jonka kyllä jaan toisen naisen kanssa. Mutta eiköhän me sinne mahduta ;)

Eilen on tullut HIMYM:n uus jakso… Jee! Sen jälkeen heti nukkumaan!

Musiikkia korville

Aloitin uudessa työssä. Se on toimistotyötä, jota oon nyt tehnyt reilun viikon verran. Päällimmäisenä ajatuksena uudesta työstä on, etten halua kuulla seuraavia kappaleita enää ikinä:

Elokuu – Soutaa Huopaa
Jukka Poika – Älä tyri nyt
Skrillex – Bangarang
Yön Polte – Tyttö sinä olet meritähti

Ilmeisesti päällä on aina sama radiokanava, ja nää kappaleet tulee pakkosyöttönä n. 158x päivässä. Siltä tuntuu. Voisko nää poistaa maan päältä? (Jukka Pojasta yleisesti ottaen tykkään, mutta liika on todellakin liikaa…)

Kiitos!

Pientä kasaamisprojektia…

Mun asunto alkaa pian näyttämään ihan asutulta kodilta, tähän asti tää on ollut lähinnä kivan mallinen asunto, josta on voinut sanoa että se “on varmasti tosi kiva sitten kun on saanut sisustettua” – toisin sanoen armottoman tyhjä ja kolkko.

Perjantaina sain ihanalta ystävältäni sohvan, paino sanalla SAIN, mahtavaa! Hänelle sohva oli lähinnä riesa, joka oli survottu yhden käyttämättön huoneen perälle ja lastattu kaikella epämääräisellä tavaralla, ja mulle pelastus, kun ei tarvinnut ostaa… Lisäksi tää sohva oli juuri sellainen kuin olisin ostanutkin :)

Täällä asunnossa on ihan loistavasti säilytystilaa, mutta kaikelle pienelle sälälle piti hankkia erillinen säilömispaikka. Vihaan sitä, kun pöytä on aina täynnä kaikkia johtoja, papereja ja ties mitä. Päädyin ostamaan Ikeasta yhden lipaston, ensin käytiin tietysti Lindan kanssa syömässä lihapullat ja pottumuusia, sen jälkeen kierreltiin kauppa niin että mulla oli ostoskori täynnä kaikkea TÄRKEÄÄ, sen jälkeen vihdoin sinne varaston lipasto-osastolle toteamaan, että kylläpä on painava… Todettiin heti perään myös fakta, että kyllä miehen omistaminen olisi ihan käytännöllinenkin seikka.

Noniin, mitäs tämä paketti sisältää… 

…no karseen määrä ruuveja, erilaisia laudanpalasia ja ohjelehtiökin on ainakin 20 sivua pitkä! Taustalla näkyy alle puolet pakettiin kuuluvista laudanpätkistä. 

Lähdettiin sitten Ikea-reissun jälkeen käymään taas Kukan bingossa, mieli täynnä toivoa ja sielu täynnä luottavaisuutta. Tyhjin käsin sieltä joutui taas kotiin lähtemään, nyyh. Ehkäpä ensi viikolla on meidän vuoromme voittaa…

Nyt jatkan pientä kokoamisprojektiani, ja toivon että tuosta lipastosta tulee edes suunnileen saman näköinen kuin kuvassa! Vinkkinä, kannattaa tyytyä niihin Lack- ja Expedit -sarjoihin… Toinen vinkki, lamppu jossa on sokeripala, ei käy tollaseen pistorasianmalliseen kattolampunpaikkaan! Elämä on niin vaikeeta…

Kuinka saada takuuvarmasti hyviä numeroita?

Mikä ärsyttää? Lunttaaminen. Tää ei ole edes eka kerta kun avaudun aiheesta blogissani, mutta Virossa toi kokeessa lunttaaminen on ihan eri asteella kuin Suomessa. Tai noh, varmasti Suomessakin lunttausta tapahtuu, kun on iso tenttisali ja yksi unelias valvoja siellä edessä. Mutta sentää on valvoja! Viime viikolla olin tenttimässä yhtä EU-lain kurssia, ja muutama muukin oli tenttimässä kyseisen opettajan kokeita… Tenttijät jaettiin siis kahteen luokkaan, joita valvoi yksi, siis YKSI IHMINEN. Kahta luokkaa. Valvoja sanoi kokeen alussa, että älkää sit puhuko keskenään, et häntä ei haittaa, mut joku sit kuitenki valittaa sille tentin tehneelle opettajalle. Valvoja sit oli välillä toisessa, välillä toisessa luokassa. Puolet ajasta kukaan ei siis valvonut, mistä tieto siihen paperille tuli – kirjasta, netistä vai kaverilta. Uskomatonta… Olen myös aikaisemmin valittanut aiheesta täällä, postauksessa Maassa maan tavalla?, joten yritän tältä erää hieman hillitä… Mua ärsyttää toi asia vaan ihan suunnattomasti, niin paljon, että itselle ei tulis mielenkään siellä kuiskailla :D Kuulemma aikaisemmassa Maritime Lawn kokeessa, vaikka open book -tentti onkin, oli opettaja todennut jossain vaiheessa että “puhukaa vähän hiljempaa.” Open book siis voi nähtävästi tarkottaa ihan rehellistä ryhmätyötä… :) ARGH! Huomaako, että oon hieman turhautunut tähän lukemiseen?! Ensi viikolla odottaa kolme tenttiä!

 

 EU Competition Law

Oikeastaan ärsyttää kaikki kouluun liittyvä. Koulun sivuillekin oli juuri ilmestynyt tieto, että ensimmäinen kandiseminaari on 16.2. – eli mikäli selviän hengissä ens viikon tenteistä, saan kauheessa paniikki vetästä hatusta jonkun aiheen, jonka kans joudun sitten taistelemaan koko kevään. Blaah, sanon minä :)

 

 

Ehkä lauantai-iltana vois olla jotain muutakin miettimistä kuin tää aihe :) En vaan uskalla lähteä ulos, sillä huomenna on luvassa opiskelupäivä Blankon tai Fontanan sunnuntaibrunssin testauksen ohessa, ja tehokasta päivää ei tule  ilman kunnollisia yöunia. Kunnollisia yöunia ei lauantai-sunnuntai -välisenä yönä saa, mikäli roikkuu baarissa pilkkuun asti. Turvallinen ratkaisu on syödä itsensä väsyneeksi ja pysyä kotona ;)

Maassa maan tavalla?

Kun toi aamunkin postaus liittyi opiskeluangstaukseen, niin jatketaan nyt samalla linjalla.

Suomalaisilla on korkea moraali mitä lunttaamiseen tulee. Mun mielestä yleisesti ottaen jos jonkun tiedetään luntanneen, sitä katsotaan vähän alaspäin, ainakaan kukaan ei (yleensä) ole et wooow mikä jannu, sai lunttaamalla ittelleen vitosen, respect. Täällä Virossa tuntuu olevan niin päin, että lunttaaminen on ihan perusjuttu ja yleisesti hyväksyttyä. Kyllä näin suomalaisena ärsyttää!

Tänäänkin tentissä en pystynyt melkeen keskittymään kun toisella puolella jotku venäläiset tiput istu peräkkäin ja koko ajan supisi keskenään ja vertaili papereitaan. Törkeää! Mutta törkeämpää oli se, että toinen naisista vielä välillä penkoi laukustaan muistiinpanojaan ja tarkisti sieltä vastauksia, ja tietysti välitti ne myös eteenpäin. Tää nainen oli vielä raskaana, joten varmaan hänenkin lapsensa tulee saamaan hyviä numeroita koulussa… Niin, ja vastasipa tää kyseinen nainen vielä puhelimeenkin tentin aikana, eikä valvoja huomannut mitään. PLIIIS??!?!?! Yritin katsoo niitä tuimasti, mutta ne ei tainnu ottaa mua tosissaan…

Myös toisella puolella mua pari virolaista tyttöä jakoi tietämystään, mutta pääosin kirjallisesti. Välillä teki mieli sanoa niillekin, että olkaa nyt jo hiljaa! Etuvasemmalla oleva tyttö piti kännykkäänsä pöydällä, ja selasi sieltä faktoja joita ei ollut jäänyt mieleen.

Tuli hieman hölmö olo istua siellä suomalaisen moraalinsa kanssa ja miettiä, pääsenköhän läpi tästä kurssista.

Näin kehittyneisiin lunttauskeinoihin ei ole tarvetta meidän koulussa. 
Koivet ei kuulu mulle (vaikka varmasti erehdyittekin niin luulemaan)

Viime vuonnakin muistan yhden tilanteen, kun nousi savu korvista. Olin tekemässä koetta, ja mulla oli hieman tylsää, koska tiesin meneväni uusintaan ja odottelin vain ajan kuluvan sen verran, että kehtaisin lähteä pois. Silloin näin ehkä rumimman lunttauskeinon ikinä: jäbällä oli siinä pöydällä vieressään kurssin kirja, jota se aina välillä selailin. Opettajamme, harmaantunut ja maailmasta jo hieman ulalla oleva ukkeli ei tietenkään huomannut mitään. Mua niin kiukutti, että kirjotin siihen muuten tyhjään koepaperiini, että toi tossa lunttaa. Jos paikallinen kulttuuri olis jotenkin lunttaamista vastaan, tyypin olis varmaan pitänyt VÄHINTÄÄN saada kurssista hylätty, saada varotus tai lentää koulusta ulos! Mutta ei, sama jannu oli vaan mun kans sit uusintakokeessa… Mitä tästä opimme? Kannattaa aina luntanta, mahdollisia tuloksia on kaksi: saat joko vitosen kokeesta, tai sitten joudut tekemään kokeen uudestaan (ja sillä kertaa ehkä piilottamaan lunttausmateriaalit). Rankkaa!

Tiedän, taistelen tuulimyllyjä vastaan.

Taidan nyt hieman syödä suklaata ja rauhottua! :D

Piristystä flunssaan

Mikäs sen mukavanmpaa, kuin yllättävä flunssa? Aamulla kun herää, ja huomaa, että “allergia” oli sittenkin joku superpöpö mikä on lävistänyt vastustuskykyni… Mun suojamuuria kun ei tunnu nykyään lävistävän muut kuin ehkä tuollaiset satunnaiset flunssapöpöt. Miksi flunssapöpönkin piti just nyt astua elämääni, kun tänää täytyy palauttaa 10 sivuinen tutkielma ja maanantaina on yks kevään vaikeimmista kokeista?!

Noh, jollei tartte sentään nenä verillä kulkea, niin panostan aina hyviin ja miellyttävän pehmeisiin nenäliinoihin. (oonko oikeesti kirjottamassa päivitystä nenäliinoista??)

Mun ex-kämppikseni kaveri kävi viime vuonna Tallinnassa ja hänellä oli kauhee nuha just sillon. Hän rakastu ihan täysin täällä myytäviin eucalyptus-nenäliinoihin, ja suunnitteli ostavansa niitä kassinsa täyteen ja kuljettavansa koti-Suomeen… Onneksi hän ei vienyt kuin ehkä yhden tuollaisen paketin, sillä joku taisi infota myöhemmin, että noita samaisia nenäliinoja myydään Suomessakin…?

Ne kyllä haisee ihan superisti eucalyptukselle ja avaa samalla hieman hengitysteitä ja auttaa haistamaan edes jotain – mä en oo silti ihan varma tykkäänkö noista :D

Päädyin ostamaan yhden söpön jutun, joka on usein tuttu jenkkileffoista… Aina kun joku tyttönen siellä itkee ja niiskuttaa, ei kukaan larjoa mitään Nessu-nenäliinapakettia että otas sieltä yks rätti ja kuivaa vähän räkästä naamaas, ei, vaan aina on tällainen hieno nenäliinapakkaus, josta voi fiinisti ottaa yhden paperin kerrallaan. Ja vielä hienosti kuvioitu :) TÄSTÄ MÄ TYKKÄN!

Lisäksi, nyt kun on tää paljon hehkutettu pääsiäinen on käsillä, päätin myös tänää ostaa yhden suklaamunan. Joten ostin kaksi Kinder-suklaamunayllätystä. Eihän yks muna riitä mihinkään. Ehkä tähän väliin pitäis myös heittää joku kaksmielinen juttu mikä liittyy muniin, niinku jokatoinen facebook-päivitys tuntuu nyt olevan

Nyt illalla viel oikeen kunnon sinkku-parisuhdeilta: tein pitsaa, josta tuli ihan sikahyvää! Ja ei, tää ei ole pelkästään sellanen “no-mä-nyt-jokatapaukses-kirjotan-tonne-blogiin-et-se-oli-hyvää”, vaan tällä kertaa mun pitsasta tuli ihan täydellistä. Pohjasta tuli ohut mutta ei kova, ja täytteisiin sain heitettyä sopivan paljon mausteita… Nomskis! Jollei tällä parane, niin ei sitten millään :) (noh, suklaata vois olla ehkä vähän enemmän…) Harkitsin tekeväni myös juustokakun… Tuntui hieman liiottelulta tehdä kaikkea kun on vaan yksin syömässä, joten rajotin parhaani mukaan :D

Jätän kaksimieliset munajutut sikseen ja toivotan vain:

Häid Munadepüha!

Palun vaikust!

Yksi asia mua rassaa tosi pahasti tässä virolaisessa/venäläisessä/non-finnish kulttuurissa: KIRJASTOSSA EI OLLA HILJAA.

Aina kun erehdyn tulemaan koulumme kirjastoon ajatuksenani opiskella, noin 1,5 minuutin kuluttua savu nousee korvista ja ärsyyntymisaste on 128%. Täällä kirjastossa on ryhmätyöhuoneita, koulu on täynnä kahviloita käytävilläkin on tilaa, joten ihmettelen, miksi kirjaston lukutiloihin täytyy tulla keskustelemaan tehtävistä, kuulumisista tai muista hauskoista jutuista. Lisäksi, miksi ei ole mahdollista kuiskata? Tämä on mielestäni viimeinen ele sille, ettei muiden opiskeluaikeita kunnioiteta! Ihan kuin tulisi johonkin eläintarhaan.

Täällä on jonkin verran yksittäisopiskelukoppeja, mutta ei tarpeeksi. Niihin pitäisi rynnätä välittömästi kirjaston aukeudettua 8.30 (done that), sillä kymmenen jälkeen yksikään niistä ei ole ikinä vapaana.

Kirjasto on uusi, hieno, täällä on hyvät ilmanvaihdot, värit miellyttävät ja tunnelma on kotoisa… Onko se liiankin kotoisa? Tulisiko kirjaston olla pelottava, kolkko sali, jotta ihmiset ymmärtäisivät kunnioittaa sen “virallisuutta” ?

Kaipaan Turun yliopiston lukusalia, jossa vieressä olevaa lukijaa katsotaan pahasti, mikäli tämä uskaltaa päästää ääntä naputelemalla tekstiviestiä!!! Täällä kun puheluihinkin voidaan ihan estotta vastata lukualueilla…

KEVÄT

Pakko sanoa että ihan KREISI tää ilma! Aamulla paistoi aurinko, joten valitsin töihin lähdössä mun kesäneuleen päälle – se on kesäneule sen takia, että oon niin viluinen etten voi käyttää niin verkkomaista ja vähän lämmittävää paitaa talvella, koska oon aina ihan superviluinen.

Noh, kun olin ollut pari tuntia töissä, tuli taas ihan järkyttävä raekuuro. ANTEEKS, MUTTA MISSÄ SE KEVÄT NYT ONKAAN?!

Katsoin vaan ikkunasta kun rakeet paukutti ikkunalautaa ja maailma muuttui harmahtavan valkoiseksi. Näkyvyys oli varmaan kolme metriä eteenpäin.

Toisella puolella taloa  ikkuna oli melko likainen, mutta toi ilma oli kyllä suurinpiirtein noi samea myös :D
Töistä lähtiessä onneksi oli maailma jo kirkastunut. 

Eilinen Kuopiossa tapahtunut suurkolarointitapahtuma pääsi myös Viron uutisiin. Pohdiskelin, että tuossa videolla totisesti Suomen kirjeenvaihtajat kommentoivat tapahtumia? (tsekkaa linkki). Toi linkki on oikeasti katsomisen arvoinen :D

Nyt jatkan Anna Puun kuuntelua (lue: laulamista). Kissat aina välillä katsoo mua hieman arvostelevan näköisesti.

Mukavaa viikonloppua!

Mikä meni pieleen?

Eilen illalla oli vielä fiilis, että tästä päivästä tulee loistava. Mutta mikä meni pieleen?

– Herätyskello soi puoli kymmeneltä. Nousin sängystä yhdeltätoista.
– Tarkoitus oli mennä koulun kirjastolle lukemaan. Kirjasto kuitenkin menee jo kolmelta kiinni, ja koska olisin ehtinyt koululle vasta yhdeksi, en nähnyt fiksuksi ajatukseksi matkustaa 40 minsaa sinne ja 40 minsaa takas kahden tunnin lukemisen takia. Päädyin, että jään kotiin lukemaan.
– Ennen lukemisen aloittamista, ajattelin käydä ostamassa yliviivaustusseja. En ostanut yliviivaustusseja. Kaubamajassa oli Osturalli.
– Ostin 4 leffaa, hiustenhoitotuotteita, kengät jne.
– Katoin että ihan jees kengät, ja vaan 30 euroa. Kassalla ilmeni, että olin kattonu väärää valuuttaa, ja kengät maksokin 50e.
– Tulin kotiin ja päätin syödä ihan vähän ennen kun alan lukemaan. Katoin siinä samalla pari jaksoa Gilmoren tyttöi. JA KELLO ON JO KOLME !!! Enää ei tuntuis yhtään huonolta idealta, että olisin menny kirjastolle ja olisin tähän mennessä lukenu “vaan” sen kaks tuntia…
– Päätin tehdä oikeen vahvaa kahvia, ja kaadoin sekaan myös reilusti maitoa. Maito oli pilaantunutta. Mulla oli jääkaapissa kaksi maitopurkkia, joista tiesin, että toinen oli vanhentunutta. Näköjään olin heittäny aamulla pois just sen uudemman version. ——

Tän päivän iloinen asia: Osturallin ansiosta Kaubamajassa oli caesar-salaatti tarjouksessa. Valitettavasti ostin sitäki ihan liian pienen rasian, joten täytyy illalla käydä ostamassa vielä lisää. Kunpa viikonloppu olis hieman pidempi. Oon niin hidas toimimaan, että aika loppuu aina kesken. Onneksi enää ens viikko ja sitten on luvassa viikon lukuloma (ja sekin pelkästään meille lakiopiskelijoille, heh. Muut joutuu ahertamaan koulussa :)